Laki merimieseläkelain voimaanpanosta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:
Merimieseläkelaki (1290/2006), jäljempänä uusi laki, tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007. Ennen uuden lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Tällä lailla kumotaan 26 päivänä tammikuuta 1956 annettu merimieseläkelaki (72/1956) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, jäljempänä vanha laki.
Uutta lakia sovelletaan lain soveltamisalaan kuuluvassa työsuhteessa tehtyyn työhön lain voimaantulosta lukien.
Uutta lakia sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa myönnettyyn vanhan lain mukaiseen eläkkeeseen. Jos tällaista eläkettä määrättäessä kuitenkin on noudatettu ennen 1 päivänä tammikuuta 2005 voimassa olleita säännöksiä, noudatetaan, mitä merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (884/2004) voimaantulosäännöksessä säädetään.
Uutta lakia sovelletaan myös vanhan lain mukaiseen eläkevakuutusmaksuun, joka kohdistuu aikaan ennen uuden lain voimaantuloa, ellei tämän lain 5 §:ssä toisin säädetä.
Jos muualla lainsäädännössä viitataan vanhan lain säännökseen tai muutoin tarkoitetaan vanhan lain säännöstä, säännöksen sijasta sovelletaan sen tilalle tullutta uuden lain säännöstä, jollei uudesta laista tai tästä laista muuta johdu.
Ajalta ennen tämän lain voimaantuloa merimieseläkelain mukaisilla ansioilla tarkoitetaan vanhan lain mukaisia ansioita.
(20.3.2015/297)
Edellyttäen, että työntekijä jää vanhuuseläkkeelle uuden lain alaisesta työsuhteesta eläkekassan ollessa uuden lain 108 §:n perusteella toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, taikka edellyttäen, että työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jota koskevan eläkehakemuksen eläkekassa on uuden lain 108 §:n perusteella toimivaltainen käsittelemään ja työntekijän uuden lain mukaiset työansiot eläketapahtumakuukauden ja sitä edeltäneen kolmenkymmenenkuuden kalenterikuukauden aikana ovat yhteensä vähintään 16 800 euroa, ennen 1 päivää tammikuuta 2005 karttunut eläke määräytyy siten kuin tämän momentin 1–3 kohdassa säädetään soveltaen 1 kohdassa vanhan lain 16 §:ää ja 20 §:n 1 momentin 1–5 virkettä, sellaisina kuin ne olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olevassa laissa, sekä merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1745/1995) voimaantulosäännöksen 7 momenttia:
1) kunkin työsuhteen osalta erikseen määrätyt eläkkeet lasketaan yhteen; ennen 1 päivää tammikuuta 2005 karttuneen eläkkeen enimmäismäärä on kuitenkin 50 prosenttia työntekijän kymmenen viimeisen meripalveluvuoden eri työsuhteiden yhteenlaskettujen palkkojen keskimääräisestä kuukausipalkasta; kymmentä viimeistä meripalveluvuotta laskettaessa otetaan huomioon vuosi 2004 ja sitä edeltäneet kalenterivuodet, kuitenkin siten, että ajalta ennen vuotta 1996 otetaan huomioon enintään neljä kalenterivuotta ja jätetään huomioon ottamatta sellaiset meripalveluvuodet, joilta työntekijälle on maksettu osa-aikaeläkettä; keskimääräinen kuukausipalkka määräytyy kuitenkin niiden kalenterivuosien ja niiden ansioiden perusteella kuin se olisi määräytynyt, jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi 31 päivänä joulukuuta 2004 tai jos edellä tarkoitettu keskimääräinen kuukausipalkka on olennaisesti alhaisempi tai korkeampi kuin se palkka, jota työntekijä on saanut merimiestoimesta niin pitkänä aikana, että alhaisempaa tai korkeampaa palkkaa on voitu pitää vakiintuneena, pidetään keskimääräisenä kuukausipalkkana sitä keskimääräistä työansiota, joka työntekijällä olisi ollut, jollei muutosta olisi ollut;
2) edellä 1 kohdan mukaisesti laskettu eläke kerrotaan luvulla 0,8;
3) karttunut eläke määräytyy vanhan lain 22 a §:n mukaisesti, sellaisena kuin se oli ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleessa laissa.
