EU/ETA-maiden ja Sveitsin (jäljempänä EU-maat) välillä liikkuviin henkilöihin sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU:n sosiaaliturva-asetusten määräysten perusteella. Tietyn EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen tarkoittaa, että velvollisuus maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja henkilön työstä määräytyy kyseisen EU-maan kansallisen lainsäädännön perusteella. Saman EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan määräytyy myös henkilön oikeus saada sosiaaliturvaetuuksia.
EU-maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan, määrittelee:
- mitä lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja ja millä edellytyksillä työntekijän, työnantajan tai yrittäjän tulee maksaa
- missä tilanteissa ja millä edellytyksillä henkilö saa sosiaaliturvaetuuksia.
Tietyn EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen ei siten automaattisesti luo oikeutta etuuksiin kyseisestä EU-maasta vaan oikeus etuuksiin määräytyy kyseisen EU-maan kansallisen lainsäädännön perusteella.
Käytännössä kun määritellään, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan, käytetään usein käsitettä ”missä EU-maassa henkilö tulee vakuuttaa” tarkoittamaan samaa asiaa.
Yhdessä EU-maassa vakuuttamisen periaate
EU-maiden välillä liikkuvaan henkilöön sovelletaan aina vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä kerrallaan. Henkilö vakuutetaan siten aina vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että työnantaja ja työntekijä tai yrittäjä maksavat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut ja työntekijä tai yrittäjä saa sosiaaliturvaetuutensa kulloinkin vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan. Lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja ei saa maksaa samanaikaisesti useaan eri EU-maahan.
Työskentelymaassa vakuuttamisen periaate
EU-maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalain-säädäntöä. EU-alueella henkilön sosiaaliturva järjestetään siten pääsääntöisesti henkilön työskentelymaassa (työskentelymaassa vakuuttamisen periaate = lex loci laboris –periaate). Työskentelymaana pidetään maata, jossa henkilön työskentely fyysisesti tapahtuu. Esimerkiksi etätyössä työskentelymaana pidetään maata, jossa työtä fyysisesti tehdään, ei sitä maata, jossa työnantajan kotipaikka sijaitsee.
Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan lähtökohtaisesti työskentelymaahan. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi Suomeen toisesta EU-maasta työhön tulevasta työntekijästä tulee maksaa kaikki Suomen lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut välittömästi työskentelyn alusta lukien. Jos työntekijä tai yrittäjä lähtee Suomesta työskentelemään toiseen EU-maahan, tulee työntekijän ja yrittäjän sosiaaliturva puolestaan järjestää työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti eikä lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja saa maksaa enää Suomeen. Tällaisessa tilanteessa ulkomailla työskentelevällä työntekijällä ja työnantajalla tai yrittäjällä on velvollisuus ottaa selvää, miten lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut tulee hoitaa työskentelymaassa.
Kun työntekijään tai yrittäjään sovelletaan työskentelymaassa vakuuttamisen periaatetta, työntekijän, työnantajan tai yrittäjän ei lähtökohtaisesti tarvitse hakea A1-todistusta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Ulkomailla asuva työntekijä työskentelee vain Suomessa
Virolainen työntekijä tekee työtä Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa eikä työntekijällä ole toisen EU-maan myöntämää A1-todistusta. Suomalainen työnantaja vakuuttaa virolaisen työntekijän Suomessa, Suomen lainsäädännön mukaan.
Esimerkki: Yrittäjä työskentelee Suomessa
Ruotsissa asuva henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa 3 kuukautta. Henkilö ei ole lähetetty yrittäjä eikä henkilöllä ole toisen EU-maan myöntämää A1-todistusta. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteen mukaan. Vaikka yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, ei yrittäjätoimintaa voida vakuuttaa Suomessa yrittäjien eläkelain (YEL) mukaisesti, sillä yksi yrittäjätoiminnan työeläkevakuuttamisen edellytyksistä Suomessa on, että työskentely yrittäjänä kestää vähintään 4 kuukautta. Siten Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö soveltuu henkilöön, mutta kansallisen lainsäädännön soveltamisen myötä työskentelyä ei työeläkevakuuteta Suomessa.
Esimerkki: Suomessa asuva työntekijä lähtee ulkomaille työskentelemään ulkomaiselle työnantajalle
Suomessa asuva henkilö lähtee työskentelemään 4 kuukaudeksi Saksaan saksalaiselle työnantajalle. Koska henkilöllä ei ole suomalaista lähettävää työnantaja, ei henkilö voi olla lähetetty työntekijä eikä saada A1-todistusta Suomesta. Työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteen mukaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi. Henkilön tulee selvittää Saksan sosiaaliturvaviranomaiselta työnantajansa kanssa, miten työ tulee vakuuttaa Saksassa.
Poikkeukset työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteeseen ovat:
- Lähetetty työntekijä
- Lähetetty yrittäjä
- Kahdessa tai useammassa EU-maassa työtä tekevät henkilö
- Virkamies
- Rahaetuutta saava henkilö
- Merenkulkija
- Lentohenkilökunta
- Euroopan yhteisöjen ylimääräisten toimihenkilöiden valintaoikeus
- Poikkeuslupa
Katso erilliset ohjeet siitä, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan näihin henkilöryhmiin.
Työskentelymaassa vakuuttamisen periaatetta ei sovelleta seuraaviin henkilöihin:
- Työttömyysetuutta saava henkilö
- Ei-aktiivi henkilö, perheenjäsen
- EU-maan asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu tai uudelleen kutsuttu henki-lö
Työelämän ulkopuolella olevat henkilöt eivät voi saada A1-todistusta. Työelämän ulkopuolella olevien henkilöiden, jotka lähtevät ulkomaille, tulee olla ensisijaisesti yhteydessä Kelaan, joka on näissä tilanteissa toimivaltainen ratkaisemaan henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön.
Tarkemmat tiedot
Työttömyysetuutta saava henkilö
Henkilö, joka saa työttömyysetuuksia EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 65 artiklan mukaisesti asuinjäsenvaltionsa lainsäädännön nojalla, on kyseisen EU-maan lainsäädännön alainen.
Ei-aktiivi henkilö, perheenjäsen
Ei-aktiiveihin henkilöihin, kuten esimerkiksi työntekijän tai yrittäjän perheenjäseniin, jotka eivät itse työskentele, sovelletaan lähtökohtaisesti henkilön asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tämä EU:n sosiaaliturva-asetusten säännös ei kuitenkaan rajoita asetuksen muita säännöksiä, joissa ei-aktiiveille henkilöille taataan etuuksia yhden tai useamman muun EU-maan lainsäädännön mukaisesti.
EU-maan asevoimien palvelukseen tai siviilipalvelukseen kutsuttu tai uudelleen kutsuttu henkilö
Asepalvelusta tai siviilipalvelusta suorittaviin henkilöihin sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, missä henkilö suorittaa tätä palvelusta.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Lähetetty työntekijä on henkilö, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää
- toiseen EU-maahan
- ETA-maahan tai
- Sveitsiin
tekemään siellä tilapäisesti työtä lähettävän työnantajan lukuun.
Ohjeistossa Edellytykset lähtömaassa vakuuttamiselle kerrotaan, millä edellytyksillä lähetetty työntekijä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan.
Jos työntekijä vaihtaa työskentelymaata säännöllisesti 12 kuukauden tarkastelujaksolla tai tekee säännöllisesti lyhyitä työmatkoja eri EU-maihin, kyseessä saattaa olla useissa EU-maissa työskentelyn tilanne. Lisätietoja useissa EU-maissa työskentelevän henkilön vakuuttamisesta on ohjeistossa Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön vakuuttaminen.
1 A1-todistus lähetetylle työntekijälle
Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta työntekijälle A1-todistuksen, jos edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta täyttyvät. A1-todistuksella työnantaja ja työntekijä välttyvät työskentelymaan lakisääteisiltä sosiaalivakuutusmaksuilta. A1-todistuksen johdosta sosiaalivakuutusmaksut maksetaan Suomeen ja työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että
- työntekijän eläke karttuu Suomeen
- työntekijä saa esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomesta.
A1-todistusta tulisi hakea hyvissä ajoin ennen ulkomaantyön alkamista. Eläketurvakeskus voi kuitenkin myöntää A1-todistuksen myös takautuvasti, jos työntekijän ulkomailla työskentely täyttää Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytykset.
Jos työntekijällä ei ole A1-todistusta, tulee työnantajan järjestää työntekijän sosiaaliturva työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä työnantajan tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen maahan. Tällöin työntekijä ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia Suomesta. Vastaavasti sosiaalivakuutusmaksuja ei tällöin voi maksaa Suomeen.
Säännöt, joilla määritetään, minkä EU-maan lainsäädäntöä lähetettyihin työntekijöihin sovelletaan, on annettu asetuksen (EY) N:o 883/2004 11–16 artikloissa, ja niihin liittyvät täytäntöönpanosäännöt on annettu asetuksen (EY) N:o 987/2009 14–21 artikloissa. Näitä sääntöjä tulkitsee myös sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä hallintotoimikunta päätöksessä N:o A2 ja Euroopan Komission julkaisema Käytännön opas.
Soveltamiskäytännössä seurataan myös Unionin tuomioistuimen ulkomaantyötilanteista antamia päätöksiä.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Lähettävänä työnantajana toimivan yrityksen tulee tavallisesti harjoittaa toimialansa mukaista toimintaa Suomessa. Toimialan mukaisen toiminnan tulee lisäksi olla merkittävää. Yrityksen ei katsota tavallisesti harjoittavan toimintaansa Suomessa jos yrityksen toiminta Suomessa liittyy ainoastaan yrityksen sisäiseen hallintoon.
Merkittävän toiminnan arvioinnissa huomioon otettavia seikkoja
Kun arvioidaan, harjoittaako yritys merkittävää toimintaa Suomessa, otetaan huomioon muun muassa seuraavia seikkoja:
• yrityksen rekisteröity kotipaikka
• yrityksen hallinnollinen keskus
• missä lähetetyt työntekijät palkataan
• miten yrityksen liikevaihto jakautuu lähettävän valtion ja vastaanottavan valtion kesken
• minkä maan lainsäädäntöä sovelletaan yrityksen työntekijöiden työsopimuksiin ja yrityksen asiakkaidensa kanssa tekemiin sopimuksiin
Toiminnan laajuuden arviointi
Toiminnan laajuuden arvioinnissa otetaan huomioon kunkin yrityksen erityispiirteet ja harjoitetun toiminnan todellinen luonne sekä yrityksen koko.
Perusteita, joita otetaan huomioon arvioitaessa sitä, harjoittaako yritys merkittävää toimintaa, sisältyy asetuksiin. Lisäksi niitä on käsitelty
• hallintotoimikunnan päätöksessä A2
• Käytännön oppaassa
• Unionin tuomioistuimen aiemmassa oikeuskäytännössä, muun muassa päätöksessä C-202/97 Fitzwilliam.
Yrityksen ei tarvitse olla rekisteröity Suomeen, mutta toimintaa pitää olla Suomessa
Lähettävänä työnantajana toimivan yrityksen ei tarvitse olla rekisteröity Suomeen eikä muuhunkaan EU-maahan. Yrityksen on kuitenkin esitettävä näyttö siitä, että yritys harjoittaa säännöllistä toimintaa Suomessa. Osoituksena säännöllisestä toiminnasta on esimerkiksi se, että yrityksellä on työntekijöitä Suomessa ja että yritys on järjestänyt työntekijöilleen työeläkevakuutuksen Suomessa.
Jos yritys on perustettu ainoastaan ulkomaantyötä varten, ei yrityksen voida katsoa tavallisesti harjoittavan toimintaansa Suomessa.
Työntekijän tulee kuulua välittömästi ennen ulkomaille lähtöään Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa käytännössä sitä, että työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan joko työskentelynsä tai asumisensa perusteella.
Käytännössä riittää, että työntekijä on työskennellyt Suomessa vähintään kuukauden välittömästi ennen ulkomaantyön alkua.
Jos työntekijä ei ole työskennellyt Suomessa, täyttyy Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytys myös sillä, että työntekijä on kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan (niin sanotun Kela-turvan) piiriin vähintään 1 kuukauden ennen tilapäisen ulkomaantyöskentelyn aloittamista.
Työnantaja voi myös palkata työntekijän lähetettäväksi suoraan ulkomaantyöhön. Työntekijä voi kuulua ulkomaantyön aikana Suomen sosiaaliturvaan, kunhan työntekijä ennen työn aloittamista
- kuuluu Suomen sosiaaliturvaan aiemman työskentelyn tai Suomessa asumisen kautta ja
- muut lähettämisen edellytykset täyttyvät.
Jos työntekijä ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan 1 kuukauden vähimmäisaikaa ennen ulkomaantyön alkua, arvioidaan Suomessa vakuuttamisen edellytykset tapauskohtaisesti.
Suomessa vakuuttamisen edellytyksenä on lisäksi, ettei työntekijää lähetetä korvaamaan toista lähetettyä työntekijää.
Työkomennusta koskevien järjestelyjen on tarkoitus auttaa työnantajia ja työntekijöitä kun työntekijä lähetetään työskentelemään toiseen EU-maahan. Näin ollen järjestelyä ei voida soveltaa henkilöyrityksiin tai pysyviin sopimuksiin, joissa eri työntekijöitä lähetetään toistuvasti samoihin työpaikkoihin ja samoihin työtehtäviin.
Esimerkki: työntekijä palkataan suoraan ulkomaantyöhön
Työntekijä työskentelee hitsaajana A Oy:ssä. Kun B Oy:ssä avautuu houkutteleva työpaikka, jossa työkohteena on iso tehdastyömaa Espanjassa, päättää työntekijä hakea paikkaa ja irtisanoutuu A Oy:n palveluksesta. B Oy hakee työntekijälle todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, koska työntekijän työ Espanjassa kestää 1,5 vuotta ja työntekijä kuuluu Espanjan työn alkaessa aikaisemman työskentelynsä johdosta Suomen sosiaaliturvaan. Työntekijälle voidaan myöntää A1-todistus.
Lähetetty työntekijä on henkilö, jonka Suomessa toimiva työnantaja lähettää ulkomaille tilapäisesti, enintään 24 kuukauden pituiseksi ajaksi, työskentelemään tämän työnantajan lukuun. Työtä pidetään lähettävän työnantajan lukuun tehtynä, kun työ tehdään kyseiselle työnantajalle ja työntekijän ja työnantajan välillä säilyy kiinteä yhteys koko ulkomaantyöskentelyn ajan.
Osoituksena kiinteän yhteyden säilymisestä on se, että työntekijä on edelleen lähettävän työnantajan johdon ja valvonnan alainen. Kiinteän yhteyden säilymistä tarkasteltaessa otetaan huomioon
- onko alkuperäinen työsopimus edelleen voimassa
- kenen kanssa työsopimus on tehty ja kenen kanssa on sovittu ulkomaantyöstä
- kenellä on valta irtisanoa työsopimus ja ulkomaantyötä koskeva sopimus
- kenellä on valta päättää lähetetyn työntekijän työn luonteesta
- kenellä on viimekätinen palkanmaksuvelvollisuus (käytännössä palkan voi sopimuksesta maksaa myös vastaanottava yritys)
- onko sovittu työntekijän paluusta Suomeen.
Kiinteän yhteyden voidaan katsoa säilyvän, jos työntekijä on tehnyt sopimuksen ulkomaantyöstä lähettävän työnantajan kanssa tai on olemassa ns. kolmikantasopimus työntekijän, lähettävän työnantajan ja vastaanottavan työnantajan välillä.
Työnantajan on tarvittaessa annettava selvitys siitä, että kiinteä yhteys lähettävän työnantajan ja työntekijän välillä on olemassa koko ulkomaantyöskentelyn ajan. Työntekijällä on siis oltava Suomessa lähettävä työnantaja koko ulkomaantyöskentelyn ajan.
Ulkomailla työskentelyn on oltava aina tilapäistä, jotta henkilöä voitaisiin pitää asetuksen tarkoittamana lähetettynä työntekijänä. Lähetetty työntekijä voi työskennellä ulkomailla ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan enintään 24 kuukauden ajan. Tämä 24 kuukauden kokonaisaika on maakohtainen.
Eläketurvakeskus voi myöntää työntekijälle useita peräkkäisiä todistuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, jos ulkomaantyöskentelyn kokonaisaika samassa maassa on enintään 24 kuukautta.
Esimerkki 24 kuukauden työskentelystä:
Suomessa toimiva työnantaja lähettää työntekijänsä työskentelemään tilapäisesti Ruotsissa 24 kuukaudeksi. Työntekijälle myönnetään A1-todistus kyseiselle 24 kuukauden ajanjaksolle.
Esimerkki peräkkäisistä todistuksista:
Suomessa toimiva työnantaja lähettää työntekijänsä työskentelemään tilapäisesti Ruotsissa 12 kuukaudeksi. Työntekijälle myönnetään A1-todistus kyseiselle 12 kuukauden ajanjaksolle. Ennen 12 kuukauden ajanjakson umpeutumista työnantaja hakee jatkoa A1-todistukselle. Työntekijälle voidaan myöntää uusi A1-todistus Ruotsiin enintään 12 kuukauden ajanjaksolle.
Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa kun edellisen, samaan maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta.
Jos lähetetty työntekijä työskentelee samassa maassa yhdenjaksoisesti yli 24 kuukauden ajan, mutta kuitenkin edelleen tilapäisesti, voidaan työntekijälle myöntää poikkeuslupa Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Poikkeusluvan myöntämisen edellytysten tulee tällöin olla olemassa.
Muutokset edelliseen versioon
Yhdistetty useassa EU-maassa työntekijänä työskentelyä koskevat ohjeet yhdeksi ohjeeksi. Päivitetty poikkeuslupatilanteiden tekniset ohjeet.
Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.
Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.1 artiklan nojalla.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan
Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä
- työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.
Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
- Esimerkki 1: Työntekijä työskentelee Suomessa toimivalle työnantajalleen Suomessa ja Ruotsissa. Työntekijä työskentelee Suomessa noin puolet ajasta. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja Ruotsiin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- Esimerkki 2: Muusikko työskentelee työntekijänä pääsääntöisesti Suomessa suomalaisille työnantajille. Vapaa-aikoinaan muusikko käy keikoilla ja soittaa erilaisilla festivaaleilla ympäri Eurooppaa useille eri maalaisille työnantajille. Koska muusikko tekee huomattavan osan työstään Suomessa, sovelletaan muusikkoon asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää muusikolle hakemuksesta A1-todistuksen. Muusikon kaikki työnantajat, myös ulkomaiset, ovat tällöin velvollisia järjestämään työntekijän sosiaaliturvan vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.
Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle
Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan
- joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
- työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.
Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työnantajat yhdessä maassa
Suomessa asuva työntekijä ajaa suomalaisen kuljetusliikkeen rekkaa Keski- ja Etelä-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Työntekijään sovelletaan työnantajan kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Virossa asuva työntekijä ajaa rekkaa kahden suomalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa Keski-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Virossa. Työntekijään sovelletaan työnantajien kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta asuinmaastaan. Eläketurvakeskus on kuitenkin se, joka myöntää työntekijälle A1-todistuksen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Suomessa asuva työntekijä työskentelee ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kaikissa Baltian maissa ja Suomessa. Työntekijä tekee työtä Suomessa vain 3 päivää kuukaudessa. Koska työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan työntekijään työnantajan kotipaikan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja Suomessa ja toisessa EU-maassa
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa suomalaiselle työnantajalleen 3 päivää kuukaudessa. Työntekijällä on myös ruotsalainen työnantaja, jolle työntekijä työskentelee Ruotsissa. Työntekijään sovelletaan molemmille työnantajille tehdyn työn osalta Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
- työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työskentely usealle työnantajalle
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle ja Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle. Työntekijä ei tee siten lainkaan työtä asuinmaassaan. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä asuu Suomessa. Työntekijä työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle, Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee asuinmaassaan Suomessa alle 25 % kaikesta työstään. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja EU:n ulkopuolella
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee turkkilaiselle työnantajalleen eri Pohjoismaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan asuinmaassaan. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja sosiaaliturvasopimusmaassa
Työntekijä asuu Suomessa ja tekee työtä yhdysvaltalaiselle työnantajalle Suomessa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään Suomessa vai ei. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työnantajan kotipaikan määrittely
Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.
Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:
- paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
- aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
- kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
- paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
- toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
- paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
pankkipalvelut, sijaitsevat - EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
vaatimusten mukaan - paikka, jossa työntekijöitä palkataan.
Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.
Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.
Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa
Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.
Kuljetusyritysten henkilökunta
Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.
Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.
Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012
EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.
Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Tarkennettu ohjetta poikkeuslupamenettelyn osalta.
Jos henkilö on ulkomaantyöskentelyn aikana virheellisesti työeläkevakuutettu Suomessa, tulee virheellinen vakuutus purkaa ja vakuuttaminen korjata oikeaan maahan.
Poikkeustilanteissa, jos kyseessä on esimerkiksi pitkä takautuva aika eikä vakuuttamista voida takautuvasti enää korjata, Eläketurvakeskus ja toisen maan viranomaiset voivat mahdollisesti sopia keskenään siitä, että virheellinen vakuuttaminen jätetään ennalleen ns. poikkeuslupamenettelyllä. Poikkeuslupaa voidaan käyttää, kun kyseessä on ollut työskentely EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai sosiaaliturvasopimusmaassa. Edellytyksenä tälle sopimiselle on se, että se on henkilön edun mukaista ja että molempien valtioiden viranomaiset tähän suostuvat.
Jos työnantaja haluaa, voidaan joissain tilanteissa virheellisesti Suomesta otettu lakisääteinen työeläkevakuutus muuttaa vapaaehtoiseksi työeläkevakuutukseksi. Katso ohjeet vapaaehtoisesta työeläkevakuutuksesta.
Virheellistä vakuuttamista ei voida ottaa uuden lähettämisen perusteeksi. Jos työntekijän kuuluminen Suomen sosiaaliturvaan perustuu virheelliselle vakuuttamiselle, ei työntekijälle voida myöntää ajassa eteenpäin todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskentelyn ajalle.
Jos työnantaja tai työntekijä huomaa jälkikäteen, että ulkomaantyöskentely on todennäköisesti vakuutettu väärässä maassa, tulee asiasta olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohje muutettu koskemaan EU-tilanteiden lisäksi sosiaaliturvasopimusmaatilanteita. Ohje muutettu koskemaan työntekijöitä, yrittäjiä, apurahansaajia ja virkamiehiä. Vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki on lakkautettu 1.8.2024.
Jos henkilölle on myönnetty A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen sovellettavaa sosiaaliturvaalinsäädäntöä koskeva todistus ulkomaantyötä varten, työnantajan tai henkilön itsensä tulee ilmoittaa Eläketurvakeskukselle työskentelyn keskeytymisestä toistaiseksi tapahtuvan tai yli 3 kuukauden lomautuksen tai yli 3 kuukauden hoitovapaan vuoksi. Samalla Eläketurvakeskukselle tulee ilmoittaa, onko henkilö palannut Suomeen vai jatkaako henkilö oleskeluaan ulkomailla. Lähtökohtaisesti Eläketurvakeskukselle ei tarvitse ilmoittaa sairastumisesta tai vanhempainvapaasta voimassa olevan todistuksen aikana. Eläketurvakeskukselle tulee kuitenkin tilanteesta riippumatta aina ilmoittaa Suomeen paluusta. Tarkemmat ohjeet eri tilanteisiin jäljempänä.
