Useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa) tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Useassa EU-maassa työskentelevää henkilöä kohdellaan ikään kuin henkilö työskentelisi ja saisi tulonsa vain siinä EU-maassa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan. Useassa EU-maassa työskentelevään henkilöön ei siten voida soveltaa usean eri EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä yhtä aikaa.

Kun henkilö tekee työtä useassa eri EU-maassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetuksen) 13 artiklan nojalla. Katso erillinen ohje siitä, milloin henkilön voidaan katsoa työskentelevän useassa eri EU-maassa.

Käytännössä yhden maan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen tarkoittaa sitä, että esimerkiksi useissa eri EU-maissa työskentelevän työntekijän kaikkien työnantajien, myös ulkomaisten, tulee maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut yhteen ja samaan EU-maahan. Samoin, jos yrittäjä työskentelee useissa eri EU-maissa, tulee yrittäjän maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut vain yhteen EU-maahan ja sosiaalivakuutusmaksujen määrittelyssä tulee ottaa huomioon yrittäjän kaikissa EU-maissa tekemä työ. Sosiaaliturvaetuutensa useassa EU-maassa työskentelevä henkilö saa vastaavasti sen EU-maan lainsäädännön mukaisesti, mitä henkilöön sovelletaan.

1.1 Mitkä asiat vaikuttavat sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn

Perusasetuksen 13 artiklassa on erilliset lainvalintasäännöt seuraaviin tilanteisiin, kun henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa

• työntekijänä yhdelle tai useammalle työnantajalle (13.1 artikla)
• yrittäjänä yhdelle tai useammalle yritykselleen (13.2. artikla)
• työntekijänä yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa (13.3 artikla) ja
• virkamiehenä yhdessä EU-maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa EU-maassa (13.4 artikla).

Lentohenkilökunta työskentelee usein myös useassa eri EU-maassa, mutta lentohenkilökuntaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 11.5 artiklan mukaisesti, jos henkilöllä on vain yksi kotiasema. 

Näistä eri tilanteista on omat erilliset ohjeensa, miten sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään.

Seuraavilla asioilla on merkitystä, kun ratkaistaan se, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä useassa maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan:

• missä maassa henkilö asuu
• työskenteleekö henkilö työntekijänä, virkamiehenä vai yrittäjänä
• harjoittaako henkilö huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan
• missä maassa henkilön työnantajien kotipaikat sijaitsevat ja
• missä henkilön toiminnan keskuspaikka sijaitsee, jos henkilö toimii yrittäjänä.

Kun henkilö työskentelee useissa eri rooleissa eri EU-maissa, sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön vaikuttaa eniten virkamiehenä työskentely. Toiseksi isoin painoarvo on työntekijäasemassa työskentelyllä. Yrittäjänä työskentely otetaan huomioon viimeisimpänä. Lainvalintasäännöt usean EU-maan työskentelytilanteissa noudattavat tätä hierarkiaa, ellei jossakin roolissa tapahtuva työskentely ole pienimuotoista. Katso erilliset ohjeet eri rooleissa tehtävästä työstä sekä pienimuotoisuudesta.

Lentohenkilökunnan jäsenen osalta ratkaisevaa sen sijaan on, missä maassa henkilön kotiasema sijaitsee. Lentohenkilökunnasta on erillinen ohjeensa, jossa on tarkempaa tietoa.

1.2 Useassa EU-maassa työskentelystä on ilmoitettava asuinmaalle

Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään asuinmaansa toimivaltaiselle viranomaiselle ja hakea A1-todistusta. Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään Eläketurvakeskukselle hakemalla A1-todistusta. Sähköinen hakemuspalvelu ja hakemuslomakkeet löytyvät Eläketurvakeskuksen nettisivuilta. Ilmoittamisvelvollisuus on siten henkilöllä itsellään, mutta Suomessa A1-todistushakemuksen voi tehdä myös henkilön työnantaja.

Ilmoittamisvelvollisuus perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2003 (täytäntöönpanoasetus) 16.1 artiklaan. Täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan mukaan henkilöllä on myös velvollisuus toimittaa tarvittavat tiedot sovellettavan lainsäädännön määrittelemiseksi.

Vaikka henkilö ei jättäisikään hakemusta Eläketurvakeskukselle, Eläketurvakeskus voi viime kädessä ratkaista henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ns. viran puolesta, jos Eläketurvakeskus on saanut tiedon henkilön useassa EU-maassa työskentelystä muualta. Eläketurvakeskus voi saada tällaisen tiedon esimerkiksi toisen maan laitokselta tai Kelalta.

Jos henkilö ei asu missään EU-maassa, työnantaja tai henkilö itse voi tehdä A1-todistushakemuksen työnantajan kotimaahan tai EU-maalle, johon henkilöllä on eniten ammatillisia siteitä.

Katso asumisen määrittelystä on oma ohjeensa.

1.3 Asuinmaa ratkaisee sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön

Kun henkilö työskentelee tavallisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa, ratkaisun sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa aina henkilön asuinmaa. Jos henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Jos henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen. Jos henkilöön ei sovelleta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus siirtää hakemuksen EU-maahan, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Tuolloin kyseinen EU-maa antaa henkilölle A1-todistuksen.

Jos henkilö ei asu Suomessa vaan jossakin toisessa EU-maassa, Eläketurvakeskus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta. Tällöin Eläketurvakeskus siirtää sille tulleen hakemuksen käsiteltäväksi henkilön asuinmaahan.