Edellyttäen, että työntekijä jää vanhuuseläkkeelle uuden lain alaisesta työsuhteesta eläkekassan ollessa uuden lain 108 §:n perusteella toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, taikka edellyttäen, että työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen, jota koskevan eläkehakemuksen eläkekassa on uuden lain 108 §:n perusteella toimivaltainen käsittelemään ja työntekijän uuden lain mukaiset työansiot eläketapahtumakuukauden ja sitä edeltäneen kolmenkymmenenkuuden kalenterikuukauden aikana ovat yhteensä vähintään 16 800 euroa, uuden lain mukaan karttunut eläke vuosilta 2007–2015 määräytyy soveltaen uuden lain 66–70 §:ää sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2015. Tällöin uuden lain mukaan karttuneen eläkkeen, vuosilta 2005 ja 2006 vanhan lain 16 §:n mukaan karttuneen eläkkeen ja 1 momentissa säädetyn, ennen 1 päivää tammikuuta 2005 karttuneen eläkkeen myönnettävä yhteismäärä määräytyy siten kuin tämän momentin 1,2 tai 3 kohdassa säädetään soveltaen sitä 1, 2 tai 3 kohdan säännöstä, jonka mukaan eläke muodostuu suurimmaksi:
1) uuden lain mukaisen eläkkeen määrä sekä vuosilta 2005 ja 2006 karttuneen eläkkeen määrä lisätään 1 momentin 1 kohdan mukaisesti laskettuun eläkkeeseen; näin laskettuna myönnettävän vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen määrä voi kuitenkin ylittää 1 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän ainoastaan siltä osin kuin uuden lain mukainen eläke sekä vuosilta 2005 ja 2006 karttunut vanhan lain mukainen eläke on karttunut sen kalenterikuukauden jälkeen, jonka aikana työntekijä on täyttänyt uuden lain 8 §:ssä säädetyn vanhuuseläkkeen alaikärajan tai sitä alemman eläkeiän;
2) uuden lain mukaisen eläkkeen määrä sekä vuosilta 2005 ja 2006 karttuneen eläkkeen määrä lisätään edellä 1 momentin 2 kohdan mukaisesti laskettuun eläkkeeseen;
3) uuden lain mukaisen eläkkeen määrä sekä vuosilta 2005 ja 2006 karttuneen eläkkeen määrä lisätään edellä 1 momentin 3 kohdan mukaisesti laskettuun eläkkeeseen.
Työntekijän jäädessä vanhuuseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle muussa kuin 1 ja 2 momentissa säädetyissä tilanteissa, ennen 1 päivää tammikuuta 2005 karttunut eläke määräytyy siten kuin tämän momentin 1 tai 2 kohdassa säädetään soveltaen 1 kohdassa vanhan lain 17 §:n 3–5 ja 7–9 momenttia sekä 20 §:n 1 momentin 1–5 virkettä, sellaisena kuin ne olivat ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleessa vanhassa laissa, sekä merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1745/1995) voimaantulosäännöksen 7 momenttia:
1) karttunut eläke määräytyy siten kuin 1 momentin 1 kohdassa säädetään;
2) karttunut eläke määräytyy vanhan lain 17 §:n 3–5 ja 7–9 momentin mukaisesti sellaisina kuin ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2004, siltä osin kuin eläkkeeseen oikeuttava aika kohdistuu vuosille 1991–2004; ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1991 ansaitulta eläkkeeseen oikeuttavalta maksukuukaudelta eläkkeen määrä on 1/8 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta.
Työntekijän jäädessä vanhuuseläkkeelle tai työkyvyttömyyseläkkeelle muussa kuin 1 ja 2 momentissa säädetyissä tilanteissa uuden lain mukaan karttunut eläke määräytyy soveltaen 72–76 §:ää. Tällöin uuden lain mukaan karttuneen eläkkeen, vuosilta 2005 ja 2006 vanhan lain 17 §:n mukaan karttuneen eläkkeen ja edellä 3 momentissa säädetyn, ennen 1 päivää tammikuuta 2005 karttuneen eläkkeen myönnettävä yhteismäärä määräytyy siten kuin tämän momentin 1 tai 2 kohdassa säädetään soveltaen sitä 1 tai 2 kohdan säännöstä, jonka mukaan eläke muodostuu suurimmaksi:
1) uuden lain mukaisen eläkkeen määrä sekä vuosilta 2005 ja 2006 karttuneen eläkkeen määrä lisätään 3 momentin 1 kohdan mukaisesti laskettuun eläkkeeseen; näin laskettuna myönnettävän vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen määrä voi kuitenkin olla enintään 1 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän suuruinen;
2) uuden lain mukaisen eläkkeen määrä sekä vuosilta 2005 ja 2006 karttuneen eläkkeen määrä lisätään 3 momentin 2 kohdan mukaisesti laskettuun eläkkeeseen.