Lähtökohtaisesti Eläketurvakeskus ei myönnä todistusta henkilölle, joka saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa rahaetuutta, mutta ei lainkaan työskentele. Tällaisia lyhytaikaisia työskentelyyn perustuvia rahaetuuksia ovat esimerkiksi sairauspäivärahat ja työttömyyspäivärahat. Jo myönnetty todistus voi kuitenkin pysyä voimassa tietyin edellytyksin työskentelyyn perustuvan etuuden aikana, vaikka ulkomailla oleskeleva henkilö ei työskentele.
Sairastuminen
Jos henkilö, jolla on Eläketurvakeskuksen myöntämä todistus sosiaaliturvasta, keskeyttää työnsä ja jää sairauslomalle, Eläketurvakeskukselle ei tarvitse ilmoittaa asiasta. Suomeen paluusta tulee kuitenkin aina ilmoittaa Eläketurvakeskukselle.
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva henkilö jää ulkomailla työskennellessään sairauslomalle, pysyy henkilölle myönnetty todistus Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään. Todistus on voimassa henkilölle Suomesta myönnetyn sairaus-, liikenne-, tapaturma- tai sotilastapaturmavakuutuslain mukaisen päivärahakauden tai korvauksen päättymiseen saakka.
Lomautus
Yli 3 kuukauden mittaisesta lomautuksesta tulee ilmoittaa Eläketurvakeskukselle. Eläketurvakeskukselle tulee myös ilmoittaa, onko työntekijä palannut Suomeen yli 3 kuukauden mittaisen lomautuksensa aikana vai jatkaako työntekijä oleskelua ulkomailla.
Jos lomautettu työntekijä aloittaa lomautuksensa aikana jonkin muun työn toiselle työnantajalle tai yrittäjänä, tulee työntekijän ilmoittaa uudesta työstään Eläketurvakeskukselle riippumatta lomautuksen kestosta.
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä lomautetaan määräajaksi enintään 3 kuukaudeksi, Eläketurvakeskus pitää todistuksen voimassa lomautuksen ajan. Edellytyksenä on, että työntekijä ei työskentele lomautuksensa aikana millekään taholle. Jos lomautusta jatketaan niin, että lomautuksen yhteenlaskettu kesto ylittää 3 kuukautta, Eläketurvakeskus päättää todistuksen voimassaolon siihen päivään, jolloin lomautusta on jatkettu. Todistus Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta on voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään.
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva työntekijä lomautetaan toistaiseksi eikä työntekijä palaa lomautuksen alkaessa Suomeen, Eläketurvakeskus päättää todistuksen voimassaolon lomautuksen alkamispäivään.
Jos työntekijä ei palaa Suomeen todistuksen voimassa olon päätyttyä, työntekijän oikeuden Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin ratkaisee Kela.
Perhevapaat
Jos henkilö, jolla on Eläketurvakeskuksen myöntämä todistus sosiaaliturvasta keskeyttää työnsä ja jää vanhempainvapaalle tai muulle perhevapaalle, Eläketurvakeskukselle tulee ilmoittaa asiasta, jos henkilön hoitovapaa kestää yli 3 kuukautta.
Vanhempainvapaa
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva henkilö jää todistuksen voimassaoloajalla vanhempainvapaalle, pysyy myönnetty todistus Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta voimassa niin pitkään, kuin henkilö saa Suomesta raskausrahaa ja/tai vanhempainpäivärahaa. Todistus Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta on voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään. Asiasta ei tarvitse ilmoittaa Eläketurvakeskukselle ellei henkilö palaa Suomeen.
Hoitovapaa
Jos ulkomaille lähetetty Suomen sosiaaliturvaan kuuluva henkilö jää ulkomailla työskentelynsä kestäessä hoitovapaalle ja keskeyttää työnsä, voidaan todistus pitää voimassa 3 kuukauden ajan. Edellytyksenä todistuksen voimassaololle on työntekijöiden kohdalla, että työoikeudellinen työsuhde lähettävään työnantajaan säilyy ja ulkomaantyö tämän työnantajan lukuun jatkuu hoitovapaan jälkeen. Yrittäjältä edellytetään, että yrittäjä jatkaa samaa yrittäjätoimintaansa hoitovapaan jälkeen.
Jos kyse on 3 kuukautta pidemmästä hoitovapaajaksosta, Eläketurvakeskus päättää todistuksen voimassaolon lähtökohtaisesti hoitovapaan alkuun. Todistus Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta on kuitenkin voimassa enintään myönnetyn todistuksen voimassaolon päättymispäivään. Eläketurvakeskukselle tulee ilmoittaa yli kolme kuukautta kestävästä hoitovapaasta.
Muut vapaat ja keskeytykset työssä
Eläketurvakeskukselle ei tarvitse ilmoittaa, jos henkilö todistuksen voimassaoloaikana pitää normaaleja vuosilomiaan. Muista keskeytyksistä työnteossa sen sijaan tulee ilmoittaa. Esimerkiksi, jos henkilö keskeyttää työnsä ja jää opintovapaalle tai palkattomalle virkavapaalle, tulee työnantajan tai henkilön itsensä ilmoittaa asiasta Eläketurvakeskukselle.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Kun työnantaja ja työntekijä sopivat ulkomaantyötä koskevista työ- ja palkkaehdoista, tulisi heidän samalla yhdessä määritellä ulkomaantyön vakuutuspalkka.
Työnantaja ja työntekijä eivät voi keskenään vapaasti sopia vakuutuspalkan määrästä, vaan se on määriteltävä TyEL:n 72 §:n mukaisesti.
Vakuutuspalkkaa määriteltäessä siihen sisällytetään vain ne erät ja palkanlisät, jotka Suomessakin kartuttavat eläkettä TyEL:n 70 §:n mukaisesti.
Vakuutuspalka määritellään seuraavalla tavalla:
- määritetään, kuinka paljon palkkaa ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin,
- määritetään palkkaan rinnastettavat erät kuten bonukset ja luontoisedut, joita vastaavan työn palkkaukseen Suomessa liittyy,
- arvioidaan, onko työ ulkomailla vaativampaa kuin vastaava työ Suomessa tai liittyykö siihen mahdollisesti muita vakuutuspalkkaa nostavia erityisvaatimuksia,
- voiko jokin seikka vaikuttaa alentavasti vakuutuspalkan määrään.
Pohdinnan tuloksena työnantaja ja työntekijä yhdessä määrittelevät, mikä on juuri tämän kyseisen työn vakuutuspalkka.
Vakuutuspalkan määrittelyllä pyritään siihen, että eläkkeen perusteena oleviin ansioihin eivät vaikuta:
- kotimaantyöstä poikkeavat palkkaustavat tai -järjestelyt
- ulkomaan komennusten erityisolosuhteista aiheutuvat olosuhdelisät
- lähinnä kustannusten korvauksiksi katsottavat suoritukset
- verotuksen taso asemamaassa.
Esimerkki: Kaavio, kuinka vakuutuspalkka määritellään käytännössä.
Vakuutuspalkka on määriteltävä kirjallisesti
Ulkomaantyötä koskevat työsopimukset on aina syytä tehdä kirjallisesti. Sopimuksessa on myös aina mainittava vakuutuspalkan määrä. Vakuutuspalkan määrä ilmoitetaan euroina (€/kk).
Sopimuksella voidaan jälkikäteisesti osoittaa osapuolten yhteinen käsitys vakuutuspalkasta, eli siitä, minkä verran ulkomaantyötä vastaavasta työstä Suomessa maksettaisiin palkkaa.
Työntekijän on tärkeää tietää vakuutuspalkan määräytymisestä ja merkityksestä. Työntekijän tulee tietää, että esimerkiksi asemamaan erityisolosuhteista johtuvia palkanlisiä ei oteta huomioon vakuutuspalkassa eivätkä ne kartuta eläkettä.
Työntekijän on tärkeää tietää myös, että vakuutuspalkka on mm. sairausvakuutuslain perusteella maksettavien päivärahojen peruste.
Työntekijälle kirjallinen selvitys työsuhteen ehdoista
Työsopimuslain mukaan työnantajan tulee aina antaa työntekijälle kirjallinen selvitys työsuhteen keskeisimmistä ehdoista, jos työsopimus on suullinen tai tiedot eivät sisälly kirjallisesti tehtyyn sopimukseen.
Jos työntekijän työ tapahtuu ulkomailla ja se jatkuu yli kuukauden, tulee työntekijällä olla mainittu selvitys käytettävissään ennen ulkomaille lähtöä. Selvityksestä on käytävä ilmi mm.
• palkka tai muu vastike ja
• ulkomaantyössä palkan maksussa käytettävä valuutta.
Työnantajan ja työntekijän tulisi säilyttää lisäksi ulkomaantyötä koskeva sopimus, jossa vakuutuspalkka on määritelty.
Vakuutuspalkan määrittely jälkikäteen
Jos vakuutuspalkkaa ei ole mainittu työntekijän ja työnantajan kesken tehdyssä ulkomaantyön sopimuksessa tai muussa sopimuksessa tai sopimusta ei ole tehty kirjallisesti, eläkelaitos voi jälkikäteen määritellä vakuutuspalkan. Apuna arvioinnissa voidaan käyttää muun muassa eri työtehtävien keskimääräisiä palkkoja. Muun selvityksen puuttuessa voidaan ottaa huomioon myös työntekijän saamat todelliset ansiot.
Vakuutuspalkassa voidaan esimerkiksi bonukset ottaa huomioon keskimääräisinä. Myös työsuhteen kestäessä tapahtuneet muutokset työtehtävissä ja niistä johtuvat ansiomuutokset voidaan ottaa huomioon vakuutuspalkkaa jälkikäteen arvioitaessa.
Jälkikäteinen arvio ei kuitenkaan saa asettaa työntekijää edullisempaan tai heikompaan asemaan kuin missä hän olisi ollut, jos vakuutuspalkka olisi määritelty jo ennen komennuksen alkua.
Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 ( ELK3306/99)
Virheellisesti määritelty vakuutuspalkka
Jos vakuutuspalkka eroaa olennaisesti siitä ansiosta, jota työntekijä saisi Suomessa vastaavasta työstä, vakuutuspalkkaa voidaan pitää virheellisesti määriteltynä ja se tulee korjata.
Jos vakuutuspalkasta on erimielisyyttä, työntekijä tai työnantaja voi pyytää eläkelaitokselta valituskelpoista päätöstä ulkomaan työskentelyn aikana käytettävästä eläkkeen perusteena olevana työansiosta.
Työnantajan tulisi huolehtia siitä, että vakuutuspalkka on ulkomaan työsopimuksessa määritelty kirjallisesti.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjetta tarkennettu ja lisätty esimerkki kohtaan 12.2.1.1.6 Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot ja työnantajan työntekijän puolesta maksama työntekijän työeläkevakuutusmaksu vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Vakuutuspalkka on se palkka, joka vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Vastaavasta työstä maksettavalla palkalla tarkoitetaan palkkaa, jota työntekijä saisi Suomessa samaa tai samanlaista työtä tehdessään.
Tarkemmat tiedot
Jos työntekijä tekee ulkomailla vastaavanlaista työtä kuin Suomessa ennen ulkomaantyöskentelyn (komennuksen) alkua, vakuutuspalkan määrittelyn lähtökohtana käytetään työntekijälle Suomessa ennen komennusta maksettua palkkaa.
Suomen palkkatason valitseminen vakuutuspalkan lähtökohdaksi takaa työntekijälle Suomen tasoa vastaavan eläkekarttuman myös ulkomaan työkomennuksen ajalta. Työskentelymaassa mahdollisesti palkan määräytymiseen korottavasti tai alentavasti vaikuttavia asuin- tai elinkustannuksia taikka verotusta ei näin ollen oteta huomioon vakuutuspalkassa eivätkä ne vaikuta työntekijän eläkkeen määrään.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Todellinen palkka komennuksen ajalta.
Suomalainen emoyritys lähettää kaksi samaa työtä tekevää työntekijäänsä työskentelemään kahteen eri tytäryhtiöön maihin A ja B. Työntekijöiden lähtöpalkka on sama, ja emoyhtiön tavoite on, että nettopalkka myös komennuksen aikana pysyy samana, koska työntekijöiden tehtävät ulkomailla ovat samanlaisia. Maassa A verokanta on 45 % ja maassa B 25 %. Tämän johdosta maassa A työskentelevälle työntekijälle maksetaan suurempaa bruttopalkkaa kuin työntekijälle, joka työskentelee maassa B. Jos vakuutuspalkkasäännöstä ei käytettäisi, muodostuisi työntekijöiden eläkekarttuma ulkomaantyöstä erisuuruiseksi riippuen siitä, työskenteleekö työntekijä maassa A vai maassa B.
Vakuutuspalkka voi olla pienempi tai suurempi kuin tosiasiallisesti ulkomaantyöstä maksettava palkka. Ulkomaantyöstä maksettavalla todellisella palkalla lisineen ja etuineen ei siis ole merkitystä vakuutuspalkkaa määrättäessä.
Vakuutuspalkan määrään vaikuttavia seikkoja
Työn vaativuuden huomioon ottaminen vakuutuspalkkaa määritettäessä
Jos ulkomaan palkka on kotimaan palkkaa korkeampi esimerkiksi siitä syystä, että
- työ ulkomailla vaatii erityistietoja tai -taitoja tai
- on kotimaista työtä vastuullisempaa,
otetaan nämä seikat huomioon vakuutuspalkassa.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkassa oli huomioitu ulkomaantyön pidempi työaika ja laajempi vastuu.
Luontoisedut otetaan huomioon vakuutuspalkassa
Ne luontoisedut, jotka kuuluvat Suomessa eläkkeen perusteena oleviin työansioihin, otetaan huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä, jos ulkomaantyötä vastaavaan työhön Suomessa liittyy vastaavia luontoisetuja. Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkassa huomioon otettavat luontoisedut osana vakuutuspalkkaa myös tulorekisteriin.
Esimerkki: Yritys palkkaa työntekijän toimimaan myyntiedustajana Saksassa. Työntekijällä on käytössään auto ja työnantaja järjestää hänelle myös asunnon. Yrityksellä on Suomessakin vastaavissa tehtävissä toimivia myyntiedustajia, joilla on autoetu. Autoetu tulee siis huomioida vakuutuspalkassa, mutta asuntoetua ei.
Luontoisedut huomioidaan enintään verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.
Jos luontoiseduille ei ole vahvistettu verotusarvoa, kyseiset edut arvioidaan käyvän arvon mukaan.
Pidempi työaika voi nostaa vakuutuspalkkaa
Jos työaika ulkomailla on olennaisesti pitempi kuin normaali työaika Suomessa, tämä huomioidaan vakuutuspalkkaa nostavana tekijänä vakuutuspalkkaa etukäteen määrättäessä.
Yksittäisistä ylityökorvauksista ei makseta työeläkevakuutusmaksuja vakuutuspalkan lisäksi.
Ulkomaanlisät ja olosuhdelisät eivät vaikuta vakuutuspalkan määrään
Vakuutuspalkan määrittelyssä ei oteta huomioon erilaisia ulkomaan- ja olosuhdelisiä.
Vuosilomaan liittyvät vastikkeet vakuutuspalkkaa määritettäessä
Lomakorvaukset ja muut sitä vastaavat suoritukset otetaan huomioon vakuutuspalkkaa etukäteen määritettäessä vakuutuspalkan osatekijänä.
Työsuhteen kestäessä maksettavista lomakorvauksista ja muista sitä vastaavista suorituksista ei makseta työeläkevakuutusmaksuja vakuutuspalkan lisäksi.
Määräaikaisen työsuhteen päättyessä maksettavat lomakorvaukset otetaan huomioon vakuutuspalkkaa etukäteen määritettäessä vakuutuspalkan osatekijänä.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot ja työnantajan työntekijän puolesta maksama työntekijän työeläkevakuutusmaksu vakuutuspalkkaa määritettäessä
Työnantajan työntekijän puolesta maksamia palkkaan perustuvia veroja tai työnantajan työntekijän puolesta maksamaa työntekijän työeläkevakuutusmaksua ei oteta huomioon vakuutuspalkkaa määrättäessä, jos tällaista etua ei ole vastaavassa työssä Suomessa.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot katsotaan lähtökohtaisesti vastikkeeksi työnteosta ja myös työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi. Jos vastaavassa työssä Suomessa ei ole tällaista etua, ei sitä kuitenkaan oteta huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantajan työntekijän puolesta maksamia veroja ei oteta huomioon vakuutuspalkassa, jos vastaavassa työssä Suomessa ei ole tällaista etua
Suomalaisen työnantajan palveluksessa on Tanskassa komennuksella oleva työntekijä. Vakuutuspalkka on määritelty komennuksen alkaessa. Työntekijä maksaa palkastaan veroa Tanskan 40 %:n verokannan mukaan, Suomessa samasta työstä maksettavan palkan verokanta on 30 %. Koska Tanskalla on korkeampi verokanta, työnantaja korvaa työntekijälle Tanskan korkeammasta verotuksesta johtuvan 10 %:n erotuksen. Työnantajan työntekijälleen maksamaa 10 %:n korvausta ei oteta huomioon vakuutuspalkassa.
Jos työnantaja ja työntekijä ovat etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän puolesta työntekijän työeläkevakuutusmaksun, se katsotaan vastikkeeksi työstä ja otetaan huomioon työntekijän eläkkeen perusteena olevassa työansiossa. Jos vastaavassa työssä Suomessa ei ole tällaista etua, sitä ei oteta huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Jos työnantaja ja työntekijä eivät ole etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän työeläkevakuutusmaksun työntekijän puolesta ja jos työnantaja joutuu esimerkiksi jälkikäteen maksamaan työntekijän työeläkevakuutusmaksun eikä peri sitä työntekijältä, kyseistä etua
- ei katsota vastikkeeksi työstä
- eikä työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi
- eikä sitä oteta huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Muut kuin palkaksi nimetyt vastikkeet vakuutuspalkkaa määritettäessä
Kun työntekijä työskentelee työsuhteessa lähettävään työnantajaan ja työntekijä saa työstään vastiketta, vakuutuspalkka on määritettävä riippumatta siitä, miten vastike tehdystä työstä on nimetty.
Esimerkki: A oli työskennellyt lähetettynä työntekijänä Namibiassa, ja hänen kuukausipalkakseen oli sovittu 5 000 euroa, joka vastasi vastaavan työn palkkausta Suomessa. A:lle oli maksettu noin 5 000 euroa siten, että maksettuun kuukausittaiseen määrään sisältyi sekä palkkaa että päivärahaa. Päivärahan osuus kuukausiansioista oli melko suuri. A:n vakuutuspalkkana pidetään 5 000 euroa/kk, sillä tämä vastaa sitä palkkaa, jota Suomessa vastaavasta työstä maksettaisiin. Vakuutuspalkkana ei siis pidetä todellista rahapalkkaa. Sillä, että todellinen palkkaus muodostuu osin päivärahoista, ei siis ole merkitystä vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Palkkatulon verottomuudella ei ole merkitystä vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Palkankorotukset vakuutuspalkkaa määritettäessä
Vakuutuspalkkaa määritettäessä työsuhteen kestäessä maksettavat yksilölliset palkankorotukset tulisi etukäteen arvioida tasolle, joka vastaa osapuolten näkemystä Suomessa vastaavan työn palkkakehitykstä komennuksen aikana.
Esimerkki: Komennuksesta sovittaessa tiedetään, että työntekijä tulee työskentelemään ulkomailla pitkään ja että vastaavan työn palkkaus Suomessa tulee nousemaan. Vakuutuspalkka tulee jo alun perin sopia sellaiseksi, että siihen on sisällytetty keskimääräisesti arvioituna ulkomaanvuosien aikainen palkkakehitys Suomessa.
Tulospalkkiot, bonukset vakuutuspalkkaa määritettäessä
Vakuutuspalkassa bonukset otetaan huomioon keskimääräisinä, osana kiinteää vakuutuspalkkaa. Vakuutuspalkka määritetään siis jo alun alkaen sen suuruiseksi, että siihen sisältyvät ulkomaankomennuksen aikana kertyvät bonukset. Siten vakuutuspalkan suuruutta arvioitaessa bonukset tulisi jo etukäteen arvioida tasolle, joka vastaa osapuolten näkemystä bonusten määrästä komennuksen aikana. Sillä, toteutuvatko bonukset vai eivät, ei ole merkitystä.
Tarkemmat tiedot
Ennen vuotta 2005 bonusten huomioiminen tapahtui käytännössä kahdella vaihtoehtoisella tavalla:
- vakuutuspalkka määritettiin alun perin niin suureksi, että se piti sisällään arvioidut keskimääräiset bonukset tai
- vakuutuspalkka määritettiin ilman bonuksia ja siihen lisättiin todelliset toteutuneet bonukset.
Vuodesta 2005 lähtien bonukset on huomioitu jo alun perin osaksi vakuutuspalkkaa.
Bonusten kohdentaminen vakuutuspalkkaa määritettäessä
Kun työskentely tapahtuu Suomessa, lähtökohtana on, että bonukset otetaan huomioon eläkkeen perusteena olevissa ansioissa maksamisvuoden ansiona.
Jos henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaantyökomennusta, ei viimeiseltä ulkomaantyövuodelta tai karttumisajalta ansaittua bonusta oteta huomioon maksamisvuoden työansioissa Suomeen palaamisen jälkeen. Viimeisen ulkomaantyövuoden bonukset on otettava huomioon etukäteen vakuutuspalkassa, koska bonus kohdistuu ulkomailla työskentelyn ajalle.
Sen sijaan Suomessa ennen ulkomaantyökomennusta ansaituista bonuksista, jotka maksetaan työntekijän ulkomailla työskentelyn aikana, maksetaan erikseen työeläkevakuutusmaksut, koska bonukset kohdistuvat Suomessa työskentelyn ajalle. Bonukset kartuttavat siten eläkettä vakuutuspalkan lisäksi.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Henkilöllä on ollut bonuspalkkaus käytössä jo ennen ulkomaankomennusta
Jos henkilöllä ei ole ollut bonuspalkkausta käytössä ennen ulkomaankomennusta, Suomeen paluun jälkeen maksettavista bonuksista ei erikseen makseta työeläkevakuutusmaksuja. Bonukset on jo arvioitu osaksi vakuutuspalkkaa, jonka perusteella myös työeläkevakuutusmaksu määräytyy.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Henkilöllä ei ole ollut bonuspalkkausta käytössä ennen ulkomaankomennusta
Verotuskohtelu ei vaikuta bonusten huomioon ottamiseen vakuutuspalkkaa määritettäessä
Osa bonuksista voi Suomessa olla verovapaita ja vain osaa verotetaan Suomessa. Verokohtelulla ei ole merkitystä siihen, miten bonukset otetaan huomioon vakuutuspalkkaa määritettäessä.
Irtisanomiskorvaus vakuutuspalkkaa määritettäessä
Jos työntekijä irtisanotaan siten, että hänen työsuhteensa päättyy ulkomailla työskentelyyn, irtisanomisajalta eläkkeen perusteena oleva ansio määräytyy vakuutuspalkan mukaan. Edellytyksenä on, että:
- työsuhde on voimassa irtisanomisajan
- työnantaja maksaa työntekijälle normaalia palkka irtisanomisajalta
- työntekijä ei työskentele Suomessa irtisanomisaikana.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Irtisanomisajan palkka
Harjoittelijan vakuutuspalkka
Jos työtä tehdään esimerkiksi harjoitteluna, pitää vakuutuspalkka määrittää saman suuruiseksi kuin mitä vastaavasta harjoittelusta Suomessa maksettaisiin.
