EPNAs (EY) N:o 987/2009 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 883/2004 täytäntöönpanomenettelystä 16.9.2009

1 artikla Määritelmät

1. Tässä asetuksessa

a) ”perusasetuksella” tarkoitetaan asetusta (EY) N:o 883/2004;

b) ”täytäntöönpanoasetuksella” tarkoitetaan tätä asetusta; sekä

c) sovelletaan perusasetuksen määritelmiä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen määritelmien lisäksi tarkoitetaan

a) ”yhteyspisteellä” yksikköä, joka

i) toimii sähköisenä yhteyspisteenä;

ii) suorittaa automaattisen reitityksen osoitteen perusteella; ja

iii) suorittaa älykästä reititystä, jossa käytetään ohjelmistosovelluksia, jotka mahdollistavat automaattiset tarkistukset ja reititykset (esimerkiksi keinoälysovellus) ja/tai ihmisen osallistumisen;

b) ”yhteyselimellä” elintä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on nimennyt yhtä tai useampaa perusasetuksen 3 artiklassa tarkoitettua sosiaaliturvan alaa varten vastaamaan perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamiseen liittyviin tiedotus- ja neuvontapyyntöihin ja jonka on hoidettava sille täytäntöönpanoasetuksen IV osaston mukaisesti annetut tehtävät;

c) ”asiakirjalla” kaikkia tietoja, käytetystä välineestä riippumatta, jotka ovat sellaisessa muodossa, että niitä voidaan vaihtaa sähköisesti, ja joiden ilmoittaminen on välttämätöntä perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen toimivuudelle;

d) ”rakenteisella sähköisellä asiakirjalla” kaikkia rakenteisia asiakirjoja, jotka ovat jäsenvaltioiden välistä sähköistä tiedonvaihtoa varten suunnitellussa muodossa;

e) ”sähköisessä muodossa toimittamisella” tietojen välittämistä tietojenkäsittelyyn (myös tietojen digitaaliseen pakkaamiseen) tarkoitetuilla sähköisillä välineillä, johtimitse, radioteitse, optisesti tai muulla sähkömagneettisella menetelmällä;

f) ”tilintarkastuslautakunnalla” perusasetuksen 74 artiklassa tarkoitettua elintä.

2 artikla Laitosten välisen tiedonvaihdon laajuus ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt

1. Täytäntöönpanoasetusta sovellettaessa jäsenvaltioiden viranomaisten ja laitosten sekä perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden välisen tietojenvaihdon on perustuttava seuraaviin periaatteisiin: julkinen palvelu, vaikuttavuus, aktiivinen avunanto, nopea toimittaminen sekä saavutettavuus, johon kuuluu myös sähköisten palvelujen esteettömyys erityisesti vammaisten ja vanhusten kannalta.

2. Laitosten on viipymättä toimitettava tai vaihdettava kaikki tiedot, joita tarvitaan perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseen ja määrittämiseen. Tällainen jäsenvaltioiden välinen tiedonsiirto tapahtuu joko suoraan laitosten välillä tai yhteyselinten välityksellä.

3. Jos henkilö on erehdyksessä toimittanut tietoja, asiakirjoja tai hakemuksia laitokselle, joka sijaitsee muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimetty laitos sijaitsee, ensiksi mainitun laitoksen on viipymättä toimitettava kyseiset tiedot, asiakirjat tai hakemukset täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti nimetylle laitokselle ja ilmoitettava päivämäärä, jona ne alun perin toimitettiin. Kyseinen päivämäärä sitoo viimeksi mainittua laitosta. Jäsenvaltion laitosten ei kuitenkaan katsota olevan vastuussa tai tehneen päätöstä sen perusteella, että ne eivät ole toimineet siitä syystä, että tietojen, asiakirjojen tai hakemusten toimittaminen muiden jäsenvaltioiden laitoksista on viivästynyt.

4. Jos tiedot siirretään kohdejäsenvaltion yhteyselimen välityksellä, määräajat hakemuksiin vastaamiseksi lasketaan päivämäärästä, jona yhteyselin on vastaanottanut hakemuksen ikään kuin kyseisen jäsenvaltion laitos olisi vastaanottanut sen.

3 artikla Asianomaisten henkilöiden ja laitosten välisen tiedonvaihdon laajuus ja tiedonvaihtoa koskevat säännöt

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tarvittavat tiedot ovat asianomaisten henkilöiden saatavilla, jotta he saisivat tietoa perusasetuksella ja täytäntöönpanoasetuksella tehdyistä muutoksista ja jotta he voisivat vedota oikeuksiinsa. Ne tarjoavat myös käyttäjäystävällisiä palveluja.

2. Perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden on toimitettava asiaankuuluvalle laitokselle tiedot, asiakirjat tai todisteet, joita tarvitaan heidän tai heidän perheenjäsentensä tilanteen vahvistamiseksi, oikeuksien ja velvollisuuksien vahvistamiseksi tai säilyttämiseksi sekä sovellettavan lainsäädännön ja heidän siitä johtuvien velvoitteidensa määrittämiseksi.

3. Kun jäsenvaltiot keräävät, välittävät tai käsittelevät lainsäädäntönsä mukaisesti henkilötietoja perusasetuksen täytäntöön panemiseksi, niiden on varmistettava, että asianomaiset henkilöt voivat käyttää täysipainoisesti henkilötietojen suojaa koskevia oikeuksiaan niiden yhteisön säännösten mukaisesti, jotka koskevat yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta.

4. Asiaankuuluvien laitosten on viipymättä ja joka tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännössä mahdollisesti säädettyjen määräaikojen mukaisesti toimitettava tietoja ja annettava asiakirjoja asianomaisille henkilöille siinä määrin kuin perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltaminen sitä edellyttää.

Asiaankuuluvan laitoksen on ilmoitettava toisessa jäsenvaltiossa asuvalle tai oleskelevalle hakijalle päätöksestään suoraan taikka asuin- tai oleskelujäsenvaltion yhteyselimen välityksellä. Jos laitos epää etuudet, sen on ilmoitettava hakijalle myös epäämiseen perusteet, muutoksenhakukeinot ja määräajat muutoksen hakemiselle. Jäljennös päätöksestä on toimitettava muille asianosaisille laitoksille.

4 artikla Tiedonvaihtomuoto ja -tavat

1. Hallintotoimikunnan on vahvistettava asiakirjojen ja rakenteisten sähköisten asiakirjojen rakenne, sisältö ja muoto sekä niiden vaihtoa koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt.

2. Tietojen siirto laitosten tai yhteyselinten välillä on tehtävä sähköisesti joko suoraan tai yhteyspisteiden välityksellä yhteisessä suojatussa järjestelmässä, joissa voidaan taata vaihdettujen tietojen luottamuksellisuus ja suoja.

3. Asiaankuuluvien laitosten on viestinnässään asianomaisten henkilöiden kanssa käytettävä kuhunkin tapaukseen soveltuvia järjestelyjä ja suosittava mahdollisimman pitkälti sähköisten välineiden käyttöä. Hallintotoimikunnan on päätettävä käytännön järjestelyistä tietojen, asiakirjojen tai päätösten lähettämiseksi sähköisesti asianomaiselle henkilölle.

5 artikla Toisessa jäsenvaltiossa annettujen asiakirjojen ja todisteiden oikeudellinen pätevyys

1. Jäsenvaltion laitoksen antamat asiakirjat, joissa osoitetaan henkilön tilanne perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltamista varten, ja todisteet, joiden perusteella nämä asiakirjat on annettu, on hyväksyttävä muiden jäsenvaltioiden laitoksissa niin kauan kuin jäsenvaltio, jossa nämä asiakirjat tai todisteet on annettu, ei peruuta niitä tai julista niitä mitättömiksi.

2. Jos on syytä epäillä asiakirjan pätevyyttä tai siinä olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, asiakirjan vastaanottaneen jäsenvaltion laitoksen on pyydettävä asiakirjan antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia ja tarvittaessa kyseisen asiakirjan peruuttamista. Asiakirjan antaneen laitoksen on harkittava uudelleen asiakirjan antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava se.

3. Jos 2 kohdan nojalla on syytä epäillä asianomaisten henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta, asiakirjan tai todisteen pätevyyttä tai niissä olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä, oleskelu- tai asuinpaikan laitoksen on tarkistettava, mikäli mahdollista, toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä kyseiset tiedot tai asiakirjat.

4. Jos kyseiset laitokset eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsittelyyn aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona asiakirjan vastaanottanut laitos on esittänyt pyynnön. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi.

6 artikla Lainsäädännön tilapäinen soveltaminen ja etuuksien tilapäinen myöntäminen

1. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion laitokset tai viranomaiset ovat eri mieltä sovellettavan lainsäädännön määrittämisestä, asianomaiseen henkilöön on sovellettava tilapäisesti toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä siten, että ensisijaisuusjärjestys määräytyy seuraavasti, jollei täytäntöönpanoasetuksessa toisin säädetä:

a) sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa henkilö tosiasiallisesti toimii palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, jos hän toimii palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa;

b) asuinjäsenvaltion lainsäädäntö, jos asianomainen henkilö on palkkatyössä tai toimii itsenäisenä ammatinharjoittajana kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa ja harjoittaa osaa toiminnastaan asuinjäsenvaltiossa tai jos hän ei ole palkkatyössä eikä toimi itsenäisenä ammatinharjoittajana; (465/2012)

c) kaikissa muissa tapauksissa, joissa henkilö harjoittaa toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka soveltamista ensin pyydettiin. (465/2012)

2. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion laitokset tai viranomaiset ovat eri mieltä siitä, minkä laitoksen olisi myönnettävä raha- tai luontoisetuudet, asianomaisen henkilön, joka voisi saada etuuksia, ellei asia olisi riitainen, on saatava tilapäisesti etuuksia asuinpaikkansa laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, tai jos asianomainen henkilö ei asu minkään kyseessä olevan jäsenvaltion alueella, sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan, jolle hakemus on esitetty ensimmäisenä.

3. Jos kyseiset laitokset tai viranomaiset eivät pääse sopimukseen, asia voidaan viedä toimivaltaisten viranomaisten kautta hallintotoimikunnan käsittelyyn aikaisintaan kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona 1 tai 2 kohdassa tarkoitettu erimielisyys syntyi. Hallintotoimikunta pyrkii sovittelemaan näkökannat kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun asia on annettu sen käsiteltäväksi.

4. Jos vahvistetaan, että sovellettava lainsäädäntö ei ole sen jäsenvaltion, jossa tilapäinen vakuuttaminen tapahtui, tai että tilapäisesti etuudet myöntänyt laitos ei ole toimivaltainen laitos, toimivaltaiseksi laitokseksi vahvistettua laitosta pidetään toimivaltaisena taannehtivasti, ikään kuin tätä erimielisyyttä ei olisi ollut, viimeistään siitä päivästä, jona tilapäinen vakuuttaminen alkoi tai jona kyseiset etuudet ensimmäisen kerran tilapäisesti myönnettiin.

