EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan tietyin edellytyksin jäsenvaltioiden kansalaisiin, kansalaisuudettomiin sekä pakolaisiin. EU:n sosiaaliturva-asetukset soveltuvat myös kolmannen maan kansalaisiin tietyin edellytyksin ja eräitä maita koskevin poikkeuksin.

Kun on kysymys etuuksista, joiden saaminen perustuu perheenjäsenyyteen (esimerkiksi perhe-eläke ja lapsilisät), EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan myös edellä mainittujen perheenjäseniin ja heidän jälkeensä eläviin eli edunsaajiin riippumatta näiden kansalaisuudesta. Edunsaajalta edellytetään kuitenkin, että edunsaaja asuu jossakin EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa).

1.1 EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaiset

EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan EU/ETA-maiden ja Sveitsin kansalaisiin (jäljempänä EU-kansalaisiin). EU-kansalaisen ei tarvitse asua EU-maassa. EU-kansalaisen tulee kuitenkin olla ollut yhden tai useamman jäsenvaltion alainen eli ollut vakuutettuna yhdessä tai useammassa EU-maassa, jotta EU:n sosiaaliturva-asetukset soveltuvat.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltaminen EU-kansalaiseen

Meksikolainen työnantaja lähettää työntekijänsä Meksikosta työskentelemään Suomeen. Työntekijä on Espanjan kansalainen, joka on ennen Meksikoon muuttoaan asunut ja työskennellyt Espanjassa. Koska kyseessä on EU-kansalainen, joka on asunut aiemmin EU-alueella ja tullut siten vakuutetuksi myös EU-alueella, tulee työskentelyyn sovellettavaksi EU:n sosiaaliturva-asetukset, vaikka työntekijä lähetetäänkin Suomeen sopimuksettomasta maasta (Meksikosta). Työntekijään sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetuksen pääsäännön mukaisesti työskentelymaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Meksikolaiselle työnantajalle ei voida myöntää TyEL:n mukaista vapautusta.

 

1.2 Ison-Britannian kansalaiset

Ison-Britannian kansalaiset eivät ole EU-kansalaisia, koska Iso-Britannia ei ole EU:n jäsenvaltio 1.2.2020 alkaen. Ison-Britannian kansalaisiin sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määräytyy joko erosopimuksen tai kauppa- ja yhteistyösopimuksen perusteella eikä EU:n sosiaaliturva-asetusten perusteella 1.1.2021 alkaen. Katso erillinen ohjeistus Isossa-Britanniassa työskentelystä.

1.3 Pakolaiset ja kansalaisuudettomat

EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltaminen pakolaisiin ja kansalaisuudettomiin edellyttää, että henkilö asuu EU-alueella. Pakolaisen ja kansalaisuudettoman henkilön asuminen arvioidaan EU:n sosiaaliturva-asetusten asumismääritelmän mukaisesti.

Pakolaisen kuuluminen EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltamisalaan edellyttää, että henkilö on jossakin EU-maassa hyväksytty pakolaiseksi. Pakolaisella tarkoitetaan pakolaisen oikeusasemaa koskevassa Geneven yleissopimuksessa vuodelta 1951 ja siihen liittyvässä pöytäkirjassa vuodelta 1967 tarkoitettua henkilöä (ns. YK:n pakolaissopimus).

Tarkemmat tiedot

Pakolainen on käytännössä henkilö, jolle on myönnetty turvapaikka jostakin maasta.

Turvapaikanhakija sen sijaan on henkilö, joka vasta hakee turvaa toisesta maasta. Vain osalle turvapaikanhakijoista myönnetään YK:n pakolaissopimuksen mukainen pakolaisstatus, joka perustuu henkilökohtaiseen vainoon. Vain YK:n pakolaissopimuksen mukaiset pakolaiset ovat EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tarkoitettuja pakolaisia. Turvapaikanhakija voi saada oleskeluluvan myös toissijaisen suojeluntarpeen perusteella. Turvapaikan hakijat ja toissijaisen suojeluntarpeen perusteella oleskeluluvan saaneet eivät ole EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamia pakolaisia, vaan EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltamista tarkastellaan kolmannen maan kansalaisia koskevien määräysten kautta.

Pakolaisia eivät siten ole esimerkiksi ukrainalaiset, jotka ovat saaneet työ- ja oleskeluluvan Suomeen tilapäisen suojelun perusteella. Tällaisiin ukrainalaisiin sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kolmansien maiden kansalaisia koskevien määräysten perusteella. Katso kolmannen maan kansalaisia koskeva ohjeistus.

Kansalaisuudettomalla henkilöllä tarkoitetaan valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevan vuoden 1954 New Yorkin yleissopimuksen tarkoittamaa henkilöä.

Tarkemmat tiedot

Kansalaisuudeton henkilö on henkilö, jolla ei ole minkään maan kansalaisuutta. Kansalaisuudettomuus voi johtua monesta eri syystä, esimerkiksi kansalaisuuslainsäädännön puutteista, kansalaisuuden menetyksestä tai muutoksista valtioiden rajoissa. Esimerkiksi entisen Neuvostoliiton ja Jugoslavian kansalaisia on saattanut jäädä kansalaisuudettomiksi maiden hajottua.