Esimerkki: Suomalainen yritys lähettää opiskelijan harjoittelijaksi saksalaiselle tehtaalle. Harjoittelija tekee insinöörin tehtäviä vastaavia tehtäviä Saksassa. Lähtökohtana on, että vakuutuspalkka määrtään pidetään sellaisen palkan mukaan, jota vastaavasta harjoittelusta Suomessa maksettaisiin. Vakuutuspalkkaa määrätään siis alemmaksi kuin vastaavaa työtä tekevän insinöörin palkka olisi Suomessa.
Aupairin vakuutuspalkka
Suomalaisen perheen Suomesta kotitalouteensa ulkomaille palkkaamalle aupairille on määriteltävä vakuutuspalkka, jos lähetettyä työntekijää koskevat edellytykset täyttyvät.
Aupairin työ ei vastaa kodinhoitajan työtä Suomessa, vaan ennemmin työtä, jota Suomessa oleva perhe tarjoaa ulkomaiselle aupairille.
Vakuutuspalkka määritellään vastaamaan Suomessa työskentelevän aupairin kokonaispalkkausta. Vakuutuspalkassa otetaan huomioon siis palkan (taskurahan) lisäksi asumis- ja ateriaetu. Asumis- ja ateriaetu voidaan määrittää verohallituksen Suomessa vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.
Ulkomailla järjestetty päällekkäinen eläketurva voi alentaa vakuutuspalkkaa
Työnantaja voi alentaa vakuutuspalkan määrää lakisääteisessä eläkevakuutuksessa, jos
- työntekijän ulkomaantyö on jatkunut kaksi vuotta ja
- työnantaja on järjestänyt työntekijälleen myös muun eläketurvan ulkomailla työskentelyn ajaksi.
Työnantajan työntekijälleen järjestämä muu eläketurva voi olla työskentelymaan lakisääteinen turva tai esimerkiksi Suomessa otettu vapaaehtoinen vakuutus.
Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa enintään siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin eläketurva Suomen työeläkelainsäädännön mukaan olisi.
Eläkelaitoksen tulee viime kädessä huolehtia eläketurvan tason säilymisestä ja siitä, että alennettu vakuutuspalkka on määritelty oikein.
Työnantajan on esitettävä selvitys ulkomailla järjestetystä tai muusta eläketurvasta.
Alennettu vakuutuspalkka ei siis ole lainmukainen, jos työntekijän kokonaiseläketurvan taso alenee.
Vakuutuspalkka, kun Suomessa ei ole ulkomaantyötä vastaavaa työtä
Jos ulkomaan työtä vastaavaa työtä ei ole Suomessa, vakuutuspalkan määrä arvioidaan siten, että sen voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
Vakuutuspalkan voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä, kun vakuutuspalkan määrittelyssä käytetään lähtökohtana asianomaisesta työstä maksettavaksi sovittua vastiketta. Tällöin selvitetään, mitä eriä Suomessa pidettäisiin eläkkeeseen oikeuttavina työansioina, ja määritetään vakuutuspalkka tämän mukaisesti.
Yksittäisistä työkomennuksen aikana maksetuista vastike-eristä ei erikseen makseta työeläkevakuutusmaksuja.
Vakuutuspalkka toimitusjohtajan työssä
Jos toimitusjohtaja on jo Suomessa toiminut vastaavissa tehtävissä, joita tekemään hänen lähetetään ulkomaille, voidaan vakuutuspalkka määrittää niiden työansioiden perusteella, joita hänelle on maksettu Suomessa.
Jos toimitusjohtaja palkataan ulkomaille lähettämistä varten, käytettävissä ei välttämättä ole sellaista Suomessa maksettua työansiota tai työansiota vastaavasta työstä Suomessa, jota voitaisiin käyttää vakuutuspalkan määrittelyssä. Vakuutuspalkka määritellään tällöin sen mukaan, mitä arvioidaan toimitusjohtajalle maksettavan, jos hän hoitaisi vastaavaa toimitusjohtajan tehtävää Suomessa.
Vakuutuspalkan määrittelyssä yhtenä osatekijänä voidaan tällaisessa erityistilanteessa käyttää asianomaisesta työstä sovittua todellista palkkaa.
Esimerkki: Eläkelautakunnan päätös 8.6.2000 (ELK 3306/99).
Vakuutuspalkka kehitysyhteistyössä ja lähetystyössä
Myös kehitysyhteistyössä ja lähetystyössä vakuutuspalkan määrittelyssä lähtökohtana on vastaavan työn palkka Suomessa.
Se, että kyse on kehitysyhteistyöstä tai lähetystyöstä, ei yksinään ole peruste alentaa vakuutuspalkan määrää. Jos kyseinen työ on kuitenkin vapaaehtoistyötä, vakuutuspalkan määrittelyssä otetaan huomioon se, mitä vastaavasta vapaaehtoistyöstä Suomessa maksettaisiin.
Jollei Suomessa ole kehitysyhteistyötä tai lähetystyötä vastaavaa työtä, vakuutuspalkan määrittelyssä otetaan huomioon työntekijälle tosiasiassa maksava palkka. Ulkomaan työskentelystä johtuvia lisä ei kuitenkaan oteta huomioon.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on lisätty kohta Muutetun vakuutuspalkan ilmoittaminen tulorekisteriin.
Vakuutuspalkkaa ei tulisi muuttaa ulkomaan työskentelyn aikana.
Työssä itsessään voi kuitenkin tapahtua sellaisia muutoksia, joiden perusteella vakuutuspalkka voidaan arvioida uudelleen. Esimerkiksi jos työtehtävät ulkomailla muuttuvat tai Suomessa tehtävää vastaavan työn palkkaus muuttuu, voidaan vakuutuspalkkaa muuttaa vastaavasti.
Vakuutuspalkkaa muuttamalla huolehditaan siitä, ettei vakuutuspalkan taso jää jälkeen vastaavan työn palkasta Suomessa.
Jos vakuutuspalkkaa muutetaan komennuksen aikana, tulisi muutos tehdä kirjallisesti. Näin vältetään mahdolliset epäselvyydet jälkikäteen.
Ulkomaan työtä vastaavan työn palkan muutokset Suomessa vaikuttavat vakuutuspalkkaan
Jos työntekijän palkka nousee sen vuoksi, että
- ulkomaantyötä vastaavan työn palkkaus Suomessa nousee tai
- Suomessa palkat nousevat yleiskorotusten vuoksi
on vakuutuspalkkaa muutettava vastaavasti.
Vakuutuspalkan korottamiseen vaikuttava yleiskorotus voi olla myös:
- yhtiön sisäinen yleiskorotus
- muu työnantajan vakuutuspalkkaa vuosittain korottava järjestely.
Yleiskorotuksen ei siis tarvitse olla valtakunnallinen tai työehtosopimuksiin sidottu korotus, vaan merkityksellistä on se, että vastaavan työn palkkaa Suomessa korotetaan.
Vakuutuspalkkaa ei kuitenkaan tule muuttaa esimerkiksi yksittäisten ulkomaan työsuhteen kestäessä maksettujen yksilöllisten palkankorotusten, bonusten tai vastaavien suoritusten perusteella.
Vakuutuspalkan uudelleen määritteleminen työtehtävissä tai komennuksessa tapahtuneiden muutosten perusteella
Jos työntekijän tehtävät ulkomailla muuttuvat tai komennuksessa tapahtuu muita olennaisia muutoksia, voivat työnantaja ja työntekijä yhdessä määritellä vakuutuspalkan uudelleen komennuksen aikana.
Olennaisina muutoksina voidaan pitää esimerkiksi:
- työntekijän vastuualueen kasvua
- päivittäisen työajan merkittävää pitenemistä.
Esimerkki: Työtehtävien muutoksen vaikutus vakuutuspalkkaan.
Itävallan myynnistä vastaava lähetetty työntekijä saa vastuualueekseen myös Sveitsin. Tehtävät ja vastuut saattavat tällöin kasvaa, ja vakuutuspalkkaa tulee myös vastaavasti korottaa.
Muutetun vakuutuspalkan ilmoittaminen tulorekisteriin
Työnantaja ilmoittaa muutetun vakuutuspalkan tulorekisteriin viimeistään vakuutuspalkan muutosta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä.
Jos vakuutuspalkkaa joudutaan muuttamaan takautuvasti, tiedot muutetusta vakuutuspalkasta on ilmoitettava tulorekisteriin viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka aikana peruste vakuutuspalkan muuttamiseen on ilmennyt. Tämä jälkeen tiedot vakuutuspalkasta ilmoitetaan kuukausittain normaaliin tapaan viimeistään työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Vaikka työnantajalla ei olisi velvollisuutta järjestää lakisääteistä työeläketurvaa Suomessa, voi suomalainen yritys tietyin edellytyksin järjestää ulkomailla työskentelevälle työntekijälle TyEL:n mukaisen eläketurvan vapaaehtoisesti.
Vapaaehtoisessa TyEL-vakuutuksessa eläkkeen perusteena olevana työansiona käytetään vakuutuspalkkaa. Vakuutuspalkan määrää on kuitenkin mahdollista alentaa jäljempänä kuvatulla tavalla.
Vaikka työnantajana ulkomaantyöskentelyn aikana olisi ulkomainen yritys, on vakuutuksenottajana aina suomalainen yritys (henkilö tai yhteisö), joka myös vastaa työeläkevakuutusmaksuista.
Vapaaehtoisessa TyEL-vakuutuksessa työeläkevakuutusmaksu määräytyy ja se peritään samalla tavalla kuin pakolliseen vakuutukseen perustuva työeläkevakuutusmaksu. Myös työntekijän työeläkevakuutusmaksu peritään työntekijän palkasta samalla tavalla kuin lakisääteisessä TyEL-vakuutuksessa.
Vakuutuspalkan alentaminen vapaaehtoisessa vakuutuksessa
Vakuutuspalkkaa voidaan alentaa ulkomaantyön perusteella saatavan muun eläketurvan perusteella.
Vakuutuspalkkaa voidaan kuitenkin alentaa vain siinä määrin, että työntekijän kokonaiseläketurva säilyy samalla tasolla kuin Suomen työeläkelainsäädännön mukainen eläketurva.
Esimerkki: Vakuutuspalkan alentaminen työntekijälle järjestetyn muu eläketurvan perusteella.
Lähetetty työntekijä on työskennellyt Ranskassa viisi vuotta, ja säilynyt Suomen sosiaaliturvassa Eläketurvakeskuksen myöntämän poikkeusluvan perusteella. Viiden vuoden jälkeen komennus jatkuukin. Työntekijä ei enää voi kuulua pakollisen TyEL:n mukaisen eläketurvan piiriin. Työnantajan tulee vakuuttaa työntekijänsä Ranskan lainsäädännön mukaisesti. Työnantaja voi kuitenkin järjestää TyEL-turvan vapaaehtoisesti. Määritettäessä vapaaehtoisen TyEL:n mukaista vakuutuspalkkaa voidaan ottaa huomioon se eläketurva, joka työntekijälle muodostuu Ranskassa.
Jos eläketurva on järjestetty toisessa EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa ja sen lisäksi virheellisesti myös Suomessa, voidaan Suomen TyEL-vakuutus muuttaa takautuvasti vapaaehtoiseksi. Tällöin voidaan ottaa huomioon ulkomailla karttuva eläketurva ja vakuutuspalkka määrittää alemmaksi kuin mitä se normaalisti olisi.
Työntekijä tai työnantaja voi hakea myös vapaaehtoiseen TyEL-vakuutuksen vakuutuspalkasta TyEL:n 75 b §:n 3 momentin mukaista päätöstä (SITO-päätöstä).
Vapaaehtoisen TyEL-vakuutuksen vakuutuspalkkaa ei lähtökohtaisesti tule määrätä suuremmaksi kuin miksi vakuutuspalkka muodostuisi pakollisessa vakuutuksessa.
Jos vakuutuspalkkaa on alennettu ulkomailta karttuvan eläketurvan perusteella, työeläkevakuutusmaksu määräytyy alennetun vakuutuspalkan perusteella. Työnantajan pidättää työntekijän palkasta alennetun vakuutusmaksun perusteella määräytyvän työntekijän työeläkevakuutusmaksun.
Työnantajan sosiaaliturvamaksun ja työntekijän sairausvakuutusmaksun perusteeksi verottajalle ilmoitetaan alentamaton vakuutuspalkka. Tarkemmin asiasta neuvoo verottaja.
Esimerkki: Alennettu vakuutuspalkka, TyEL-vakuutusmaksu ja muut sosiaaliturvamaksut.
Suomalainen työnantaja palkkaa Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään Venäjällä. Työntekijä on työskennellyt Venäjällä jo ennen tätä uutta työsopimusta. Aikaisempi työnantaja on lähettänyt kyseisen työntekijän Suomesta Venäjälle, ja siksi työntekijä on säilynyt sekä Suomen työeläkelainsäädännön että asumisperusteisen sosiaaliturvan piirissä.
Uusi työnantaja ei voi vakuuttaa tätä paikalta palkattua työntekijää pakollisen TyEL:n mukaisesti. Työntekijälle voidaan kuitenkin järjestää TyEL-eläketurva vapaaehtoisesti ja vakuutuspalkkaa voidaan alentaa ottaen huomioon Venäjällä työskentelystä mahdollisesti karttuva eläketurva. Tällöin myös työeläkevakuutusmaksu määräytyy alennetun vakuutuspalkan perusteella.
Henkilö säilyy yleensä Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa, ja näin ollen hänen työskentelystään tulee maksaa työnantajan sosiaaliturvamaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu. Kyseiset maksut tulee kuitenkin maksaa siitä palkasta, joka vastaisi Suomessa tehtyä työtä, eli alentamattomasta vakuutuspalkasta.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on lisätty tarkennus, että vakuutuspalkka ulkomaantyöskentelystä on ilmoitettava tulorekisteriin työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, vaikka työntekijälle ei olisi ehditty maksaa tosiasiassa vielä palkkaa ko. kuukauden aikana.
Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkan tulorekisteriin
Työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkkaa koskevat tiedot tulorekisteriin kuukausittain viimeistään työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä. Merkitystä ei ole sillä, onko työntekijälle ehditty maksaa tosiasiassa vielä palkkaa ulkomaantyöskentelystä kyseisen kuukauden aikana. Myös näissä tilanteissa vakuutuspalkka on ilmoitettava.
Eläkelaitokselle vakuutuspalkkaa ei tarvitse erikseen ilmoittaa. Eläkelaitos saa vakuutuspalkkaa koskevat tiedot tulorekisteristä.
Jos vakuutuspalkkaa tarkistetaan kesken komennuksen, työnantaja ilmoittaa myös tarkistetun vakuutuspalkan vastaavalla tavalla tulorekisteriin.
Jos vakuutuspalkka tulee määritettäväksi tai tarkistettavaksi takautuvalle ajalle, työnantajan on ilmoitettava tiedot takautuvasta vakuutuspalkasta tulorekisteriin viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka aikana velvollisuus vakuutuspalkan määrittämiseen tai tarkistamiseen on ilmennyt.
Vakuutuspalkka näkyy työeläkeotteella työsuhteen vuosiansiona. Työntekijän tulisi tarkistaa työeläkeotteeltaan, että työnantaja on ilmoittanut vakuutuspalkan oikein tulorekisteriin.
Eläkkeen perusteet vahvistetaan yleensä vasta eläkepäätöksellä, jolloin ulkomaankomennuksesta on voinut kulua jo useita vuosia. Riidattoman näytön esittäminen vakuutuspalkasta voi jälkikäteen olla hankalaa.
Jos työntekijä toteaa työeläkeotteen tiedoissa virheen tai puutteen, otteen lähettänyt eläkelaitos selvittää työntekijän vaatimuksesta tietojen oikeellisuuden. Eläkelaitoksella ei ole velvollisuutta selvittää näitä tietoja takautuvasti pidemmältä ajalta kuin kuudelta työeläkeotteen lähettämisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 7.6.2002 (ETK 12284) Kirjallisesti sovittua ansiota oli muun selvityksen puuttuessa pidettävä TEL:n 7 e §:n 2 momentin mukaisena työansiona.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.6.2001 (ETK 12216) Ulkomaantyön vakuutuspalkasta oli sovittu laissa tarkoitetulla tavalla.
Edellä mainituissa tapauksissa on sovellettu ennen vuotta 2007 voimassa olleen TEL:n 10 a §:n säännöstä työsuhdetietojen selvittämisestä.
Työeläkevakuutusmaksu ja vakuutuspalkka, kun ulkomainen yritys palkanmaksajana
Jos työntekijän palkan ulkomaantyön ajalta maksaa ulkomainen yritys, suomalainen lähettävä yritys on kuitenkin velvollinen järjestämään työntekijän työeläketurvan Suomessa, jos
- työskentely vakuutetaan Suomessa ja
- työsuhde suomalaiseen lähettävään yritykseen säilyy komennuksen ajan ja
- suomalaisella lähettävällä yrityksellä on keskeisiä työnantajalle kuuluvia oikeuksia ja velvoitteita.
Myös näissä tilanteissa eläkkeen perusteena olevana työansiona käytetään vakuutuspalkkaa.
Työntekijän palkan maksava ulkomainen yritys pidättää työntekijän palkasta vakuutuspalkan perusteella määräytyvän työntekijän työeläkevakuutusmaksun. Suomalainen lähettävä yritys huolehtii työntekijältä pidätetyn työeläkevakuutusmaksun maksamisesta eläkelaitokselle.
Myös työnantajan työeläkevakuutusmaksu määräytyy vakuutuspalkan perusteella. Suomalainen lähettävä yritys huolehtii työeläkevakuutusmaksun maksamisesta eläkelaitokselle, vaikka työntekijän palkan maksaa ulkomainen yritys. Suomalainen lähettävä yritys huolehtii myös vakuutuspalkan ilmoittamisesta tulorekisteriin.
Työeläkevakuutusmaksun maksamisesta eläkelaitokselle vastaa siis kokonaisuudessaan vakuuttamisvelvollinen lähettävä työnantaja.
Esimerkki: Eläketurvakeskuksen lausunto 27.2.1997 (ETK 11916).
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on tarkennettu tietoja siitä, milloin vakuutuspalkkaa käytetään työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksujen perusteena ja milloin ne määräytyvät työntekijälle tosiasiallisesti maksettavan palkan perusteella.
Vakuutuspalkkaa käytetään myös useiden sosiaalivakuutusmaksujen ja -etuuksien perusteena
Vakuutuspalkan perusteella määräytyviä sairausvakuutuslain mukaisia etuuksia ovat:
- sairauspäiväraha
- äitiysraha
- erityisäitiysraha
- isyysraha
- vanhempainraha
- erityishoitoraha
- kuntoutusrahalain mukainen kuntoutusraha.
Esimerkki: Työntekijä on lähetettynä työntekijänä Saksassa vuoden 2013 ja hänelle on määritetty vakuutuspalkka. Vuonna 2015 alkanut äitiyspäiväraha määräytyy vakuutuspalkan perusteella.
Kansaneläkelaitos saa päivärahan perusteena käytettävää vakuutuspalkkaa koskevat tiedot verohallinnolta, joka puolestaan saa tiedot työnantajan verohallinnolle antamasta vuosi-ilmoituksesta.
Jos vakuutettu vaatii 6 kuukauden tuloa käytettäväksi päivärahan perusteena, hänen tulee itse esittää selvitys kuuden kuukauden tulona käytettävästä vakuutuspalkasta. Tällöin on erityisen tärkeää, että vakuutuspalkan määrästä on esittää kirjallinen työnantajan ja työntekijän välinen sopimus.
Vakuutuspalkka on myös seuraavien sosiaalivakuutusmaksujen perusteena:
- tapaturmavakuutusmaksu
- työttömyysvakuutusmaksu
- ryhmähenkivakuutusmaksu
Vakuutuspalkkaa käytetään myös työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksun määräytymisperusteena paitsi, jos ulkomaantyöskentelystä saatuun palkkaan ei sovellu tuloverolain 77 §:n mukainen verovapaussäännös. Tällöin työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyy ennakkoperintälain 13 §:n mukaisen todellisen palkan perusteella.
Jos ulkomailla työskentelevä Suomessa vakuutettu henkilö on rajoitetusti verovelvollinen, työnantajan sairausvakuutusmaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyvät vakuutuspalkan perusteella.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on tarkennettu tietoja siitä, milloin vakuutuspalkkaa käytetään työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksujen perusteena ja milloin ne määräytyvät työntekijälle tosiasiallisesti maksettavan palkan perusteella.
Työeläkelainsäädännössä on ollut vuodesta 1994 lähtien vakuutuspalkkaa koskeva säännös.
Kun työnantaja vakuuttaa ulkomaille lähettämänsä työntekijän Suomessa ns. lähetettynä työntekijänä tai vapaaehtoisen vakuutuksen perusteella, määräytyy työntekijän eläkkeen perusteena oleva työansio pääsääntöisesti vakuutuspalkan perusteella.
Vakuutuspalkasta säädetään TyEL:n 72 §:ssä. Sen mukaan ulkomaantyössä työntekijän eläkkeen perusteena olevana työansiona pidetään sitä palkkaa, joka vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään palkkaa, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
Vastaavan sisältöinen vakuutuspalkkaa koskeva säännös on myös JuEL:n 86 §:ssä. MEL:ssa ei ole säännöstä vakuutuspalkasta. MEL:n mukaan lähetetyn työntekijän eläkkeen perusteena oleva ansio määräytyy näin ollen työntekijälle maksetun todellisen palkan mukaan.
Vakuutuspalkkasäännöksen soveltamisen kannalta ei ole merkitystä työskenteleekö työntekijä
- EU-maassa
- maissa, joiden kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus
- maissa, joiden kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta.
Vakuutuspalkan perusteella määräytyy myös työnantajan ja työntekijän työeläkevakuutusmaksu. Lähettävä työnantaja tai työntekijän vastaanottava ulkomainen yritys pidättää työntekijän palkasta työntekijän työeläkevakuutusmaksun. Työeläkevakuutusmaksun suorittamisesta eläkelaitokselle vastaa kuitenkin kokonaisuudessaan vakuuttamisvelvollinen lähettävä työnantaja.
Kun vakuutuspalkka on ulkomaan työskentelyn aikana on käytössä, määrytyvät sairausvakuutuslain mukaiset etuudet vakuutuspalkan perusteella. Vakuutuspalkkaa käytetään myös seuraavien sosiaalivakuutusmaksujen määräytymisperusteena:
- tapaturmavakuutusmaksu
- työttömyysvakuutusmaksu
- ryhmähenkivakuutusmaksu
Vakuutuspalkkaa käytetään myös työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksun määräytymisperusteena paitsi, jos ulkomaantyöskentelystä saatuun palkkaan ei sovellu tuloverolain 77 §:n mukainen verovapaussäännös. Tällöin työnantajan ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyy ennakkoperintälain 13 §:n mukaisen todellisen palkan perusteella.
Jos ulkomailla työskentelevä Suomessa vakuutettu henkilö on rajoitetusti verovelvollinen, työnantajan sairausvakuutusmaksu ja työntekijän sairausvakuutusmaksu määräytyvät vakuutuspalkan perusteella.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on lisätty tiedot vakuutuspalkan takautuvan korjaamisen ilmoittamisesta tulorekisteriin.