5. Toimivaltaiseksi vahvistettu laitos ja rahaetuudet tilapäisesti maksanut tai maksuja tilapäisesti perinyt laitos selvittää tarvittaessa asianomaisen henkilön taloudellisen tilanteen maksujen ja tilapäisesti maksettujen rahaetuuksien suhteen täytäntöönpanoasetuksen IV osaston III luvun mukaisesti.

Toimivaltaisen laitoksen on korvattava toisen laitoksen 2 kohdan mukaisesti väliaikaisesti myöntämät luontoisetuudet täytäntöönpanoasetuksen IV osaston mukaisesti.

7 artikla Etuuksien ja maksujen laskeminen väliaikaisesti

1. Jollei täytäntöönpanoasetuksessa toisin säädetä, jos henkilöllä on oikeus saada etuutta tai jos hänen kuuluu suorittaa maksu perusasetuksen säännösten mukaisesti, mutta toimivaltaisella laitoksella ei ole käytössään kaikkia sellaisia tietoja tilanteesta toisessa jäsenvaltiossa, jotka ovat tarpeen tuon etuuden tai maksun lopullisen määrän laskemiseen, tämän laitoksen on asianomaisen henkilön pyynnöstä myönnettävä etuus tai laskettava maksu väliaikaisesti, jos sen laskeminen on laitoksen käytössä olevien tietojen perusteella mahdollista.

2. Kyseisen etuuden tai maksun uusi laskenta on suoritettava, kun kaikki tarvittavat todisteet tai asiakirjat on toimitettu kyseiselle laitokselle.

8 artikla Hallinnolliset järjestelyt kahden tai useamman jäsenvaltion välillä

1. Täytäntöönpanoasetuksen säännöksillä korvataan perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamisjärjestelyissä vahvistetut määräykset, lukuun ottamatta niitä, jotka liittyvät perusasetuksen liitteessä II tarkoitettuja sopimuksia koskeviin järjestelyihin, edellyttäen että kyseisten järjestelyjen määräykset sisällytetään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 1.

2. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa sopia keskenään perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sopimusten soveltamisjärjestelyistä, edellyttäen että nämä järjestelyt eivät vaikuta haitallisesti asianomaisten henkilöiden oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja että ne sisällytetään täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 1.

9 artikla Muut menettelyt viranomaisten ja laitosten välillä

1. Kaksi tai useampi jäsenvaltio tai niiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sopia muista kuin täytäntöönpanoasetuksessa säädetyistä menettelyistä, edellyttäen että tällaiset menettelyt eivät vaikuta haitallisesti asianomaisten henkilöiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin.

2. Näin tehdyistä sopimuksista on ilmoitettava hallintotoimikunnalle, ja ne on lueteltava täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 1.

3. Kahden tai useamman jäsenvaltion samaa tarkoitusta varten tekemiin täytäntöönpanosopimuksiin sisältyviä säännöksiä tai 2 kohdassa tarkoitetun kaltaisia säännöksiä, jotka ovat voimassa täytäntöönpanoasetuksen voimaantulopäivää edeltävänä päivänä ja jotka on sisällytetty asetuksen (ETY) N:o 574/72 liitteeseen 5, sovelletaan edelleen näiden jäsenvaltioiden välillä edellyttäen, että ne on sisällytetty myös täytäntöönpanoasetuksen liitteeseen 1.

10 artikla Etuuksien päällekkäisyyden estäminen

Sen estämättä, mitä perusasetuksen muissa säännöksissä säädetään, jos kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksettavaksi kuuluvia etuuksia molemminpuolisesti pienennetään tai maksaminen keskeytetään tai peruutetaan, määrät, joita ei maksettaisi sovellettaessa tiukasti kyseisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädettyjä pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia säännöksiä, jaetaan niiden etuuksien lukumäärällä, joihin pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista sovelletaan.

11 artikla Asuinpaikan määrittämiseen liittyvät tekijät

1. Jos kahden tai useamman jäsenvaltion laitosten välillä on erimielisyyttä perusasetuksen soveltamisalaan kuuluvan henkilön asuinpaikan määrittämisestä, laitosten on vahvistettava yhteisellä sopimuksella asianomaisen henkilön etujen tavanomainen keskus tekemällä kokonaisarvio kaikista asiaankuuluviin tosiseikkoihin liittyvistä saatavilla olevista tiedoista, joita voivat olla muun muassa seuraavat:

a) oleskelun kesto ja jatkuvuus asianomaisten jäsenvaltioiden alueella;

b) henkilön tilanne, mukaan lukien:

i) harjoitetun toiminnan luonne ja erityispiirteet, erityisesti paikka, jossa toimintaa tavallisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto;

ii) perheasema ja perhesiteet;

iii) muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen;

iv) opiskelijoiden osalta tulolähde;

v) asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus;

vi) jäsenvaltio, jossa asianomaisen henkilön verotustarkoituksissa katsotaan asuvan.

2. Jos 1 kohdassa lueteltujen asiaankuuluviin tosiseikkoihin perustuvien perusteiden soveltaminen ei johda yhteisymmärrykseen kyseisten laitosten välillä, henkilön tarkoitusta, joka käy ilmi kyseisistä tosiseikoista ja olosuhteista, ja erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen, pidetään ratkaisevana asianomaisen henkilön tosiasiallisen asuinpaikan määrittämiseksi.

12 artikla Kausien yhteenlaskeminen

1. Perusasetuksen 6 artiklan soveltamiseksi toimivaltaisen laitoksen on otettava yhteyttä niiden jäsenvaltioiden laitoksiin, joiden lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön on myös sovellettu, määrittääkseen kaikki kyseisen lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet.

2. Jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutus-, työskentely-, tai asumiskaudet tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kaudet on lisättävä jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneisiin vastaaviin kausiin, jos se on tarpeen perusasetuksen 6 artiklan soveltamiseksi edellyttäen, että nämä kaudet eivät ole päällekkäisiä.

3. Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen pakollisen vakuutuksen perusteella täyttynyt vakuutus- tai asumiskausi on päällekkäinen jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen vapaaehtoisen vakuutuksen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella täyttyneen vakuutuskauden kanssa, vain pakollisen vakuutuksen perusteella täyttynyt kausi otetaan huomioon.

4. Jos muu vakuutus- tai asumiskausi kuin jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttynyt vastaavaksi katsottava kausi on päällekkäinen jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vastaavaksi katsottavan kauden kanssa, vain muu kuin vastaavaksi katsottava kausi otetaan huomioon.

5. Kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vastaavaksi katsottavat kaudet on otettava huomioon vain sen jäsenvaltion laitoksessa, jonka lainsäädäntöä viimeksi sovellettiin pakollisesti asianomaiseen henkilöön ennen kyseistä kautta. Jos asianomaiseen henkilöön ei pakollisesti sovellettu jäsenvaltion lainsäädäntöä ennen kyseistä kautta, kausi otetaan huomioon sen jäsenvaltion laitoksessa, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön sovellettiin pakollisesti ensimmäistä kertaa kyseisen kauden jälkeen.

6. Jos aikaa, jonka kuluessa tietyt vakuutus- tai asumiskaudet ovat täyttyneet jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, ei voida määrittää tarkasti, oletetaan, että nämä kaudet eivät ole päällekkäisiä toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneiden vakuutus- tai asumiskausien kanssa, ja ne on, sikäli kuin ne voidaan kohtuudella ottaa huomioon, laskettava mukaan silloin, kun se on asianomaisen henkilön edun mukaista.

13 artikla Kausien muuntamista koskevat säännöt

1. Jos jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet on ilmaistu eri yksikköinä kuin toisen jäsenvaltion lainsäädännössä, kaudet on muunnettava perusasetuksen 6 artiklan mukaista kausien yhteenlaskemista varten seuraavien sääntöjen mukaisesti:

a) Muuntamisen perustana käytetään kautta, jonka ilmoittaa sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön mukaisesti kausi on täyttynyt.

b) Jos kyseessä on järjestelmä, jossa kaudet ilmaistaan päivinä, muuntaminen päivistä muiksi yksiköiksi ja päinvastoin sekä päivää yksikkönä käyttävien eri järjestelmien välillä suoritetaan seuraavan taulukon mukaisesti:

c) Jos kyseessä on järjestelmä, jossa kaudet ilmaistaan muina yksikköinä kuin päivinä,

i) kolme kuukautta tai 13 viikkoa vastaavat neljännesvuotta ja päinvastoin;

ii) yksi vuosi vastaa neljää neljännesvuotta, 12:ta kuukautta tai 52:ta viikkoa ja päinvastoin;

iii) muunnettaessa viikkoja kuukausiksi ja päinvastoin viikot ja kuukaudet muunnetaan päiviksi b alakohdan taulukossa esitettyjen, kuuteen päivään perustuville järjestelmille tarkoitettujen muuntamissääntöjen mukaisesti.

d) Jos kaudet ilmaistaan osina, nämä luvut on muunnettava seuraavaan pienempään kokonaisyksikköön käyttäen b ja c alakohdassa annettuja sääntöjä. Vuosien osat muunnetaan kuukausiksi, ellei kyseinen järjestelmä perustu neljännesvuosiin.

e) Jos tämän kohdan mukaisen muuntamisen tuloksena on jonkin yksikön osa, muuntamisen tulokseksi katsotaan seuraava suurempi kokonaisyksikkö.

2. Edellä olevan 1 kohdan soveltaminen ei saa johtaa siihen, että yhden kalenterivuoden aikana täyttyneiden kausien kokonaismääräksi tulee määrä, joka on suurempi kuin 1 kohdan b alakohdassa olevan taulukon viimeisessä sarakkeessa ilmoitettujen päivien määrä, 52 viikkoa, 12 kuukautta tai neljä neljännesvuotta.

Jos muunnettavat kaudet vastaavat kausien vuosittaista enimmäismäärää sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa ne ovat täyttyneet, 1 kohdan soveltaminen ei saa yhden kalenterivuoden aikana johtaa kausiin, jotka ovat lyhyempiä kuin kyseisen lainsäädännön mukainen mahdollinen kausien vuosittainen enimmäismäärä.

3. Muuntaminen suoritetaan joko yhtenä toimenpiteenä, joka kattaa kaikki yhteenlaskettuina ilmoitetut kaudet, taikka kultakin vuodelta, jos kaudet ilmoitetaan vuosikohtaisesti.

4. Laitoksen, joka ilmoittaa päivinä ilmaistuja kausia, on samalla mainittava, käyttääkö sen hallinnoima järjestelmä perustana viittä, kuutta vai seitsemää päivää.

22 artikla Yleiset täytäntöönpanosäännökset

1. Toimivaltaisten viranomaisten tai laitosten on varmistettava, että vakuutettujen saataville on saatettu kaikki tarvittava tieto luontoisetuuksien myöntämistä koskevista menettelyistä ja ehdoista, jos tällaiset etuudet saadaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä toimivaltainen laitos sijaitsee.