Jos 2 momentin 1 kohdassa tai 4 momentin 1 kohdassa säädetyllä tavalla lasketun vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeen, uuden lain voimaan tullessa voimassa olleen vanhan lain 11 b §:ssä tarkoitetuilta palkattomilta ajoilta karttuneen eläkkeen, uuden lain 80 §:ssä tarkoitetuilta palkattomilta ajoilta karttuneen eläkkeen ja valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon ja opiskelun ajalta annetun lain (644/2003) mukaan karttuneen eläkkeen yhteismäärä ylittää 1 momentin 1 kohdassa säädetyn enimmäismäärän, vähennetään ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain mukaan karttuneen eläkkeen, uuden lain voimaan tullessa voimassa olleen vanhan lain 11 a §:ssä tarkoitetuista työansioista tai uuden lain 78 §:ssä tarkoitetuista työansioista karttuneen eläkkeen määrästä edellä mainitun enimmäismäärän ylittävän osan vastaava määrä. Eläkkeiden yhteismäärää laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon sitä 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettua uuden lain voimaan tullessa voimassa olevan vanhan lain 11 a §:ssä tarkoitetuista työansioista tai uuden lain 78 §:ssä tarkoitetuista työansioista karttunutta eläkettä, joka on karttunut sen kalenterikuukauden päättymisen jälkeen, jonka aikana työntekijä on täyttänyt uuden lain 8 §:ssä säädetyn vanhuuseläkkeen alaikärajan tai sitä alemman eläkeiän.
Jos eläkekassa on uuden lain 108 §:n mukaan toimivaltainen käsittelemään työuraeläkettä koskevan hakemuksen, työuraeläkkeen määrä määräytyy 1, 2 ja 5 momentin mukaan. Muussa tapauksessa työuraeläkkeen määrä määräytyy 3–5 momentin mukaan. Jos kuitenkin työuraeläke myönnetään osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen, työuraeläkkeen määrä määräytyy siten kuin 7 ja 8 momentissa säädetään. (21.12.2016/1257)
Jos työntekijä jää osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle uuden lain alaisesta työsuhteesta eläkekassan ollessa uuden lain 108 §:n perusteella toimivaltainen käsittelemään eläkehakemuksen, osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena oleva eläkkeen määrä määräytyy 1, 2 ja 5 momentin mukaan. Tällöin myös osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen määrä määräytyy soveltaen samoja 1 ja 2 momentin kohtia, joita on aikaisemmin sovellettu laskettaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevaa eläkkeen määrää. (21.12.2016/1257)
Jos työntekijä jää osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle muussa kuin 7 momentissa tarkoitetussa tilanteessa, osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena oleva eläkkeen määrä määräytyy 3–5 momentin mukaan. Tällöin myös osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen jälkeen myönnettävän vanhuuseläkkeen, työkyvyttömyyseläkkeen ja työuraeläkkeen määrä määräytyy soveltaen samoja 3 ja 4 momentin kohtia, joita on aikaisemmin sovellettu laskettaessa osittaisen varhennetun vanhuuseläkkeen perusteena olevaa eläkkeen määrää. (21.12.2016/1257)
Mitä uuden lain 37 ja 108 §:ssä säädetään viimeisen eläkelaitoksen järjestelystä, ei sovelleta silloin, kun eläkkeenhakija saa tai hänellä on oikeus saada ennen 1 päivänä tammikuuta 2004 vireille tulleen hakemuksen perusteella omaan työ- tai virkasuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuvaa eläkettä taikka maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/1990) mukaista eläkettä, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain (1330/1992) mukaista luopumiskorvausta tai maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain (1293/1994) mukaista luopumistukea ja hän hakee uutta eläkettä tai hänelle aikaisemmin myönnetyn eläkkeen jatkamista. Mainittuja säännöksiä ei sovelleta myöskään silloin, kun ennen 1 päivänä tammikuuta 2004 vireille tulleen hakemuksen perusteella myönnettyä ja sittemmin keskeytettyä eläkettä ryhdytään maksamaan uudelleen. Jos edunjättäjä sai kuollessaan sellaista eläkettä, johon ei ole sovellettu tämän pykälän ensimmäisessä virkkeessä mainittuja säännöksiä, niitä ei sovelleta myöskään hänen jälkeensä myönnettävään perhe-eläkkeeseen.
(30.12.2008/1104)
1 momentti on kumottu L:lla 29.1.2016/79.
2 momentti on kumottu L:lla 22.12.2011/1461.
3 momentti on kumottu L:lla 29.1.2016/79.
Jos uuden lain 81 b §:n 2 momentin mukaiset, työntekijän riidattomasti osoittamat työansiot on ansaittu ennen vuotta 2005, eläke määräytyy näistä ansioista vanhan lain mukaisesti, sellaisena kuin se oli voimassa ansioiden ansaintavuonna. Eläke määräytyy samalla tavoin myös sellaisista työntekijän riidattomasti osoittamista työansioista, jotka on ansaittu ennen vuotta 2006, jos työntekijälle tulee määrättäväksi työkyvyttömyys-, työttömyys- tai perhe-eläke tämän lain 20 §:n 2 momentin mukaisesti.
5 momentti on kumottu L:lla 22.12.2011/1461.
