Laki eläkeoikeuden siirtämisestä Suomen työeläkejärjestelmän ja Euroopan yhteisöjen eläkejärjestelmän välillä tuli voimaan 1.3.1999. Lakia sovelletaan kuitenkin takautuvasti 1.1.1995 lukien niihin EU-eläkeoikeuksien siirtoon oikeutettuihin henkilöihin, jotka lain voimaan tullessa työskentelivät Euroopan unionin toimielimen palveluksessa.

Lakiin on tehty useita muutoksia ja tapaukset käsitellään muutosten voimaantulon mukaan.

1.1 Euroopan unionin virkamiehiin sovellettava EU-asetus 259/68

Euroopan unionin toimielimen palveluksessa oleviin virkamiehiin sovellettava EU-asetus 259/68 (jäljempänä henkilöstöasetus) on suoraan velvoittavaa oikeutta kaikissa jäsenmaissa. Henkilöstöasetus edellyttää, että EU:n toimielimen palvelukseen siirtyvällä on halutessaan oikeus siirtää kansallisessa järjestelmässä ansaitsemansa eläkeoikeus unionin eläkejärjestelmään.

Eläkeoikeuden siirto jäsenmaasta EU:n eläkejärjestelmään on virkamiehelle vapaaehtoista, mutta siirtojärjestelmän luominen on jäsenvaltiolle pakollista.

Eläkeoikeus muunnetaan jäsenvaltiossa vakuutusmatemaattiseksi pääoma-arvoksi, joka siirretään Euroopan unionin eläkejärjestelmään. Unionin eläkejärjestelmässä siirtomäärä muunnetaan edelleen ansainta-ajaksi, jonka suuruuteen vaikuttavat mm. henkilön siirtohetken palkka ja oletettu "normaali" palkka- ja urakehitys.

EU-virkamies saa yleensä vanhuuseläkeoikeuden unionin eläkejärjestelmästä vasta kymmenen vuoden palveluksen jälkeen. Siltä varalta, että virkamies eroaa EU:n toimielimen palveluksesta ennen tätä, hänellä on oikeus siirtää unionin palveluksessa karttuneen vanhuus- ja perhe-eläkeoikeutensa vakuutusmatemaattinen arvo uuden työskentelymaansa eläkejärjestelmään. Tämä eläkeoikeuden palautus tulee kysymykseen kuitenkin vain, jos palautus on tehty jäsenmaan eläkejärjestelmässä mahdolliseksi.