2. Sen estämättä, mitä perusasetuksen 5 artiklan a alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi joutua vastaamaan etuuksien kustannuksista perusasetuksen 22 artiklan mukaisesti vain, jos vakuutettu on hakenut eläkettä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tai jos vakuutettu perusasetuksen 23–30 artiklan mukaisesti saa eläkettä tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti.

23 artikla Sovellettava järjestelmä, jos asuin- tai oleskelujäsenvaltiossa on useampi kuin yksi järjestelmä

Jos asuin- tai oleskelujäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyy useampi kuin yksi sairaus-, äitiys- ja isyysvakuutusjärjestelmä useiden vakuutettujen ryhmien osalta, perusasetuksen 17 artiklan, 19 artiklan 1 kohdan sekä 20, 22, 24 ja 26 artiklan nojalla sovellettavat säännökset ovat ne, jotka koskevat palkkatyöntekijöiden yleisjärjestelmää.

24 artikla Asuminen muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1. Sovellettaessa perusasetuksen 17 artiklaa vakuutetun ja/tai hänen perheenjäsentensä on rekisteröidyttävä asuinpaikan laitokseen. Heidän oikeutensa luontoisetuuksiin asuinjäsenvaltiossa on todistettava toimivaltaisen laitoksen vakuutetun tai asuinpaikan laitoksen pyynnöstä antamalla todistuksella.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja on voimassa, kunnes toimivaltainen laitos ilmoittaa asuinpaikan laitokselle sen peruuttamisesta.

Asuinpaikan laitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle laitokselle kaikista 1 kohdan mukaisista rekisteröitymisistä, sekä kaikista muutoksista niihin tai rekisteröinnin peruuttamisesta.

3. Tätä artiklaa sovelletaan perusasetuksen 22, 24, 25 ja 26 artiklassa tarkoitettuihin henkilöihin tarvittavin muutoksin.

25 artikla Oleskelu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

A) Menettely ja oikeuden soveltamisala

1. Sovellettaessa perusasetuksen 19 artiklaa vakuutetun on esitettävä oleskelujäsenvaltion terveydenhoitopalvelun tarjoajalle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja, josta käyvät ilmi hänen oikeutensa luontoisetuuksiin. Jos vakuutetulla ei ole tällaista asiakirjaa, oleskelupaikan laitoksen on otettava pyynnöstä tai tarvittaessa muuten yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen sellaisen.

2. Asiakirjasta on käytävä ilmi, että vakuutetulla on oikeus luontoisetuuksiin perusasetuksen 19 artiklassa säädettyjen ehtojen mukaisesti samoin ehdoin kuin mitä sovelletaan oleskelujäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti vakuutettuihin henkilöihin.

3. Perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla luontoisetuuksilla tarkoitetaan sellaisia oleskelujäsenvaltiossa sen lainsäädännön mukaisesti annettavia luontoisetuuksia, jotka tulevat lääketieteellisistä syistä välttämättömiksi sen estämiseksi, että vakuutetun täytyisi palata ennen suunnitellun oleskeluajan päättymistä toimivaltaiseen jäsenvaltioon saadakseen tarvitsemaansa hoitoa.

B) Luontoisetuuksien kustannusten kattamista ja korvaamista koskevat menettelyt ja järjestelyt

4. Jos vakuutettu on tosiasiallisesti huolehtinut perusasetuksen 19 artiklan puitteissa annettujen luontoisetuuksien kustannuksista kokonaan tai osittain ja jos oleskelupaikan laitoksen soveltamassa lainsäädäntö mahdollistaa kyseisten kustannusten korvaamisen vakuutetulle, tämä voi esittää korvaushakemuksensa oleskelupaikan laitokselle. Tässä tapauksessa tämä laitos korvaa vakuutetulle suoraan kyseisiä etuuksia vastaavan kustannusten määrän soveltamaansa lainsäädäntöön sisältyvien korvausperusteiden rajoissa ja niitä koskevien ehtojen mukaan.

5. Jos tällaisten kustannusten korvaamista ei ole haettu suoraan oleskelupaikan laitokselta, toimivaltaisen laitoksen on korvattava aiheutuneet kustannukset asianomaiselle henkilölle oleskelupaikan laitoksen soveltamien korvausperusteiden mukaisesti tai niiden määrien mukaisesti, jotka oleskelupaikan laitokselle olisi pitänyt korvata, jos kyseisessä tapauksessa olisi sovellettu täytäntöönpanoasetuksen 62 artiklaa.

Oleskelupaikan laitoksen on toimitettava toimivaltaiselle laitokselle pyynnöstä kaikki tarvittavat tiedot näistä maksuperusteista ja määristä.

6. Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, toimivaltainen laitos voi korvata aiheutuneet kustannukset soveltamassaan lainsäädännössä säädettyjen maksuperusteiden mukaan ja niiden rajoissa edellyttäen, että vakuutettu on hyväksynyt, että tätä säännöstä sovelletaan häneen.

7. Jos oleskelujäsenvaltion lainsäädännössä ei ole säädetty korvaamisesta 4 ja 5 kohdan nojalla kyseisessä tapauksessa, toimivaltainen laitos voi suorittaa korvauksen soveltamaansa lainsäädäntöön sisältyvien maksuperusteiden rajoissa ja niitä koskevien ehtojen mukaan ilman vakuutetun hyväksyntää.

8. Vakuutetulle korvattava määrä ei saa missään tapauksessa ylittää hänelle tosiasiassa aiheutuneiden kustannusten määrää.

9. Jos kyseessä ovat huomattavat kustannukset, toimivaltainen laitos voi maksaa vakuutetulle asianmukaisen ennakon heti, kun tämä toimittaa laitokselle korvaushakemuksen.

C) Perheenjäsenet

10. Edellä olevia 1–9 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin vakuutetun perheenjäseniin.

26 artikla Erikseen määritelty hoito

A) Lupamenettely

1. Sovellettaessa perusasetuksen 20 artiklan 1 kohtaa vakuutetun on esitettävä oleskelupaikan laitokselle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja. Sovellettaessa tätä artiklaa toimivaltaisella laitoksella tarkoitetaan laitosta, joka vastaa erikseen määriteltyyn hoitoon liittyvistä kustannuksista; perusasetuksen 20 artiklan 4 kohdassa ja 27 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, joissa asuinjäsenvaltiossa annetut luontoisetuudet korvataan kiinteämääräisten summien perusteella, toimivaltainen laitos tarkoittaa asuinpaikan laitosta.

2. Jos vakuutettu ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, hänen on pyydettävä lupaa asuinpaikan laitokselta, jonka on toimitettava pyyntö toimivaltaiselle laitokselle viipymättä.

Tässä tapauksessa asuinpaikan laitoksen on annettava todistus siitä, täyttyvätkö perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaiset ehdot asuinjäsenvaltiossa.

Toimivaltainen laitos voi kieltäytyä myöntämästä pyydettyä lupaa ainoastaan, jos asuinpaikan laitoksen arvion mukaan perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen mukaiset ehdot eivät täyty vakuutetun asuinjäsenvaltiossa tai jos sama hoito voidaan antaa toimivaltaisessa jäsenvaltiossa lääketieteellisesti perusteltavissa olevan ajan kuluessa, ottaen huomioon asianomaisen henkilön senhetkinen terveydentila ja sairauden todennäköinen kulku.

Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava päätöksestään asuinjäsenvaltion laitokselle.

Ellei vastausta saada sen kansallisessa lainsäädännössä asetetussa määräajassa, toimivaltaisen laitoksen katsotaan myöntäneen luvan.

3. Jos vakuutettu, joka ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, tarvitsee kiireellistä elintärkeää hoitoa ja lupaa ei voida perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan toisen virkkeen nojalla evätä, luvan myöntää asuinpaikan laitos toimivaltaisen laitoksen puolesta, jolle asuinpaikan laitoksen on välittömästi ilmoitettava asiasta.

Toimivaltaisen laitoksen on hyväksyttävä kiireellisen ja elintärkeän hoidon tarpeeseen liittyvät havainnot ja hoitovaihtoehdot, joihin luvan myöntävän asuinpaikan laitoksen hyväksymät lääkärit ovat päätyneet.

4. Toimivaltaisella laitoksella säilyy luvanmyöntämismenettelyn kaikissa vaiheissa oikeus teettää vakuutetun lääkärintarkastus itse valitsemallaan lääkärillä oleskelu- tai asuinjäsenvaltiossa.

5. Oleskelupaikan laitoksen on ilmoitettava toimivaltaiselle laitokselle, jos voimassa olevaan lupaan kuuluvan hoidon täydentäminen vaikuttaa lääketieteellisistä syistä asianmukaiselta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta mihinkään lupaa koskeviin päätöksiin.

B) Vakuutetulle aiheutuneista luontoisetuuksien kustannuksista vastaaminen

6. Täytäntöönpanoasetuksen 25 artiklan 4 ja 5 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan soveltamista.

7. Jos vakuutettu on tosiasiallisesti huolehtinut itse kaikista lupaan kuuluvien hoitotoimenpiteiden kustannuksista tai osasta niitä ja kustannukset, jotka toimivaltaisen laitoksen on korvattava oleskelupaikan laitokselle tai vakuutetulle 6 kohdan mukaisesti (todelliset kustannukset), ovat alemmat kuin kustannukset, jotka sen olisi pitänyt maksaa samasta hoidosta toimivaltaisessa jäsenvaltiossa (laskennalliset kustannukset), toimivaltaisen laitoksen on pyynnöstä korvattava vakuutetulle hoidosta aiheutuneet kustannukset siihen määrään saakka, jolla laskennalliset kustannukset ylittävät todelliset kustannukset. Korvaus ei saa kuitenkaan ylittää vakuutetulle tosiasiassa aiheutuneita kustannuksia, ja siinä voidaan ottaa huomioon määrä, joka vakuutetun olisi pitänyt maksaa, jos hoito olisi annettu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

C) Erikseen määriteltyjen hoitojen edellyttämistä matka- ja oleskelukustannuksista vastaaminen

8. Jos toimivaltaisen laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetään vakuutetun hoitoon erottamattomasti liittyvien matka- ja oleskelukustannusten korvaamisesta, tällaisista kustannuksista asianomaisen henkilön ja tarvittaessa hänen saattajansa osalta vastaa tämä laitos silloin, kun lupa myönnetään toisessa jäsenvaltiossa annettavaa hoitoa varten.

D) Perheenjäsenet

9. Edellä olevia 1–8 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin vakuutettujen perheenjäseniin.

27 artikla Työhön kykenemättömyyteen liittyvät rahaetuudet, jos oleskelu- tai asuinjäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

A) Menettely, jota vakuutetun on noudatettava

1. Jos toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä edellytetään, että vakuutetun on esitettävä todistus ollakseen oikeutettu työhön kykenemättömyyteen liittyviin rahaetuuksiin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan nojalla, vakuutetun on pyydettävä asuinjäsenvaltion lääkäriä, joka määritteli hänen terveydentilansa, todistamaan hänen kykenemättömyytensä työhön ja arvioimaan sen todennäköisen keston.

