1.1 Oikeusperusta

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on Euroopan unionin kansalaisille perustamissopimuksessa taattu perusoikeus. Sopimuksen Euroopan unionin toiminnasta (SEUT) 45 artikla sisältää periaatteen, jonka mukaan työvoiman on voitava liikkua vapaasti jäsenvaltiosta toiseen.

SEUT 48 artiklan mukaisesti EU:ssa tulee olla käytössä järjestelmä, jonka perusteella

  • eri maiden vakuutukseen kuulumisen kaudet huomioidaan tarvittaessa muissakin maissa ja
  • etuudet maksetaan maasta toiseen.

Tämä säännös on EU:n sosiaaliturva-asetusten oikeudellinen perusta.

Euroopan unionin sosiaaliturva-asetukset 883/2004 (jäljempänä perusasetus) ja 987/2009 (jäljempänä täytäntöönpanoasetus) yhdessä muodostavat toisiaan täydentävän, eri maiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista koskevan, oikeudellisen kokonaisuuden.

EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset syrjäyttävät niiden kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset. EU-asetukset ovat jäsenvaltioissa suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä. Niillä on etusija kansalliseen lainsäädäntöön nähden ja niillä on välitön oikeusvaikutus. EU-asetuksia ei siis ole saatettu erikseen lailla Suomessa voimaan, vaan niitä sovelletaan sellaisenaan.

EU:n sosiaaliturva-asetuksilla ei kuitenkaan muuteta kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä vaan ainoastaan yhteensovitetaan niitä. Asetusten tarkoituksena on määrätä, missä tilanteissa ja miten kansallista lainsäädäntöä sovelletaan eri jäsenvaltioissa liikkuviin henkilöihin.
 

Tarkemmat tiedot

1.1.1 Perusasetus 883/2004

Asetuksen 883/2004 eli ns. perusasetuksen virallinen nimi on ”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 883/2004 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta”.

Perusasetus jakaantuu 7 osastoon, joiden lisäksi siinä on 11 liitettä sisältävä liiteosa.

Asetuksen ensimmäinen osasto (artiklat 1 – 10) sisältää yleisiä määräyksiä. Osastossa on mm.

  • käsitteiden määrittelyt
  • henkilöllistä ja asiallista soveltamisalaa koskevat määräykset
  • jäsenvaltioiden kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun turvaava määräys
  • asetuksen ja muiden kansainvälisten sosiaaliturvaa koskevien järjestelyiden välistä suhdetta koskevat määräykset
  • asuinmaata koskevien edellytysten syrjäytymistä koskeva määräys sekä
  • etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskeva määräys (tarkemmat eläkkeitä koskevat määräykset ovat 3. osaston luvussa 3).

Toisen osaston (artiklat 11 – 16) määräykset koskevat sovellettavan lainsäädännön määrittelyä. Sovellettavan lainsäädännön määrittelystä on annettu tarkempia ohjeita Työskentely EU/ETA-maassa -ohjeistossa.

Kolmas osasto sisältää eri etuusryhmiä koskevia erityissäännöksiä.

  • 1 luku: Sairausetuudet sekä äitiys- ja vastaavat isyysetuudet
  • 2 luku: Työtapaturma-ja ammattitautietuudet
  • 3 luku: Kuolemantapauksen johdosta myönnettävät avustukset
  • 4 luku: Työkyvyttömyysetuudet
  • 5 luku: Vanhuuseläkkeet ja perhe-eläkkeet
  • 6 luku: Työttömyysetuudet
  • 7 luku: Varhaiseläke-etuudet
  • 8 luku: Perhe-etuudet
  • 9 luku: Erityiset maksuihin perustumattomat rahaetuudet

Neljännessä osastossa ovat säännökset sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevästä hallintotoimikunnasta (ja sen yhteyteen perustetuista tietojenkäsittelyn teknisestä toimikunnasta sekä tilintarkastuslautakunnasta) sekä neuvoa-antavasta komiteasta.

Viidennessä osastossa on erinäisiä säännöksiä ja kuudennessa siirtymä- ja loppusäännökset.

1.1.2 Täytäntöönpanoasetus 987/2009

Täytäntöönpanoasetusasetus 987/2009 sisältää perusasetuksen 883/2004 toimeenpanoa koskevat määräykset ja sen rakenne seuraa asetuksen 883/2004 rakennetta. Täytäntöönpanoasetuksessa on myös materiaalisia säännöksiä muun muassa lastenhoitoaikojen huomioon ottamisesta eläkkeen laskennassa.