Kansalaisuudettomalla henkilöllä on yleensä ns. muukalaispassi. Henkilöllä voi kuitenkin olla muukalaispassi myös muissa tilanteissa. Esimerkiksi, jos henkilö on saanut oleskeluluvan Suomeen toissijaisen suojelun perusteella tai henkilö ei ole voinut saada passia kotimaansa viranomaiselta. Muukalaispassi ei siten aina tarkoita, että henkilö olisi kansalaisuudeton.

Suomessa pakolaisen tai kansalaisuudettoman henkilön aseman voi osoittaa esimerkiksi kopiolla passista tai viisumista.

1.4 Kolmannen maan kansalaiset

Kolmannen maan kansalaisilla tarkoitetaan henkilöitä, jotka eivät ole EU/ETA-maan, tai Sveitsin kansalaisia. Sosiaaliturvasopimusmaiden kansalaiset ovat siten myös kolmannen maan kansalaisia EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa. 

Asetuksella 1231/2010 on laajennettu EU:n sosiaaliturva-asetusten 883/2004 ja 987/2009 soveltamisalaa koskemaan myös kolmansien maiden kansalaisia 1.1.2011 alkaen. EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan siis myös kolmansien maiden, eli EU-maiden ulkopuolella olevien valtioiden, kansalaisiin, heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiin, joita EU:n sosiaaliturva-asetukset eivät heidän kansalaisuutensa vuoksi koske.

Tarkemmat tiedot

Asetuksella 859/2003 laajennettiin EU:n sosiaaliturva-asetusten 1408/71 ja 574/72 soveltaminen kolmannen maan kansalaisiin 1.6.2003. Siten myös ennen 1.5.2010 voimassa olleita EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettiin kolmannen maan kansalaisiin.

Edellytyksenä EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltamiselle on, että kolmannen maan kansalaisella

  • on laillinen asuinpaikka jonkin EU-maan alueella ja
  • henkilö on tilanteessa, jossa kaikki osatekijät eivät rajoitu yhden jäsenvaltion alueelle.

Laillisella asumisella tarkoitetaan unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sitä, että kolmannen maan kansalaisella on määräaikainen tai pysyvä oleskeluoikeus EU-alueella. Laillinen asuinpaikka tarkoittaa siten laillista työskentelyä tai oleskelua EU-maassa. Jos kolmannen maan kansalaisella on oleskelulupa EU-alueella, henkilöllä voidaan katsoa olevan laillinen asuinpaikka EU-alueella. EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltaminen ei siten edellytä, että kolmannen maan kansalainen tosiasiallisesti asuu EU-maassa vaan henkilön vakituinen asuinmaa voi olla myös EU:n ulkopuolella.

EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltaminen edellyttää oleskeluluvan lisäksi kuitenkin, että henkilö on tilanteessa, jossa kaikki osatekijät eivät rajoitu yhden EU-maan alueelle. Jos kolmannen maan kansalaisella on oleskelulupa ja henkilö on tilanteessa, jossa kaikki osatekijät eivät rajoitu yhden jäsenvaltion alueelle, henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetusten määräysten perusteella.

Tarkemmat tiedot

Esimerkki: osatekijät eivät rajoitu yhden EU-maan alueelle.

Työntekijä on kolmannen maan kansalainen ja on ollut töissä Saksassa. Työntekijä on ollut tuolloin vapautettu Saksan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta Saksan ja Japanin välisen sosiaaliturvasopimuksen perusteella. Työntekijällä on oleskelulupa Saksaan. Työntekijä aloittaa työn saksalaiselle työnantajalle ja siirtyy työskentelemään Suomeen tilapäisesti. EU:n sosiaaliturva-asetukset soveltuvat työskentelyyn, koska kolmannen maan kansalainen liikkuu kahden EU-maan välillä ja oleskelee laillisesti EU-alueella. Työntekijä ei voi saada Saksasta A1-todistusta lähetettynä työntekijänä, koska ei ole ollut vakuutettu Saksassa ennen Suomeen siirtymistään. Työntekijään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön nojalla. Saksalaisen työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva Suomen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti.

Tietyt maat eivät ole mukana asetuksessa, joka koskee kolmannen maan kansalaisia. Poikkeusmaita ovat:

  • Tanska
  • Norja
  • Islanti
  • Liechtenstein ja
  • Sveitsi.

Kolmansien maiden kansalaisia koskevaa asetusta sovelletaan kaikkiin muihin EU-maihin paitsi Tanskaan. Tätä asetusta ei myöskään sovelleta ETA-maihin eli Norjaan, Islantiin ja Liechtensteiniin.

EU-Sveitsi -sopimus ei myöskään koske kolmansien maiden kansalaisia, sillä Sveitsi ei ole mukana asetuksessa 1231/2010.