2. Vakuutetun on lähetettävä todistus toimivaltaiselle laitokselle toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyn ajan kuluessa.

3. Jos asuinjäsenvaltiossa hoitoa antavat lääkärit eivät anna työhön kykenemättömyyttä koskevia todistuksia ja niitä vaaditaan toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä, asianomaisen henkilön on käännyttävä suoraan asuinpaikan laitoksen puoleen. Tämän laitoksen on heti järjestettävä henkilön työhön kykenemättömyyden lääketieteellinen arviointi ja 1 kohdassa tarkoitetun todistuksen laatiminen. Todistus toimitetaan edelleen toimivaltaiselle laitokselle viipymättä.

4. Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun asiakirjan toimittaminen ei vapauta vakuutettua täyttämästä kaikkia sovellettavassa lainsäädännössä säädettyjä velvoitteita, erityisesti työnantajaansa nähden. Työnantaja ja/tai toimivaltainen laitos voi tarvittaessa kehottaa työntekijää osallistumaan toimintaan, jonka tarkoituksena on edistää ja tukea hänen paluutaan työelämään.

B) Menettely, jota asuinjäsenvaltion laitoksen on noudatettava

5. Jos toimivaltainen laitos sitä pyytää, asuinpaikan laitos suorittaa tarpeelliset asianomaisen henkilön hallinnolliset tarkastukset tai lääkärintarkastukset soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Asuinpaikan laitos toimittaa tarkastuksen tehneen lääkärin lausunnon erityisesti työhön kykenemättömyyden todennäköisestä kestosta viipymättä toimivaltaiselle laitokselle.

C) Menettely, jota toimivaltaisen laitoksen on noudatettava

6. Toimivaltaisella laitoksella säilyy oikeus teettää valitsemallaan lääkärillä vakuutetun lääkärintarkastus.

7. Toimivaltainen laitos maksaa rahaetuudet suoraan asianomaiselle henkilölle ja ilmoittaa tästä tarvittaessa asuinpaikan laitokselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan toisen virkkeen soveltamista.

8. Sovellettaessa perusasetuksen 21 artiklan 1 kohtaa tarkastuksen tehneen lääkärin tai laitoksen lääketieteellisten havaintojen perusteella toisessa jäsenvaltiossa laaditussa vakuutetun todistuksessa kykenemättömyydestä työhön olevat merkinnät ovat oikeudellisesti yhtä päteviä kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa laadittu todistus.

9. Jos toimivaltainen laitos epää rahaetuudet, sen on ilmoitettava päätöksestään vakuutetulle ja samanaikaisesti ilmoitettava siitä myös asuinpaikan laitokselle.

D) Menettely, kun kyseessä on oleskelu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

10. Edellä olevia 1–9 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin, jos vakuutettu oleskelee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

28 artikla Pitkäaikaishoitoon liittyvät rahaetuudet, jos oleskelu- tai asuinjäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

A) Menettely, jota vakuutetun on noudatettava

1. Ollakseen oikeutettu pitkäaikaishoitoon liittyviin rahaetuuksiin perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan nojalla vakuutetun on esitettävä hakemus toimivaltaiselle laitokselle. Toimivaltaisen laitoksen on tarvittaessa ilmoitettava siitä asuinpaikan laitokselle.

B) Menettely, jota asuinpaikan laitoksen on noudatettava

2. Asuinpaikan laitoksen on toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tutkittava vakuutetun kunto hänen pitkäaikaishoidon tarpeensa osalta. Toimivaltaisen laitoksen on annettava asuinpaikan laitokselle kaikki tällaista tutkimusta varten tarvittavat tiedot.

C) Menettely, jota toimivaltaisen laitoksen on noudatettava

3. Määritelläkseen pitkäaikaishoidon tarpeen asteen toimivaltaisella laitoksella on oikeus teettää vakuutetun lääkärintarkastus valitsemallaan lääkärillä tai jollakin muulla asiantuntijalla.

4. Täytäntöönpanoasetuksen 27 artiklan 7 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

D) Menettely, kun kyseessä on oleskelu muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

5. Edellä olevia 1–4 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin, jos vakuutettu oleskelee muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa.

E) Perheenjäsenet

6. Edellä olevia 1–5 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin vakuutetun perheenjäseniin.

29 artikla Perusasetuksen 28 artiklan soveltaminen

Jos jäsenvaltio, jossa entinen rajatyöntekijä viimeksi harjoitti toimintaansa, ei ole enää toimivaltainen jäsenvaltio, ja entinen rajatyöntekijä tai hänen perheenjäsenensä matkustaa sinne saadakseen luontoisetuuksia perusasetuksen 28 artiklan nojalla, hänen on toimitettava oleskelupaikan laitokselle toimivaltaisen laitoksen antama asiakirja.

30 artikla Eläkkeensaajien maksut

Jos henkilö saa eläkettä useammasta kuin yhdestä jäsenvaltiosta, kaikista maksetuista eläkkeistä vähennettävien maksujen määrä ei missään tapauksessa saa olla suurempi kuin vähennettyjen maksujen määrä sellaiselta henkilöltä, joka saa saman määrän eläkettä toimivaltaiselta jäsenvaltiolta.

31 artikla Perusasetuksen 34 artiklan soveltaminen

A) Menettely, jota toimivaltaisen laitoksen on noudatettava

1. Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava asianomaiselle henkilölle perusasetuksen 34 artiklassa tarkoitetusta etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevasta säännöksestä. Tällaisten sääntöjen soveltamisella on varmistettava se, että henkilöllä, joka ei asu toimivaltaisessa jäsenvaltiossa, on oikeus vähintään samaan etuuden kokonaismäärään tai -arvoon kuin mihin hänellä olisi oikeus, jos hän asuisi kyseisessä jäsenvaltiossa.

2. Toimivaltaisen laitoksen on ilmoitettava myös asuin- tai oleskelupaikan laitokselle pitkäaikaishoitoon liittyvien rahaetuuksien maksamisesta, jos asuin- tai oleskelupaikan laitoksen soveltamassa lainsäädännössä säädetään pitkäaikaishoitoon liittyvistä luontoisetuuksista, jotka sisältyvät perusasetuksen 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

B) Menettely, jota asuin- tai oleskelupaikan laitoksen on noudatettava

3. Vastaanotettuaan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot asuin- tai oleskelupaikan laitoksen on ilmoitettava viipymättä toimivaltaiselle laitokselle kaikista asianomaiselle henkilölle samaa tarkoitusta varten sen lainsäädännön mukaisesti myönnetyistä pitkäaikaishoitoon liittyvistä luontoisetuuksista sekä niihin sovellettavista korvausperusteista.

4. Hallintotoimikunta toteuttaa tarvittaessa tämän artiklan soveltamiseen liittyviä toimenpiteitä.

32 artikla Erityiset täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Jos henkilö tai henkilöryhmä on pyynnöstä vapautettu pakollisesta sairausvakuutuksesta eikä näin ollen kuulu sairausvakuutusjärjestelmään, johon sovelletaan perusasetusta, toisen jäsenvaltion laitos ei yksinomaan tämän vapautuksen perusteella joudu vastaamaan tällaisille henkilöille tai heidän perheenjäsenilleen perusasetuksen III osaston I luvun nojalla annettujen luontois- tai rahaetuuksien kustannuksista.

2. Liitteessä 2 mainittujen jäsenvaltioiden osalta perusasetuksen III osaston I luvun luontoisetuuksia koskevia säännöksiä sovelletaan henkilöihin, joilla on oikeus luontoisetuuksiin yksinomaan virkamiesten erityisjärjestelmän perusteella, ainoastaan siinä säädettyjen rajoitusten puitteissa.

Yksinomaan tästä syystä toisen jäsenvaltion laitos ei joudu vastaamaan näille henkilöille tai heidän perheenjäsenilleen annettujen luontois- tai rahaetuuksien kustannuksista.

3. Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut henkilöt ja heidän perheenjäsenensä asuvat sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa oikeus saada luontoisetuuksia ei edellytä vakuutusta tai toimimista palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, he ovat velvollisia maksamaan asuinmaassaan annettujen luontoisetuuksien kaikki kustannukset.

33 artikla Oikeus luontois- ja rahaetuuksiin, jos asuin- tai oleskelujäsenvaltio on muu kuin toimivaltainen jäsenvaltio

1. Sovellettaessa perusasetuksen 36 artiklaa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 24–27 artiklaa tarvittavin muutoksin.

2. Jos asuin- tai oleskelujäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla myönnetään työtapaturmien tai ammattitautien yhteydessä erityisiä etuuksia luontoisetuuksina, asianomaisen jäsenvaltion laitoksen on annettava viipymättä asiasta tieto toimivaltaiselle laitokselle.

34 artikla Menettely tapauksessa, jossa on kyse muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella tapahtuneesta työtapaturmasta tai todetusta ammattitaudista

1. Jos työtapaturma tapahtuu tai ammattitauti todetaan lääketieteellisesti ensimmäisen kerran muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella, ilmoitus työtapaturmasta tai ammattitaudista on tehtävä toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jos kansallisessa lainsäädännössä edellytetään ilmoitusta, rajoittamatta kuitenkaan tarvittaessa sen jäsenvaltion alueella voimassa olevien muiden säännösten soveltamista, jossa työtapaturma tapahtui tai ammattitauti ensimmäisen kerran todettiin lääketieteellisesti; tällaisessa tapauksessa nämä säännökset jäävät sovellettaviksi. Ilmoitus toimitetaan toimivaltaiselle laitokselle.

2. Sen jäsenvaltion laitos, jonka alueella työtapaturma on tapahtunut tai ammattitauti on ensimmäisen kerran todettu lääketieteellisesti, toimittaa tämän jäsenvaltion alueella laaditut lääkärintodistukset toimivaltaiselle laitokselle.

3. Jos tapaturmasta, joka on tapahtunut työhönmeno- tai työstäpaluumatkalla muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen jäsenvaltion alueella, on aihetta tehdä ensiksi mainitun jäsenvaltion alueella tutkimus sen määrittämiseksi, onko henkilö oikeutettu asiaa koskeviin etuuksiin, toimivaltainen laitos voi nimetä tutkimusta varten tietyn henkilön, mistä se ilmoittaa kyseisen jäsenvaltion viranomaisille. Laitokset tekevät keskenään yhteistyötä kaikkien asiaan liittyvien tietojen arvioinnissa sekä lausuntojen ja muiden tapaturmaan liittyvien asiakirjojen tutkimisessa.