Vakuutuspalkkaa ei yleensä tarvitse määritellä alle 6 kuukautta jatkuvalle työkomennukselle
Vakuutuspalkkaa ei erikseen tarvitse määritellä lyhyelle alle 6 kuukautta kestävälle työkomennukselle, jos
- komennuksen ajaksi ei ole sovittu erillistä palkkaa ja
- työntekijän palkka maksetaan normaaliin tapaan Suomesta lisättynä mahdollisilla verottomilla ulkomaan päivärahoilla ja
- työntekijän tehtävät ulkomailla vastaavat hänen Suomessa tekemäänsä työtä.
Tällöin eläkkeen perusteena oleva työansio määräyy samoin, kuin työntekijä tekisi työn Suomessa.
Tarkoitus on lyhyissä työkomennuksissa yksinkertaistaa palkkahallintoa yrityksessä.
Vakuutuspalkka on määriteltävä takautuvasti, jos työkomennus jatkuu yli 6 kuukautta
Jos työntekijän komennus jatkuu ennalta arvaamattomasta syystä yli 6 kuukautta, pitää vakuutuspalkka määritellä takautuvasti työkomennuksen alusta lukien.
Työnantajan on ilmoitettava tiedot takautuvasta vakuutuspalkasta tulorekisteriin viimeistään sitä kalenterikuukautta seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä, jonka aikana velvollisuus vakuutuspalkan määrittämiseen on ilmennyt.
Tämän jälkeen työnantaja ilmoittaa vakuutuspalkkaa koskevat tiedot tulorekisteriin kuukausittain viimeistään työskentelyä seuraavan kalenterikuukauden viidentenä päivänä.
Vakuutuspalkkaa ei yleensä tarvitse määritellä, kun työntekijä työskentelee useassa maassa suomalaiselle työnantajalle alle 6 kuukautta
Vakuutuspalkkaa ei määritellä, jos
- työntekijä toistuvasti työskentelee ulkomailla,
- suomalaiselle työnantajalle,
- yksittäiset komennukset kestävät alle 6 kuukautta ja
- lyhyen työkomennuksen muut palkanmaksua ja työtehtävää koskevat edellytykset täyttyvät.
Eläkkeen perusteena oleva työansio määräyy tällöin samalla tavalla kuin Suomessa tehdystä työstä.
Esimerkki:
Suomalainen yritys huoltaa paperikoneita eri maissa. Yrityksen suomalaiset työntekijä työskentelevät kotimaan työskentelyjaksojen lisäksi eri maissa lyhyitä alle 6 kuukauden jaksoja. Työntekijät tekevät paperikoneiden huoltotöitä ulkomailla sen mukaan kuin tarvetta ilmenee. Työntekijöille ei määritellä vakuutuspalkkaa, vaan heidän eläkkeen perusteena oleva työansio ulkomaan työskentelystä määräytyy todellisten työansioiden perusteella.
Vakuutuspalkka on määriteltävä, jos
• työntekijä on lähetetty ulkomaille ja
• hän työskentelee samalla suomalaiselle työnantajalle useissa maissa (vaikka palkaa maksetaan esimerkiksi konserniyrityksestä),
• työskentely ulkomailla jatkuu yhdenjakoisesti yli 6 kuukautta.
Eläkkeen perusteena oleva työansio määräytyy tällöin vakuutuspalkan perusteella.
Esimerkki:
Suomalainen metsäalan yritys on lähettänyt työntekijänsä koulutustehtäviin Ranskaan 8 kuukaudeksi. Osa työstä tehdään Belgiassa. Koulutustehtävät päättyvät Ranskassa 5 kuukauden jälkeen, mutta jatkuvat Belgiassa vielä 3 kuukautta. Koska ulkomaan työskentely kahdessa eri maassa jatkuu yhdenjaksoisesti yli 6 kuukautta, vakuutuspalkka on määriteltävä.
Jos työntekijä on lähetetty työskentellemään esimerkiksi Kiinaan 8 kuukauden ajaksi, jonka jälkeen hän työskentelee Suomessa 2 kuukautta ja edelleen sen jälkeen saman työnantajan lähettämänä Ranskassa 7 kuukautta, Suomen työskentelyjakson osalta eläkkeen perusteena oleva työansio määrytyy todellisten ansioiden perusteella. Kiinan ja Ranskan työskentelyjakosille on määrättävä vakuutuspalkka.
Vakuutuspalkkaa ei yleensä tarvitse määritellä, kun kuljetustyöntekijä on ulkomailla alle 6 kuukautta kerrallaan
Suomalaisten yritysten palveluksessa olevat kuljettajat kuuluvat yleensä Suomen sosiaaliturvan piiriin.
Jos kuljettaja kuuluu TyEL:n soveltamisalaan ja on ulkomailla kerrallaan alle 6 kuukautta, vakuutuspalkkaa ei määrätä. Kuljettajan eläkkeen perusteena oleva työansio määräyy tällöin samoin kuin Suomessa tehdystä työstä.
Jos kuljettaja kuuluu TyEL:n soveltamisalaan ja on ulkomailla kerrallaan yli 6 kuukautta, vakuutuspalkkaa määrätään. Eläkevakuutusmaksun ja kuljettajan eläkkeen perusteena olevana työansiona on tällöin vakuutuspalkka.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot ja työnantajan työntekijän puolesta maksama työntekijän työeläkevakuutusmaksu vakuutuspalkkaa määritettäessä
Työnantajan työntekijän puolesta maksamat verot katsotaan lähtökohtaisesti vastikkeeksi työnteosta ja myös työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.
Jos työnantaja ja työntekijä ovat etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän puolesta työntekijän työeläkevakuutusmaksun, se katsotaan vastikkeeksi työstä ja otetaan huomioon työntekijän eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.
Jos työnantaja ja työntekijä eivät ole etukäteen sopineet, että työnantaja maksaa työntekijän työeläkevakuutusmaksun työntekijän puolesta ja jos työnantaja joutuu esimerkiksi jälkikäteen maksamaan työntekijän työeläkevakuutusmaksun eikä peri sitä työntekijältä, kyseistä etua
- ei katsota vastikkeeksi työstä
- eikä työntekijän eläkkeen perusteena olevaksi työansioksi.
Työnantajan työntekijän puolesta maksamia palkkaan perustuvia veroja tai työnantajan työntekijän puolesta maksamaa työntekijän työeläkevakuutusmaksua ei oteta huomioon vakuutuspalkkaa määrättäessä, jos tällaista etua ei ole vastaavassa työssä Suomessa.
Työskentely useassa eri EU-maassa ulkomaiselle työnantajalle
Henkilö, joka työskentelee asuinmaansa lisäksi muissakin EU-maissa, vakuutetaan asuinmaassaan, jos
• hän tekee työstään huomattavan osan asuinmaassa tai
• hän työskentelee useille työnantajille, joiden kotipaikat ovat eri jäsenvaltioissa.
Työnantajan on suoritettava tällöin lakisääteiset sosiaaliturvamaksut työntekijän asuinmaahan riippumatta työnantajan kotimaasta.
Ratkaisu sovellettavasta lainsäädännöstä
Kun työtä tehdään kahdessa tai useammassa EU-maassa, ratkaisun sovellettavasta lainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa työntekijän asuinmaan laitos. Suomessa vakuutettavalla työntekijällä on tällöin Eläketurvakeskuksen myöntämä lähetetyn työntekijän todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä usean maan työskentelyn perusteella.
Ulkomainen työnantaja maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen työntekijän todellisten työansioiden perusteella
Esimerkki:
Suomessa asuva lääkäri työskentelee Suomessa suomalaisen työnantajan palveluksessa ja työskentelee loma-aikoinaan lyhyempiä jaksoja Ruotsissa yksityisessä sairaalassa. Ruotsalaisen sairaalan tulee maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen. Maksujen perusteena ei ole vakuutuspalkka, vaan työansiot, jotka Suomessakin kartuttaisivat eläkettä.
Esimerkki:
Suomessa asuvat ja työskentelevät muusikot vakuutetaan Suomessa myös ulkomaisilla kiertueilla tehdyn työn osalta. Ulkomaisten työnantajien tulee maksaa eläkevakuutusmaksut Suomeen muusikon todellisten ansioiden perusteella.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Poistettu ohjeesta alle 1 kk työmatkoille todistuksen hakemista koskeva kohta.
Yrittäjän tulee järjestää eläke- ja muu sosiaaliturvansa työskentelymaansa lainsäädännön mukaisesti. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan työskentelymaan edellyttämällä tavalla. Lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maksetaan vain yhteen maahan kerrallaan.
Yrittäjätoiminta on tilapäistä toisessa EU-maassa
Yrittäjä, joka siirtää yrittäjätoimintansa tilapäisesti toiseen EU-maahan voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos niin sanotut lähetetyn yrittäjän edellytykset täyttyvät.
Lähetetty yrittäjä on henkilö, joka toimii tavanomaisesti itsenäisenä ammatinharjoittajana Suomessa ja lähtee tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä
- toiseen EU-maahan tai
- ETA-maahan tai
- Sveitsiin.
Ohjeistossa Edellytykset yrittäjän lähtömaassa vakuuttamiselle EU-tilanteessa kerrotaan tarkemmin edellytyksistä, joiden täyttyessä tilapäisesti toisessa EU-maassa työskentelevä yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan.
Yrittäjä työskentelee EU-maassa rinnakkain yrittäjänä ja työ- tai virkasuhteessa
Yrittäjää ei voida pitää Suomesta lähetettynä yrittäjänä, joka kuuluu Suomen sosiaaliturvaan, jos
- yrittäjä aloittaa rinnakkaisen työskentelyn työntekijänä tai virkamiehenä tai
- yrittäjä aloittaa työskentelymaassa yrittäjätoiminnan, joka ei ole samankaltaista kuin se työ, jota yrittäjä on harjoittanut ennen lähtöään Suomessa.
Kun yrittäjää ei voida pitää lähetettynä yrittäjänä, sovelletaan työskentelymaan lainsäädäntöä.
Jos yrittäjä työskentelee tilapäisesti ulkomailla suomalaisen työnantajan palveluksessa ja harjoittaa yrittäjätoimintaa, voi yrittäjä kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos sekä yrittäjätoiminnassa että työntekijätyössä täyttyvät lähettämisen edellytykset.
Esimerkki: Lähetetty yrittäjä ja lähetetty työntekijä
Henkilö lähtee tilapäisesti alle 2 vuodeksi työskentelemään Ruotsiin. Henkilö työskentelee yrittäjänä ja lisäksi henkilö tekee työtä Suomessa toimivalle yksityiselle työnantajalle. Henkilön kanssa on sovittu, että henkilö palaa tilapäisen Ruotsissa työskentelyn jälkeen takaisin Suomeen. Henkilö on harjoittanut samankaltaista yrittäjätoimintaa Suomessa ennen lähtöään ja henkilö täyttää myös muut lähetetyn yrittäjän ja lähetetyn työntekijän edellytykset. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä ja Eläketurvakeskus myöntää henkilölle hakemuksesta A1-todistuksen.
Yrittäjätoimintaa useassa EU-maassa
Yrittäjä, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa samanaikaisesti tai vuorotellen useassa EU-maassa voi tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Katso erillinen ohje.
A1-todistus lähetetylle yrittäjälle ja useassa EU-maassa työskentelevälle yrittäjälle
Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta yrittäjälle A1-todistuksen, jos edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta täyttyvät. A1-todistuksella yrittäjä välttyy työskentelymaan lakisääteisiltä sosiaalivakuutusmaksuilta. A1-todistuksen voimassaoloaikana yrittäjä maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen ja yrittäjä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen tarkoittaa sitä, että
- yrittäjän eläke karttuu Suomeen ja
- yrittäjä saa sosiaaliturvaetuutensa kuten esimerkiksi mahdolliset sairauspäivärahat Suomen lainsäädännön mukaisesti.
Yrittäjän, joka harjoittaa yrittäjätoimintaa tavanomaisesti ja toistuvasti useassa EU-maassa, tulee hakea A1-todistusta myös lyhyille vain muutaman päivän kestäville ulkomaantyöjaksoille. A1-todistus myönnetään tällöin useassa maassa työskentelyn ajanjaksoksi, kuitenkin enintään 2 vuodeksi kerrallaan.
A1-todistusta tulisi hakea hyvissä ajoin ennen ulkomaantyön alkamista. Eläketurvakeskus voi kuitenkin myöntää A1-todistuksen myös takautuvasti, jos yrittäjän ulkomailla työskentely täyttää Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytykset.
Jos yrittäjällä ei ole A1-todistusta, tulee yrittäjän järjestää sosiaaliturvansa työskentelymaan lainsäädännön mukaisesti. Käytännössä yrittäjän tulee siis maksaa sosiaalivakuutusmaksut kyseiseen maahan. Tällöin yrittäjä ei voi saada sosiaaliturvaetuuksia Suomesta.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Liitetty samaan ohjeeseen aikaisemmin erillisenä olleet ohjeet Lähetetyn yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa, Yritystoiminnan samankaltaisuus Suomessa ja toisessa EU-maassa ja Lähetetyn yrittäjän ulkomaan työskentelyn kesto EU-tilanteessa.
Lähetetty yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana. Lähetettynä yrittäjänä pidetään yrittäjää, joka
- tavallisesti harjoittaa yritystoimintaa Suomessa
- on ennen ulkomaille lähtöään harjoittanut yritystoimintaa Suomessa
- harjoittaa ulkomailla samankaltaista yritystoimintaa kuin Suomessa ja
- työskentelee toisessa EU-maassa tilapäisesti alle 24 kuukautta.
Yrittäjän on tullut harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa ennen ulkomaantyötä toisessa EU-maassa
Yrittäjän tulee olla harjoittanut yrittäjätoimintaa tavallisesti Suomessa jo jonkin aikaa ennen ulkomaille lähtöään, jotta yrittäjä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään tilapäisesti toisessa EU-maassa.
Käytännössä yrittäjältä edellytetään, että
- yrittäjä on harjoittanut toimintaansa Suomessa ja
- yrittäjällä on YEL:n tai MYEL:n mukainen eläkevakuutus voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä.
Lisäksi yrittäjän tulee säilyttää edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa ulkomaantyöskentelyn päätyttyä.
Kun tutkitaan, harjoittaako yrittäjä tavallisesti toimintaa Suomessa ja säilyttääkö yrittäjä edellytykset jatkaa yrittäjätoimintaa Suomessa, otetaan huomioon seuraavia seikkoja:
- onko yrittäjällä toimitiloja Suomessa
- maksaako yrittäjä veroja Suomeen
- onko yrittäjällä arvonlisäverotunniste Suomessa (alv-numero tai Y-tunnus) ja
- onko yrittäjä jäsenenä Suomessa kauppakamarissa tai ammattialan järjestöissä.
Kun harkitaan näiden edellytysten täyttymistä, otetaan huomioon yrittäjän toiminnan luonne kokonaisuudessaan.
Jos yrittäjä ei ole YEL-tai MYEL-vakuuttamisvelvollinen, voi yrittäjä kuitenkin kuulua Suomen sosiaaliturvaan muiden edellytysten täyttyessä, jos yrittäjällä on voimassa vähintään 4 kuukautta ennen ulkomaille lähtöä
- yrittäjän vapaaehtoinen YEL-vakuutus
- työtapaturma- ja ammattitautilain (TyTAL) mukainen yrittäjän työajan vakuutus
- yrittäjän vapaaehtoinen MYEL-vakuutus tai
- maatalousyrittäjän työtapaturma- ja ammattitautilain (MATAL) mukainen vapaaehtoinen MATA-työtapaturma ja ammattitautivakuutus.
YEL-vakuutus voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua
Vaikka YEL-vakuutus ei olisi ollut voimassa 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua, voi yrittäjä mahdollisesti olla oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla työskentelynsä aikana. Kokonaisharkinnassa voidaan tällöin ottaa huomioon seuraavia seikkoja:
- yrittäjällä on aikaisempia, vastaavaan toimintaan liittyviä YEL-vakuutusjaksoja, mutta nykyinen YEL-vakuutus ei ole ehtinyt olla voimassa 4 kuukautta juuri ennen ulkomaille lähtöä ja
- yrittäjä työskentelee hyvin lyhyen ajanjakson ulkomailla ja palaa tämän jälkeen jatkamaan yrittäjätoimintaa pysyvästi Suomeen
Jos henkilö on lähtenyt ulkomaantyöhön lähetettynä työntekijänä ja yrityksen omistussuhteiden muutoksesta johtuen henkilöön tuleekin soveltaa jatkossa yrittäjäeläkelakeja, voidaan henkilölle hakemuksesta myöntää uusi A1-todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta.
Esimerkki: YEL-vakuutus on voimassa alle 4 kuukautta ennen ulkomaantyön alkua
Yrittäjällä on ollut YEL-vakuutus voimassa Suomessa 3 kuukautta ennen kuin yrittäjä lähtee tilapäisesti harjoittamaan yrittäjätoimintaa Viroon. Yrittäjän aikaisempi YEL-vakuutus on päättynyt vuosi sitten. Yrittäjätoiminta Virossa kestää muutaman kuukauden, jonka jälkeen yrittäjä palaa jatkamaan toimintaansa Suomessa. Yrittäjä hakee A1-todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Koska ulkomaantyöjakso on hyvin lyhyt ja yrittäjä jatkaa yrittäjätoimintaa sen jälkeen pysyvästi Suomessa, voidaan kokonaisharkinnan perustella A1-todistus myöntää Virossa työskentelyn ajalle.
Esimerkki: YEL-vakuutusta ei ole ollut ennen ulkomaantyön alkua, mutta henkilö on ollut lähetettynä työntekijänä
Henkilö on lähetettynä työntekijänä Ruotsissa. Kesken ulkomaantyön lähettävän yrityksen omistussuhteet muuttuvat siten, että henkilöön tulee soveltaa YEL:ä. Ulkomaantyö jatkuu edelleen Ruotsissa, joten henkilö hakee yrittäjänä Eläketurvakeskukselta jatkoa A1-todistukselle. Henkilölle voidaan myöntää A1-todistus ilman edeltävää 4 kuukauden YEL-vakuuttamista, koska henkilö työskentelee edelleen samalle suomalaiselle yritykselle ja jatkaa samassa työtehtävässä kuin aiemman A1-todistuksen voimassa ollessa.
Yritystoiminnan tulee olla samankaltaista Suomessa ja toisessa EU-maassa
Suomessa yrittäjätoimintaa harjoittava henkilö voi lähteä tilapäisesti tekemään samankaltaista työtä toiseen EU-maahan ja kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan.
Kun määritellään, onko yrittäjän ulkomailla tekemä työ samankaltaista kuin yrittäjän tavallisesti tekemänsä työ, käytetään perusteena työn todellista laatua. Merkitystä ei ole sillä, määritelläänkö tehtävä työ toisessa EU-maassa palkkatyöksi tai itsenäisenä ammatinharjoittajana tehtäväksi työksi.
Yleensä yrittäjän tekemä työ samalla alalla katsotaan olevan samankaltaista työtä. Samallakin alalla työ voi olla myös hyvin erilaista, joten aina ei ole mahdollista soveltaa tätä yleistä sääntöä.
Esimerkki: työ ei ole samankaltaista
Henkilö työskentelee ravintoloitsijana (yrittäjä) Suomessa ja henkilö muuttaa tilapäisesti Viroon, jossa henkilö tekee työtä teurastajana (yrittäjä). Henkilön ei katsota tekevän ”samankaltaista työtä”, sillä henkilön Virossa tekemä työ ei muistuta henkilön Suomessa tekemää työtä. Näin ollen henkilö ei voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan lähetettynä yrittäjänä.
Esimerkki: työ on samankaltaista
Henkilö on asianajajana toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja, joka on erikoistunut rikoslainsäädäntöön Suomessa. Henkilö saa Ruotsissa toimeksiannon, jossa henkilö neuvoo suuryritystä omistajaohjauksessa. Koska henkilö toimii edelleen juridiikan parissa, henkilö voi olla lähetetty yrittäjä Ruotsissa ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan, jos lähettämisen edellytykset muutoin täyttyvät.
Ulkomaan työskentelyn tulee olla tilapäistä
Ulkomailla työskentelyn on oltava aina tilapäistä, jotta yrittäjää voitaisiin pitää lähetettynä yrittäjänä.
Lähetetty yrittäjä voi harjoittaa yrittäjätoimintaa ulkomailla ja kuulua Suomen sosiaaliturvaan enintään 24 kuukauden ajan.
Jos lähetetty yrittäjä työskentelee samassa maassa yhdenjaksoisesti yli 24 kuukauden ajan, mutta kuitenkin edelleen tilapäisesti, voi yrittäjä kuulua Suomen sosiaaliturvaan poikkeusluvalla, jos edellytykset poikkeusluvan myöntämiselle ovat olemassa.
Eläketurvakeskus voi myöntää yrittäjälle useita peräkkäisiä todistuksia Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, jos ulkomaantyöskentelyn kokonaisaika samassa maassa on enintään 24 kuukautta.
Uusi ulkomaantyöskentelyjakso samaan maahan aloittaa uuden 24 kuukauden lähettämisajan laskemisen. Uutena työskentelyjaksona aikaisempaan työskentelymaahan voidaan yleensä pitää työskentelyä, joka alkaa kun edellisen, samaan maahan kohdistuneen ulkomaantyöskentelyjakson päättymisestä on kulunut vähintään 2 kuukautta
Esimerkki työskentelymaan vaihtumisesta:
Suomessa toimiva yrittäjä lähtee tilapäisesti 18 kuukaudeksi harjoittamaan samaa yrittäjätoimintaa Ruotsissa. Ruotsissa työskentelyn jälkeen hän lähtee vielä 10 kuukaudeksi Norjaan laajentamaan yrittäjätoimintaansa. Tämän jälkeen hän palaa Suomeen jatkaakseen yrittäjätoimintaa Suomesta käsin. Yrittäjä hakee molemmille työskentelyjaksoille Eläketurvakeskukselta A1-todistusta osoitukseksi Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Yrittäjälle voidaan myöntää A1-todistukset Ruotsiin 18 kuukaudeksi ja tämän jälkeen vielä Norjaan 10 kuukaudeksi
Katso lisää poikkeuslupamenettelystä ohjeistosta Poikkeuslupa EU-tilanteissa.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Muokattu ohjeen rakennetta. lisätty kaaviokuva ja lisätty tietoa mm. EU:n ulkopuolella asuvasta yrittäjästä. Päivitetty poikkeuslupaa koskevaa teknistä ohjetta.
Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.
Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa
Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee
- fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.
Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.
Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattava osa asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee 3 viikkoa kuukaudessa. Yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään.
Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan
Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti
- yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
- harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
- suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
- asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.
Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattavaa osaa ei asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee vain 4 päivää kuukaudessa. Yrittäjän yritys on rekisteröity Ruotsissa. Yrityksellä on Ruotsissa myös toimipaikka ja suurin osa yrityksen asiakkaista on ruotsalaisia. Koska yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan yrittäjän toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Toiminnan keskuspaikka on tässä tapauksessa Ruotsi. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään eikä yrittäjä saa YEL-vakuuttaa toimintaansa Suomessa.
Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa
Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.
Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeen sisältöä siirretty ja täsmennetty ohjeessa Apurahansaajan Suomessa vakuuttamisen edellytykset EU-tilanteissa.
EU-asetusten tarkoittamana yrittäjänä pidetään myös MYEL:ssä tarkoitettua apurahansaajaa.
Apurahansaajaan sovelletaan perusasetuksen yrittäjiä koskevia säännöksiä, vaikka apurahansaaja ei perinteisessä mielessä olekaan yrittäjä. Siten tilapäisesti ulkomailla työskentelevään apurahansaajaan sovelletaan samoja säännöksiä kuin tilapäisesti ulkomailla työskentelevään yrittäjään.