1.3.1 Ratkaisu on aluksi väliaikainen

Asuinmaan viranomaisen tekemä ratkaisu sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä on aluksi väliaikainen. Kun asuinmaa on tehnyt ratkaisunsa, asuinmaa ilmoittaa asiasta muille EU-maille, joissa henkilö työskentelee. Ratkaisu tulee lopulliseksi 2 kuukauden kuluttua asuinmaan ilmoituksesta. Ainoastaan jos jokin toinen työskentelymaa ilmoittaa 2 kuukauden kuluessa olevansa eri mieltä sovellettavasta lainsäädännöstä, ei ratkaisu tule lopulliseksi. Tällöin maat aloittavat neuvottelun siitä, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.

Ratkaisu voi tulla lopulliseksi myös aikaisemmin, jos maat ovat keskenään sopineet sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä yhdessä.

1.3.2 Erimielisyys sovellettavasta lainsäädännöstä

Jos EU-maat ovat erimielisiä henkilöön sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, tulee EU-maiden sopia yhdessä asiasta. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa määritellään, minkä EU-maan lainsäädäntöä sovelletaan tällaisessa tilanteessa tilapäisesti ja miten EU-maiden välillä neuvotellaan asiasta. Katso erillinen ohjeistus.

Kyseisiä menettelytapoja noudatetaan vain, jos EU-maiden välillä on erimielisyyttä sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä tai henkilön asumisesta. Jos henkilö itse tai työnantaja on tyytymätön asuinmaan tekemään ratkaisuun sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, tulee henkilön tai työnantajan valittaa ratkaisusta kansallisen lainsäädännön mukaisesti asuinmaan laitokselle.

1.4 Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön A1-todistus

EU-maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan, antaa useassa EU-maassa työskentelevälle henkilölle A1-todistuksen. Tämä A1-todistus esitetään tarvittaessa muissa työskentelymaissa.

Vaikka useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevissa määräyksissä ei ole määräaikoja, annetaan A1-todistus määräaikaisena, jotta henkilön tilanne voidaan tarkistaa tietyin väliajoin. Henkilöllä itsellään ja työnantajalla on myös velvollisuus ilmoittaa A1-todistuksen voimassaoloaikana mahdollisesti tapahtuvista muutoksista todistuksen myöntäneelle maalle ja asuinmaalle. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi

• työnantajan vaihdos
• asuinmaan vaihdos
• työskentely vain yhdessä maassa
•  merkittävä muutos työskentelyn jakaantumisessa eri maiden välillä tai
• työskentelyn päättyminen eri EU-maissa ennen todistuksen voimassaolon päättymistä.

Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen yleensä 2 vuodeksi kerrallaan. Jos henkilön työskentely jatkuu A1-todistuksen päätyttyä, tulee henkilön hakea uutta A-todistusta.

Useassa EU-maassa työskentelyllä tarkoitetaan sitä, että henkilö työskentelee työsuhteessa tai harjoittaa yrittäjätoimintaa säännönmukaisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa. Työskentely eri maissa voi olla samanaikaista tai vuorottelevaa. Jotta työskentelyä voidaan pitää tavallisesti useassa maassa tapahtuvana, tulee työskentelyn eri maissa olla jatkuvaa ja toistuvaa.

Arvio siitä, onko kyseessä useassa maassa työskentely vai yhdessä maassa työskentely, perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Ratkaisevaa kuitenkin on harjoitetun toiminnan kesto eli onko toiminta eri maissa luonteeltaan pysyvää vai tilapäistä.

Työskentely toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella katsotaan kyseisessä maassa työskentelyksi. Henkilö, joka työskentelee tavallisesti esimerkiksi sekä maissa Suomessa että Ruotsin lipun alla olevalla aluksella, on useassa maassa työskentelevä henkilö.

2.1 Tarkasteluaika 12 kuukautta

Määritettäessä sovellettavaa lainsäädäntöä otetaan huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kahden tai useamman maan tilanteen on jatkuttava vähintään 12 kuukautta, vaan lyhyemmälläkin aikavälillä henkilö saattaa työskennellä useassa EU-maassa. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon tulevien 12 kuukauden lisäksi edeltävien 12 kuukauden toteutunut tilanne.

2.2 Työntekijänä useassa maassa

Työntekijä työskentelee useassa EU-maassa, jos

• hänellä on yksi työnantaja, jolle hän työskentelee useassa maassa tai

Esimerkkejä: Työskentely yhdelle työnantajalle useassa maassa

Henkilö työskentelee suomalaiselle työnantajalleen 2 päivää viikossa Ruotsissa ja 3 päivää viikossa Suomessa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.

Henkilö ajaa rekka-autoa Saksasta eri Etelä-Euroopan maihin. Henkilön työskentelymaat vaihtuvat siten lähes päivittäin. Henkilö on useassa EU-maassa työskentelevä työntekijä.

Tarkemmat tiedot

• hän työskentelee eri maissa useille työnantajille; työsuhteiden eri työnantajiin ei tarvitse olla voimassa samanaikaisesti vaan kyseessä voi olla myös vuorotteleva toiminta eri maissa.

Esimerkkejä: Työskentely usealle työnantajalle eri maissa

Henkilö työskentelee lääkärinä suomalaiselle työnantajalleen Suomessa. Vapaapäivinään ja loma-aikoinaan hän tekee sijaisuuksia norjalaiselle työnantajalleen Norjassa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.

Henkilö työskentelee ensin 3 kuukautta Suomessa suomalaiselle työnantajalle, minkä jälkeen hän lähtee 2 kuukaudeksi työskentelemään Ruotsiin ruotsalaiselle työnantajalle. Tämän jälkeen hän palaa taas Suomeen töihin 5 kuukaudeksi ja lähtee sen jälkeen uudestaan Ruotsiin töihin 2 kuukaudeksi paikallisen työnantajan palvelukseen. Hän työskentelee tällä tavalla esimerkiksi 2 vuoden ajan ja on siten useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.