4. Hoidon päätyttyä toimivaltaiselle laitokselle toimitetaan pyynnöstä tarkka lausunto, jonka liitteenä ovat lääkärintodistukset tapaturman tai taudin pysyvistä vaikutuksista, erityisesti potilaan nykytilasta sekä vammojen parantumisesta tai vakaantumisesta. Siihen liittyvät palkkiot maksaa tapauksen mukaan asuin- tai oleskelupaikan laitos kyseisen laitoksen soveltaman taksan mukaan toimivaltaisen laitoksen kustannuksella.

5. Asuin- tai oleskelupaikan laitoksen pyynnöstä toimivaltainen laitos ilmoittaa asiaankuuluvissa tapauksissa sille päätöksestä, jossa vahvistetaan vammojen parantumis- tai vakaantumispäivä, ja tarvittaessa eläkkeen myöntämistä koskevasta päätöksestä.

35 artikla Tapaturman tai taudin työperäisyyttä koskevat riidat

1. Jos perusasetuksen 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toimivaltainen laitos riitauttaa työtapaturmia tai ammattitauteja koskevan lainsäädännön soveltamisen, sen on annettava viipymättä asiasta tieto asuin- tai oleskelupaikan laitokselle, joka on antanut luontoisetuudet, jotka katsotaan näin ollen sairausvakuutusetuuksiksi.

2. Kun asiassa on tehty lopullinen päätös, toimivaltaisen laitoksen on annettava viipymättä asiasta tieto asuin- tai oleskelupaikan laitokselle, joka on antanut luontoisetuudet.

Jos ei voida todeta kyseessä olevan työtapaturma tai ammattitauti, luontoisetuuksien antamista jatketaan sairausetuuksina, jos asianomainen henkilö on niihin oikeutettu.

Jos todetaan kyseessä olevan työtapaturma tai ammattitauti, asianomaiselle henkilölle luontoisetuuksina myönnetyt sairausetuudet katsotaan työtapaturma- tai ammattitautietuuksiksi siitä päivästä alkaen, jona työtapaturma tapahtui tai ammattitauti todettiin lääketieteellisesti ensimmäisen kerran.

3. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

36 artikla Menettely tapauksessa, jossa altistus ammattitautiin on tapahtunut useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa

1. Perusasetuksen 38 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa ilmoitus ammattitaudista toimitetaan ammattitaudin osalta toimivaltaiselle laitokselle siinä jäsenvaltiossa, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö viimeksi harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa.

Jos laitos, jolle ilmoitus toimitettiin, osoittaa, että kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa harjoitettiin viimeksi toisen jäsenvaltion lainsäädännön alaisena, sen on toimitettava ilmoitus liitteenä olevine asiakirjoineen kyseisen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle.

2. Jos sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö viimeksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa, osoittaa, että asianomainen henkilö tai hänen jälkeensä elävät eivät täytä tämän lainsäädännön edellytyksiä muun muassa siitä syystä, että asianomainen henkilö ei ole koskaan harjoittanut kyseisessä jäsenvaltiossa ammattitaudin aiheuttanutta toimintaa tai että kyseisessä jäsenvaltiossa ei tunnusteta kyseessä olevan taudin työperäisyyttä, kyseisen laitoksen on toimitettava viipymättä sen edellisen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö aiemmin harjoitti kyseisen taudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa, asiaa koskeva ilmoitus ja kaikki liitteenä olevat todistukset, mukaan lukien ensiksi mainitun laitoksen järjestämien lääkärintarkastusten havainnot ja lausunnot.

3. Tarvittaessa laitokset aloittavat 2 kohdassa säädetyn menettelyn uudelleen ja palauttavat tapauksen takaisin sen jäsenvaltion vastaavalle laitokselle, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö ensiksi harjoitti kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa.

37 artikla Laitosten välinen tiedonvaihto ja ennakoiden maksaminen tapauksissa, joissa haetaan muutosta hylkäyspäätökseen

1. Jos on haettu muutosta etuuksien hylkäyspäätökseen, jonka on tehnyt sellaisen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädännön alaisena asianomainen henkilö on harjoittanut kyseisen ammattitaudin mahdollisesti aiheuttavaa toimintaa, tämän laitoksen on ilmoitettava asiasta laitokselle, jolle ilmoitus päätöksestä toimitettiin täytäntöönpanoasetuksen 36 artiklan 2 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti, sekä annettava sille tieto myöhemmin, kun lopullinen päätös on tehty.

2. Jos henkilöllä on oikeus etuuksiin sen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, jolle ilmoitus toimitettiin, kyseisen laitoksen on maksettava ennakkoa määrä, joka määritetään tarvittaessa sen laitoksen kuulemisen jälkeen, jonka päätökseen muutosta on haettu, ylisuurten maksujen välttämiseksi. Viimeksi mainittu laitos korvaa maksetun ennakon määrän, jos muutoksenhaun seurauksena sen on annettava kyseiset etuudet. Tämä määrä vähennetään asianomaiselle henkilölle kuuluvien etuuksien kokonaismäärästä täytäntöönpanoasetuksen 72 ja 73 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

3. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 5 kohdan toista alakohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

38 artikla Ammattitaudin paheneminen

Perusasetuksen 39 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa hakijan on toimitettava kaikki tieto, joka koskee kyseisen ammattitaudin osalta aiemmin myönnettyjä etuuksia, sen jäsenvaltion laitokselle, jolta hän hakee oikeutta etuuksiin. Tämä laitos voi kääntyä minkä tahansa muun aiemman toimivaltaisen laitoksen puoleen saadakseen tarpeellisiksi katsomansa tiedot.

39 artikla Työkyvyttömyyden asteen arvioiminen aiemmin tai myöhemmin sattuneessa työtapaturmassa tai todetussa ammattitaudissa

Kun aiempi tai myöhempi työhön kykenemättömyys aiheutui tapaturmasta, joka tapahtui asianomaisen henkilön ollessa sellaisen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jossa ei tehdä eroa työhön kykenemättömyyden alkuperän suhteen, toimivaltaisen laitoksen tai kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen nimeämän elimen on

a) toimitettava toisen jäsenvaltion toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä tietoja aiemman tai myöhemmän työkyvyttömyyden asteesta ja mahdollisuuksien mukaan kaikki tieto, jonka perusteella voidaan määritellä, onko työhön kykenemättömyys seurausta työtapaturmasta kyseisen jäsenvaltion laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaan;

b) otettava sovellettavan lainsäädännön mukaisesti huomioon se työkyvyttömyyden aste, joka on aiheutunut aiemmista tai myöhemmistä tapauksista, vahvistaessaan etuutta koskevan oikeuden ja määrittäessään etuuden määrän.

40 artikla Eläke- tai lisäavustushakemusten toimittaminen ja käsittely

Saadakseen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen eläkkeen tai lisäavustuksen, asianomaisen henkilön tai hänen jälkeensä elävien, jotka asuvat toisen jäsenvaltion alueella, on esitettävä tarvittaessa hakemus joko toimivaltaiselle laitokselle tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa hakemuksen edelleen toimivaltaiselle laitokselle.

Hakemuksen on sisällettävä tarvittavat tiedot toimivaltaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

41 artikla Erityiset täytäntöönpanotoimenpiteet

1. Liitteessä 2 mainittujen jäsenvaltioiden osalta perusasetuksen III osaston 2 luvun luontoisetuuksia koskevia säännöksiä sovelletaan henkilöihin, joilla on oikeus luontoisetuuksiin yksinomaan virkamiesten erityisjärjestelmän perusteella, ja ainoastaan siinä säädettyjen rajoitusten puitteissa.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 32 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa ja 3 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.’

42 artikla Kuolemantapauksen johdosta myönnettäviä avustuksia koskeva hakemus

Sovellettaessa perusasetuksen 42 ja 43 artiklaa kuolemantapauksen johdosta myönnettäviä avustuksia koskeva hakemus on toimitettava joko toimivaltaiselle laitokselle tai hakijan asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa sen toimivaltaiselle laitokselle.

Hakemuksen on sisällettävä tarvittavat tiedot toimivaltaisen laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti.

43 artikla Etuuksien laskemista koskevat lisäsäännökset

1. Perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisessa etuuden teoreettisen ja tosiasiallisen määrän laskemisessa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 3, 4, 5 ja 6 kohdassa annettuja sääntöjä.

2. Jos vapaaehtoisen vakuutusjärjestelmän tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän mukaisia vakuutuskausia ei ole otettu huomioon täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 3 kohdan nojalla, sen jäsenvaltion laitoksen, jonka lainsäädännön mukaisesti kyseiset kaudet ovat täyttyneet, on laskettava kyseisiä kausia vastaava määrä soveltamansa lainsäädännön mukaisesti. Perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti laskettuun etuuden tosiasialliseen määrään on lisättävä vapaaehtoisen vakuutusjärjestelmän tai valinnaisen jatkuvan vakuutusjärjestelmän mukaisia vakuutuskausia vastaava määrä.

3. Kunkin jäsenvaltion laitoksen on laskettava soveltamansa lainsäädännön mukaan vapaaehtoisen vakuutuksen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen kausia vastaava määrä, johon perusasetuksen 53 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan ei sovelleta toisen jäsenvaltion peruuttamista, pienentämistä tai keskeyttämistä koskevia sääntöjä.

Jos toimivaltainen laitos ei soveltamansa lainsäädännön perusteella kykene määrittämään tätä määrää suoraan, koska kyseisessä lainsäädännössä annetaan vakuutuskausille erilaiset arvot, voidaan vahvistaa laskennallinen määrä. Hallintotoimikunnan on annettava laskennallisen määrän vahvistamisesta yksityiskohtaiset säännöt.

44 artikla Lastenhoitokausien huomioon ottaminen

1. Tätä artiklaa sovellettaessa ”lastenhoitokaudella” tarkoitetaan kautta, joka hyvitetään jonkin jäsenvaltion eläkelainsäädännössä tai jonka perusteella eläkkeeseen tulee lisäosa nimenomaan siitä syystä, että henkilö on hoitanut lasta, riippumatta siitä, mitä menetelmää käyttäen kyseiset kaudet lasketaan ja kertyvätkö ne lastenhoidon aikana vai myönnetäänkö ne taannehtivasti.

2. Jos lastenhoitokausia ei oteta huomioon perusasetuksen II osaston mukaisesti toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännössä, sen jäsenvaltion laitos, jonka lainsäädäntöä perusasetuksen II osaston mukaisesti sovellettiin asianomaiseen henkilöön, koska tämä toimi palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana ajankohtana, jona lastenhoitokauden huomioon ottaminen kyseisen lapsen osalta tämän lainsäädännön mukaisesti alkoi, on edelleen vastuussa tämän kauden huomioon ottamisesta sen oman lainsäädännön mukaisena lastenhoitokautena ikään kuin lastenhoito olisi tapahtunut sen alueella.

3. Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta, jos asianomaiseen henkilöön sovelletaan tai aletaan soveltaa jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä palkkatyön tai itsenäisen ammatinharjoittamisen perusteella.