Toisessa EU-maassa työskentelevä apurahansaaja voi ottaa itselleen MYEL-vakuutuksen ulkomaantyönsä ajaksi, jos apurahansaajalla on Eläketurvakeskuksen antama A1-todistus.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjetta edellytyksistä tarkennettu ja täydennetty.
Tilapäisesti toisessa maassa työskentelevä apurahansaaja
Toiseen EU-maahan enintään 24 kuukaudeksi lähtevä apurahansaaja voi edelleen kuulua Suomen sosiaaliturvaan, jos hän
- täyttää MYEL:n vakuuttamisen edellytykset ja
- on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen ulkomaille lähtöään.
Suomen sosiaaliturvaan kuuluminen ennen apurahatyön alkua tarkoittaa käytännössä sitä, että henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan joko työskentelynsä tai asumisensa perusteella.
Käytännössä riittää, että henkilö on työskennellyt Suomessa vähintään 1 kuukauden välittömästi ennen ulkomaantyön alkua.
Jos henkilö ei ole työskentelynsä perusteella kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, täyttyy Suomen sosiaaliturvaan kuulumisen edellytys myös sillä, että hän on kuulunut Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvan (niin sanotun Kela-turvan) piiriin vähintään 1 kuukauden ajan ennen tilapäisen ulkomaantyön aloittamista.
Jos henkilö ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan 1 kuukauden vähimmäisaikaa ennen ulkomaantyön alkua, arvioidaan Suomessa vakuuttamisen edellytykset tapauskohtaisesti.
Poikkeusluvan perusteet EU-tilanteissa
EU-maiden viranomaisilla on mahdollisuus sopia keskenään poikkeuksista kaikkiin vakuuttamista koskeviin sääntöihin. Jos työskentely ulkomailla kestää esimerkiksi yli 24 kuukautta, apurahansaaja voi edelleen pysyä Suomen sosiaaliturvan piirissä poikkeusluvalla.
Useassa maassa tavallisesti työskentelevä apurahansaaja
Useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevään apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen säännösten mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Kun henkilö tekee työtä ulkomailla ja
- saa sekä Suomesta myönnettyä apurahaa että
- on työsuhteessa ulkomaiseen työnantajaan (työ- tai virkasuhteessa)
ei henkilön suomalaista apurahaa voida vakuuttaa Suomessa vaan kaikki työ tulee tällöin vakuuttaa pääsäännön mukaisesti kokonaisuudessaan työntekomaassa.
Jos työntekomaan lainsäädännön mukaan henkilön ei ole mahdollista vakuuttaa Suomesta myönnettyä apurahaa kyseisessä työskentelyvaltiossa, voi Eläketurvakeskus hakea hänelle poikkeuslupaa ja sopia Suomessa vakuuttamisesta työskentelymaan viranomaisen kanssa. Eläketurvakeskus harkitsee poikkeusluvan hakemisen edellytykset. Tällöin apurahansaajan tuloista pääosan on tultava Suomesta myönnetystä apurahasta. Lisäksi ulkomaisen työnantajan tulee olla halukas hoitamaan vakuutuksensa Suomessa.
Henkilöllä saattaa apurahan lisäksi olla työ- tai virkasuhde suomalaiseen työnantajaan, joka lähettää hänet työhön ulkomaille.
Jos henkilö työskentelee ulkomailla apurahan turvin ja lisäksi lähetettynä työntekijänä, voi apurahansaaja kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Hänelle voidaan myöntää A1-todistus, jos lähettämisen tai poikkeusluvan edellytykset täyttyvät. A1-todistusta tulee tällöin hakea Eläketurvakeskuksesta. Eläketurvakeskus tutkii täyttyvätkö lähettämisen edellytykset.
Henkilölle voidaan siten myöntää A1-todistus tilanteessa, jossa hän on samanaikaisesti apurahansaaja ja lähetetty työntekijä.
Apurahansaaja voi tietyin edellytyksin keskeyttää MYEL-vakuutuksensa muun asiotyön vuoksi myös silloin kun hän työskentelee EU-maassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa.
Apurahansaaja työskentelee paikalliselle työnantajalle tai aloittaa yrittäjätoiminnan ulkomailla
Jos apurahansaaja työskentelee EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa ja hän keskeyttää apurahalla työskentelynsä muun ansiotyön vuoksi, sovelletaan häneen lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan siitä alkaen, kun henkilö aloittaa työskentelyn paikalliselle työnantajalle tai yrittäjätoiminnan. Vastaavana aikana apurahansaajaan ei voida soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki: Apurahansaaja aloittaa työskentelyn paikallisen työnantajan palveluksessa
Apurahansaaja työskentelee Saksassa ja hänellä on Eläketurvakeksuksen myöntämä A1-todistus osoituksena Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Apurahansaaja aloittaa työskentelyn saksalaisen työnantajan palveluksessa ja keskeyttää MYEL-vakuutuksensa. Henkilöön sovelletaan työskentelyn alkamisesta lukien Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus peruuttaa antamansa A1-todistuksen siitä alkaen eikä henkilö voi kuulua enää Suomen sosiaaliturvaan
Keskeytyksen jälkeiseen apurahatyöskentelyyn sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Se, tuleeko apurahatyöskentely vakuuttaa työskentelymaassa, riippuu kyseisen maan kansallisesta lainsäädännöstä.
Jos apurahansaaja työskentelee EU- tai sosiaaliturvasopimusmaassa ja haluaa MYEL-vakuuttaa keskeytyksen jälkeen apurahatyönsä Suomessa, tulee apurahansaajan hakea siihen poikkeuslupaa Eläketurvakeskukselta. Eläketurvakeskus voi sopia Suomessa vakuuttamisesta työskentelymaan viranomaisen kanssa. Keskeytyksen jälkeinen apuraha voidaan siis vakuuttaa MYEL:n mukaan Suomessa ainoastaan, jos työskentelyvaltion toimivaltainen viranomainen suostuu Eläketurvakeskuksen poikkeuslupapyyntöön.
Apurahansaaja työskentelee suomalaiselle työnantajalle keskeytyksen aikana
Jos apurahansaaja keskeyttää apurahalla työskentelynsä ulkomailla työskennelläkseen suomalaiselle työnantajalle, voi hän kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan, jos hänen työskentelynsä täyttää lähetettyjä työntekijöitä koskevat edellytykset. Työnantajan tulee siinä tapauksessa hakea Eläketurvakeskukselta A1-todistusta. Jos A1-todistusta ei voida myöntää tai työnantaja ei hae sitä, henkilöön sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki: Apurahansaaja aloittaa työskentelyn Suomessa toimivan työnantajan palveluksessa
Apurahansaaja työskentelee Saksassa ja hänellä on Eläketurvakeskuksen myöntämä A1-todistus osoituksena Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Apurahansaajan työskentely Saksassa on kestänyt 6 kuukautta, kun hän aloittaa työskentelyn Suomessa toimivan työnantajan palveluksessa ja keskeyttää MYEL-vakuutuksensa. Saksassa työskentely on tilapäistä ja kestää 1 vuoden. Työnantaja hakee henkilölle Eläketurvakeskuksesta A1-todistusta työsuhteen alkamisesta alkaen.
Eläketurvakeskus peruuttaa henkilölle apurahansaajana antamansa A1-todistuksen keskeytyksestä alkaen ja myöntää uuden A1-todistuksen lähetettynä työntekijänä 1 vuodeksi.
Jos apurahansaaja on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan keskeytyksen aikana, Eläketurvakeskus voi tietyissä tilanteissa myöntää A1-todistuksen myös kuulematta työskentelymaan viranomaisia.
Apurahatyö, joka on kestänyt alle 4 kuukautta ennen keskeytystä
Jos apurahatyö on kestänyt alle 4 kuukautta ennen keskeytystä, MYEL-vakuutus poistetaan. Tällöin Eläketurvakeskus peruuttaa henkilölle apurahatyötä varten antamansa A1-todistuksen ja henkilön oikeuden Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan kyseiseltä alle 4 kuukauden apurahatyöjaksolta ratkaisee Kela.
Kun apurahansaaja on lähdössä ulkomaille työskentelemään apurahan turvin, hänen tulee tehdä hakemus
- Melaan apurahan vakuuttamisesta MYEL:n mukaan ja
- Eläketurvakeskukseen Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ulkomailla työskenneltäessä.
Eläketurvakeskukseen tehdystä hakemuksesta välittyy tieto automaattisesti myös Kelaan.
Muutokset edelliseen versioon
Tarkennettu ohjetta ja päivitetty linkitykset.
Jos Suomesta apurahaa saava henkilö, joka täyttää MYEL-vakuuttamisen edellytykset, tekee apurahatyötään tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö yrittäjiä koskevien määräysten mukaan.
- Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
- Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
- Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkaistaan apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, kuten yrittäjän, joka työskentelee myös virkamiehenä.
Katso eri tilanteita koskevat yrittäjäohjeet.
Jos apurahansaaja saa apurahaa vain ulkomaiselta taholta, apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a. Kun apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a, apurahansaajaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ratkaista automaattisesti yrittäjiä koskevien määräysten mukaan vaan tilanne voi tulla ratkaistavaksi myös työntekijöitä tai ns. ei-aktiiveja henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Ulkomaista apurahaa saavan henkilön osalta tulee siten ensin erikseen selvittää, missä roolissa työskentelevänä henkilöä pidetään apurahansaajan työskentelymaassa.
Joissakin maissa apurahansaajia pidetään yrittäjinä, mutta monessa maassa apurahansaaja rinnastuu ns. ei-aktiiviin henkilöön. Tällaiset tilanteet ratkaistaan siten tapauskohtaisesti ja useassa EU-maassa työskentelevän apurahansaajan tulee olla yhteydessä asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisiin tilanteen ratkaisemiseksi.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Useassa EU-maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä kerrallaan. Henkilöä tulee kohdella ikään kuin henkilö työskentelisi ja saisi tulonsa vain siinä EU-maassa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, tulee hänen YEL-työtulossa ottaa huomioon kaikissa EU-maissa tehty työ. Vastaavasti vaikka henkilöllä olisi useita ulkomaisia työnantajia, tulee kaikkien työnantajien maksaa lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut siihen maahan, jonka lainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Seuraavilla asioilla on merkitystä kun ratkaistaan se, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä useassa maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan:
- Missä maassa henkilö asuu.
- Työskenteleekö henkilö työntekijänä, virkamiehenä vai yrittäjänä.
- Missä maassa henkilö harjoittaa huomattavaa osaa toiminnastaan.
- Minkä maalaisille työnantajille henkilö työskentelee.
- Missä henkilön toiminnan keskuspaikka sijaitsee, jos henkilö toimii yrittäjänä.
- Milloin hänen työskentelynsä on alkanut, ennen vai jälkeen 1.5.2010 tai 28.6.2012.
- Onko hänen työskentelytilanteensa pysynyt muuttumattomana.
Muutokset edelliseen versioon
Ohjeeseen on muutettu, että jos henkilö saa rahaetuutta ja työskentelee toisessa EU-maassa, tulee henkilön ottaa yhteyttä Kelaan. Aiemmin ohjeistus oli ottaa yhteyttä Eläketurvakeskukseen. Tarkennettu tilannetta, jossa henkilö työskentelee virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä maassa.
Useassa EU-maassa työskentelyllä tarkoitetaan sitä, että henkilö työskentelee työsuhteessa tai harjoittaa yrittäjätoimintaa säännönmukaisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa. Työskentely eri maissa voi olla samanaikaista tai vuorottelevaa. Jotta työskentelyä voidaan pitää tavallisesti useassa maassa tapahtuvana, tulee työskentelyn eri maissa olla jatkuvaa ja toistuvaa.
Arvio siitä, onko kyseessä useassa maassa työskentely vai yhdessä maassa työskentely, perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Ratkaisevaa kuitenkin on harjoitetun toiminnan kesto eli onko toiminta eri maissa luonteeltaan pysyvää vai tilapäistä.
Työskentely toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella katsotaan kyseisessä maassa työskentelyksi. Henkilö, joka työskentelee tavallisesti esimerkiksi sekä maissa Suomessa että Ruotsin lipun alla olevalla aluksella, on useassa maassa työskentelevä henkilö.
Tarkasteluaika 12 kuukautta
Määritettäessä sovellettavaa lainsäädäntöä otetaan huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kahden tai useamman maan tilanteen on jatkuttava vähintään 12 kuukautta, vaan lyhyemmälläkin aikavälillä henkilö saattaa työskennellä useassa EU-maassa. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon tulevien 12 kuukauden lisäksi edeltävien 12 kuukauden toteutunut tilanne.
Työntekijänä useassa maassa
Työntekijä työskentelee useassa EU-maassa, jos
- hänellä on yksi työnantaja, jolle hän työskentelee useassa maassa tai
Esimerkkejä: Työskentely yhdelle työnantajalle useassa maassa
Henkilö työskentelee suomalaiselle työnantajalleen 2 päivää viikossa Ruotsissa ja 3 päivää viikossa Suomessa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Henkilö ajaa rekka-autoa Saksasta eri Etelä-Euroopan maihin. Henkilön työskentelymaat vaihtuvat siten lähes päivittäin. Henkilö on useassa EU-maassa työskentelevä työntekijä.
- hän työskentelee eri maissa useille työnantajille; työsuhteiden eri työnantajiin ei tarvitse olla voimassa samanaikaisesti vaan kyseessä voi olla myös vuorotteleva toiminta eri maissa.
Esimerkkejä: Työskentely usealle työnantajalle eri maissa
Henkilö työskentelee lääkärinä suomalaiselle työnantajalleen Suomessa. Vapaapäivinään ja loma-aikoinaan hän tekee sijaisuuksia norjalaiselle työnantajalleen Norjassa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Henkilö työskentelee ensin 3 kuukautta Suomessa suomalaiselle työnantajalle, minkä jälkeen hän lähtee 2 kuukaudeksi työskentelemään Ruotsiin ruotsalaiselle työnantajalle. Tämän jälkeen hän palaa taas Suomeen töihin 5 kuukaudeksi ja lähtee sen jälkeen uudestaan Ruotsiin töihin 2 kuukaudeksi paikallisen työnantajan palvelukseen. Hän työskentelee tällä tavalla esimerkiksi 2 vuoden ajan ja on siten useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Muusikko työskentelee Suomessa suomalaisille työnantajille. Lisäksi hän käy esiintymiskeikoilla eri EU-maissa useita kertoja vuodessa. Työskentely tapahtuu työsuhteessa paikallisiin työnantajiin. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.
Yrittäjänä useassa maassa
Yrittäjä harjoittaa toimintaa useassa maassa, jos hän harjoittaa samanaikaisesti tai vuorotellen yhtä tai useampaa erillistä toimintaa itsenäisenä ammatinharjoittajana kahden tai useamman EU-maan alueella.
Esimerkkejä: Työskentely yrittäjänä useassa maassa
Henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa. Parina viikonloppuna kuukaudessa hän käy asiakaskäynneillä Ruotsissa. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä yrittäjä.
Henkilö toimii 8 kuukautta vuodessa yrittäjänä Suomessa. Talvisin hän työskentelee yrittäjänä Ruotsissa 4 kuukautta. Henkilö on useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä yrittäjä.
Yrittäjätoiminnan luonteella ei ole merkitystä, mutta pienimuotoista työskentelyä ei kuitenkaan oteta huomioon määriteltäessä sovellettavaa lainsäädäntöä.
Työntekoa eri EU-maissa eri rooleissa
Useassa maassa työskentelevä henkilö voi olla myös esimerkiksi
- yhdessä maassa virkamiehenä ja toisessa työntekijänä tai
- työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa.
Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevia määräyksiä noudatetaan myös silloin, jos henkilö työskentelee lentohenkilökunnan jäsenenä ja
- hänellä on kotiasema useammassa kuin yhdessä EU-maassa tai
- hänellä on kotiasema yhdessä EU-maassa ja hän työskentelee toisessa EU-maassa työntekijänä tai yrittäjänä.
Myös näissä tilanteissa tarkastellaan onko työskentely eri maissa jatkuvaa ja toistuvaa.
Pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon myöskään näissä tilanteissa, kun määritellään sovellettavaa lainsäädäntöä.
Milloin ei ole kyseessä useassa maassa työskentely
Kyseessä ei ole useassa maassa työskentely, jos
- työ tosiasiallisesti tehdään vain yhdessä maassa. Useassa maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten soveltaminen edellyttää, että henkilö fyysisesti työskentelee useassa EU-maassa. Virkamiehenä ja työntekijänä/yrittäjänä yhdessä maassa työskentelevään henkilöön sovelletaan kuitenkin tietyissä tilanteissa useissa maissa työskenteleviä koskevia sääntöjä.
Esimerkkejä: Työtä vain yhdessä maassa
Henkilö tekee työtä Suomessa työntekijänä. Lisäksi hän omistaa yrityksen, joka on rekisteröity Virossa, mutta hän ei tee tälle yritykselleen lainkaan töitä Virossa vaan ainoastaan Suomessa. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö.
Henkilö työskentelee Saksassa saksalaiselle työnantajalle. Lisäksi hän tekee etätyötä kotoaan Saksasta käsin suomalaiselle työnantajalle. Koska työ tosiasiallisesti tehdään vain Saksassa, kyseessä ei ole useassa EU-maassa tavallisesti työskentelevä työntekijä.
Henkilö työskentelee Ruotsissa suomalaiselle työnantajalle. Joka kolmas viikko hän on vapaalla, jonka ajaksi hän palaa asuinmaahansa Suomeen. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö.
- kyseessä on yksittäinen työskentelyjakso toisessa EU-maassa.
Esimerkki: Yksittäinen työskentelyjakso
Henkilö työskentelee tavallisesti Suomessa sairaanhoitajana. Hän lähtee työskentelemään kesäksi Norjaan sairaanhoitajana paikallisen työnantajan palvelukseen. Kesän aikana hän työskentelee vain Norjassa, minkä jälkeen hän palaa asuinmaahansa Suomeen jatkamaan työskentelyään suomalaiselle työnantajalleen. Norjalaisen työnantajan kanssa ei ole sovittu useammasta kuin yhdestä työskentelyjaksosta. Henkilö ei ole useassa maassa työskentelevä henkilö. Häneen sovelletaan kesän aikana työskentelymaan Norjan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus ei myönnä hänelle A1-todistusta.
- Työskentelymaat vaihtuvat pitkällä aikavälillä tarkasteltuna, mutta työskentelyjakso kerrallaan yhdessä maassa on pitkä (esimerkiksi 1 vuosi).
Rahaetuutta yhdestä maasta ja työskentelyä toisessa maassa
Jos henkilö saa Suomesta työskentelyyn perustuvaa lyhytaikaista rahaetuutta ja hän työskentelee samanaikaisesti toisessa EU-maassa, tulee hänen ottaa yhteyttä Kelaan sosiaaliturvatilanteensa selvittämiseksi.
Tällaisia lyhytaikaisia rahaetuuksia ovat esimerkiksi sairauspäivärahat ja työttömyysetuudet. Eläke ei ole tällainen etuus.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa asuinpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa henkilö asuu vakinaisesti. Henkilön asuinmaalla on suuri merkitys, kun määritellään, minkä maan sosiaaliturvaan useassa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu.
Asuinmaata määriteltäessä otetaan huomioon henkilön kokonaistilanne. Asuinmaana pidetään maata, jossa henkilö asuu tavanomaisesti ja pysyvästi ja johon hänellä on kiinteät siteet. Asuinmaa on siis se maa, jossa hänen intressiensä keskuksen voidaan katsoa olevan.
Asuinmaan määrittelyssä otetaan huomioon seuraavia seikkoja:
- oleskelun kesto ja jatkuvuus
- harjoitetun toiminnan luonne; erityisesti paikka, jossa toimintaa tavanomaisesti harjoitetaan, toiminnan pysyvyys tai työsopimuksen kesto
- perheasema ja perhesiteet
- muun kuin ansiotoiminnan harjoittaminen
- asumistilanne, erityisesti asunnon vakituisuus
- missä maassa henkilön katsotaan verotustarkoituksissa asuvan.
Asumista määriteltäessä käytetään EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tarkoitettua asumiskäsitettä, jota unionin tuomioistuin on tulkinnut ja joka on kansallisesta lainsäädännöstä riippumaton. Asuinmaata ei siten ratkaista esimerkiksi Suomen asumisperusteisesta sosiaaliturvasta rajat ylittävissä tilanteissa annetun lain nojalla, vaikka asumisen käsitteet EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ja kyseisessä laissa ovat hyvin samankaltaiset.
Asumista ratkaistaessa eivät tule myöskään sovellettaviksi kotikuntalain säännökset, joten yksinomaan väestötietojärjestelmään tehdyillä merkinnöillä ei ole ratkaisevaa merkitystä, kun määritellään missä maassa henkilö asuu. Henkilön asuinmaa määritellään siten tosiasiallisen oleskelun perusteella.
Asuinmaan määrittely, jos siitä on erimielisyyttä
Jos kahden tai useamman EU-maan laitosten välillä on erimielisyyttä henkilön asuinmaan määrittämisessä, laitosten on vahvistettava asuinmaa yhteisellä sopimuksella. Jos laitokset eivät pääse yhteisymmärrykseen tosiseikkojen perusteella, ratkaisevana pidetään
- henkilön tarkoitusta, joka käy ilmi tosiseikoista ja olosuhteista ja
- erityisesti syitä, jotka ovat johtaneet muuttamiseen.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Tarkennettu ohjeeseen, mihin sääntöihin huomattavan osan määrittely perustuu, miten työnantajana ja yrittäjänä samanaikaisesti työskentelevän henkilön huomattava osa arvioidaan sekä miten muutokset vaikuttavat.
Kun työntekijä, yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään useassa eri EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn vaikuttaa se, tekeekö kyseinen henkilö huomattavan osan työstään asuinmaassaan vai ei. Huomattavan osan käsite on määritelty EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.8. artiklassa.
Henkilön asuinmaassaan tekemän työn osuudella on siten vaikutusta siihen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi. Sillä, miten työ jakaantuu muiden EU-maiden välillä ei sen sijaan ole merkitystä, ellei jossakin EU-maassa työskentely ole pienimuotoista. Katso erillinen ohjeistus pienimuotoisuudesta. Asuinmaan määrittelystä on myös oma ohjeensa.
Henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen ratkaisee, katsotaanko henkilön tekevän huomattavan osan työstään asuinmaassaan. Ratkaisu perustuu asianosaisten henkilön tilanteesta antamiin tietoihin, arvioon tulevasta työskentelystä sekä jo toteutuneeseen työskentelyn jakaantumiseen eri maiden välillä.
Miten määritellään huomattava osa työntekijän toiminnasta
Jos työntekijän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan työntekijän työskentelevän siellä huomattavan osan.
Kun määritellään harjoittaako työntekijä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon
- työaika ja/tai
- palkka
- henkilön tilanne kokonaisuudessaan.
Työntekijä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että
- vähintään 25 prosenttia työntekijän työajasta täyttyy asuinmaassa ja/tai
- työntekijä ansaitsee vähintään 25 prosenttia ansiotuloistaan asuinmaassaan.
Kun määritellään, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään, otetaan yllä mainittujen perusteiden lisäksi huomioon tilanne, jonka arvioidaan vallitsevan seuraavien 12 kuukauden aikana. Työnantajan ja työntekijän tulee siten arvioida, miten työntekijän työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee työnantajan ja työntekijän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana.
Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu henkilön työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä huomattavasta osasta:
- Henkilö työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa 1 viikon kuukaudessa. Kyseessä on huomattava työskentely asuinmaassa.