(22.12.2011/1461)
Uuden lain 122 §:n ja 123 §:n 4 momentin sekä 148 ja 150 §:n mukaista viiden vuoden vanhentumisaikaa sovelletaan vuoden 2013 alusta lukien. Vuosina 2007 ja 2008 mainittu vanhentumisaika on kymmenen vuotta, vuonna 2009 yhdeksän, vuonna 2010 kahdeksan, vuonna 2011 seitsemän ja vuonna 2012 kuusi vuotta. Mainittuja vanhentumisaikoja laskettaessa otetaan huomioon myös ennen uuden lain voimaantuloa kulunut aika.
Työkyvyttömyyseläkkeen kertakorotus lisätään ensimmäisen kerran 1 päivänä tammikuuta 2010. Kertakorotus lisätään myös sellaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen, jossa eläketapahtuma on sattunut ennen 1 päivää tammikuuta 2006. Tällöin kertakorotus lisätään sen korotusprosentin mukaisesti, joka vastaa työntekijän ikää vuoden 2010 alussa, edellyttäen, että työkyvyttömyyseläkkeen alkamisesta on tuolloin kulunut vähintään viisi kalenterivuotta.
Kun työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuma on sattunut ennen 1 päivää tammikuuta 2006, kertakorotus lisätään ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen työntekijäin eläkelain (395/1961) 8 ja 8 a §:n mukaisesti yhteensovitettuun eläkkeeseen. Jos perhe-eläke määrätään ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan, kertakorotus lisätään ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen työntekijäin eläkelain 8 ja 8 a §:n mukaisesti yhteensovitettuun perhe-eläkkeeseen.
Jos uuden lain 97 §:ssä tarkoitettuun ensisijaiseen etuuteen on lisätty kertakorotus, työntekijäin eläkelain 8 a §:n mukaisessa uudessa yhteensovituksessa ensisijainen etuus otetaan huomioon kertakorotettuna. Uutta yhteensovitusta ei tehdä, jos ensisijainen etuuden määrä muuttuu pelkästään kertakorotuksen vuoksi. (29.10.2010/912)
7–8 § on kumottu L:lla 29.1.2016/79.
Jos eläketapahtuma on vuosina 2006–2009, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan vuoden 2004 työansiona huomioon vuosiansioksi muutettuna se eläkepalkka, jonka perusteella tulevan ajan eläkeosuus olisi laskettu, jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi 31 päivänä joulukuuta 2004, ja vuoden 2005 työansiot otetaan huomioon siten kuin uuden lain 82–84 §:ssä säädetään. Tällöin tarkasteluaikana käytetään vastaavasti tulevan ajan ansion perusteena huomioon otettavien vuosien määrää. Jos eläketapahtuma on vuonna 2010, otetaan vuoden 2005 työansiot huomioon siten kuin uuden lain 69, 75 ja 82–84 §:ssä sekä 86 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään ja tarkasteluaika määrätään vastaavasti vuosien 2005–2010 perusteella. Uuden lain 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua ansioedellytystä määrättäessä otetaan huomioon työansioita kuntoutushakemuksen vireille tuloa edeltävän viiden kalenterivuoden ajalta. (7.12.2007/1169)
Uuden lain 156 §:n 1 momentissa tarkoitetun tarkasteluajan kahden viimeisen kalenterivuoden asemesta tarkasteluaikana on vuosi 2005, jos työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtuma on vuonna 2006.
Uuden lain 156 §:n 2 momentissa tarkoitettua rajamäärää sovelletaan työkyvyttömyyseläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2007 tai sen jälkeen.
Ennen vuotta 2005 päättyneen tai merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (884/2004) voimaantulosäännöksen 4 momentin mukaisesti päätetyn työsuhteen eläkepalkka voidaan harkinnanvaraisesti tarkistaa työntekijän hakemuksesta ennen 1 päivänä tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain 16 d §:n mukaan ja ennen vuotta 1996 päättyneen työsuhteen eläkepalkka merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (1745/1995) voimaantulosäännöksen 8 momentin mukaan. Edellytyksenä eläkepalkan tarkistamiselle on, että eläkepalkan harkinnanvaraista tarkistamista koskeva työntekijän hakemus tulee eläkekassaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011.
Jos ennen 1 päivää tammikuuta 1982 alkanutta ja yhdenjaksoisesti jatkunutta osatyökyvyttömyyseläkettä saavan työntekijän työkyky muuttuu siten, että hänellä on oikeus saada täyttä työkyvyttömyyseläkettä ja muutoksen voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden, osatyökyvyttömyyseläke muutetaan täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi muutosta seuraavan kuukauden alusta lukien.