Muusikko työskentelee Suomessa suomalaisille työnantajille. Lisäksi hän käy esiintymiskeikoilla eri EU-maissa useita kertoja vuodessa. Työskentely tapahtuu työsuhteessa paikallisiin työnantajiin. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.

Tarkemmat tiedot

Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.

2.3 Yrittäjänä useassa maassa

Yrittäjä harjoittaa toimintaa useassa maassa, jos hän harjoittaa samanaikaisesti tai vuorotellen yhtä tai useampaa erillistä toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana kahden tai useamman EU-maan alueella.

Esimerkkejä: Työskentely yrittäjänä useassa maassa

Henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa. Parina viikonloppuna kuukaudessa hän käy asiakaskäynneillä Ruotsissa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä yrittäjä.

Henkilö toimii 8 kuukautta vuodessa yrittäjänä Suomessa. Talvisin hän työskentelee yrittäjänä Ruotsissa 4 kuukautta. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä yrittäjä.

Tarkemmat tiedot

Yrittäjätoiminnan luonteella ei ole merkitystä, mutta pienimuotoista työskentelyä ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.

2.4 Työntekoa eri EU-maissa eri rooleissa

Useassa maassa työskentelevä henkilö voi olla myös esimerkiksi

• yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä tai
• työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa.

Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevia määräyksiä noudatetaan myös silloin, jos henkilö työskentelee lentohenkilökunnan jäsenenä ja

• hänellä on kotiasema useammassa kuin yhdessä EU-maassa tai
• hänellä on kotiasema yhdessä EU-maassa ja hän työskentelee toisessa EU-maassa työntekijänä tai yrittäjänä.

Myös näissä tilanteissa tarkastellaan onko työskentely eri maissa jatkuvaa ja toistuvaa.

Pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon myöskään näissä tilanteissa, kun määritellään sovellettavaa lainsäädäntöä.

2.5 Milloin ei ole kyseessä useassa maassa työskentely

Kyseessä ei ole useassa maassa työskentely, jos

• työ tosiasiallisesti tehdään vain yhdessä maassa. Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten soveltaminen edellyttää, että henkilö fyysisesti työskentelee useassa EU-maassa. Virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan kuitenkin tietyissä tilanteissa useissa maissa työskenteleviä koskevia sääntöjä.

Esimerkkejä: Työtä vain yhdessä maassa

Henkilö tekee työtä Suomessa työntekijänä. Lisäksi hän omistaa yrityksen, joka on rekisteröity Virossa, mutta hän ei tee tälle yritykselleen lainkaan töitä Virossa vaan ainoastaan Suomessa. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö.

Henkilö työskentelee Saksassa saksalaiselle työnantajalle. Lisäksi hän tekee etätyötä kotoaan Saksasta käsin suomalaiselle työnantajalle. Koska työ tosiasiallisesti tehdään vain Saksassa, kyseessä ei ole useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.

Henkilö työskentelee Ruotsissa suomalaiselle työnantajalle. Joka kolmas viikko hän on vapaalla, jonka ajaksi hän palaa asuinmaahansa Suomeen. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö.

Tarkemmat tiedot

• kyseessä on yksittäinen työskentelyjakso toisessa EU-maassa.

Esimerkki: Yksittäinen työskentelyjakso

Henkilö työskentelee tavallisesti Suomessa sairaanhoitajana. Hän lähtee työskentelemään kesäksi Norjaan sairaanhoitajana paikallisen työnantajan palvelukseen. Kesän aikana hän työskentelee vain Norjassa, minkä jälkeen hän palaa asuinmaahansa Suomeen jatkamaan työskentelyään suomalaiselle työnantajalleen. Norjalaisen työnantajan kanssa ei ole sovittu useammasta kuin yhdestä työskentelyjaksosta. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö. Häneen sovelletaan kesän aikana työskentelymaan Norjan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus ei myönnä hänelle A1-todistusta.

Tarkemmat tiedot

• Työskentelymaat vaihtuvat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mutta työskentelyjakso kerrallaan yhdessä maassa on pitkä (esimerkiksi 1 vuosi).

2.6 Rahaetuutta yhdestä maasta ja työskentelyä toisessa maassa

Jos henkilö saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa lyhytaikaista rahaetuutta ja hän työskentelee samanaikaisesti toisessa EU-maassa, tulee hänen ottaa yhteyttä Kelaan sosiaaliturvatilanteensa selvittämiseksi.

Tällaisia lyhytaikaisia rahaetuuksia ovat esimerkiksi sairauspäivärahat ja työttömyysetuudet. Eläke ei ole tällainen etuus.

Milloin asuinmaalla on merkitystä EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa

Henkilön asuinmaalla on merkitystä esimerkiksi, kun

• henkilö työskentelee useassa eri EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa). Asuinmaa vaikuttaa siihen, mikä EU-maa on toimivaltainen ratkaisemaan sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ja minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi.
• henkilö ei työskentele lainkaan eli henkilö on ns. ei-aktiivi. Esimerkiksi eläkkeensaaja, opiskelija tai lapsi voi olla ei-aktiivi, jos henkilö ei työskentele. Ei-aktiiveihin henkilöihin sovelletaan henkilön asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. tai
• henkilö työskentelee EU-maan lipun alla olevalla aluksella merenkulkijana ja saa palkkansa asuinmaastaan. Henkilöön sovelletaan tällöin henkilön asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Henkilön asuminen vaikuttaa myös esimerkiksi henkilön sairaanhoito-oikeuteen, työttömyysetuuksiin ja ensisijaisuussääntöihin perhe-etuuksien päällekkäisyystilanteissa.