- Henkilö työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa 1 päivän viikossa. Kyseessä ei ole huomattava työskentely asuinmaassa.
- Työntekijä asuu Suomessa. Työntekijällä on ruotsalainen työnantaja, joka myös maksaa työntekijän palkan. Työntekijä työskentelee 4 päivää kuukaudessa Suomessa, 6 päivää Ruotsissa ja 10 päivää Tanskassa. Työskentely 4 päivää kuukaudessa asuinvaltiossa Suomessa on vähemmän kuin 25 prosenttia työskentelystä. Tämä ja Ruotsista tapahtuva palkan maksu huomioon ottaen työntekijä ei harjoita huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan Suomessa.
Mitä tarkoitetaan työntekijän työajalla
Työajalla tarkoitetaan ajanjaksoa, jonka aikana
- työntekijä tekee työtä tai
- on työnantajan käytettävissä ja suorittaa tehtäviään kansallisen lainsäädännön ja/tai käytännön mukaisesti.
Näin ollen päivystysaika, jolloin työntekijän on oltava fyysisesti läsnä työnantajan määrittämässä paikassa, katsotaan kokonaistyöajaksi riippumatta siitä, että päivystysajan aikana on hetkiä, jolloin kyseinen työntekijä ei jatkuvasti harjoita ammatillista toimintaa.
Miten määritellään huomattava osa yrittäjän toiminnasta
Jos yrittäjän toiminnasta määrällisesti merkittävä osa tapahtuu tietyssä EU-maassa, katsotaan yrittäjän työskentelevän siellä huomattavan osan. Edellytys on siten vastaava kuin työntekijöillä.
Kun määritellään, harjoittaako yrittäjä huomattavaa osaa toiminnastaan asuinmaassaan, otetaan huomioon seuraavat seikat:
- työaika
- liikevaihto
- suoritettujen palveluiden lukumäärä ja/tai tulo
- yrittäjän tilanne kokonaisuudessaan.
Yrittäjä harjoittaa huomattavan osan toiminnastaan asuinmaassaan, jos kokonaisarvioinnissa käy ilmi, että vähintään 25 prosenttia edellä esitetyistä perusteista täyttyy yrittäjän asuinmaassa. Näin siitäkin huolimatta, että kyseessä ei välttämättä ole suurin osa toiminnasta.
Yrittäjän tulee arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana eri EU-maiden välillä. Arvioinnin tulee perustua sovittuihin työaikajärjestelyihin ja sopimuksiin. Jos kyseessä on alle 12 kuukauden mittainen työskentelyjakso useassa eri EU-maassa, tulee yrittäjän arvioida, miten työskentely tulee jakaantumaan kyseisen ajanjakson aikana. Myös yrittäjien kohdalla aiemmin toteutunutta tilannetta voidaan käyttää huomattavan osan arvioinnin pohjana.
Ratkaisu huomattavasta osasta perustuu kokonaisarvioon yrittäjän tilanteesta, mutta käytännössä useimmissa tilanteissa arvioinnissa korostuu yrittäjän työskentelyajan jakaantuminen eri maiden välillä.
Yrittäjiä koskevia periaatteita noudatetaan Suomessa myös apurahansaajiin.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattavan osan määrittely
Henkilö asuu ja toimii yrittäjänä Suomessa. Henkilö toimii yrittäjänä myös Ruotsissa 1 päivän viikossa. Koska henkilö työskentelee muun ajan Suomessa, katsotaan henkilön harjoittavan huomattavan osan toiminnastaan Suomessa.
Huomattavan osan määrittely kun työtä tehdään työntekijänä ja yrittäjänä useassa EU-maassa
Jos henkilö tekee työtä useassa EU-maassa työntekijänä ja lisäksi yrittäjänä, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jota henkilön työntekijänä tekemään työhön tulee soveltaa. Tämä perustuu EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13.3. artiklaan. Katso tarkemmin erillinen ohjeistus.
Tällaisessa tilanteessa, kun arvioidaan, tekeekö henkilö asuinmaassaan huomattavan osan työstään, otetaan huomioon vain työntekijäasemassa asuinmaassa tehtävä työ.
Esimerkki: Ei huomattavaa osaa työntekijänä
Henkilö työskentelee työntekijänä suomalaiselle työnantajalle asuinmaassaan Suomessa 2 päivää kuukaudessa. Suomessa henkilö harjoittaa lisäksi yrittäjätoimintaa noin 5 päivää kuukaudessa. Muun ajan henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilö ei harjoita työntekijänä huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan siten Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä perusasetuksen 13.3. nojalla.
Muutokset huomattavassa osassa
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, jos asuinmaassa työskentelyn määrässä tapahtuu muutos A1-todistuksen voimassaolon aikana siten, että aikaisemmasta poiketen 25 % osuus ylittyy tai alittuu. Tilapäisestä muutoksesta työn jakaantumisessa eri EU-maiden välillä ei tarvitse ilmoittaa, jos kokonaisuutena arvio huomattavasta osasta seuraavien 12 kuukauden aikana pysyy ennallaan.
Vaikka jälkeenpäin tietoon tulisikin muutos asuinmaassa tehdyn työn määrässä, annettu A1-todistus pysyy lähtökohtaisesti voimassa. A1-todistusta ei siten yleensä peruuteta takautuvasti tästä syystä. Näin pystytään varmistamaan ratkaisun laillinen pysyvyys ja vältytään jojo-efektiltä eri EU-maiden sosiaaliturvalainsäädäntöjen soveltamisen välillä. Tämä on tärkeää varsinkin niiden henkilöiden osalta, jotka vaihtavat työskentelymaata hyvin usein ja joiden työtilanteet saattavat vaihdella hyvin paljon vuoden aikana, kuten esimerkiksi kuljetusalalla työskentelevillä henkilöillä. Edellytyksenä kuitenkin on, että henkilö ja työnantajat ovat antaneet parhaan kykynsä mukaisesti alun perin todenmukaisia tietoja asuinmaan sosiaaliturvaviranomaiselle.
Tarvittaessa asuinmaan sosiaaliturvaviranomaisilla on kuitenkin oikeus tarkistaa tekemänsä ratkaisu myös takautuvasti. Jos alkujaan sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi ei ole annettu tahallisesti vääriä tietoja, ratkaisun uudelleentarkastelusta aiheutuvat muutokset tulevat lähtökohtaisesti voimaan tarkasteluhetkestä lukien.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Tarkennettu ohjetta ja lisätty esimerkkejä.
Jos henkilö työskentelee useassa eri EU/ETA -maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä määriteltäessä pienimuotoista työskentelyä ei oteta huomioon lainvalintaratkaisussa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään tällöin niin kuin henkilö työskentelisi vain niissä maissa, joissa henkilö työskentelee enemmän kuin pienimuotoisesti. Pienimuotoisen työn jättämisestä huomiotta on säädetty EU:n sosiaaliturva-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen 987/2009 (täytäntöönpanoasetus) 14.5b artiklassa.
Tarkemmat tiedot
EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa Käytännön oppaassa on todettu, että henkilön, joka ”harjoittaa pienimuotoista toimintaa” yhdessä jäsenvaltiossa ja työskentelee myös toisessa jäsenvaltiossa, ei voida katsoa harjoittavan toimintaa tavallisesti kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, eikä henkilö täten kuulu 13 artiklan soveltamisalaan. Tällaisessa tapauksessa sovellettavan lainsäädännön määrittämisen kannalta henkilön katsotaan harjoittavan toimintaa vain yhdessä jäsenvaltiossa.
Pienimuotoisuutta koskevan määräyksen tarkoitus EU:n sosiaaliturva-asetuksissa on estää se, että pienimuotoinen työskentely siirtäisi henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön toiseen maahan kuin missä henkilö työskentelee muutoin.
Käytännössä sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään määrittelyssä huomioimatta, on merkitystä esimerkiksi, kun henkilö työskentelee eri rooleissa eri EU-maissa. Pienimuotoisuus vaikuttaa siten sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön esimerkiksi, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa työntekijänä ja toisessa maassa yrittäjänä/apurahansaajana ja työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista. Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan pienimuotoisuus vaikuttaa sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön myös silloin, kun henkilö työskentelee yhdessä EU-maassa virkamiehenä ja toisessa EU-maassa työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana ja virkamiestyö on pienimuotoista.
Sillä, että pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, voi olla merkitystä myös silloin, kun
- henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
- henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
- henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.
Pienimuotoisen toiminnan jättäminen ottamatta huomioon voi vaikuttaa myös siihen, milloin henkilöön sovelletaan ns. lähetettyjä työntekijöitä tai yrittäjiä koskevia määräyksiä ja toisaalta milloin henkilöön sovelletaan useassa eri EU-maassa työskentelyä koskevia EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 13 artiklan määräyksiä.
Millainen työskentely on pienimuotoista?
Pienimuotoisena pidetään työskentelyä, joka on jatkuvaa, mutta ajallisesti ja taloudellisesti merkityksetöntä. Ohjeellisesti pienimuotoisena voidaan pitää työtä, jonka osuus henkilön kaikesta työskentelystä on
- alle 5 prosenttia säännöllisesti työajasta ja/tai
- alle 5 prosenttia kokonaispalkasta.
Kun arvioidaan, onko työskentely pienimuotoista, otetaan aina huomioon henkilön työskentely kokonaisuutena ja tulkinta perustuu kokonaisarvioon henkilön tilanteesta. Kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös työn luonne.
Tarkemmat tiedot
Ohjeelliset rajat pienimuotoisuudesta on annettu EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa Käytännön oppaassa.
Esimerkkejä pienimuotoisesta työstä :
- Henkilö työskentelee työntekijänä Ruotsissa 1 työpäivän kuukaudessa, mikä tarkoittaa enintään 12 työpäivää vuodessa. Henkilön työstään saamat ansiot vastaavat työhön käytettyä aikaa. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa yrittäjänä. Työntekijätyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän yrittäjätyön perusteella.
- Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle työnantajalle kokoaikatyössä. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa osa-aikaisesti. Osa-aikaisen virkatyön osuus henkilön kaikesta yhteenlasketusta työajasta ja ansioista on alle 5 %. Osa-aikaista virkatyötä pidetään pienimuotoisena. Sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan tällöin vain henkilön Suomessa tekemän työntekijäasemassa tapahtuvan työn perusteella.
Pienimuotoinen työ työntekijänä ja lisäksi työtä yrittäjänä/apurahansaajana
Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee työntekijänä yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilö työskentelee työntekijänä. Jos työntekijänä tehtävä työ on pienimuotoista, työntekijänä tehtävää työtä ei kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön yrittäjätyön mukaisesti.
Tarkemmat tiedot
Unionin tuomioistuin on vahvistanut tämän tulkinnan tapauksessa C-89/16 Sjoza. Tapauksessa Puolan kansalainen työskenteli Puolassa yrittäjänä ja lisäksi työntekijänä Slovakiassa. Slovakiassa työskentely oli pienimuotoista. Tuomioistuin totesi, että perusasetuksen 13 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että tämän säännöksen perusteella henkilöön, joka tavallisesti on palkkatyössä ja itsenäisenä ammatinharjoittajana eri jäsenvaltioissa, sovellettavan kansallisen lainsäädännön määrittämiseksi on otettava huomioon täytäntöönpanoasetuksen 14 artiklan 5 b kohdassa ja 16 artiklassa esitetyt vaatimukset.
Esimerkki: Pienimuotoinen työntekijätyö ja työtä yrittäjänä
Henkilö työskentelee kokoaikatyössä yrittäjänä asuinmaassaan Suomessa. Lisäksi henkilö käy 12 kuukauden tarkastelujaksolla töissä työntekijänä Ruotsissa ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kerran kuukaudessa 1 päivän. Henkilö ei tee työtä työntekijänä kyseiselle työnantajalle lainkaan Suomessa tai muissa maissa. Työntekijäasemassa tapahtuva työ on pienimuotoista ja jätetään siten ottamatta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä. Koska henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaansa vain Suomessa, henkilöön sovelletaan kaiken työn osalta Suomen lainsäädäntöä. Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen.
Pienimuotoinen työ virkamiehenä ja lisäksi työtä työntekijänä tai yrittäjänä/apurahansaajana
Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee virkamiehenä yhdessä EU-maassa ja työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana jossain toisessa tai toisissa EU-maissa, sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen EU-maan lainsäädäntöä, missä henkilöä pidetään virkamiehenä. Jos virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista, sitä ei Eläketurvakeskuksen tulkinnan mukaan kuitenkaan oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä vaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan henkilön muiden töiden mukaisesti.
Esimerkkejä: Virkamiehenä tehtävä työ on pienimuotoista ja lisäksi henkilö toimii työntekijänä/yrittäjänä/apurahansaajana
- Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee vain Suomessa. Henkilö työskentelee työntekijänä kokoaikatyössä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä etänä Suomesta käsin. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
- Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa ja Ruotsissa. Henkilö työskentelee pääasiallisesti kokoaikaisena työntekijänä suomalaiselle yksityiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö tekee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa työtä Ruotsissa. Virkamiesasemassa tapahtuvaa työtä on enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö ei tee ruotsalaiselle työnantajalle lainkaan työtä Suomessa. Virkamiestyötä voidaan pitää pienimuotoisena, koska se kokonaisuudessaan henkilön työaikaa tarkasteltaessa jää alle 5 %. Henkilöön sovelletaan vain Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki: Virkamiehenä pidettävä työ ei ole pienimuotoista
- Henkilö työskentelee suomalaiselle yksityiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilö työskentelee ruotsalaiselle julkiselle työnantajalle virkamiesasemassa. Virkamiesasemassa tehtävän työn henkilö tekee pääasiassa Suomessa, mutta lisäksi henkilö käy Ruotsissa enintään 10 päivää vuodessa. Henkilö tekee virkamiesasemassa työtä osa-aikaisella 20 % työajan sisältävällä sopimuksella. Virkamiesasemassa tehtävää työtä ei voida pitää pienimuotoisena, koska työ kokonaisuudessaan työaikaa tarkastellen on enemmän kuin 5 %. Henkilöön sovelletaan perusasetuksen 13.4. artiklan nojalla Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Lähetetty työntekijä tai yrittäjä tekee pienimuotoista työtä toisessa EU-maassa
Kun työntekijä tai yrittäjä tekee työtään fyysisesti useassa eri EU-maassa, ratkaistaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö perusasetuksen 13 artiklan mukaisesti. Jos työskentely jossakin EU-maassa on kuitenkin pienimuotoista, voidaan tilanne ratkaista perusasetuksen lähettämistä koskevan 12 artiklan mukaisesti, jos työssä täyttyvät lähettämisen edellytykset.
Esimerkki: Lähetetyllä työntekijällä on pienimuotoisia työmatkoja toiseen EU-maahan
- Henkilö on suomalaisen työnantajan lähettämä työntekijä Ruotsiin, ja työssä täyttyvät EU:n sosiaaliturva-asetuksen lähetettyjä työntekijöitä koskevat edellytykset. Lisäksi henkilö tekee pienimuotoisia työmatkoja Norjaan. Työ Norjassa on alle 5 % henkilön kokonaistyöajasta. Tilanteeseen voidaan soveltaa lähettämistä koskevia määräyksiä. Eläketurvakeskus myöntää tällöin työntekijälle A1-todistuksen 12 artiklan nojalla.
Pienimuotoinen työskentely ja työtä usealle eri maalaiselle työnantajalle
Pienimuotoinen toiminta jätetään sovellettavan lainsäädännön määrittelyssä huomioimatta, jos
- henkilö työskentelee työntekijänä useassa maassa
- henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja
- henkilöllä on useita työnantajia, joiden kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin työntekijän asuinmaassa.
Esimerkki: Pienimuotoinen toiminta ja työskentely usealle työnantajalle
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee suomalaiselle, ruotsalaiselle ja virolaiselle työnantajalle useassa eri EU-maassa. Henkilö ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa henkilöön tulisi soveltaa asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos esimerkiksi virolaiselle työnantajalle tehtävä työ olisi pienimuotoista, henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään kuten, jos henkilö tekisi työtään vain suomalaiselle ja ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan tällöin Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja Ruotsi myöntää henkilölle A1-todistuksen. Henkilön kaikkien työnantajien tulee tällaisessa tilanteessa järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Ilmoitusvelvollisuus pienimuotoisesta toiminnasta ja A1-todistus
Vaikka henkilön työskentely toisessa EU-maassa on pienimuotoista, koskee henkilöä sama ilmoitusvelvollisuus kuin muitakin useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä. Eli henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaalleen työskentelystään useissa eri EU-maissa, vaikka työskentely jossakin EU-maassa olisi pienimuotoista.
Henkilön asuinmaa määrittelee, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan. EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa henkilölle A1-todistuksen. Menettelytavat ovat näissä tilanteissa siten samat täytäntöönpanoasetuksen 16 artiklan mukaiset toimintatavat kuin muissakin useassa EU-maassa työskentelytilanteissa.
Tarkemmat tiedot
EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa Käytännön oppaassa on todettu seuraavasti: Asetuksen (EY) N:o 987/2009 16 artiklan menettelyä sovelletaan edelleen kaikkiin tapauksiin, joissa henkilö harjoittaa toimintaa yhdessä valtiossa ja pienimuotoista toimintaa toisessa. Tämä seuraa 16 artiklan tekstistä, jota sovelletaan kaikkiin tapauksiin, joissa henkilö harjoittaa toimintaa kahdessa tai useammassa jäsenvaltiossa, työskentelymallista riippumatta.
Myös pienimuotoisesta työstä on maksettava lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut maahan, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan ja joka on antanut A1-todistuksen, mikäli kyseisen maan sosiaaliturvalainsäädäntö sitä edellyttää.
Pienimuotoinen toiminta eri aikoina
Pienimuotoinen toiminta 28.6.2012 alkaen
28.6.2012 alkaen pienimuotoista toimintaa ei oteta huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä, kun henkilö työskentelee useassa eri EU-maassa yllä olevan ohjeistuksen mukaisesti.
ETA-maat ja Sveitsi ovat kuitenkin alkaneet soveltaa 28.6.2012 voimaantulleita EU:n sosiaaliturva-asetusten määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.
Pienimuotoinen toiminta aikana 1.5.2010 – 27.6.2012
Pienimuotoista työskentelyä toisessa EU-maassa ei otettu huomioon 1.5.2010 – 27.6.2012 välisenä aikana, kun henkilö työskenteli useassa EU-maassa vain yhdelle työnantajalle. Pienimuotoisen toiminnan huomioimatta jättäminen koski siten vain 13.1 artiklan mukaisia tilanteita, kun työntekijällä oli vain yksi työnantaja.
Jos puolestaan työnantajia on 2 tai useampia, pienimuotoinenkin toiminta toisessa EU-maassa otettiin huomioon ajalla 1.5.2010 – 27.6.2012.
Kyseisenä aikana pienimuotoinen toiminta otettiin huomioon lainvalintaratkaisua tehtäessä myös niissä tilanteissa, kun
- henkilö työskenteli työntekijänä yhdessä maassa ja yrittäjänä toisessa maassa tai
- henkilö työskenteli virkamiehenä yhdessä maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa maassa.
Jos työskentely on alkanut ennen 28.6.2012, saattavat perusasetuksen siirtymäsäännökset soveltua tilanteeseen. Katso erillinen ohjeistus siirtymäsäännöistä.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Muutettu ohjeen otsikko ja täsmennetty tietoja A1-todistuksen hakemisesta.
Useassa maassa työskentelystä on ilmoitettava asuinmaalle
Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään asuinmaansa toimivaltaiselle viranomaiselle. Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa työskentelystään Eläketurvakeskukselle hakemuksella Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi. Henkilön tulee siis hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. Sähköinen hakemuspalvelu ja hakemuslomakkeet löytyvät Eläketurvakeskuksen Internet-sivuilta.
Ilmoittamisvelvollisuus perustuu täytäntöönpanoasetuksen 16.1 artiklaan. Myös täytäntöönpanoasetuksen 3 artiklan mukaan henkilöllä on velvollisuus toimittaa tarvittavat tiedot sovellettavan lainsäädännön määrittelemiseksi.
Vaikka henkilö ei jättäisikään hakemusta Eläketurvakeskukselle, Eläketurvakeskus voi viime kädessä ratkaista henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ns. viran puolesta, jos se on saanut tiedon henkilön useassa EU-maassa työskentelystä muualta. Eläketurvakeskus voi saada tällaisen tiedon esimerkiksi toisen maan laitokselta tai Kelalta.
Asuinmaa ratkaisee sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön
Kahden tai useamman EU-maan tilanteissa ratkaisun sovellettavasta lainsäädännöstä tekee ensi vaiheessa aina henkilön asuinmaa. Jos henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Jos henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa henkilölle A1-todistuksen. Jos henkilöön ei sovelleta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus siirtää hakemuksen EU-maahan, jonka lainsäädäntöä sovelletaan. Tuolloin kyseinen maa antaa henkilölle A1-todistuksen.
Jos henkilö ei asu Suomessa, Eläketurvakeskus ei ole toimivaltainen käsittelemään hakemusta. Tällöin Eläketurvakeskus siirtää sille tulleen hakemuksen käsiteltäväksi henkilön asuinmaahan.
Ratkaisu on aluksi väliaikainen
Asuinmaan tekemä ratkaisu sovellettavasta lainsäädännöstä on aluksi väliaikainen. Kun asuinmaa on tehnyt ratkaisunsa, se ilmoittaa asiasta muille EU-maille, joissa henkilö työskentelee. Ratkaisu tulee lopulliseksi 2 kuukauden kuluttua asuinmaan ilmoituksesta. Ainoastaan jos jokin toinen työskentelymaa ilmoittaa 2 kuukauden kuluessa, että se on eri mieltä sovellettavasta lainsäädännöstä, ei ratkaisu tule lopulliseksi. Tällöin maat aloittavat neuvottelun siitä, kumman maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön sovelletaan.
Ratkaisu voi tulla lopulliseksi myös aikaisemmin, jos maat ovat keskenään sopineet sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä yhdessä.
Erimielisyys sovellettavasta lainsäädännöstä
Jos maat ovat erimielisiä henkilöön sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, tulee niiden sopia yhdessä asiasta. Täytäntöönpanoasetuksen 6 artiklassa määritellään, minkä EU-maan lainsäädäntöä sovelletaan tällaisessa tilanteessa tilapäisesti.
Useassa EU-maassa työskentelevän henkilön A1-todistus
EU-maa, jonka lainsäädäntöä sovelletaan, antaa useassa EU-maassa työskentelevälle henkilölle A1-todistuksen. Tämä todistus esitetään tarvittaessa muissa työskentelymaissa.
Vaikka useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevissa määräyksissä ei ole määräaikoja, annetaan A1-todistus määräaikaisena, jotta henkilön tilanne voidaan tarkistaa tietyin väliajoin. Henkilöllä itsellään on myös velvollisuus ilmoittaa A1-todistuksen voimassaoloaikana mahdollisesti tapahtuvista muutoksista todistuksen myöntäneelle maalle. Tällaisia muutoksia ovat esimerkiksi
- työnantajan vaihdos
- asuinmaan vaihdos
- työskentely vain yhdessä maassa.
Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen yleensä 2 vuodeksi kerrallaan. Jos henkilön työskentely jatkuu A1-todistuksen päätyttyä, tulee henkilön hakea uutta A-todistusta.