Suomalaisen työeläketurvan osalta asetuksia sovelletaan sekä yksityisen että julkisen alan lakisääteisiin työeläkkeisiin.

Työkyvyttömyysetuuksia, vanhuuseläkkeitä ja perhe-eläkkeitä koskevat täytäntöönpanosäännökset ovat täytäntöönpanoasetuksen IV luvussa.

Luottamustehtävää hoitavan henkilön eläke ja ulkomaantyön vapaaehtoinen TyEL-eläke määrätään TyEL:n säännösten perusteella ja myös lasketaan kuten TyEL:n mukainen peruseläke. Näin ollen EU-asetuksia sovelletaan myös vapaaehtoisesti vakuutettuihin luottamustoimiin ja ulkomaantyön vapaaehtoiseen vakuuttamiseen.

Tarkemmat tiedot

Vuonna 2012 EU-asetuksiin tuli muutoksia, jotka tehtiin asetuksella 465/2012. EU-maat soveltavat muutoksia 28.6.2012 ja ETA-maat 2.2.2013 lähtien.

Käsiteltäessä EU-alueella liikkuvien työntekijöiden sosiaaliturvaoikeuksia, tulee huomata myös EU-asetus 492/2011 työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta unionin alueella (tämä asetus on korvannut aiemman työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan asetuksen 1612/68). Sen tavoitteena on turvata työntekijöiden vapaa liikkuvuus muun muassa työntekijöiden elin- ja työoloja parantamalla. Liikkuville työntekijöille turvataan yhdenvertaisesti samat sosiaaliset ja verotukseen liittyvät edut kuin kotimaisille työntekijöille. 

1.2 Yleiset periaatteet

EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on säännökset seuraavista periaatteista

  • sosiaaliturvaan liittyvien etuuksien turvaaminen EU-maasta toiseen siirryttäessä
  • eri maiden vakuutuskausien laskeminen tarvittaessa yhteen, jotta henkilölle syntyisi oikeus etuuteen
  • henkilön vakuuttaminen vain yhdessä maassa kerrallaan
  • henkilöiden yhdenvertainen kohtelu.

Sosiaaliturvan yhteensovittamisen ajatuksena on, että työntekijä ei menetä sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan sen vuoksi, että hän liikkuu maasta toiseen.

EU:n sosiaaliturva-asetukset sisältävät myös hyvän hallinnon periaatteen. Laitosten on vastattava kaikkiin kyselyihin kohtuullisessa ajassa ja toimitettava asianosaisille henkilöille kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat käyttää asetuksen mukaisia oikeuksiaan. Jos asetuksen tulkinnassa tai soveltamisessa ilmenee vaikeuksia, laitosten, joita asia koskee, on oltava yhteydessä keskenään ratkaisun löytämiseksi.

1.2.1 Vakuuttaminen vain yhdessä maassa 

Työntekijä, itsenäinen ammatinharjoittaja tai työelämän ulkopuolella oleva henkilö kuuluu liikkuessaan EU-alueella vain yhden valtion sosiaaliturvalainsäädännön piiriin. Yleensä tämä valtio on työskentelyvaltio. Sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain tähän valtioon, ja etuudet myönnetään tämän jäsenvaltion lainsäädännön mukaisina ja kustannuksella.

Työelämän ulkopuolella olevaan henkilöön sovelletaan asuinvaltion lainsäädäntöä. 

1.2.2 Yhdenvertainen kohtelu 

Henkilöllä, johon EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovelletaan, on oltava samat jäsenvaltion lainsäädännön mukaiset etuudet ja velvollisuudet kuin kyseisen valtion kansalaisilla. 

1.2.3 Vakuutuskausien yhteenlaskeminen 

Kun ratkaistaan, onko henkilö kuulunut jäsenvaltion lainsäädännön piiriin riittävän kauan, jotta hänelle voisi syntyä oikeus etuuksiin kyseisen valtion lain mukaan, otetaan tarvittaessa myös toisessa jäsenvaltiossa täytetyt vakuutuskaudet huomioon. 

1.2.4 Etuuksien maastavienti 

Myönnettyä etuutta ei saa yleensä lakkauttaa, keskeyttää tai etuuden määrää vähentää pelkästään sen vuoksi, että etuuden saaja muuttaa jäsenvaltiosta toiseen. Perusasetuksessa laajennetaan etuuksien maastaviennin periaatetta kaikkiin rahaetuuksiin erikseen mainittuja poikkeuksia lukuun ottamatta.