3.1 Miten asuinmaa määritellään

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa asuinmaalla tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu vakinaisesti. Asuinmaan määritelmä on EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 1 artiklan j kohdassa.

Asuinmaata määriteltäessä otetaan huomioon henkilön kokonaistilanne. Asuinmaana pidetään maata, jossa henkilö asuu tavanomaisesti ja pysyvästi ja johon henkilöllä on kiinteät siteet. Asuinmaa on siis se maa, jossa henkilön intressien keskuksen voidaan katsoa olevan.

Asuinmaan määrittelyssä otetaan huomioon muun muassa seuraavia seikkoja:

• oleskelun kesto ja jatkuvuus
• harjoitetun toiminnan luonne ja erityispiirteet, erityisesti paikka, jossa toimintaa tavallisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto
• perheasema ja perhesiteet. Perheellä tarkoitetaan puolisoa (avio/avopuoliso tai rekisteröity puoliso) ja/tai alaikäisiä lapsia. Sen sijaan esimerkiksi vanhempia tai isovanhempia, ei asuinmaata tarkasteltaessa lähtökohtaisesti oteta huomioon täysikäisten henkilöiden kohdalla.
• muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen
• opiskelijoiden osalta tulolähde
• asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus;
• EU-maa, jossa asianomaisen henkilön verotustarkoituksissa katsotaan asuvan.

Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon myös henkilön tarkoitus, joka käy ilmi tosiseikoista ja olosuhteista ja erityisesti syyt, jotka ovat johtaneet muuttamiseen.

Asumisen määrittelyyn liittyvät kriteerit ovat EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 11 artiklassa. Kriteereillä ei ole keskinäistä tärkeysjärjestystä vaan asuminen arvioidaan tapauskohtaisesti.

Asumista määriteltäessä käytetään EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tarkoitettua asumiskäsitettä, jota unionin tuomioistuin on tulkinnut ja joka on kansallisesta lainsäädännöstä riippumaton. Asuinmaata ei siten ratkaista esimerkiksi Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain nojalla, vaikka asumisen käsitteet EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ja kyseisessä laissa ovat hyvin samankaltaiset.

Asumista ratkaistaessa eivät tule myöskään sovellettaviksi kotikuntalain säännökset, joten yksinomaan väestötietojärjestelmään tehdyillä merkinnöillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun määritellään missä maassa henkilö asuu. Vaikka rekisteröitymistä voidaankin jossain määrin pitää osoituksena henkilön aikomuksesta, rekisteröityminen ei kuitenkaan ole ratkaiseva tekijä eikä rekisteröitymisen perusteella voida suoraan katsoa, että henkilö asuu tietyssä paikassa. Henkilön asuinmaa määritellään siten tosiasiallisen oleskelun perusteella.

Henkilöllä voi olla vain yksi asuinmaa kerrallaan. Henkilön vakituinen asuinmaa voi olla EU-maassa tai EU:n ulkopuolella. EU:n sosiaaliturva-asetukset voivat tulla sovellettavaksi myös henkilöön, joka asuu EU:n ulkopuolella. Katso ohjeistus EU:n sosiaaliturva-asetusten henkilöllisestä soveltamisalasta.

Hallintotoimikunta on ohjeistanut asumisen määrittelyä EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa Käytännön oppaassa. Käytännön oppaassa on myös useita esimerkkitapauksia asumisesta.

3.2 Asuinmaan määrittely, jos asuinmaasta on erimielisyyttä

Eläketurvakeskus ottaa kantaa henkilön asumiseen, jos henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa, tai kyseessä on merenkulkija, joka saa palkkansa asuinmaastaan. Jos asianosaiset ovat tyytymättömiä Eläketurvakeskuksen ratkaisuun asumisesta, asianosainen voi pyytää Eläketurvakeskukselta valituskelpoista päätöstä asiasta.

Jos kahden tai useamman EU-maan laitosten välillä on erimielisyyttä henkilön asuinmaan määrittämisessä, kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa eri EU-maassa, laitosten on vahvistettava asuinmaa yhteisellä sopimuksella. Jos laitokset eivät pääse yhteisymmärrykseen tosiseikkojen perusteella, ratkaisevana pidetään

• henkilön tarkoitusta, joka käy ilmi tosiseikoista ja olosuhteista ja
• erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen.

Erimielisyystilanteissa EU-maiden tulee noudattaa tiettyjä toimintatapoja. Katso ohje Lainsäädännön tilapäisestä soveltamisesta EU-tilanteissa.

3.3 Unionin tuomioistuimen ratkaisuja asumisesta

Unionin tuomioistuin on käsitellyt asumista esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

• C-76/76 di Paolo
• C-13/73 Hakenberg
• C-216/89 Reibold
• C-102/91 Knoch
• C-90/97 Swaddling
• C-589/10 Wencel
• C-255/13 I.

Suurin osa tässä listatuista unionin tuomioistuimen antamista päätöksistä koskevat aikaa, jolloin on sovellettu EU:n sosiaaliturva-asetusta 1408/71. Näillä päätöksillä on siten erityisesti merkitystä määriteltäessä asumista aikana ennen 1.5.2010.

1.5.2010 alkaen voimassa oleviin EU:n sosiaaliturva-asetuksiin on kirjattu aikaisemmissa oikeustapauksissa otetut kannanotot.

Kun työntekijä, yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään useassa eri EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn vaikuttaa se, tekeekö kyseinen henkilö huomattavan osan työstään asuinmaassaan vai ei. Huomattavan osan käsite on määritelty EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.8. artiklassa.