Työkyvyttömyyseläke, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005 tai aikaisemmin ja joka on myönnetty soveltaen ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain 15 §:n 1 momentissa säädettyä työkyvyttömyysmääritelmää, tarkistetaan työkyvyssä tapahtuneen muutoksen johdosta osatyökyvyttömyyseläkkeestä täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi tai täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä osatyökyvyttömyyseläkkeeksi tai lakkautetaan työkyvyn palautumisen johdosta soveltaen vanhan lain 15 §:n 1 momenttia ja 23 §:n 1 momenttia sellaisina kuin ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2004.
Ennen 1 päivää heinäkuuta 1990 kuolleen edunjättäjän jälkeen perhe-eläkettä saavalla lapsella on oikeus saada perhe-eläkettä niin kauan kuin työkyvyttömyys yhdenjaksoisesti jatkuu, jos hän sairauden, vian tai vamman johdosta on kykenemätön suorittamaan työtä, jota on pidettävä ikä, ammattitaito ja muut seikat huomioon ottaen hänelle sopivana ja kohtuullisen toimeentulon turvaavana, ja jos työkyvyttömyys on alkanut ennen kuin hän täytti 18 vuotta. Perhe-eläkkeen maksamisen jatkaminen sen jälkeen, kun lapsi täyttää 18 vuotta, edellyttää eri hakemusta.
Täysorvon lisää saavan perhe-eläkkeen saajan oikeus täysorvon lisään määräytyy ennen uuden lain voimaantuloa voimassa olleen vanhan lain mukaisesti silloinkin, kun perhe-eläkkeen määrä tulee tarkistettavaksi uuden lain tultua voimaan.
Oikeus leskeneläkkeeseen on 1 päivänä heinäkuuta 1955 tai sitä ennen syntyneellä leskellä siten kuin merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (102/1990) voimaantulosäännöksen 2 momentissa säädetään.
Lesken uuden avioliiton takia lakkautettua leskeneläkettä aletaan maksaa lesken hakemuksesta uudelleen ennen uuden lain voimaantuloa voimassa olleen vanhan lain 28 a §:n 1 momentin mukaisesti, jos lesken uusi avioliitto purkautuu ennen uuden lain voimaantuloa ja hakemus uudelleen maksamisesta toimitetaan eläkekassalle kuuden kuukauden kuluessa uuden lain voimaantulosta.
Ammatillisen kuntoutuksen edellytyksenä oleva tulevan ajan ansioiden edellytys täyttyy, kun työntekijän eläkkeessä on otettu huomioon tuleva aika ennen 1 päivänä tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain 12 a ja 12 b §:n mukaisena.
(29.1.2016/79)
Jos työntekijä on työskennellyt Suomessa ennen 1 päivää tammikuuta 2005, merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain voimaanpanolain (80/2016) 4 §:n 2 momentissa tarkoitettu teoreettiseen eläkkeeseen tuleva erillinen lisä lasketaan sen työsuhteen palkan perusteella, jonka perusteella ennen 1 päivää tammikuuta 2005 myönnettävää eläkettä määrättäessä olisi otettava huomioon tuleva aika ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain perusteella.
Eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on ennen 1 päivää tammikuuta 2007, sovelletaan ennen 1 päivää tammikuuta 2007 voimassa olleen työntekijäin eläkelain 8 §:n 6 momenttia myös uuden lain voimaantulon jälkeen.
Sellaista sotilasvammalain (404/1948) mukaista korvausta, joka perustuu vuosien 1939–1945 sodissa saatuun vammaan, ei vähennetä vanhan eikä uuden lain mukaisesta eläkkeestä.
Jos työntekijä saa maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain mukaista eläkettä, maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain mukaista luopumiskorvausta, maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain tai maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain (612/2006) mukaista luopumistukea, eläkettä karttuu sen aikaisesta työskentelystä uuden lain 68 §:n mukaisesti 1,6 prosenttia vuodessa tai 74 §:n mukaisesti 1,5 prosenttia vuodessa.
Edellä 1 momentissa tarkoitetun sukupolvenvaihdoseläkkeen, luopumiskorvauksen ja luopumistuen perusmäärä otetaan huomioon:
1) eläkkeenä, jota saavalla ei ole oikeutta osa-aikaeläkkeeseen;
2) leskeneläkettä määrättäessä lesken ansiotyön perusteella saamana eläkkeenä;
3) uuden lain 97 §:n 2 momentissa tarkoitettuna eläkkeenä; ja
4) uuden lain 80 §:n 5 momentissa tarkoitettuna eläkkeenä.
Eläke, jonka eläketapahtuma on ennen vuotta 2005, määräytyy ennen vuotta 2005 voimassa olleen vanhan lain mukaisesti, jollei merimieseläkelain muuttamisesta annetun lain (884/2004) voimaantulosäännöksestä muuta johdu.