45 artikla Etuuksien hakeminen

A) Etuushakemuksen jättäminen perusasetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaisen A-tyypin lainsäädännön nojalla

1. Saadakseen etuuksia perusasetuksen 44 artiklan 2 kohdan mukaisen A-tyypin lainsäädännön nojalla hakijan on toimitettava hakemus sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä häneen sovellettiin sillä hetkellä, kun työkyvyttömyyteen johtanut kykenemättömyys työhön ilmeni tai työkyvyttömyys paheni, tai asuinpaikan laitokselle, joka toimittaa hakemuksen edelleen ensimmäiselle laitokselle.

2. Jos on myönnetty rahana maksettavia sairausetuuksia, näiden etuuksien suorittamisen päättymispäivää on tarvittaessa pidettävä eläkehakemuksen jättöpäivänä.

3. Perusasetuksen 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa laitos, jossa asianomainen henkilö oli vakuutettuna viimeksi, ilmoittaa etuudet alun perin maksaneelle laitokselle soveltamansa lainsäädännön mukaisten etuuksien määrän ja alkamispäivän. Tästä päivästä alkaen työkyvyttömyyden pahenemista edeltävät maksettavat etuudet on peruutettava tai vähennettävä määrään, joka on perusasetuksen 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun lisän suuruinen.

B) Muiden etuushakemusten jättäminen

4. Muissa kuin 1 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa hakija toimittaa hakemuksen asuinpaikkansa laitokselle tai sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä viimeksi sovellettiin. Jos asianomaiseen henkilöön ei minään ajankohtana ole sovellettu asuinpaikan laitoksen soveltamaa lainsäädäntöä, kyseisen laitoksen on toimitettava hakemus edelleen sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä viimeksi sovellettiin.

5. Hakemuksen jättöpäivä on voimassa kaikissa asianomaisissa laitoksissa.

6. Poiketen siitä, mitä 5 kohdassa säädetään, jos hakija ei pyynnöstä huolimatta ilmoita toimineensa palkkatyössä tai asuneensa muissa jäsenvaltioissa, katsotaan se päivämäärä, jona hakija täydentää alkuperäistä hakemustaan tai esittää uuden hakemuksen, joka kattaa hänen puuttuvat työskentely- ja/tai asumiskautensa jossakin jäsenvaltiossa, päiväksi, jona hakemus on jätetty kyseistä lainsäädäntöä soveltavaan laitokseen, ellei tämän lainsäädännön edullisemmista säännöksistä muuta johdu.

46 artikla Asiakirjat ja tiedot, jotka hakijan on liitettävä hakemukseen

1. Hakijan on jätettävä hakemus täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan 1 tai 4 kohdassa tarkoitetun laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisesti, ja siihen on liitettävä kyseisessä lainsäädännössä vaadittavat asiakirjat. Hakijan on toimitettava erityisesti kaikki saatavilla olevat merkitykselliset tiedot ja asiakirjat niistä vakuutuskausista (laitokset, tunnistenumerot), työskentelykausista (työnantajat), itsenäisen ammatinharjoittamisen kausista (toiminnan luonne ja paikka) ja asumiskausista (osoitteet), jotka ovat saattaneet täyttyä toisen lainsäädännön mukaisesti, sekä tiedot kyseisten kausien pituudesta.

2. Jos perusasetuksen 50 artiklan 1 kohdan mukaan hakija pyytää yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvien vanhuusetuuksien myöntämisen lykkäämistä, hänen on mainittava tämä hakemuksessaan ja ilmoitettava, minkä lainsäädännön mukaan hän pyytää lykkäystä. Jotta hakija voisi käyttää tätä oikeutta, asianomaisten laitosten on ilmoitettava hakijan pyynnöstä tälle kaikki käytössään olevat tiedot, jotta hakija voisi arvioida seurauksia niiden etuuksien samanaikaisesta tai peräkkäisestä myöntämisestä, joita hän voi hakea.

3. Jos hakija peruuttaa jonkin tietyn jäsenvaltion lainsäädännön nojalla myönnettäviä etuuksia koskevan hakemuksensa, etuushakemuksia ei katsota peruutetun samanaikaisesti muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaisesti.

47 artikla Hakemusten käsittely asianomaisissa laitoksissa

A) Yhteyslaitos

1. Laitos, jolle etuushakemus toimitetaan tai toimitetaan edelleen täytäntöönpanoasetuksen 45 artiklan 1 tai 4 kohdan mukaisesti, on jäljempänä ”yhteyslaitos”. Asuinpaikan laitosta ei kutsuta yhteyslaitokseksi, jos asianomaiseen henkilöön ei minään ajankohtana ole sovellettu kyseisen laitoksen soveltamaa lainsäädäntöä.

Sen lisäksi, että kyseinen laitos käsittelee etuushakemuksen soveltamansa lainsäädännön mukaisesti, se yhteyslaitoksen ominaisuudessaan osallistuu tietojenvaihtoon, tiedottaa päätöksistä ja toimista, joita tarvitaan hakemuksen käsittelemiseksi asianomaisissa laitoksissa, antaa hakijalle pyynnöstä tiedot, jotka liittyvät yhteisönäkökohtiin asian käsittelyssä, ja pitää hakijan ajan tasalla asian etenemisestä.

B) Etuushakemuksen käsittely perusasetuksen 44 artiklassa tarkoitetun A-tyypin lainsäädännön mukaisesti

2. Perusasetuksen 44 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa yhteyslaitoksen on toimitettava kaikki asianomaista henkilöä koskevat tiedot laitokselle, jossa henkilö oli vakuutettu aikaisemmin ja joka käsittelee hakemuksen vuorostaan.

3. Täytäntöönpanoasetuksen 48–52 artiklaa ei sovelleta perusasetuksen 44 artiklassa tarkoitettujen hakemusten käsittelyyn.

C) Muiden etuushakemusten käsittely

4. Muissa kuin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa yhteyslaitoksen on toimitettava etuushakemukset ja kaikki saatavillaan olevat asiakirjat ja tarvittaessa hakijan toimittamat asiakirjat viipymättä kaikille kyseisille laitoksille, jotta ne pystyvät aloittamaan hakemuksen käsittelyn samanaikaisesti. Yhteyslaitoksen on ilmoitettava muille laitoksille soveltamansa lainsäädännön mukaiset vakuutus- tai asumiskaudet. Lisäksi sen on ilmoitettava, mitä asiakirjoja toimitetaan myöhemmin, ja täydennettävä hakemusta mahdollisimman pian.

5. Kaikkien kyseisten laitosten on ilmoitettava mahdollisimman pian yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille soveltamansa lainsäädännön mukaisesti täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet.

6. Kunkin kyseisistä laitoksista on laskettava etuuksien määrä perusasetuksen 52 artiklan mukaisesti ja ilmoitettava yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille päätöksestään, maksettavaksi kuuluvien etuuksien määrästä ja kaikista perusasetuksen 53–55 artiklassa edellytetyistä tiedoista.

7. Heti kun jokin laitos tämän artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella toteaa, että sovelletaan perusasetuksen 46 artiklan 2 kohtaa tai 57 artiklan 2 tai 3 kohtaa, sen on ilmoitettava tästä yhteyslaitokselle ja muille asianomaisille laitoksille.

48 artikla Päätöksistä ilmoittaminen hakijalle

1. Kunkin laitoksen on ilmoitettava hakijalle soveltamansa lainsäädännön mukaisesti tekemästään päätöksestä. Jokaisessa päätöksessä on ilmoitettava sovellettavat muutoksenhakukeinot ja muutoksenhaun määräajat. Saatuaan tiedon kaikista, kunkin laitoksen tekemistä päätöksistä yhteyslaitos lähettää hakijalle ja muille asianomaisille laitoksille yhteenvedon päätöksistä. Hallintotoimikunta laatii yhteenvedon mallin. Yhteenveto on lähetettävä hakijalle laitoksen käyttämällä kielellä tai hakijan pyynnöstä millä tahansa tämän valitsemalla kielellä, joka on vahvistettu yhteisön toimielinten viralliseksi kieleksi perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti.

2. Jos hakija yhteenvedon saatuaan on sitä mieltä, että kahden tai useamman laitoksen tekemillä päätöksillä on saattanut olla kielteinen yhteisvaikutus hänen oikeuksiinsa, hakijalla on oikeus vaatia asianomaisia laitoksia tarkistamaan päätökset kunkin kansallisessa lainsäädännössä säädetyssä määräajassa. Määräajan laskeminen alkaa yhteenvedon saamispäivästä. Hakijalle on ilmoitettava tarkistamisen lopputuloksesta kirjallisesti.

49 artikla Työkyvyttömyyden asteen määrittäminen

1. Sovellettaessa perusasetuksen 46 artiklan 3 kohtaa yhteyslaitos on ainoa, joka on oikeutettu tekemään päätöksen hakijan työkyvyttömyyden asteesta, jos sen soveltama lainsäädäntö sisältyy perusasetuksen liitteeseen VII; muussa tapauksessa päätöksenteko-oikeus on laitoksella, jonka soveltama lainsäädäntö sisältyy kyseiseen liitteeseen VII ja jonka soveltaman lainsäädännön alainen hakija on viimeksi ollut. Sen on tehtävä tällainen päätös heti, kun se voi määrittää, täyttyvätkö oikeutta koskevat edellytykset sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, ottaen tapauksen mukaan huomioon perusasetuksen 6 ja 51 artiklan. Sen on ilmoitettava tästä päätöksestä viipymättä muille asianomaisille laitoksille.

Jos, ottaen huomioon perusasetuksen 6 ja 51 artiklan, muut oikeutta koskevat kuin työkyvyttömyyden asteeseen liittyvät, sovellettavan lainsäädännön mukaiset perusteet eivät täyty, yhteyslaitoksen on ilmoitettava tästä viipymättä sen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle, jonka lainsäädäntöä hakijaan sovellettiin viimeksi. Viimeksi mainitulla laitoksella on oikeus päättää hakijan työkyvyttömyyden asteesta, jos sovellettavassa lainsäädännössä asetetut edellytykset oikeuden saamiseksi täyttyvät. Sen on ilmoitettava tällaisesta päätöksestä viipymättä muille asianomaisille laitoksille.

Asia saatetaan oikeuden määrittämiseksi joutua tarvittaessa lähettämään samojen edellytysten mukaisesti takaisin työkyvyttömyyden osalta toimivaltaiselle, sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä sovellettiin hakijaan ensimmäiseksi.

2. Tapauksissa, joissa perusasetuksen 46 artiklan 3 kohtaa ei sovelleta, kullakin laitoksella on soveltamansa lainsäädännön mukaisesti työkyvyttömyyden asteen määrittämiseksi mahdollisuus teettää hakijan lääkärintarkastus valitsemallaan lääkärillä tai tutkituttaa hänet muulla valitsemallaan asiantuntijalla. Jäsenvaltion laitoksen on kuitenkin otettava huomioon asiakirjat, lääkärinlausunnot ja hallinnolliset tiedot, jotka se on saanut muilta jäsenvaltioilta, ikään kuin ne olisi laadittu sen omassa jäsenvaltiossa.