Henkilön asuinmaassaan tekemän työn osuudella on siten vaikutusta siihen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi. Sillä, miten työ jakaantuu muiden EU-maiden välillä ei sen sijaan ole merkitystä, ellei jossakin EU-maassa työskentely ole pienimuotoista. Katso erillinen ohjeistus pienimuotoisuudesta. Asuinmaan määrittelystä on myös oma ohjeensa.

Henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen ratkaisee, katsotaanko henkilön tekevän huomattavan osan työstään asuinmaassaan. Ratkaisu perustuu asianosaisten henkilön tilanteesta antamiin tietoihin, arvioon tulevasta työskentelystä sekä jo toteutuneeseen työskentelyn jakaantumiseen eri maiden välillä.

4.1 Miten määritellään huomattava osa työntekijän toiminnasta

Jos työntekijän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan työntekijän työskentelevän siellä huomattavan osan.

Kun määritellään harjoittaako työntekijä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon

• työaika ja/tai
• palkka
• henkilön tilanne kokonaisuudessaan.

Työntekijä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että

• vähintään 25 prosenttia työntekijän työajasta täyttyy asuinmaassa ja/tai
• työntekijä ansaitsee vähintään 25 prosenttia ansiotuloistaan asuinmaassaan.

Kun määritellään, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään, otetaan yllä mainittujen perusteiden lisäksi huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kuukauden aikana. Työnantajan ja työntekijän tulee siten arvioida, miten työntekijän työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee työnantajan ja työntekijän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana.

Jos arviota ei voida tehdä seuraavien 12 kuukauden suunniteltujen työaikajärjestelyjen tai työvuorolistojen perusteella, voi asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen tarkastella myös edellisten 12 kuukauden aikana toteutunutta tilannetta. Aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan siten käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana.

Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu henkilön työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.

4.1.1 Mitä tarkoitetaan työntekijän työajalla

Työajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana

• työntekijä tekee työtä tai
• on työnantajan käytettävissä ja suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.

Näin ollen päivystysaika, jolloin työntekijän on oltava fyysisesti läsnä työnantajan määrittämässä paikassa, katsotaan kokonaistyöajaksi riippumatta siitä, että päivystysajan aikana on hetkiä, jolloin kyseinen työntekijä ei jatkuvasti harjoita ammatillista toimintaa.

4.2 Miten määritellään huomattava osa yrittäjän toiminnasta

Jos yrittäjän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan yrittäjän työskentelevän siellä huomattavan osan. Edellytys on siten vastaava kuin työntekijöillä.

Kun määritellään, harjoittaako yrittäjä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon seuraavat seikat:

• työaika
• liikevaihto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja/tai tulo
• yrittäjän tilanne kokonaisuudessaan.

Yrittäjä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että vähintään 25 prosenttia edellä esitetyistä perusteista täyttyy yrittäjän asuinmaassa. Näin siitäkin huolimatta, että kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.

Yrittäjän tulee arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana eri EU-maiden välillä. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin ja sopimuksiin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee yrittäjän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana. Myös yrittäjien kohdalla aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana.

Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon yrittäjän tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu yrittäjän työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.

Yrittäjiä koskevia periaatteita noudatetaan Suomessa myös apurahansaajiin.

4.3 Huomattavan osan määrittely kun työtä tehdään työntekijänä ja yrittäjänä useassa EU-maassa

Jos henkilö tekee työtä useassa EU-maassa työntekijänä  ja lisäksi yrittäjänä, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jota henkilön työntekijänä tekemään työhön tulee soveltaa. Tämä perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13.3. artiklaan. Katso tarkemmin erillinen ohjeistus.

Tällaisessa tilanteessa, kun arvioidaan, tekeekö henkilö asuinmaassaan huomattavan osan työstään, otetaan huomioon vain työntekijäasemassa asuinmaassa tehtävä työ.

Esimerkki: Ei huomattavaa osaa työntekijänä

Henkilö työskentelee työntekijänä suomalaiselle työnantajalle asuinmaassaan Suomessa 2 päivää kuukaudessa. Suomessa henkilö harjoittaa lisäksi yrittäjätoimintaa noin 5 päivää kuukaudessa. Muun ajan henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilö ei harjoita työntekijänä huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan siten Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä perusasetuksen 13.3. nojalla.

4.4 Muutokset huomattavassa osassa

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, jos asuinmaassa työskentelyn määrässä tapahtuu muutos A1-todistuksen voimassaolon aikana siten, että aikaisemmasta poiketen 25 % osuus ylittyy tai alittuu. Tilapäisestä muutoksesta työn jakaantumisessa eri EU-maiden välillä ei tarvitse ilmoittaa, jos kokonaisuutena arvio huomattavasta osasta seuraavien 12 kuukauden aikana pysyy ennallaan.

Vaikka jälkeenpäin tietoon tulisikin muutos asuinmaassa tehdyn työn määrässä, annettu A1-todistus pysyy lähtökohtaisesti voimassa. A1-todistusta ei siten yleensä peruuteta takautuvasti tästä syystä. Näin pystytään varmistamaan ratkaisun laillinen pysyvyys ja vältytään jojo-efektiltä eri EU-maiden sosiaaliturvalainsäädäntöjen soveltamisen välillä. Tämä on tärkeää varsinkin niiden henkilöiden osalta, jotka vaihtavat työskentelymaata hyvin usein ja joiden työtilanteet saattavat vaihdella hyvin paljon vuoden aikana, kuten esimerkiksi kuljetusalalla työskentelevillä henkilöillä. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö ja työnantajat ovat antaneet parhaan kykynsä mukaisesti alun perin todenmukaisia tietoja asuinmaan sosiaaliturvaviranomaiselle.