Tarkemmat tiedot

Asetuksella 859/2003 laajennettiin EU:n sosiaaliturva-asetusten 1408/71 ja 574/72 soveltaminen kolmannen maan kansalaisiin 1.6.2003. Kolmansien maiden kansalaisia koskevaa asetusta 859/2003 sovellettiin kaikkiin muihin EU-maihin paitsi Tanskaan. Tätä asetusta ei myöskään sovellettu ETA-maihin eli Norjaan, Islantiin ja Liechtensteiniin.

EU-Sveitsi -sopimus ei myöskään koskenut kolmansien maiden kansalaisia, sillä Sveitsi ei ole mukana asetuksessa 859/2003.

Myös Iso-Britannia on ns. poikkeusmaa kolmansien maiden kansalaisten osalta. Katso erillinen Isoa-Britanniaa koskeva ohjeistus Sosiaaliturvan yhteensovittamisesta Ison-Britannian ja EU-maiden välillä.

Katso tarkemmista tiedoista, mitä sääntöjä sovelletaan kolmannen maan kansalaisiin ns. poikkeusmaissa.

Tarkemmat tiedot

Tanska

  • Vaikka Tanska on EU-maa, Tanska ei ole mukana asetuksessa 1231/2010, jolla EU:n sosiaaliturva-asetukset 883/2004 ja 987/2009 laajennettiin koskemaan kolmannen maan kansalaisia.
  • Tanska ei ollut mukana myöskään asetuksessa 859/2003, jolla laajennettiin EU:n sosiaaliturva-asetusten 1408/71 ja 574/72 soveltaminen kolmannen maan kansalaisiin.
  • Tanska on kuitenkin mukana pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa. Pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta sovelletaan kolmannen maan kansalaisiin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkun Pohjoismaan lainsäädännön alaisuuteen. Voimassa olevan sopimuksen lainvalintasäännöissä viitataan EU:n sosiaaliturva-asetusten 883/2004 ja 987/2009 määräyksiin.
  • Pohjoismaisen sopimuksen kautta kolmansien maiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa sovelletaan siten EU:n sosiaaliturva-asetusten säännöksiä kaikissa pohjoismaissa.
  • Tanskalla on pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa liite, jolla se on rajoittanut perhe-etuuksien, peruseläkkeiden ja työttömiä koskevien säännösten soveltamista kolmansien maiden kansalaisiin.

Norja ja Islanti

  • Norja ja Islanti ovat ETA-maita.
  • Norja ja Islanti eivät ole mukana asetuksessa 1231/2010, jolla EU:n sosiaaliturva-asetukset 883/2004 ja 987/2009 laajennettiin koskemaan kolmannen maan kansalaisia.
  • Norja ja Islanti eivät olleet mukana myöskään asetuksessa 859/2003, jolla laajennettiin EU:n sosiaaliturva-asetusten 1408/71 ja 574/72 soveltaminen kolmannen maan kansalaisiin.
  • Norja ja Islanti ovat kuitenkin mukana pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa. Pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta sovelletaan kolmannen maan kansalaisiin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkun Pohjoismaan lainsäädännön piiriin. Sopimuksen lainvalintasäännöissä viitataan EU:n sosiaaliturva-asetusten883/2004 ja 987/2009 määräyksiin.
  • Pohjoismaisen sopimuksen kautta kolmansien maiden kansalaisiin ja heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa sovelletaan siten EU:n sosiaaliturva-asetusten säännöksiä kaikissa pohjoismaissa.

Liechtenstein

  • Liechtenstein on ETA-maa.
  • Liechtenstein ei ole mukana asetuksessa 1231/2010, jolla EU:n sosiaaliturva-asetukset 883/2004 ja 987/2009 laajennettiin koskemaan kolmannen maan kansalaisia.
  • Liechtenstein ei ole mukana myöskään asetuksessa 859/2003, jolla laajennettiin EU:n sosiaaliturva-asetusten 1408/71ja 574/72 soveltaminen kolmannen maan kansalaisiin .
  • Suomen ja Liechtensteinin välillä ei ole myöskään sosiaaliturvaa koskevaa sopimusta, joten Suomen ja Liechtensteinin välillä liikkuvien kolmannen maan kansalaisten oikeus sosiaaliturvaan ratkaistaan kansallisen lainsäädännön mukaan.

Sveitsi

  • Sveitsi ei ole EU/ETA-maa, mutta Sveitsin ja EU:n välillä on sopimus EU:n sosiaaliturva-asetusten soveltamisesta.
  • Sveitsi ei ole mukana asetuksessa 1231/2010, jolla EU:n sosiaaliturva-asetukset 883/2004 ja 997/2009 laajennettiin koskemaan kolmannen maan kansalaisia.
  • Sveitsi ei ollut mukana myöskään asetuksessa 859/2003, jolla laajennettiin EU:n sosiaaliturva-asetusten 1408/71 ja 574/72 soveltaminen kolmannen maan kansalaisiin.
  • Suomen ja Sveitsin välillä on sosiaaliturvasopimus. Sopimusta sovelletaan lähtökohtaisesti sopimusmaiden kansalaisiin. Lainvalintamääräyksistä tiettyjä sovelletaan kuitenkin myös kolmannen maan kansalaisiin, kun kyseessä on lähetetty työntekijä, kuljetusyrityksen työntekijä tai virkamies.