50 artikla Etuuksien väliaikainen maksaminen ja ennakoiden maksaminen

1. Sen estämättä, mitä täytäntöönpanoasetuksen 7 artiklassa säädetään, kaikkien laitosten, jotka toteavat etuushakemuksen käsittelyn aikana, että hakijalla on perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti oikeus itsenäiseen etuuteen laitoksen soveltaman lainsäädännön nojalla, on maksettava tällainen etuus viipymättä. Tällaista maksua pidetään tilapäisenä, jos hakemuksen käsittelymenettelyn tulos voisi vaikuttaa myönnettyyn määrään.

2. Aina kun saatavilla olevista tiedoista käy ilmi, että hakijalla on oikeus maksuun joltakin laitokselta perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla, kyseisen laitoksen on maksettava hänelle ennakko, jonka määrä on mahdollisimman lähellä sitä määrää, joka hänelle todennäköisesti maksetaan perusasetuksen 52 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3. Kunkin laitoksen, jonka on maksettava tilapäisiä etuuksia tai ennakoita 1 tai 2 kohdan nojalla, on ilmoitettava tästä viipymättä hakijalle ja kiinnitettävä tämän huomio nimenomaisesti toimenpiteen tilapäisyyteen ja laitoksen soveltaman lainsäädännön mukaisiin muutoksenhakuoikeuksiin.

51 artikla Etuuksien laskeminen uudelleen

1. Jos etuudet lasketaan uudelleen perusasetuksen 48 artiklan 3 ja 4 kohdan, 50 artiklan 4 kohdan ja 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 50 artiklaa tarvittavin muutoksin.

2. Jos etuus lasketaan uudelleen, peruutetaan tai keskeytetään, päätöksen tehneen laitoksen on annettava siitä viipymättä tieto asianomaiselle henkilölle ja ilmoitettava asiasta kullekin laitokselle, jossa henkilöllä on oikeuksia.

52 artikla Eläkkeiden laskemisen nopeuttamiseksi tarkoitetut toimenpiteet

1. Hakemusten käsittelyn ja etuuksien maksamisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi laitosten, joiden soveltaman lainsäädännön alainen henkilö on ollut, on

a) vaihdettava muiden jäsenvaltioiden laitosten kanssa tai toimitettava näiden käyttöön tunnistetiedot henkilöistä, jotka siirtyvät yhdestä sovellettavasta kansallisesta lainsäädännöstä toiseen, ja niiden on yhdessä huolehdittava siitä, että nämä tunnistetiedot säilytetään ja että ne vastaavat toisiaan, tai muussa tapauksessa annettava kyseisille henkilöille mahdollisuus päästä suoraan tutustumaan tunnistetietoihinsa

b) riittävän ajoissa ennen eläkeoikeuksien alkamiseksi vaadittavaa vähimmäisikää tai ennen kansallisessa lainsäädännössä määritettävää ikää, vaihdettava asianomaisen henkilön ja muiden jäsenvaltioiden laitosten kanssa tai toimitettava näiden käyttöön tietoa (kuten täyttyneet kaudet tai muita tärkeitä tietoja) yhdestä sovellettavasta lainsäädännöstä toiseen siirtyneiden henkilöiden eläkeoikeuksista, tai muussa tapauksessa ilmoitettava näille henkilöille mahdollisuuksista tai annettava heille mahdollisuus tutustua tuleviin etuusoikeuksiinsa.

2. Sovellettaessa 1 kohtaa hallintotoimikunnan on määritettävä, mitä tietoja on vaihdettava tai toimitettava käyttöön, ja vahvistettava soveltuvat menettelyt ja mekanismit ottaen huomioon kansallisten eläkejärjestelmien ominaispiirteet, niiden hallinnollisen ja teknisen organisoinnin sekä niiden käytössä olevan teknologian. Hallintotoimikunnan on varmistettava näiden eläkejärjestelmien täytäntöönpano järjestämällä päätettyjen toimien ja niiden soveltamisen seuranta.

3. Sovellettaessa 1 kohtaa olisi sen jäsenvaltion laitokselle, jossa henkilölle on osoitettu ensimmäinen sosiaaliturvan hallintoon liittyvä henkilötunnus, ilmoitettava tässä artiklassa tarkoitetut tiedot.

53 artikla Yhteensovittamistoimet jäsenvaltioissa

1. Jos kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy sääntöjä vastuussa olevan laitoksen tai sovellettavan järjestelmän määrittämisestä taikka vakuutuskausien määrittämisestä tiettyyn järjestelmään kuuluviksi, näitä sääntöjä sovelletaan ottaen huomioon ainoastaan ne vakuutuskaudet, jotka ovat täyttyneet tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, tämän kuitenkaan vaikuttamatta perusasetuksen 51 artiklan soveltamiseen.

2. Jos kansalliseen lainsäädäntöön sisältyy sääntöjä, jotka koskevat virkamiehiin sovellettavien erityisjärjestelmien ja palkattujen työntekijöiden yleisen järjestelmän yhteensovittamista, perusasetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen säännökset eivät vaikuta näihin sääntöihin.

54 artikla Kausien yhteenlaskeminen ja etuuksien laskeminen

1. Täytäntöönpanoasetuksen 12 artiklan 1 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin perusasetuksen 61 artiklaan. Asianomainen henkilö voi toimittaa toimivaltaiselle laitokselle sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä henkilöön sovellettiin hänen viime toimintansa osalta palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, laitoksen antaman asiakirjan, jossa mainitaan kyseisen lainsäädännön mukaisesti täyttyneet kaudet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asianomaisten laitosten muita tähän liittyviä velvoitteita.

2. Sovellettaessa perusasetuksen 62 artiklan 3 kohtaa sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön sovellettiin hänen palkkatyössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana viimeksi harjoittamansa toiminnan osalta, toimivaltainen laitos ilmoittaa viipymättä asuinpaikan laitokselle tämän pyynnöstä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen niiden työttömyysetuuksien laskemiseksi, jotka voidaan saada sen sijaintijäsenvaltiossa, erityisesti saadut palkka- tai ammattitulot. (465/2012)

3. Sovellettaessa perusasetuksen 62 artiklaa ja sen estämättä, mitä mainitun asetuksen 63 artiklassa säädetään, sen jäsenvaltion, jonka lainsäädännön mukaan etuuksien laskemiseen vaikuttaa perheenjäsenten määrä, toimivaltainen laitos ottaa huomioon myös asianomaisen henkilön perheenjäsenet, jotka asuvat toisessa jäsenvaltiossa, ikään kuin he asuisivat toimivaltaisessa jäsenvaltiossa. Tätä säännöstä ei sovelleta, jos perheenjäsenten asuinjäsenvaltiossa toisella henkilöllä on oikeus työttömyysetuuksiin, jotka on laskettu perheenjäsenten lukumäärän perusteella.

55 artikla Edellytykset ja rajoitukset etuusoikeuden säilyttämiseksi työttömän siirtyessä toiseen jäsenvaltioon

1. Jotta toiseen jäsenvaltioon siirtyvään työttömään sovellettaisiin perusasetuksen 64 tai 65 a artiklaa, hänen on ennen lähtöään tehtävä ilmoitus toimivaltaiselle laitokselle ja pyydettävä todistusta siitä, että hänellä on edelleen oikeus etuuksiin perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyin edellytyksin. (465/2012)

Laitos ilmoittaa asianomaiselle henkilölle tämän velvoitteista ja antaa edellä mainitun asiakirjan, jossa on oltava seuraavat tiedot:

a) päivä, jona työtön lakkasi olemasta toimivaltaisen valtion työvoimaviranomaisten käytettävissä;

b) perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukainen määräaika rekisteröityä työnhakijaksi siinä jäsenvaltiossa, johon työtön on siirtynyt;

c) enimmäisaika, jonka perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan oikeus etuuksiin voidaan säilyttää;

d) seikat, jotka saattavat vaikuttaa etuusoikeuteen.

2. Työttömän on ilmoittauduttava työnhakijaksi työvoimaviranomaisille jäsenvaltiossa, johon hän siirtyy, perusasetuksen 64 artiklan 1 kohdan b alakohdan säännösten mukaisesti, ja toimitettava tämän jäsenvaltion laitokselle 1 kohdassa tarkoitettu asiakirja. Jos henkilö on tehnyt ilmoituksen toimivaltaiselle laitokselle 1 kohdan mukaisesti mutta ei toimita kyseistä asiakirjaa, sen jäsenvaltion laitos, jonne työtön siirtyi, ottaa yhteyttä toimivaltaiseen laitokseen saadakseen tarvittavat tiedot.

3. Sen jäsenvaltion työvoimaviranomaiset, johon työtön siirtyi hakeakseen työtä, ilmoittavat työttömälle hänen velvoitteistaan.

4. Sen jäsenvaltion laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa välittömästi toimivaltaiselle laitokselle asiakirjan, jossa mainitaan päivämäärä, jona työtön on ilmoittautunut työvoimaviranomaisille, ja hänen uusi osoitteensa.

Jos sinä aikana, jona työttömällä on edelleen oikeus etuuksiin, ilmenee seikkoja, jotka saattavat vaikuttaa etuusoikeuteen, sen jäsenvaltion laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa välittömästi toimivaltaiselle laitokselle ja asianomaiselle henkilölle asiaankuuluvat tiedot sisältävän asiakirjan.

Toimivaltaisen laitoksen pyynnöstä sen jäsenvaltion laitos, johon työtön siirtyi, toimittaa kuukausittain asiaankuuluvat tiedot työttömän tilanteen seurannasta ja erityisesti siitä, onko työtön edelleen työvoimaviranomaisen rekisterissä ja noudattaako hän valvontamenettelyjä.

5. Sen jäsenvaltion laitos, johon työtön on siirtynyt, huolehtii valvonnasta tai järjestää valvonnan ikään kuin kyse olisi työttömästä, jolla on oikeus etuuksiin sen soveltaman lainsäädännön mukaan. Tarvittaessa se ilmoittaa toimivaltaiselle laitokselle välittömästi kaikkien 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen seikkojen ilmenemisestä.

6. Kahden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai toimivaltaiset laitokset voivat sopia keskenään työttömän tilanteen seurantaa koskevista menettelyistä ja aikarajoista sekä muista toimista niiden työttömien työnhaun helpottamiseksi, jotka siirtyvät johonkin näistä jäsenvaltioista perusasetuksen 64 artiklan mukaisesti.

7. Edellä olevaa 2–6 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin perusasetuksen 65 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan kuuluvaan tilanteeseen. (465/2012)

56 artikla Työttömät, jotka asuivat muussa kuin toimivaltaisessa jäsenvaltiossa

1. Jos työtön päättää perusasetuksen 65 artiklan 2 kohdan tai 65 a artiklan 1 kohdan mukaisesti ilmoittautua myös sen jäsenvaltion työvoimaviranomaisten käytettäväksi, joka ei ole etuuksien antaja, rekisteröitymällä siellä työnhakijaksi, hänen on ilmoitettava tästä etuudet antavan jäsenvaltion laitokselle ja työvoimaviranomaisille.