Tarvittaessa asuinmaan sosiaaliturvaviranomaisilla on kuitenkin oikeus tarkistaa tekemänsä ratkaisu myös takautuvasti. Jos alkujaan sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi ei ole annettu tahallisesti vääriä tietoja, ratkaisun  uudelleentarkastelusta aiheutuvat muutokset tulevat lähtökohtaisesti voimaan tarkasteluhetkestä lukien.

Jos henkilö työskentelee useassa eri EU/ETA -maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä määriteltäessä pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon lainvalintaratkaisussa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään tällöin niin kuin henkilö työskentelisi vain niissä maissa, joissa henkilö työskentelee enemmän kuin pienimuotoisesti. Pienimuotoisen työn jättämisestä huomiotta on säädetty EU:n sosiaaliturva-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.5b artiklassa.

Pienimuotoisuutta koskevan määräyksen tarkoitus EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on estää se, että pienimuotoinen työskentely siirtäisi henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön toiseen maahan kuin missä henkilö työskentelee muutoin.

Käytännössä sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään määrittelyssä huomioimatta, on merkitystä esimerkiksi, kun henkilö työskentelee eri rooleissa eri EU-maissa. Pienimuotoisuus vaikuttaa siten sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön esimerkiksi, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa työntekijänä ja toisessa maassa yrittäjänä/apurahansaajana ja työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista. Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan pienimuotoisuus vaikuttaa sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön myös silloin, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa virkamiehenä ja toisessa EU-maassa työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana ja virkamiestyö on pienimuotoista.

Sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, voi olla merkitystä myös silloin, kun

• henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
• henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
• henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.

Pienimuotoisen toiminnan jättäminen ottamatta huomioon voi vaikuttaa myös siihen, milloin henkilöön sovelletaan ns. lähetettyjä työntekijöitä tai yrittäjiä koskevia määräyksiä ja toisaalta milloin henkilöön sovelletaan useassa eri EU-maassa työskentelyä koskevia EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13 artiklan  määräyksiä.

5.1 Millainen työskentely on pienimuotoista?

Pienimuotoisena pidetään työskentelyä, joka on jatkuvaa, mutta ajallisesti ja taloudellisesti merkityksetöntä. Ohjeellisesti pienimuotoisena voidaan pitää työtä, jonka osuus henkilön kaikesta työskentelystä on

• alle 5 prosenttia säännöllisesti työajasta ja/tai
• alle 5 prosenttia kokonaispalkasta.

Kun arvioidaan, onko työskentely pienimuotoista, otetaan aina huomioon henkilön työskentely kokonaisuutena ja tulkinta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös työn luonne.

Esimerkkejä pienimuotoisesta työstä :

• Henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa 1 työpäivän kuukaudessa, mikä tarkoittaa enintään 12 työpäivää vuodessa. Henkilön työstään saamat ansiot vastaavat työhön käytettyä aikaa. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa yrittäjänä. Työntekijätyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän yrittäjätyön perusteella.
• Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle työnantajalle kokoaikatyössä. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa osa-aikaisesti. Osa-aikaisen virkatyön osuus henkilön kaikesta yhteenlasketusta työajasta ja ansioista on alle 5 %. Osa-aikaista virkatyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän työntekijäasemassa tapahtuvan työn perusteella.

5.2 Pienimuotoinen työ työntekijänä ja lisäksi työtä yrittäjänä/apurahansaajana

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee työntekijänä yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilö työskentelee työntekijänä. Jos työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista, työntekijänä tehtävää työtä ei kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön yrittäjätyön mukaisesti.

Esimerkki: Pienimuotoinen työntekijätyö ja työtä yrittäjänä

Henkilö työskentelee kokoaikatyössä yrittäjänä asuinmaassaan Suomessa. Lisäksi henkilö käy 12 kuukauden tarkastelujaksolla töissä työntekijänä Ruotsissa ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kerran kuukaudessa 1 päivän. Henkilö ei tee työtä työntekijänä kyseiselle työnantajalle lainkaan Suomessa tai muissa maissa. Työntekijäasemassa tapahtuva työ on pienimuotoista ja jätetään siten ottamatta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä. Koska henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaansa vain Suomessa, henkilöön sovelletaan kaiken työn osalta Suomen lainsäädäntöä. Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen.

5.3 Pienimuotoinen työ virkamiehenä ja lisäksi työtä työntekijänä tai yrittäjänä/apurahansaajana

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee virkamiehenä yhdessä EU-maassa ja työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilöä pidetään virkamiehenä. Jos virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista, sitä ei Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön muiden töiden mukaisesti.

Esimerkkejä: Virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista ja lisäksi henkilö toimii työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana

• Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee vain Suomessa. Henkilö työskentelee työntekijänä kokoaikatyössä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä etänä Suomesta käsin. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
• Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö työskentelee pääasiallisesti kokoaikaisena työntekijänä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä Ruotsissa. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö ei tee ruotsalaiselle työnantajalle lainkaan työtä Suomessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Esimerkki: Virkamiehenä pidettävä työ ei ole pienimuotoista

• Henkilö työskentelee suomalaiselle yksityiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa. Virkamiesasemassa tehtävän työn henkilö tekee pääasiassa Suomessa, mutta lisäksi henkilö käy Ruotsissa enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö tekee virkamiesasemassa työtä osa-aikaisella 20 % työajan sisältävällä sopimuksella. Virkamiesasemassa tehtävää työtä ei voida pitää pienimuotoisena, koska työ kokonaisuudessaan työaikaa tarkastellen on enemmän kuin 5 %. Henkilöön sovelletaan perusasetuksen 13.4. artiklan nojalla Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä.