Tietyillä aloilla, kuten kansainvälisessä kuljetustoiminnassa, työntekijöiden työaikajärjestelyt saattavat muuttua tiuhaan. Vaikka jälkeenpäin tietoon tulisikin muutos asuinmaassa tehdyn työn määrässä, annettu A1-todistus pysyy lähtökohtaisesti voimassa.
A1-todistusta ei siten yleensä peruuteta takautuvasti tästä syystä, koska sovellettavan lainsäädännön tarkistaminen joka kerta työvuorolistan muuttuessa ei ole käytännöllistä eikä työntekijän etujen mukaista. Edellytyksenä on kuitenkin, että työnantaja tai asianomainen henkilö ovat antaneet parhaan kykynsä mukaisesti alun perin todenmukaisia tietoja. Näin pystytään varmistamaan päätöksen laillinen pysyvyys ja vältytään jojo-efektiltä, että henkilön sosiaaliturva vaihtuisi maasta toiseen 12 kuukauden tarkastelujakson aikana. Tarvittaessa Eläketurvakeskuksella on kuitenkin oikeus tarkistaa tekemänsä ratkaisu.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Yhdistetty useassa EU-maassa työntekijänä työskentelyä koskevat ohjeet yhdeksi ohjeeksi. Päivitetty poikkeuslupatilanteiden tekniset ohjeet.
Kun työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), työntekijään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa työntekijän työnantajan kotipaikka on vai onko työntekijällä useita eri maalaisia työnantajia.
Työntekijän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa työntekijälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään työntekijään sovelletaan joko työntekijän asuinmaan tai työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa työntekijäasemassa yhdelle tai useammalle työnantajalle, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.1 artiklan nojalla.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Työntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan
Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun työntekijä
- työskentelee fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- tekee asuinmaassaan huomattavan osan työstään (vähintään 25 %). Katso huomattavan osan määrittelystä erillinen ohje.
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö työntekijä yhdelle vai useammalle työnantajalle. Merkitystä ei ole myöskään sillä, ovatko työnantajat eri maista. Jos kuitenkin jokin työnantajista on julkinen työnantaja ja henkilöä pidetään virkamiehenä kyseisessä maassa, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä.
Tarkemmissa tiedoissa on esimerkkejä tilanteista, joissa työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
- Esimerkki 1: Työntekijä työskentelee Suomessa toimivalle työnantajalleen Suomessa ja Ruotsissa. Työntekijä työskentelee Suomessa noin puolet ajasta. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja Ruotsiin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- Esimerkki 2: Muusikko työskentelee työntekijänä pääsääntöisesti Suomessa suomalaisille työnantajille. Vapaa-aikoinaan muusikko käy keikoilla ja soittaa erilaisilla festivaaleilla ympäri Eurooppaa useille eri maalaisille työnantajille. Koska muusikko tekee huomattavan osan työstään Suomessa, sovelletaan muusikkoon asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kaiken työn osalta. Eläketurvakeskus myöntää muusikolle hakemuksesta A1-todistuksen. Muusikon kaikki työnantajat, myös ulkomaiset, ovat tällöin velvollisia järjestämään työntekijän sosiaaliturvan vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka perusasetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Katso erillinen ohje etätyöstä.
Työntekijä tekee tilapäisesti työtä toisessa EU-maassa ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle
Jos työntekijä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen työntekijän lähettämiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos työntekijän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja työskentelyssä täyttyvät lähettämisen edellytykset. Työntekijän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisissä ohjeissa.
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan
- joko työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä tai
- työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Merkitystä tällöin on sillä, minkä maalaisille työnantajille työntekijä tekee työtä useassa EU-maassa.
Työnantajan kotipaikan sosiaaliturva
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee useassa EU-maassa yhdelle työnantajalle tai useammalle työnantajalle, joiden kotipaikat ovat samassa EU-maassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työnantajat yhdessä maassa
Suomessa asuva työntekijä ajaa suomalaisen kuljetusliikkeen rekkaa Keski- ja Etelä-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa. Työntekijään sovelletaan työnantajan kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Virossa asuva työntekijä ajaa rekkaa kahden suomalaisen kuljetusliikkeen palveluksessa Keski-Euroopassa. Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Virossa. Työntekijään sovelletaan työnantajien kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta asuinmaastaan. Eläketurvakeskus on kuitenkin se, joka myöntää työntekijälle A1-todistuksen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Suomessa asuva työntekijä työskentelee ruotsalaisen työnantajan palveluksessa kaikissa Baltian maissa ja Suomessa. Työntekijä tekee työtä Suomessa vain 3 päivää kuukaudessa. Koska työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan työntekijään työnantajan kotipaikan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
- työntekijä työskentelee useille työnantajille eri maissa, mutta vain yhden työnantajan kotipaikka on muualla kuin työntekijän asuinmaassa. Tällöin työntekijään sovelletaan työntekijän ulkomaisen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja Suomessa ja toisessa EU-maassa
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Suomessa suomalaiselle työnantajalleen 3 päivää kuukaudessa. Työntekijällä on myös ruotsalainen työnantaja, jolle työntekijä työskentelee Ruotsissa. Työntekijään sovelletaan molemmille työnantajille tehdyn työn osalta Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijän tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. A1-todistuksen myöntää kuitenkin Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. Työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijään sovelletaan näissä tilanteissa työnantajan kotipaikan lainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan kyseisessä maassa.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU-maassa
Työntekijään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos
- työntekijä työskentelee kahdelle tai useammalle työnantajalle ja
- työnantajien kotipaikat sijaitsevat vähintään kahdessa muussa EU-maassa kuin asuinmaassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä: Työskentely usealle työnantajalle
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle ja Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle. Työntekijä ei tee siten lainkaan työtä asuinmaassaan. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työntekijä asuu Suomessa. Työntekijä työskentelee Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle, Tanskassa tanskalaiselle työnantajalle ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee asuinmaassaan Suomessa alle 25 % kaikesta työstään. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajien tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantajat eivät saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Asuinmaan sosiaaliturva, työnantajan kotipaikka EU:n ulkopuolella
Työntekijään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos työntekijä työskentelee useassa EU-maassa työnantajalle, jonka kotipaikka sijaitsee EU:n ulkopuolella. Merkitystä ei tällöin ole sillä, missä määrin työntekijä tekee työstä asuinmaassaan. Asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan myös silloin, kun työntekijällä on useampia työnantajia EU:n ulkopuolella.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja EU:n ulkopuolella
Työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee turkkilaiselle työnantajalleen eri Pohjoismaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka työntekijä ei työskentelisi lainkaan asuinmaassaan. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Tätä määräystä sovelletaan myös siinä tapauksessa, että työnantaja on maasta, jonka kanssa Suomella on kahdenvälinen sosiaaliturvasopimus.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Työnantaja sosiaaliturvasopimusmaassa
Työntekijä asuu Suomessa ja tekee työtä yhdysvaltalaiselle työnantajalle Suomessa, Ruotsissa ja Alankomaissa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, tekeekö työntekijä huomattavan osan työstään Suomessa vai ei. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle hakemuksesta A1-todistuksen ja työnantajan tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva vain Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja ei saa maksaa lakisääteisiä sosiaalivakuutusmaksuja muihin EU-maihin A1-todistuksen voimassaoloaikana.
Työnantajan kotipaikan määrittely
Työnantajan kotipaikalla tai liiketoimintapaikalla tarkoitetaan kotipaikkaa tai liiketoimintapaikkaa, jossa yrityksen olennaiset päätökset tehdään ja jossa sen keskushallinto toimii. Usean maan työskentelytilanteissa työnantajan kotipaikalla on merkitystä, jos työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan. Työnantajan kotipaikan käsite on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.5a artiklassa. EU:n sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevassa käytännön oppaassa on myös annettu ohjeistusta määrittelystä.
Kotipaikan kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon:
- paikka, jossa yrityksen rekisteröity kotipaikka ja sen hallinto sijaitsevat
- aika, jonka yritys on toiminut jäsenvaltiossa
- kyseisessä toimistossa työskentelevän hallintohenkilöstön määrä
- paikka, jossa valtaosa sopimuksista tehdään asiakkaiden kanssa
- toimisto, joka päättää yrityksen toimintaperiaatteista ja toiminnallisista asioista
- paikka, jossa keskeiset taloudelliset toiminnot, mukaan luettuina
pankkipalvelut, sijaitsevat - EU-asetusten nojalla nimetty paikka, joka vastaa arkistojen hallinnoimisesta ja
säilyttämisestä yrityksen nimenomaista toimialaa koskevan lakisääteisten
vaatimusten mukaan - paikka, jossa työntekijöitä palkataan.
Tarvittaessa maiden tulee neuvotella keskenään kotipaikan tulkinnasta, jos tulkinnasta on epäselvyyttä. Asiassa merkitystä on myös sillä, että työntekijän tulee olla tosiasiallisesti työsuhteessa kyseiseen työnantajaan.
Tilanteet, joihin ei ole erillisiä määräyksiä
Työntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan ja työnantajat ovat EU-maasta ja EU:n ulkopuolelta
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee useassa EU-maassa, mutta ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaastaan ja työntekijällä on työnantaja sekä EU-maassa että EU:n ulkopuolella. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentely tulisi vakuuttaa kussakin työskentelymaassa. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa toisen maan kanssa.
Työntekijä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulisi soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Tällaisista tilanteista tulee olla yhteydessä Suomessa Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä muussa maassa
Jos työntekijä työskentelee useassa eri EU-maassa sekä esimerkiksi sosiaaliturvasopimusmaissa, EU-alueella tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen määräysten nojalla ja sopimusmaassa tehtävään työhön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö kyseisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten nojalla. Jos työntekijä asuu Suomessa ja työskentelee vain suomalaiselle työnantajalle, yleensä sovellettavaksi tulee Suomen sosiaaliturvalainsäädäntö. Tilanteet ratkaistaan kuitenkin tapauskohtaisesti.
Kuljetusyritysten henkilökunta
Kahdessa tai useammassa EU-maassa työskentelevään kuljetusyrityksen matkustavaan henkilökuntaan (esimerkiksi rekka-autonkuljettajiin) sovelletaan samoja sääntöjä kuin muihinkin työntekijöihin 1.5.2010 alkaen.
Lentohenkilökunnasta on sen sijaan omat määräyksensä. Katso lentohenkilökuntaa koskeva ohjeistus.
Useassa EU-maassa työskentelyä koskevat määräykset aikana ennen 28.6.2012
EU:n sosiaaliturva-asetusten määräykset useassa maassa työskentelevistä työntekijöistä muuttuivat 28.6.2012 yllä kerrotun mukaisiksi. Ennen tuota ajankohtaa voimassa olleista määräyksistä, katso aikaisemmin voimassa ollut ohjeistus. Huomaa, että ETA-maat ja Sveitsi alkoivat noudattaa muuttuneita määräyksiä myöhemmästä ajankohdasta lukien. Lisätietoa ohjeessa EU:n sosiaaliturva-asetusten siirtymäsäännökset.
Aikana ennen 1.5.2010 voimassa olleen EU:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevista määräyksistä on kerrottu yleiskirjeessä A48/96 Työeläke EU:n sosiaaliturvasäännösten mukaan.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Muokattu ohjeen rakennetta. lisätty kaaviokuva ja lisätty tietoa mm. EU:n ulkopuolella asuvasta yrittäjästä. Päivitetty poikkeuslupaa koskevaa teknistä ohjetta.
Kun yrittäjä työskentelee tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maat), yrittäjään sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn kannalta merkitystä on sillä,
- tekeekö yrittäjä huomattavan osan työstään asuinmaassaan ja
- missä maassa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Yrittäjän tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystään useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa yrittäjälle A1-todistuksen.
Sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittely on kuvattu alla olevassa kaaviossa. Useassa EU-maassa työskentelevään yrittäjään sovelletaan joko yrittäjän asuinmaan tai toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun henkilö tekee työtä fyysisesti useassa eri EU-maassa yrittäjäasemassa, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan perusasetuksen 13.2 artiklan nojalla.
Yrittäjiä koskevaa ohjeistusta sovelletaan myös apurahansaajiin, koska apurahansaajat rinnastetaan yrittäjiin EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Yrittäjä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassa
Yrittäjään sovelletaan yrittäjän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun yrittäjä työskentelee
- fyysisesti kahdessa tai useammassa EU-maassa ja
- asuinmaassaan huomattavan osan (vähintään 25 %). Katso erillinen ohje huomattavan osan määrittelystä.
Yrittäjään sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä riippumatta siitä, työskenteleekö yrittäjä yhdelle vai useammalle yritykselle. Merkitystä ei myöskään ole sillä, onko yrittäjän työ ns. läsnätyötä tai etätyötä.
Jos henkilön jossakin EU-maassa tapahtuvaa työskentelyä pidetään työntekijäasemassa tapahtuvana työnä, vaikuttaa se sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyyn. Katso erillinen ohje työskentelystä työntekijänä ja yrittäjänä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattava osa asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee 3 viikkoa kuukaudessa. Yrittäjään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Suomen lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään.
Yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan
Yrittäjään, joka ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan, sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa yrittäjän toiminnan keskuspaikka sijaitsee.
Toiminnan keskuspaikan määrittely perustuu kokonaisarvioon. Toiminnan keskuspaikan määrittelemisessä otetaan huomioon kaikki tekijät, joista yrittäjän ammatillinen toiminta muodostuu, erityisesti
- yrittäjän toiminnan kiinteän ja vakituisen toimipaikan sijainti
- harjoitetun toiminnan tavanomainen luonne tai kesto
- suoritettujen palveluiden lukumäärä ja
- asianomaisen henkilön tarkoitus, joka käy ilmi kaikista olosuhteista.
Toiminnan keskuspaikkaa määriteltäessä tarkastellaan lähtökohtaisesti tilannetta seuraavien 12 kalenterikuukauden aikana. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon myös yrittäjän aikaisempi toiminta, jotta saadaan riittävän luotettava kuva yrittäjän toiminnasta. Arvioinnissa huomioon otettavat tekijät on määritelty täytäntöönpanoasetuksen 14.9 artiklassa ja ohjeistusta määrittelystä on kirjattu myös EU:n käytännön oppaaseen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Huomattavaa osaa ei asuinmaassa
Yrittäjä asuu Suomessa ja työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa. Suomessa yrittäjä työskentelee vain 4 päivää kuukaudessa. Yrittäjän yritys on rekisteröity Ruotsissa. Yrityksellä on Ruotsissa myös toimipaikka ja suurin osa yrityksen asiakkaista on ruotsalaisia. Koska yrittäjä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan Suomessa, sovelletaan yrittäjän toiminnan keskuspaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Toiminnan keskuspaikka on tässä tapauksessa Ruotsi. Yrittäjän tulee siten järjestää sosiaaliturvansa Ruotsin lainsäädännön edellyttämällä tavalla kaikesta työstään eikä yrittäjä saa YEL-vakuuttaa toimintaansa Suomessa.
Yrittäjä työskentelee tilapäisesti toisessa EU-maassa ja Suomessa
Jos yrittäjä tekee tilapäisesti työtä asuinmaassaan ulkomailla ja Suomessa, Eläketurvakeskus voi tapauskohtaisesti tulkita tilanteen ns. lähettämissääntöjen mukaiseksi. Esimerkiksi tällainen tulkinta voi tulla kyseeseen, jos yrittäjän toisessa maassa tekemä työ on pienimuotoista ja lähettämistä koskevat edellytykset täyttyvät yrittäjän työssä. Yrittäjän lähettämisen edellytyksistä on kerrottu erillisessä ohjeessa.
Yrittäjä asuu EU:n ulkopuolella
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole lainvalintamääräystä lainkaan tilanteeseen, jos henkilö asuu vakituisesti EU:n ulkopuolella ja työskentelee useassa eri EU-maassa. Koska tilanteeseen ei ole erillistä lainvalintamääräystä, työskentelyyn tulee soveltaa kunkin eri työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos yrittäjällä on yritys vain Suomessa, tällaisesta tilanteesta tulee olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen. Eläketurvakeskus selvittää asiaa tarvittaessa toisen maan kanssa.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Henkilöön, joka tavallisesti työskentelee
- työntekijänä yhdessä EU-maassa ja
- yrittäjänä jossain toisessa tai toisissa EU-maissa,
sovelletaan kaiken työskentelyn osalta sen maan lainsäädäntöä, missä hän työskentelee työntekijänä. Työsuhteessa yhdessä EU-maassa ja yrittäjänä toisessa EU-maassa työskentelevä henkilö kuuluu siis vain yhden EU-maan sosiaaliturvaan. Jotta tätä määräystä voidaan soveltaa, edellytetään, että työskentely tapahtuu fyysisesti useassa EU-maassa.
Esimerkiksi, jos henkilö työskentelee Suomessa työsuhteessa ja lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa, häneen sovelletaan kaiken työn osalta Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa. Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja. Sillä ei ole merkitystä, missä henkilö asuu.
Jos henkilö työskentelee yrittäjätoimintansa lisäksi työntekijänä useammassa kuin yhdessä EU-maassa, sovelletaan häneen sen EU-maan lainsäädäntöä, jota häneen sovelletaan useassa maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan.
Esimerkkejä: Työntekijänä useassa maassa ja yrittäjänä yhdessä maassa
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee työsuhteessa suomalaiseen työnantajaan sekä Suomessa että Ruotsissa. Lisäksi hän harjoittaa yrittäjätoimintaa Virossa. Työsuhteessa tapahtuvasta työstään henkilö tekee huomattavan osan asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Myös Virossa tehty yrittäjätoiminta tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa.
Henkilö asuu Suomessa ja harjoittaa täällä yrittäjätoimintaa. Lisäksi hän tekee työtä Ruotsissa ruotsalaiselle työnantajalle ja Suomessa suomalaiselle työnantajalle. Työsuhteessa tapahtuvasta työskentelystä hän ei tee huomattavaa osaa asuinmaassaan Suomessa. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilön tulee siten järjestää eläketurvansa yrittäjätoiminnastaan Ruotsissa. Myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Jos henkilön työskentely jossakin maassa on pienimuotoista, ei sitä oteta huomioon sovellettavaa lainsäädäntöä määriteltäessä.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille, että hän työskentelee useassa EU-maassa. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Henkilölle tulee hakea A1-todistusta, jos henkilö työskentelee esimerkiksi
- virkamiehenä yhdelle julkiselle työnantajalle useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa)
- usealle julkiselle työnantajalle virkamiehenä tai
- virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa.
Katso tarkempi ohjeistus eri tilanteista alla olevista ohjeista.
Tässä ohjeessa kerrotaan myös henkilön työskentelystä virkavapaan aikana.
Henkilö on virkasuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan
Henkilöön sovelletaan työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun henkilö
- tekee työtä useassa EU-maassa ja
- on virkasuhteessa vain suomalaiseen työnantajaan.
Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) virkamiehiä koskevan 11.3.b artiklan perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.
Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomalaiseen kuntaan virkasuhteessa oleva henkilö työskentelee sekä Suomessa että Saksassa ja asuu vakinaisesti Saksassa. Kunnan virkamieheen sovelletaan työnantajamaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Työ työsuhteisena suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa
Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, henkilöä pidetään Suomessa virkamiehenä eikä työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.
Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomalaiseen kuntaan työsuhteessa oleva henkilö työskentelee Suomessa ja Virossa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja asuu Virossa. Henkilöön sovelletaan työnantajamaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Työ työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle muissa EU-maissa kuin Suomessa
Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn vaikuttaa se, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.
Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä. Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.
Jos henkilö ei ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää Suomessa virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen. Työntekijäasemassa työskentelevän henkilön kohdalla on merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta. Jos työnantajalla on epäselvyyttä siitä, pidetäänkö henkilöä työntekijänä vai virkamiehenä Suomessa, todistushakemuksen voi tehdä myös Eläketurvakeskukselle, joka selvittää asian.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan henkilön. Henkilö tekee työnsä Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Henkilöä pidetään virkamiehenä ja henkilöön sovelletaan siten Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kyseisissä Baltian maissa työskentelyn aikana.
Esimerkki 2
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Ruotsissa asuvan ja Ruotsin sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään sekä Ruotsissa että Norjassa. Henkilö ei voi olla virkamiehenä pidettävä, koska henkilö ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua eikä henkilö työskentele lainkaan Suomessa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö riippuu useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen mukaan siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ratkaisee henkilön asuinmaan Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. A1-todistusta tulee siten hakea Ruotsin sosiaaliturvaviranomaiselta.
Henkilö työskentelee ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä
Jos henkilö työskentelee virkamiehenä ainoastaan yhden ulkomaisen julkisen työnantajan palveluksessa Suomessa ja toisessa EU-maassa, henkilöön sovelletaan työnantajamaan sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetusten virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella.
Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta kotimaansa sosiaaliturvaviranomaisilta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Ruotsalaiseen julkiseen työnantajaan virkasuhteessa oleva henkilö työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa ja asuu vakinaisesti Suomessa. Virkamiehenä ulkomaiselle työnantajalle työskentelevään henkilöön sovelletaan työnantajamaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Työ suomalaiselle ja ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä
Virkamiehen työskennellessä suomalaiselle julkiselle työnantajalle sekä ulkomaiselle julkiselle työnantajalle, virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Merkitystä on sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Virkamiehen sosiaaliturva ratkaistaan vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen perusteella myös siinä tilanteessa, jossa virkamiehellä on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja, mutta työ tehdään fyysisesti vain yhdessä EU-maassa.
Tällaisissa tilanteissa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.
Tarkemmat tiedot
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillistä määräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee virkamiehenä kahdelle eri maalaiselle työnantajalle. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan tilanne ratkaistaan kuitenkin useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan, jotta myös virkamiehenä työskentelevään henkilöön sovellettaisiin vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä kerrallaan.
Esimerkki
Suomessa asuva henkilö työskentelee virkasuhteessa suomalaiseen työnantajaan Suomessa ja ruotsalaiseen työnantajaan Ruotsissa. Koska henkilön työnantajat ovat eri EU-maista, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Koska henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee asian.
Työ virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa EU-maassa
Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa henkilöä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.
Tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on työsuhde virolaiseen työnantajaan, jolle henkilö työskentelee Virossa. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen valtion ja virolaisen työnantajan tulee maksaa henkilöä koskevat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen.
Esimerkki 2
Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle suomalaiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö työskentelee Ruotsissa virkamiehenä paikalliselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Esimerkki 3
Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilö toimii yrittäjänä Virossa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä molemmissa maissa tehdyn työn osalta. Henkilön tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa Virossa tekemänsä yrittäjätoiminta. Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja.
Esimerkki 4
Henkilö työskentelee yksityiselle suomalaiselle työnantajalle ja virkamiehenä ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilö tekee kaiken työn Suomessa. Kaikkeen työskentelyyn sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Työskentely virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä fyysisesti yhdessä EU-maassa
Henkilön työskennellessä vain yhdessä EU-maassa ja tehdessä työtä virkamiehenä ja työntekijänä ja/tai yrittäjänä, sovelletaan henkilöön perusasetuksen 13.4 artiklaa siitä huolimatta , että kaikki työskentely tapahtuu yhdessä EU-maassa.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystä useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä EU-maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisen maalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisen maalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomessa asuva henkilö työskentelee suomalaiselle työnantajalle työsuhteessa ja ruotsalaiselle työnantajalle virkasuhteessa ja tekee kaiken työn Suomessa. Henkilön työskentelyyn sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä perusasetuksen 13.4 artiklan nojalla. Eläketurvakeskus siirtää hakemuksen todistuksen myöntämistä varten Ruotsiin.