Etuudet antavan jäsenvaltion työvoimaviranomaisten on sen jäsenvaltion, joka ei ole etuuksien antaja, työvoimaviranomaisten pyynnöstä lähetettävä asiaankuuluvat tiedot työttömän rekisteröitymisestä ja työnhausta.

(465/2012)

2. Jos asianomaisissa jäsenvaltioissa sovellettavassa lainsäädännössä edellytetään, että työtön täyttää tietyt velvoitteet ja/tai hakee työtä, ensisijaisia ovat työttömän velvoitteet ja/tai työnhaku etuudet antavassa jäsenvaltiossa.

Se, että työtön on laiminlyönyt kaikki velvoitteet ja/tai työnhaun jäsenvaltiossa, joka ei ole etuuksien antaja, ei vaikuta toisessa jäsenvaltiossa myönnettäviin etuuksiin.

(465/2012)

3. Sovellettaessa perusasetuksen 65 artiklan 5 kohdan b alakohtaa sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä työntekijään viimeksi sovellettiin, laitos ilmoittaa asuinpaikan laitokselle tämän pyynnöstä, onko työntekijällä oikeus etuuksiin perusasetuksen 64 artiklan mukaisesti.

57 artikla Perusasetuksen 61, 62, 64 ja 65 artiklan soveltaminen virkamiesten erityisjärjestelmään kuuluviin henkilöihin

1. Täytäntöönpanoasetuksen 54 ja 55 artiklaa sovelletaan tarvittavin muutoksin erityiseen virkamiesten työttömyysjärjestelmään kuuluviin henkilöihin.

2. Täytäntöönpanoasetuksen 56 artiklaa ei sovelleta erityiseen virkamiesten työttömyysjärjestelmään kuuluviin henkilöihin. Työtön, joka kuuluu erityiseen virkamiesten työttömyysjärjestelmään, on osittain tai kokonaan työttömänä ja on viimeisen työskentelynsä aikana asunut muun jäsenvaltion kuin toimivaltaisen valtion alueella, saa erityisen virkamiesten työttömyysjärjestelmän mukaiset etuudet toimivaltaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ikään kuin hän asuisi kyseisen jäsenvaltion alueella. Nämä etuudet antaa toimivaltainen laitos omalla kustannuksellaan.

58 artikla Ensisijaisuussäännöt päällekkäisyystilanteessa

Sovellettaessa perusasetuksen 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i ja ii alakohtaa, jos ensisijaisuusjärjestystä ei voida määrittää lasten asuinpaikan perusteella, kukin asianomainen jäsenvaltio laskee etuuksien määrän ottaen huomioon myös lapset, jotka eivät asu sen omalla alueella. Kun sovelletaan 68 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohtaa, sen jäsenvaltion, jonka lainsäädännön mukaan etuuksien määrä on suurin, toimivaltainen laitos maksaa näiden etuuksien määrän kokonaisuudessaan ja toisen jäsenvaltion toimivaltainen laitos korvaa sille puolet kyseisestä määrästä viimeksi mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyn määrän rajoissa.

59 artikla Sovellettavat säännöt silloin kun sovellettava lainsäädäntö ja/tai toimivalta myöntää perhe-etuuksia vaihtuu

1. Jos sovellettava lainsäädäntö ja/tai toimivalta myöntää perhe-etuuksia vaihtuu jäsenvaltioiden välillä kalenterikuukauden aikana, riippumatta siitä, mitkä olivat noiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaiset perhe-etuuksien maksupäivät, laitos, joka maksoi perhe-etuudet sen lainsäädännön nojalla, jonka mukaisesti etuudet myönnettiin kyseisen kuukauden alussa, jatkaa maksamista kuluvan kuukauden loppuun asti.

2. Se ilmoittaa toisen asianomaisen jäsenvaltion tai toisten asianomaisten jäsenvaltioiden laitoksille päivämäärän, jona se lakkaa maksamasta kyseisiä perhe-etuuksia. Yksi tai useampi toinen asianomainen jäsenvaltio alkaa maksaa etuuksia tuosta päivästä.

60 artikla Perusasetuksen 67 ja 68 artiklan soveltamismenettely

1. Perhe-etuushakemus osoitetaan toimivaltaiselle laitokselle. Sovellettaessa perusasetuksen 67 ja 68 artiklaa on otettava huomioon koko perheen tilanne, ikään kuin kaikkiin kyseessä oleviin henkilöihin sovellettaisiin asianomaisen jäsenvaltion lainsäädäntöä ja ikään kuin he asuisivat siellä, erityisesti kun on kyse henkilön oikeudesta vaatia tällaisia etuuksia. Jos henkilö, jolla on oikeus vaatia etuuksia, ei käytä oikeuttaan, sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, toimivaltainen laitos ottaa huomioon toisen vanhemman tai sellaiseksi katsotun henkilön taikka lapsen tai lasten holhoojana toimivan henkilön tai laitoksen toimittaman perhe-etuushakemuksen.

2. Laitos, jolle hakemus on tehty 1 kohdan mukaisesti, käsittelee hakemuksen hakijan toimittamien yksityiskohtaisten tietojen perusteella ottaen huomioon hakijan perheen yleisen tosiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen.

Jos tämä laitos toteaa, että sen lainsäädäntöä sovelletaan ensisijaisen oikeuden perusteella perusasetuksen 68 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, laitos myöntää perhe-etuudet soveltamansa lainsäädännön mukaisesti.

Jos tuo laitos pitää mahdollisena, että oikeus jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaiseen erotusetuuteen on mahdollinen perusasetuksen 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti, mainittu laitos toimittaa hakemuksen viipymättä tuon toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle laitokselle ja ilmoittaa asiasta asianomaiselle henkilölle; lisäksi se ilmoittaa toisen jäsenvaltion laitokselle hakemusta koskevasta päätöksestään ja maksettujen perhe-etuuksien määrän.

3. Jos laitos, jolle hakemus on tehty, toteaa, että sen lainsäädäntöä sovelletaan, vaikkakaan ei ensisijaisen oikeuden perusteella perusasetuksen 68 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti, sen on tehtävä viipymättä väliaikainen päätös sovellettavista ensisijaisuussäännöistä ja toimitettava hakemus perusasetuksen 68 artiklan 3 kohdan mukaisesti kyseisen toisen jäsenvaltion laitokselle ja ilmoitettava asiasta myös hakijalle. Tällä laitoksella on kaksi kuukautta aikaa ottaa kantaa tehtyyn väliaikaiseen päätökseen.

Jos laitos, jolle hakemus toimitettiin edelleen, ei ota kantaa kahden kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, sovelletaan edellä tarkoitettua väliaikaista päätöstä, ja laitos maksaa lainsäädäntönsä mukaiset etuudet ja ilmoittaa maksettujen etuuksien määrän laitokselle, jolle hakemus alun perin jätettiin.

4. Jos asianomaiset laitokset ovat eri mieltä siitä, mitä lainsäädäntöä sovelletaan ensisijaisen oikeuden perusteella, sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 2–5 kohtaa. Tässä tapauksessa täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu asuinpaikan laitos on lapsen taikka lasten asuinpaikan laitos.

5. Jos tilapäisesti etuuksia maksanut laitos on maksanut enemmän kuin sille lopulta kuuluvan määrän, se voi vaatia ensisijaisessa vastuussa olevaa laitosta korvaamaan liikaa maksetun määrän täytäntöönpanoasetuksen 73 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

61 artikla Perusasetuksen 69 artiklan soveltamismenettely

Perusasetuksen 69 artiklan soveltamiseksi hallintotoimikunta laatii luettelon tuon artiklan piiriin kuuluvista, orvoille myönnettävistä täydentävistä tai erityisistä perhe-etuuksista. Jos ei ole säännöksiä siitä, mikä laitos on toimivaltainen myöntämään ensisijaisen oikeuden perusteella tällaisia täydentäviä tai erityisiä orpojen perhe-etuuksia soveltamansa lainsäädännön nojalla, sen on viipymättä toimitettava perhe-etuushakemus ja kaikki tarvittavat asiakirjat ja tiedot sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön on sovellettu pisimpään ja joka myöntää tällaisia täydentäviä tai erityisiä orpojen perhe-etuuksia. Joissakin tapauksissa asia saatetaan joutua lähettämään samojen edellytysten mukaisesti takaisin sen jäsenvaltion laitokselle, jonka lainsäädännön mukaan asianomaiselle henkilölle on täyttynyt lyhimmät vakuutus- tai asumiskaudet.

70 artikla Työttömyysetuuksien korvaaminen

Perusasetuksen 65 artiklan 8 kohdan mukaisen sopimuksen puuttuessa asuinpaikan laitos pyytää sen jäsenvaltion, jonka lainsäädäntöä edunsaajaan viimeksi sovellettiin, laitosta korvaamaan työttömyysetuudet perusasetuksen 65 artiklan 6 ja 7 kohdan nojalla. Pyyntö tehdään kuuden kuukauden kuluessa sen kalenterivuosipuoliskon päättymisestä, jonka kuluessa korvauspyynnön kohteena olevien työttömyysetuuksien viimeinen maksu suoritettiin. Pyynnössä on ilmoitettava maksettujen etuuksien määrä perusasetuksen 65 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden tai 7 kohdassa tarkoitetun viiden kuukauden kauden aikana, kausi, jolta etuudet on maksettu, ja työttömän tunnistetiedot. Saatavat on esitettävä ja maksettava asianomaisten jäsenvaltioiden yhteyselinten välityksellä.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun aikarajan jälkeen esitettyjen pyyntöjen huomioon ottamista ei edellytetä.

Täytäntöönpanoasetuksen 66 artiklan 1 kohtaa ja 67 artiklan 5–7 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

Velkojalaitos saa periä korkoa maksamattomista saatavista täytäntöönpanoasetuksen 67 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun 18 kuukauden määräajan päättymisestä lukien. Korko lasketaan täytäntöönpanoasetuksen 68 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Perusasetuksen 65 artiklan 6 kohdan kolmannessa virkkeessä tarkoitettu korvauksen enimmäismäärä on kussakin yksittäistapauksessa sen etuuden määrä, johon asianomaisella henkilöllä olisi oikeus sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota häneen viimeksi sovellettiin, jos henkilö olisi ilmoittautunut tuon jäsenvaltion työvoimaviranomaisille. Kuitenkin täytäntöönpanoasetuksen liitteessä 5 lueteltujen jäsenvaltioiden välisissä suhteissa näistä jäsenvaltioista sen, jonka lainsäädäntöä asianomaiseen henkilöön viimeksi sovellettiin, toimivaltaiset laitokset määrittävät enimmäismäärän kussakin yksittäistapauksessa niiden työttömyysetuuksien keskimäärän perusteella, jotka on annettu tuon jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti edellisenä kalenterivuonna.