5.4 Lähetetty työntekijä tai yrittäjä tekee pienimuotoista työtä toisessa EU-maassa

Kun työntekijä tai yrittäjä tekee työtään fyysisesti useassa eri EU-maassa, ratkaistaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti. Jos työskentely jossakin EU-maassa on kuitenkin pienimuotoista, voidaan tilanne ratkaista perusasetuksen lähettämistä koskevan 12 artiklan mukaisesti, jos työssä täyttyvät lähettämisen edellytykset.

Esimerkki: Lähetetyllä työntekijällä on pienimuotoisia työmatkoja toiseen EU-maahan

• Henkilö on suomalaisen työnantajan lähettämä työntekijä Ruotsiin, ja työssä täyttyvät EU:n sosiaaliturva-asetuksen lähetettyjä työntekijöitä koskevat edellytykset. Lisäksi henkilö tekee pienimuotoisia työmatkoja Norjaan. Työ Norjassa on alle 5 % henkilön kokonaistyöajasta. Tilanteeseen voidaan soveltaa lähettämistä koskevia määräyksiä. Eläketurvakeskus myöntää tällöin työntekijälle A1-todistuksen 12 artiklan nojalla.

5.5 Pienimuotoinen työskentely ja työtä usealle eri maalaiselle työnantajalle

Pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, jos

• henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
• henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
• henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.

Esimerkki: Pienimuotoinen toiminta ja työskentely usealle työnantajalle

Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee suomalaiselle, ruotsalaiselle ja virolaiselle työnantajalle useassa eri EU-maassa. Henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa henkilöön tulisi soveltaa asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos esimerkiksi virolaiselle työnantajalle tehtävä työ olisi pienimuotoista, henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään kuten, jos henkilö tekisi työtään vain suomalaiselle ja ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan tällöin Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja Ruotsi myöntää henkilölle A1-todistuksen. Henkilön kaikkien työnantajien tulee tällaisessa tilanteessa järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.

5.6 Ilmoitusvelvollisuus pienimuotoisesta toiminnasta ja A1-todistus

Vaikka henkilön työskentely toisessa EU-maassa on pienimuotoista, koskee henkilöä sama ilmoitusvelvollisuus kuin muitakin useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä. Eli henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaalleen työskentelystään useissa eri EU-maissa, vaikka työskentely jossakin EU-maassa olisi pienimuotoista.

Henkilön asuinmaa määrittelee, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan. EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa henkilölle A1-todistuksen. Menettelytavat ovat näissä tilanteissa siten samat täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklan mukaiset toimintatavat kuin muissakin useassa EU-maassa työskentelytilanteissa.

 Myös pienimuotoisesta työstä on maksettava lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maahan, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan ja joka on antanut A1-todistuksen, mikäli kyseisen maan sosiaaliturvalainsäädäntö sitä edellyttää.

5.7 Pienimuotoinen toiminta eri aikoina

5.7.1 Pienimuotoinen toiminta 28.6.2012 alkaen

28.6.2012 alkaen pienimuotoista toimintaa ei oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä, kun henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa yllä olevan ohjeistuksen mukaisesti.

ETA-maat ja Sveitsi ovat kuitenkin alkaneet soveltaa 28.6.2012 voimaantulleita EU:n sosiaaliturva-asetusten määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.

5.7.2 Pienimuotoinen toiminta aikana 1.5.2010 – 27.6.2012

Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei otettu huomioon 1.5.2010 – 27.6.2012 välisenä aikana, kun henkilö työskenteli useassa EU-maassa vain yhdelle työnantajalle. Pienimuotoisen toiminnan huomioimatta jättäminen koski siten vain 13.1 artiklan mukaisia tilanteita, kun työntekijällä oli vain yksi työnantaja.

Jos puolestaan työnantajia on 2 tai useampia, pienimuotoinenkin toiminta toisessa EU-maassa otettiin huomioon ajalla 1.5.2010 – 27.6.2012.

Kyseisenä aikana pienimuotoinen toiminta otettiin huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä myös niissä tilanteissa, kun

• henkilö työskenteli työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa maassa tai
• henkilö työskenteli virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa maassa.

Jos työskentely on alkanut ennen 28.6.2012, saattavat perusasetuksen siirtymäsäännökset soveltua tilanteeseen. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.

Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.

Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13.1 artiklan nojalla.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

6.1 Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan

Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä

• työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.

Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.

6.1.1 Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.

6.1.2 Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle

Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.

6.2 Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan

• joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
• työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.

6.2.1 Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.

• työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.

Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.

6.2.2 Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa

Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos

• työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
• työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.

6.2.3 Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella

Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.

Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.

6.3 Työnantajan kotipaikan määrittely

Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.

Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:

• paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
• aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
• kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
• paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
• toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
• paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
  pankkipalvelut, sijaitsevat
• EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
  säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
  vaatimusten mukaan
• paikka, jossa työntekijöitä palkataan.

Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.

6.4 Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä

6.4.1 Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.

6.4.2 Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

6.4.3 Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa

Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.

6.4.4 Kuljetusyritysten henkilökunta

Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.

Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.

6.5 Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012

EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.

Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.

Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,

• tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
• missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.

Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.

Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

7.1 Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa

Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee

• fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
• asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.

Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.

Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.

7.2 Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan

Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.

Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti

• yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
• harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
• suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
• asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.

Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.

7.3 Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa

Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.

7.4 Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.

Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee

• työntekijänä yhdessä EU-maassa ja
• yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa,

sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen maan lainsäädäntöä, missä hän työskentelee työntekijänä. Työsuhteessa yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu siis vain yhden EU-maan sosiaaliturvaan. Jotta tätä määräystä voidaan soveltaa, edellytetään, että työskentely tapahtuu fyysisesti useassa EU-maassa.