Sellaiseen työkyvyttömyys-, työttömyys- ja perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on vuonna 2005, taikka sellaiseen vanhuuseläkkeeseen, jossa työntekijä on täyttänyt vanhan lain 14 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn vanhuuseläkeiän ennen vuotta 2005, sovelletaan 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa olleen vanhan lain säännöksiä. Jos kuitenkin työntekijä on täyttänyt 63 vuotta ennen työkyvyttömyyden alkamista, hänelle myönnetään työkyvyttömyyseläkkeen sijaan vanhuuseläke ansaitun suuruisena. Jos työntekijä täyttää 63 vuotta ennen sairausvakuutuslain (1224/2004) 12 luvun 3 §:ssä säädetyn ensisijaisuusajan täyttymistä, työkyvyttömyyseläkkeen sijaan eläke lasketaan ja myönnetään vanhuuseläkkeenä 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta.
Jos ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain mukaisen työkyvyttömyys-, työttömyys- tai vanhuuseläkkeen saajalle myönnetään ensisijainen etuus tai hänelle myönnetyn ensisijaisen etuuden määrä muuttuu, sen estämättä, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, eläkkeeseen sovelletaan uuden lain 97 §:n, sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2012, sekä 98 ja 99 §:n säännöksiä ensisijaisen etuuden vähentämisestä. Ensisijainen etuus vähennetään eläkkeensaajan saaman eläkkeen määrästä. Jos kuitenkin eläkkeen työntekijäin eläkelain 8 ja 8 a §:n, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2004, mukaisessa yhteensovituksessa oli otettu huomioon myös mainitun lain 8 §:n 1 momentissa mainittu ensisijainen etuus, ensisijaisen etuuden vaikutus poistetaan eläkkeestä. Ensisijaisen etuuden vähentäminen uuden lain mukaan ei saa kuitenkaan pienentää eläkkeen määrää enempää kuin olisi tapahtunut, jos eläke olisi yhteensovitettu työntekijäin eläkelain 8 tai 8 a §:n, sellaisena kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2004, mukaisesti. (7.11.2014/886)
Perhe-eläke, joka perustuu edunjättäjän ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain mukaisesti määräytyneeseen eläkkeeseen, määräytyy edunjättäjän kuollessaan saaman vanhuuseläkkeen tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen perusteella. Jos kuitenkin edunjättäjän eläkkeen vanhan lain 27 §:n mukaisessa yhteensovituksessa oli otettu huomioon myös aiemmin voimassa olleen työntekijäin eläkelain 8 §:n 1 momentissa mainittu ensisijainen etuus, ensisijaisen etuuden vaikutus poistetaan edunjättäjän eläkkeestä. Perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan edunjättäjän eläkkeeseen lisätään edunjättäjän eläkkeellä ollessaan ansaitsema eläke. Jos perhe-eläkkeen edunsaajalle myönnetään ensisijaista etuutta vastaava perhe-eläke tai korvaus, se vähennetään perhe-eläkkeen perusteesta uuden lain 97 §:n, sellaisena kuin se oli 31 päivänä joulukuuta 2012, sekä 98 §:n ja 99 §:n 2–4 momentin mukaisesti. Mainittujen säännösten mukainen ensisijaisen etuuden vähentäminen ei saa kuitenkaan pienentää perhe-eläkkeen kokonaismäärää enempää kuin olisi tapahtunut, jos perhe-eläke olisi yhteensovitettu vanhan lain 27 §:n mukaisesti. (7.11.2014/886)
Jos ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain mukaan myönnetyn perhe-eläkkeen määrä tarkistetaan edunsaajien lukumäärän muuttumisen vuoksi, perhe-eläkkeen peruste jaetaan edunsaajien kesken siten kuin uuden lain 90 ja 91 §:ssä säädetään. Tällöin perhe-eläkkeen peruste on edunjättäjän työntekijäin eläkelain 7 h §:n 1 momentin mukainen, kuitenkin enintään mainitun lain 8 §:n 5 momentissa, sellaisina kuin ne olivat 31 päivänä joulukuuta 2004, tarkoitetun yhteensovitusrajan suuruinen eläke. Ensisijaista etuutta vastaava perhe-eläke tai korvaus vähennetään perhe-eläkkeen perusteesta siten kuin 4 momentissa säädetään. (7.11.2014/886)
Ennen vuotta 1947 syntyneen työntekijän osa-aikaeläkkeeseen ja sen jälkeen myönnettävään vanhuuseläkkeeseen sovelletaan, mitä vanhan lain 14 §:ssä, 14 b §:n 1 momentin johdantokappaleessa sekä 14 c §:n 2 momentissa, sellaisina kuin ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2004, sekä vanhan lain 16 §:n 4 momentissa ja 17 §:n 7 momentissa, sellaisena kuin ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2002, säädetään. Tällaisella työntekijällä on oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen 31 päivänä joulukuuta 2004 voimassa olleen vanhan lain säännösten mukaisesti.