Esimerkiksi, jos henkilö työskentelee Suomessa työsuhteessa ja lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa, häneen sovelletaan kaiken työn osalta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa.  Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja. Sillä ei ole merkitystä, missä henkilö asuu.

Jos henkilö työskentelee yrittäjätoimintansa lisäksi työntekijänä useammassa kuin yhdessä EU-maassa, sovelletaan häneen sen EU-maan lainsäädäntöä, jota häneen sovelletaan useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.

Esimerkkejä: Työntekijänä useassa maassa ja yrittäjänä yhdessä maassa

Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa. Työsuhteessa tapahtuvasta työstään henkilö tekee huomattavan osan asuinmaassaan Suomessa.  Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Myös Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa.

Henkilö asuu Suomessa ja harjoittaa täällä yrittäjätoimintaa. Lisäksi hän tekee työtä Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle. Työsuhteessa tapahtuvasta työskentelystä hän ei tee huomattavaa osaa asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilön tulee siten järjestää eläketurvansa yrittäjätoiminnastaan Ruotsissa. Myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.

Tarkemmat tiedot

Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

Henkilölle tulee hakea A1-todistusta, jos henkilö työskentelee esimerkiksi

• virkamiehenä yhdelle julkiselle työnantajalle useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa)
• usealle julkiselle työnantajalle virkamiehenä tai
• virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa.

Katso tarkempi ohjeistus eri tilanteista alla olevista ohjeista.

Tässä ohjeessa kerrotaan myös henkilön työskentelystä virkavapaan aikana.

9.1 Henkilö on virkasuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan

Henkilöön sovelletaan työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun henkilö

• tekee työtä useassa EU-maassa ja
• on virkasuhteessa vain suomalaiseen työnantajaan.

Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) virkamiehiä koskevan 11.3.b artiklan perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

9.2 Työ työsuhteisena suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa

Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, henkilöä pidetään Suomessa virkamiehenä eikä työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

9.3 Työ työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle muissa EU-maissa kuin Suomessa

Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn vaikuttaa se, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.

Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä. Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.

Jos henkilö ei ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää Suomessa virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen. Työntekijäasemassa työskentelevän henkilön kohdalla on merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta. Jos työnantajalla on epäselvyyttä siitä, pidetäänkö henkilöä työntekijänä vai virkamiehenä Suomessa, todistushakemuksen voi tehdä myös Eläketurvakeskukselle, joka selvittää asian.

9.4 Henkilö työskentelee ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä

Jos henkilö työskentelee virkamiehenä ainoastaan yhden ulkomaisen julkisen työnantajan palveluksessa Suomessa ja toisessa EU-maassa, henkilöön sovelletaan työnantajamaan sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetusten virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella.

Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta kotimaansa sosiaaliturvaviranomaisilta.

9.5 Työ suomalaiselle ja ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä

Virkamiehen työskennellessä suomalaiselle julkiselle työnantajalle sekä ulkomaiselle julkiselle työnantajalle, virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Merkitystä on sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Virkamiehen sosiaaliturva ratkaistaan vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen perusteella myös siinä tilanteessa, jossa virkamiehellä on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja, mutta työ tehdään fyysisesti vain yhdessä EU-maassa.

Tällaisissa tilanteissa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.

9.6 Työ virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa EU-maassa

Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa henkilöä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.

Tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.

9.7 Työskentely virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä fyysisesti yhdessä EU-maassa

Henkilön työskennellessä vain yhdessä EU-maassa ja tehdessä työtä virkamiehenä ja työntekijänä ja/tai yrittäjänä, sovelletaan henkilöön perusasetuksen 13.4 artiklaa siitä huolimatta , että kaikki työskentely tapahtuu yhdessä EU-maassa.

Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystä useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä EU-maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisen maalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisen maalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.

9.8 Työ virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa

Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies

• on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
• ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
• lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
• solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
• ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.

Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.

Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos

• henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
• henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
• henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
• kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.

Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille. Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.

9.9 Työ virkavapaan aikana useassa EU-maassa

Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos

• henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
• henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
• työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.

Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.

Jos henkilöä voidaan pitää useassa EU-maassa työskentelevänä, sovelletaan henkilöön tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä myös niiden virkavapaajaksojen aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.

Jos Suomesta apurahaa saava henkilö, joka täyttää MYEL-vakuuttamisen edellytykset, tekee apurahatyötään tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö yrittäjiä koskevien määräysten mukaan.

• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
• Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkaistaan apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, kuten yrittäjän, joka työskentelee myös virkamiehenä.

Katso eri tilanteita koskevat yrittäjäohjeet.

Jos apurahansaaja saa apurahaa vain ulkomaiselta taholta, apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a.  Kun apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a, apurahansaajaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ratkaista automaattisesti yrittäjiä koskevien määräysten mukaan vaan tilanne voi tulla ratkaistavaksi myös työntekijöitä tai ns. ei-aktiiveja henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Ulkomaista apurahaa saavan henkilön osalta tulee siten ensin erikseen selvittää, missä roolissa työskentelevänä henkilöä pidetään apurahansaajan työskentelymaassa.

Joissakin maissa apurahansaajia pidetään yrittäjinä, mutta monessa maassa apurahansaaja rinnastuu ns. ei-aktiiviin henkilöön. Tällaiset tilanteet ratkaistaan siten tapauskohtaisesti ja useassa EU-maassa työskentelevän apurahansaajan tulee olla yhteydessä asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisiin tilanteen ratkaisemiseksi.