Edellä 1 momentissa tarkoitetulla työntekijällä on oikeus saada vanhuuseläke vähentämättömänä 63 vuotta täytettyään. Jos kuitenkin työntekijä jatkaa osa-aikatyössä 65 vuotta täytettyään, osa-aikaeläke muuttuu samansuuruiseksi vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Sen estämättä, mitä uuden lain 72 §:n 1 momentin 3 kohdassa säädetään, eläkettä karttuu työansioista 2 prosenttia vuodessa sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 63 vuotta, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 65 vuotta, ja 1,6 prosenttia vuodessa 65 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alun ja 68 vuoden iän täyttämiskuukauden lopun välisenä aikana. Jos osa-aikatyöstä karttunut vanhuuseläke alkaa myöhemmin kuin 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alusta, lykättyä eläkkeen osaa korotetaan siten kuin uuden lain 11 §:n 4 momentissa, sellaisena kuin se oli voimassa 31 päivänä joulukuuta 2016, säädetään. Mitä tässä pykälässä säädetään, sovelletaan myös silloin, kun myönnetään uutta eläkettä sellaisen osa-aikaeläkkeen jälkeen, jonka eläketapahtuma oli ennen 1 päivää tammikuuta 2005. (21.12.2016/1257)
(29.1.2016/79)
22 § on kumottu L:lla 29.1.2016/79.
Jos työntekijällä ei ole uuden lain tai työntekijän eläkelain alaista työskentelyä vuonna 2007 tai sen jälkeen, tulevan ajan oikeuden sisältävästä työttömyyseläkkeestä vastaa eläkekassa tai se työntekijän eläkelain toimeenpanosta vastaava eläkelaitos, jossa työntekijän työsuhteen perusteella määräytyvään eläkkeeseen luetaan tuleva aika tai sitä vastaava ansio 22 §:n 1 momentin perusteella.
Jos työntekijällä on uuden lain tai työntekijän eläkelain mukaisia työansioita vuonna 2007 tai sen jälkeen yhteensä vähintään 20 000 euroa, tulevan ajan oikeuden tai sitä vastaavan ansion sisältävän työttömyyseläkkeen kustannuksista vastaavat eläkekassa ja työntekijän eläkelain toimeenpanosta vastaavat eläkelaitokset yhteisesti siten kuin uuden lain 159 §:ssä säädetään. Eläkekassa ja työntekijän eläkelain toimeenpanosta vastaavat eläkelaitokset vastaavat yhteisesti myös sellaisen työttömyyseläkkeen kustannuksista, johon ei sisälly tulevan ajan oikeutta tai sitä vastaavaa ansiota.
Jos työntekijällä on uuden lain tai työntekijän eläkelain mukaisia työansioita vuonna 2007 tai sen jälkeen yhteensä vähemmän kuin 20 000 euroa, tulevan ajan oikeuden tai sitä vastaavan ansion sisältävän työttömyyseläkkeen kustannuksista vastaa eläkekassa tai se työntekijän eläkelain toimeenpanosta vastaava eläkelaitos, jossa vakuutetun työsuhteen perusteella määräytyvään eläkkeeseen luetaan tuleva aika tai sitä vastaava ansio 22 §:n 2 momentin perusteella.
Edellä 2 ja 3 momentissa mainitut rahamäärät vastaavat työntekijän eläkelain 96 §:n 1 momentissa tarkoitettua palkkakertoimen arvoa 1 (1,000) vuonna 2004.
(29.1.2016/79)
24 § on kumottu L:lla 29.1.2016/79.
(20.3.2015/297)
Jos työkyvyttömyys- tai työttömyyseläke on myönnetty soveltaen ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain säännöksiä, eläkkeen aikana saaduista ansioista karttuu uuden lain voimaantulon jälkeen uutta eläkettä sen estämättä, mitä tämän lain 20 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään, uuden lain 72–76 §:n mukaisesti ja näin karttunut eläke myönnetään työkyvyttömyyseläkkeen tai työttömyyseläkkeen muuttuessa vanhuuseläkkeeksi 65 vuoden iässä.
(20.3.2015/297)
Sen estämättä, mitä tämän lain 20 §:n 2 momentissa säädetään, vanhuuseläkkeen aikana saaduista ansioista karttuu uuden lain voimaantulon jälkeen uutta eläkettä uuden lain 72–76 §:n mukaisesti ja näin karttunut eläke myönnetään uuden lain 13 §:n 3 momentin mukaisesti siitä huolimatta, että työntekijä on täyttänyt ennen 1 päivää tammikuuta 2005 voimassa olleen vanhan lain 14 §:n 1 tai 2 momentissa säädetyn vanhuuseläkeiän ennen 1 päivää tammikuuta 2005.
(20.3.2015/297)
27 § on kumottu L:lla 20.3.2015/297.
Uutta lakia sovelletaan myös ennen sen voimaantuloa nimitettyihin uuden lain 166 §:ssä tarkoitettuun eläkekassan valtuuskuntaan ja eläkekassan hallitukseen. Valtuuskunnan ja hallituksen toimikausien pituuksia laskettaessa otetaan huomioon myös ennen uuden lain voimaantuloa kulunut aika.
(20.3.2015/297)
29 § on kumottu L:lla 20.3.2015/297.
Työntekijällä, jonka vanhan lain mukainen työsuhde on päättynyt ennen 1 päivää tammikuuta 1967 hänen tai hänen omaistensa saamatta eläkettä ja joka ei ole palannut vanhan lain mukaiseen työsuhteeseen kolmen vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä, ei ole oikeutta vanhan lain mukaiseen eläkkeeseen mainitun työsuhteen päättymistä edeltävältä ajalta. Hänelle annetaan tällöin hänen suorittamiaan eläkevakuutusmaksuja vastaava vapaakirja, johon sovelletaan, mitä vapaakirjasta säädetään vanhan lain 17 §:ssä, sellaisena kuin se oli voimassa 31 päivänä joulukuuta 1966.
Jos kuitenkin 1 momentissa tarkoitettu yli kolme vuotta kestänyt yhdenjaksoinen poissaolo vanhan lain mukaisesta merimiestoimesta on johtunut pääasiallisesti tarpeellisen ammattikoulutuksen hankkimisesta tai täydentämisestä taikka merimiestoimen aikana saadusta sairaudesta, viasta tai vammasta, myös poissaoloa edeltävä merimiestoimi otetaan hakemuksesta huomioon eläkkeeseen oikeuttavana aikana.
(29.1.2016/79)
31 § on kumottu L:lla 29.1.2016/79.
Eläketurvakeskuksella on salassapitosäännösten ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä oikeus saada 4 §:n 4 momentissa ja 20–22 §:ssä tarkoitetun eläkkeen laskemista varten, vanhan lain 12 a §:n mukaisen eläkkeeseen oikeuttavan tulevan ajan oikeuden määrittelyä sekä vanhan lain 16 e §:n mukaisen työeläkelisän laskemista varten välttämättömät tiedot.
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen etuuksien myöntäjän tai maksajan on annettava tiedot Eläketurvakeskukselle sen määräämällä tavalla kultakin kalenterivuodelta seuraavan vuoden toukokuun loppuun tai muuhun Eläketurvakeskuksen kanssa sovittuun ajankohtaan mennessä.
(19.12.2018/1273)
Merimieseläkelain mukainen palveluaika määräytyy ajalta ennen 1 päivää tammikuuta 1991 vanhan lain 11 §:n mukaisesti, sellaisena kuin se oli voimassa 31 päivänä joulukuuta 1990, vuosilta 1991–2006 vanhan lain 14 §:n 6 momentin mukaisesti, sellaisena kuin se oli voimassa uuden lain voimaan tullessa, vuosilta 2007–2015 uuden lain 9 ja 224 §:n mukaisesti, sellaisina kuin ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2015, sekä vuosilta 2016–2018 uuden lain 224 ja 224 a §:n mukaisesti, sellaisina kuin ne olivat voimassa 31 päivänä joulukuuta 2018.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007.
HE 251/2006, StVM 49/2006, EV 237/2006
Muutossäädösten voimaantulo ja soveltaminen:
7.12.2007/1169:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2008.
HE 95/2007, StVM 9/2007, EV 55/2007
30.12.2008/1104:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2009.
HE 171/2008, StVM 41/2008, EV 215/2008
29.10.2010/912:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2011.
HE 91/2010, StVM 19/2010, EV 126/2010
22.12.2011/1430:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
Lakia sovelletaan perhe-eläkkeeseen, jonka eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2012 tai sen jälkeen.
HE 89/2011, StVM 11/2011, EV 48/2011
22.12.2011/1461:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2012.
HE 74/2011, StVM 14/2011, EV 69/2011
14.12.2012/797:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2013.
Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimiin.
HE 77/2012, StVM 19/2012, EV 113/2012
7.11.2014/886:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2015. Lakia sovelletaan eläkkeeseen, jonka määrää tarkistetaan 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen.
HE 120/2014, StVM 11/2014, EV 105/2014
20.3.2015/297:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2016.
Tässä laissa säädettyihin rahamääriin sovelletaan merimieseläkelain 101 §:ää.
HE 321/2014, StVM 40/2014, EV 270/2014
29.1.2016/79:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
Tätä lakia sovelletaan eläkkeisiin, joissa eläketapahtuma on 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen.
HE 16/2015, StVM 5/2015, EV 37/2015
21.12.2016/1257:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017.
HE 120/2016, StVM 25/2016, EV 167/2016
19.12.2018/1273:
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2019.
HE 87/2018, StVM 7/2018, EV 121/2018