Työ virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa
Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies
- on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
- ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
- lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
- solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
- ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.
Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.
Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos
- henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
- henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
- henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
- kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.
Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille. Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Työ virkavapaan aikana useassa EU-maassa
Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos
- henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
- henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
- työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.
Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.
Jos henkilöä voidaan pitää useassa EU-maassa työskentelevänä, sovelletaan henkilöön tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä myös niiden virkavapaajaksojen aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Henkilö työskentelee virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 3 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Jaksot kestävät 1–2 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee työntekijänä Saksassa paikalliselle yksityiselle työnantajalle. Kyseisten virkavapaajaksojen aikana henkilö ei saa lainkaan palkkaa Suomesta. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti virkamiehenä Suomessa ja työntekijänä Saksassa, vakuutetaan myös saksalaiselle työnantajalle tehtävä työ virkasuhdemaassa Suomessa.
Esimerkki 2
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee täällä virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 2 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Kumpikin jakso kestää 3 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee Ruotsissa virkamiehenä ruotsalaiselle työnantajalle. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti useassa EU-maassa ja henkilö tekee huomattavan osan työstään asuinmaastaan, sovelletaan henkilöön asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Ruotsalainen julkinen työnantaja on siis velvollinen järjestämään henkilön sosiaaliturvan Suomessa.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Tarkennettu ohjetta ja päivitetty linkitykset.
Jos Suomesta apurahaa saava henkilö, joka täyttää MYEL-vakuuttamisen edellytykset, tekee apurahatyötään tavallisesti useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö yrittäjiä koskevien määräysten mukaan.
- Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana useassa EU-maassa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan samojen sääntöjen mukaan kuin useassa EU-maassa työskentelevien yrittäjien.
- Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja työntekijänä toisessa, apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan kuten yrittäjän, joka työskentelee myös työntekijänä.
- Jos apurahansaaja työskentelee apurahansaajana yhdessä EU-maassa ja virkamiehenä toisessa EU-maassa, ratkaistaan apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö, kuten yrittäjän, joka työskentelee myös virkamiehenä.
Katso eri tilanteita koskevat yrittäjäohjeet.
Jos apurahansaaja saa apurahaa vain ulkomaiselta taholta, apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a. Kun apurahansaajaan ei voida soveltaa MYEL:a, apurahansaajaan sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei ratkaista automaattisesti yrittäjiä koskevien määräysten mukaan vaan tilanne voi tulla ratkaistavaksi myös työntekijöitä tai ns. ei-aktiiveja henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Ulkomaista apurahaa saavan henkilön osalta tulee siten ensin erikseen selvittää, missä roolissa työskentelevänä henkilöä pidetään apurahansaajan työskentelymaassa.
Joissakin maissa apurahansaajia pidetään yrittäjinä, mutta monessa maassa apurahansaaja rinnastuu ns. ei-aktiiviin henkilöön. Tällaiset tilanteet ratkaistaan siten tapauskohtaisesti ja useassa EU-maassa työskentelevän apurahansaajan tulee olla yhteydessä asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisiin tilanteen ratkaisemiseksi.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Henkilölle tulee hakea A1-todistusta, jos henkilö työskentelee esimerkiksi
- virkamiehenä yhdelle julkiselle työnantajalle useassa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa)
- usealle julkiselle työnantajalle virkamiehenä tai
- virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa.
Katso tarkempi ohjeistus eri tilanteista alla olevista ohjeista.
Tässä ohjeessa kerrotaan myös henkilön työskentelystä virkavapaan aikana.
Henkilö on virkasuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan
Henkilöön sovelletaan työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, kun henkilö
- tekee työtä useassa EU-maassa ja
- on virkasuhteessa vain suomalaiseen työnantajaan.
Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) virkamiehiä koskevan 11.3.b artiklan perusteella. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.
Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomalaiseen kuntaan virkasuhteessa oleva henkilö työskentelee sekä Suomessa että Saksassa ja asuu vakinaisesti Saksassa. Kunnan virkamieheen sovelletaan työnantajamaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Työ työsuhteisena suomalaiseen julkiseen työnantajaan Suomessa ja toisessa EU-maassa
Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa ja jossakin toisessa EU-maassa, sovelletaan henkilöön työnantajamaan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella. Koska osa työstä tehdään Suomessa, henkilöä pidetään Suomessa virkamiehenä eikä työsuhteessa olevalta henkilöltä edellytetä kuulumista Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua. Tällaisessa tilanteessa henkilöön sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä ei siten määritellä kahdessa tai useammassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan. Virkamiehenä työskentelevän henkilön kohdalla ei ole merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä tai missä maassa henkilö asuu.
Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomalaiseen kuntaan työsuhteessa oleva henkilö työskentelee Suomessa ja Virossa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja asuu Virossa. Henkilöön sovelletaan työnantajamaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Työ työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle muissa EU-maissa kuin Suomessa
Jos henkilö työskentelee työsuhteisena suomalaiselle julkiselle työnantajalle useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön määrittelyn vaikuttaa se, onko henkilö kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua vai ei.
Jos henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteensa alkua, sovelletaan henkilöön Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehenä. Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta Eläketurvakeskukselta.
Jos henkilö ei ole ennen työsuhteen alkua kuulunut Suomen sosiaaliturvaan, henkilöä ei voida pitää Suomessa virkamiehenä. Jos tällainen työntekijä työskentelee useissa EU-maissa, ratkaistaan työntekijään sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Ratkaisun tekee henkilön asuinmaan sosiaaliturvaviranomainen. Työntekijäasemassa työskentelevän henkilön kohdalla on merkitystä sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Lähtökohtaisesti tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta. Jos työnantajalla on epäselvyyttä siitä, pidetäänkö henkilöä työntekijänä vai virkamiehenä Suomessa, todistushakemuksen voi tehdä myös Eläketurvakeskukselle, joka selvittää asian.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Suomen sosiaaliturvaan kuuluvan henkilön. Henkilö tekee työnsä Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Henkilöä pidetään virkamiehenä ja henkilöön sovelletaan siten Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä kyseisissä Baltian maissa työskentelyn aikana.
Esimerkki 2
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen Ruotsissa asuvan ja Ruotsin sosiaaliturvaan kuuluvan työntekijän työskentelemään sekä Ruotsissa että Norjassa. Henkilö ei voi olla virkamiehenä pidettävä, koska henkilö ei kuulu Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua eikä henkilö työskentele lainkaan Suomessa. Henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö riippuu useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen mukaan siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Henkilöön sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön ratkaisee henkilön asuinmaan Ruotsin sosiaaliturvaviranomainen. A1-todistusta tulee siten hakea Ruotsin sosiaaliturvaviranomaiselta.
Henkilö työskentelee ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä
Jos henkilö työskentelee virkamiehenä ainoastaan yhden ulkomaisen julkisen työnantajan palveluksessa Suomessa ja toisessa EU-maassa, henkilöön sovelletaan työnantajamaan sosiaaliturvalainsäädäntöä EU:n sosiaaliturva-asetusten virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella.
Työnantajan tulee hakea henkilölle A1-todistusta kotimaansa sosiaaliturvaviranomaisilta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Ruotsalaiseen julkiseen työnantajaan virkasuhteessa oleva henkilö työskentelee sekä Suomessa että Ruotsissa ja asuu vakinaisesti Suomessa. Virkamiehenä ulkomaiselle työnantajalle työskentelevään henkilöön sovelletaan työnantajamaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamiehiä koskevien määräysten mukaan.
Työ suomalaiselle ja ulkomaiselle julkiselle työnantajalle virkamiehenä
Virkamiehen työskennellessä suomalaiselle julkiselle työnantajalle sekä ulkomaiselle julkiselle työnantajalle, virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan. Merkitystä on sillä, miten henkilön työskentely jakaantuu eri EU-maiden välillä ja missä maassa henkilö asuu. Katso erillinen ohjeistus useassa eri EU-maassa työskentelevistä työntekijöistä. Virkamiehen sosiaaliturva ratkaistaan vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaisesti useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien sääntöjen perusteella myös siinä tilanteessa, jossa virkamiehellä on suomalainen ja ulkomainen julkinen työnantaja, mutta työ tehdään fyysisesti vain yhdessä EU-maassa.
Tällaisissa tilanteissa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.
Tarkemmat tiedot
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ei ole erillistä määräystä tilanteeseen, jossa henkilö työskentelee virkamiehenä kahdelle eri maalaiselle työnantajalle. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan tilanne ratkaistaan kuitenkin useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaan, jotta myös virkamiehenä työskentelevään henkilöön sovellettaisiin vain yhden EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä kerrallaan.
Esimerkki
Suomessa asuva henkilö työskentelee virkasuhteessa suomalaiseen työnantajaan Suomessa ja ruotsalaiseen työnantajaan Ruotsissa. Koska henkilön työnantajat ovat eri EU-maista, riippuu henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö siitä, kuinka suuren osan työstään henkilö tekee asuinmaassaan. Koska henkilö asuu Suomessa, Eläketurvakeskus ratkaisee asian.
Työ virkamiehenä yhdessä EU- maassa ja työntekijänä tai yrittäjänä toisessa EU-maassa
Jos henkilö virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU-maassa, sovelletaan henkilöön sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa henkilöä pidetään virkamiehenä. Virkamiehenä tapahtuva työskentely määrää siis tällaisessa tilanteessa sen, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan.
Tällaisessa tilanteessa A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on työsuhde virolaiseen työnantajaan, jolle henkilö työskentelee Virossa. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan. Suomen valtion ja virolaisen työnantajan tulee maksaa henkilöä koskevat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen.
Esimerkki 2
Henkilö työskentelee Suomessa yksityiselle suomalaiselle työnantajalle. Lisäksi henkilö työskentelee Ruotsissa virkamiehenä paikalliselle työnantajalle. Henkilöön sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Esimerkki 3
Henkilö on virkasuhteessa Suomen valtioon ja työskentelee tälle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilö toimii yrittäjänä Virossa. Henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä molemmissa maissa tehdyn työn osalta. Henkilön tulee siten työeläkevakuuttaa Suomessa Virossa tekemänsä yrittäjätoiminta. Samanaikaisesti yrittäjätoiminnasta ei saa maksaa Viroon sosiaalivakuutusmaksuja.
Esimerkki 4
Henkilö työskentelee yksityiselle suomalaiselle työnantajalle ja virkamiehenä ruotsalaiselle työnantajalle. Henkilö tekee kaiken työn Suomessa. Kaikkeen työskentelyyn sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä ja myös suomalaisen työnantajan tulee järjestää henkilön sosiaaliturva Ruotsin lainsäädännön mukaisesti.
Työskentely virkamiehenä ja työntekijänä tai yrittäjänä fyysisesti yhdessä EU-maassa
Henkilön työskennellessä vain yhdessä EU-maassa ja tehdessä työtä virkamiehenä ja työntekijänä ja/tai yrittäjänä, sovelletaan henkilöön perusasetuksen 13.4 artiklaa siitä huolimatta , että kaikki työskentely tapahtuu yhdessä EU-maassa.
Henkilön tulee aina ilmoittaa asuinmaansa sosiaaliturvaviranomaisille työskentelystä useassa EU-maassa. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun henkilö työskentelee ainoastaan yhdessä EU-maassa ja työtä tehdään virkamiehenä yhdenmaalaiselle työnantajalle ja työsuhteessa toisen maalaiselle työnantajalle tai yrittäjänä toisen maalaiselle yritykselle. Maa, jonka sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan antaa henkilölle A1-todistuksen.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomessa asuva henkilö työskentelee suomalaiselle työnantajalle työsuhteessa ja ruotsalaiselle työnantajalle virkasuhteessa ja tekee kaiken työn Suomessa. Henkilön työskentelyyn sovelletaan Ruotsin sosiaaliturvalainsäädäntöä perusasetuksen 13.4 artiklan nojalla. Eläketurvakeskus siirtää hakemuksen todistuksen myöntämistä varten Ruotsiin.
Työ virkavapaan aikana yhdessä EU-maassa
Suomesta palkattomalla virkavapaalla oleva virkamies vakuutetaan EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaisesti työskentelymaassa, jos virkamies
- on virkavapaalla tai osittaisella virkavapaalla työstään suomalaisen julkisen työnantajan palveluksesta
- ei tee fyysisesti lainkaan töitä Suomessa
- lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan
- solmii toisessa EU-maassa työsopimuksen paikallisen työnantajan kanssa, joka maksaa palkkaa ja
- ei tee lainkaan työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana.
Henkilöä ei voida pitää Suomen sosiaaliturvaan kuuluvana virkamiehenä, jos henkilö saa ainoastaan matkakuluja tai muita kustannusten korvauksiksi katsottavia etuja, ja henkilöllä on työsuhde toisessa maassa paikallisen työnantajan kanssa.
Henkilön sosiaaliturva järjestetään työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan myös, jos
- henkilö on vuosilomalla virkamiestyöstään Suomessa ja saa vuosiloma-ajan palkkaa suomalaiselta julkiselta työnantajaltaan
- henkilö lähtee työskentelemään toiseen EU-maahan paikallisen työnantajan palvelukseen
- henkilö ei tee tosiasiallisesti työtä suomalaiselle julkiselle työnantajalleen ulkomaantyön aikana ja
- kyseessä on yksittäinen vuosiloman aikana tapahtuva ulkomaantyö.
Vaikka ulkomaantyön aikana henkilöön tällöin sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, vuosiloma-ajan palkan työeläkevakuuttaminen tapahtuu Suomessa. Katso erillinen ohje Maksettava palkka, kun työntekijä on siirtynyt Suomesta ulkomaille. Jos henkilö toistuvasti käy työskentelemässä ulkomailla vuosilomiensa tai virkavapaidensa aikana, ratkaistaan henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa eri EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan.
Työ virkavapaan aikana useassa EU-maassa
Henkilön sosiaaliturva ratkaistaan useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaan, jos
- henkilöllä on toistuvasti virkavapaajaksoja (esimerkiksi perättäisinä vuosina), joiden aikana henkilö työskentelee ulkomailla paikalliselle työnantajalle
- henkilö virkavapaajaksojen välillä työskentelee Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle ja
- työskentelyn voidaan katsoa olevan vuorottelevaa kahdessa tai useammassa EU-maassa 12 kuukauden tarkastelujaksolla.
Kun henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa, tulee henkilön hakea A1-todistusta asuinmaastaan.
Jos henkilöä voidaan pitää useassa EU-maassa työskentelevänä, sovelletaan henkilöön tiettyjen edellytysten täyttyessä Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä myös niiden virkavapaajaksojen aikana, jolloin henkilö työskentelee toisessa EU-maassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Henkilö työskentelee virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle Suomessa. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 3 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Jaksot kestävät 1–2 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee työntekijänä Saksassa paikalliselle yksityiselle työnantajalle. Kyseisten virkavapaajaksojen aikana henkilö ei saa lainkaan palkkaa Suomesta. Muun ajan henkilö työskentelee Suomessa. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti virkamiehenä Suomessa ja työntekijänä Saksassa, vakuutetaan myös saksalaiselle työnantajalle tehtävä työ virkasuhdemaassa Suomessa.
Esimerkki 2
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee täällä virkamiehenä suomalaiselle julkiselle työnantajalle. Lisäksi henkilöllä on sovittuna 2 virkavapaajaksoa seuraavien 12 kuukauden aikana. Kumpikin jakso kestää 3 kuukautta ja niiden aikana henkilö työskentelee Ruotsissa virkamiehenä ruotsalaiselle työnantajalle. Koska henkilön voidaan katsoa työskentelevän tavallisesti useassa EU-maassa ja henkilö tekee huomattavan osan työstään asuinmaastaan, sovelletaan henkilöön asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Ruotsalainen julkinen työnantaja on siis velvollinen järjestämään henkilön sosiaaliturvan Suomessa.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Julkisena työnantajana Suomessa pidetään lähtökohtaisesti julkisten alojen työeläkelaeissa (JuEL) tarkoitettuja työnantajia. Vain julkiseen työnantajaan palvelussuhteessa oleva henkilö voi olla virkamies tai sellaisena pidettävä EU:n sosiaaliturva-asetuksia sovellettaessa.
Julkisia työnantajia ovat Suomessa seuraavat:
- Valtio
- Eduskunta
- Kevan jäsenyhteisöt
- Ahvenanmaan maakuntahallitus
- Evankelis-luterilainen kirkko
- Ortodoksinen kirkko
- Kansaneläkelaitos (Kela)
- Suomen Pankki
Tarkemmat tiedot
Julkisten alojen eläkelakeja ovat seuraavat:
- Julkisten alojen eläkelaki (81/2016)
- Laki ortodoksisesta kirkosta (985/2006)
- Suomen Pankista annetun lain (214/1998) 11 §:n 2 momentin 6 kohdan nojalla annettu eläkesääntö (SPELAS)
- Eräiden valtakunnassa voimassa olevien julkisten alojen eläkkeitä koskevien säännösten soveltamisesta Ahvenanmaan maakunnassa annettu maakuntalaki (Ålands författningssamling 2016:76).
Mainituissa laeissa tarkoitetut työnantajat ovat julkisia työnantajia.
Julkisten alojen eläkelakiin yhdistettiin vuoden 2017 alusta kunnallinen eläkelaki (KuEL), valtion eläkelaki (VaEL), evankelis-luterilaisen kirkon eläkelaki (KiEL) sekä Kelan työntekijöiden työeläketurvaa koskevat säännökset. Myös Suomen Pankin eläketurvasta on säädetty julkisten alojen eläkelaissa vuoden 2021 alusta lukien.
Keva (aikaisemmin Kuntien eläkevakuutus) hoitaa kunta-alan, valtion, evankelis-luterilaisen kirkon, Kelan toimihenkilöiden ja Suomen Pankin henkilökunnan eläketurvan toimeenpanon.
Valtiotyönantajat
Valtiotyönantajana pidetään Suomen valtion lisäksi valtion virastoja, laitoksia ja liikelaitoksia sekä diplomaatti- ja konsuliedustustoja.
Julkisia valtiotyönantajia ovat esimerkiksi
- Diplomaatti- ja konsuliedustustot
- Eduskunta
- Ministeriöt
- Puolustusvoimat
- Maanpuolustuskorkeakoulu
- Keskusrikospoliisi
- Tilastokeskus
- Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT
- Suomen Akatemia
- Suomen ympäristökeskus SYKE
- Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL
- Metsähallitus
- Senaattikiinteistöt
- Lisäksi kansanedustajien, valtioneuvoston jäsenten, tasavallan presidentin ja Suomesta Euroopan parlamenttiin valittujen edustajien työnantajana voidaan katsoa myös olevan Suomen valtio.
Kevan jäsenyhteisöt
Kevan jäsenyhteisöjä ovat kunnat ja kuntayhtymät. Kevan jäsenyhteisöjä voi tietyin edellytyksin olla myös osakeyhtiöt, säätiöt ja yhdistykset. Kevan jäsenyhteisöt vakuuttavat työntekijänsä julkisten alojen eläkelain mukaisesti.
Kevan jäsenyhteistöjä ovat esimerkiksi:
- Kunnat
- Kuntayhtymät
- Hyvinvointialueet
- Maakuntien liitot
- Useat ammattikorkeakoulut
Lisätietoja siitä, millä edellytyksin jokin taho voi liittyä Kevan jäsenyhteisöksi ja vakuuttaa työntekijänsä julkisten alojen eläkelain mukaan saa Kevasta.
Maakuntien liitot
Maakuntien liitot ovat aluekehitysviranomaisia. Maakunnan liitto on alueensa lakisääteinen kuntayhtymä, jossa jokaisen kunnan on oltava jäsenenä.
Ammattikorkeakoulut
Ammattikorkeakoulu on julkinen työnantaja, jos se on Kevan jäsenyhteisö. Muut ammattikorkeakoulut eivät ole julkisia työnantajia.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki ammattikorkeakoulusta julkisena työnantajana
Ammattikorkeakoulu Oy hakee työntekijälleen A1-todistusta ajalle 1.1.2023-31.12.2023 Ruotsiin. Lähettämisen edellytykset täyttyvät ja henkilö on vakuutettu JuEL:n mukaisesti ammattikorkeakoulun toimesta. Ammattikorkeakoulu Oy:n työntekijä on virkamies ja Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle A1-todistuksen virkamiehenä.
Esimerkki ammattikorkeakoulusta yksityisenä työnantajana
Ammattikorkeakoulu Oy hakee työntekijälleen A1-todistusta ajalle 1.1.2023-31.12.2023 Ruotsiin. Lähettämisen edellytykset täyttyvät ja henkilö on vakuutettu TyEL:n mukaisesti ammattikorkeakoulun toimesta. Työntekijä on työsuhteinen eikä työskentele julkisena pidettävälle työnantajalle. Eläketurvakeskus myöntää työntekijälle A1-todistuksen lähetettynä työntekijänä.
Ahvenanmaan maakunta
Ahvenanmaan maakuntahallitus on julkinen työnantaja riippumatta siitä, minkä eläkelain mukaan työntekijöiden vakuuttaminen on järjestetty.
Tarkemmat tiedot
Julkisia työnantajia ovat esimerkiksi:
- Ahvenanmaan maakuntahallitus (Ålands landskapsregering)
- Ahvenanmaan valtionvirasto (Statens ämbetsverk på Åland)
- Ahvenanmaan maakunnanvoudinvirasto (Landskapsfogdeämbetet i landskapet Åland)
- Ahvenanmaan sairaanhoitopiiri (Ålands hälso- och sjukvård)
- Ahvenanmaan poliisi (Ålands polismyndighet)
- Ahvenanmaan käräjäoikeus (Ålands tingsrätt)
- Oikeusaputoimisto (Rättshjälpsbyrån på Åland)
- tietyt maakunnan koulut (Ålands gymnasium, Ålands folkhögskola, Ålands musikinstitut ja Högskolan på Åland)
Kirkot
Julkisena työnantajana pidetään evankelisluterilaista kirkkoa ja ortodoksista kirkkoa.
Julkisena työnantajana pidetään evankelisluterilaisen kirkon työnantajia kuten seurakuntia, seurakuntayhtymiä, tuomiokapitulia sekä kirkkohallitusta.
Ortodoksinen kirkko ja sen hiippakunnat, seurakunnat sekä luostarit ovat julkisia työnantajia.
Muut kirkot eivät ole julkisena työnantajana pidettäviä.
Esimerkkejä yksityisistä työnantajista Suomessa
Jos työnantaja ei ole julkinen työnantaja, sen palveluksessa olevien työntekijöiden vakuuttamista ei ratkaista virkamiehiä koskevien EU:n sosiaaliturva-asetusten määräysten mukaan. Asia ratkaistaan tuolloin työntekijöiden vakuuttamista koskevien määräysten mukaan.
Tarkemmat tiedot
Työntekijöitä koskevien määräyksien soveltaminen tarkoittaa sitä, että jos työntekijä työskentelee vain yhdessä maassa, sovelletaan työntekijään lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tiettyjen edellytysten täyttyessä työntekijää voidaan pitää myös ns. lähetettynä työntekijänä ja työntekijä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana. Edellytyksistä on kerrottu työntekijän ulkomailla työskentelyä koskevissa ohjeissa.
Jos työntekijä työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa työnantajalle, jota ei voida pitää julkisena työnantajana, ratkeaa työntekijän vakuuttaminen niiden sääntöjen mukaan, joista kerrottu useassa EU-maassa työskentelyä koskevissa ohjeissa.
Julkisia työnantajia eivät ole esimerkiksi seuraavat:
- yliopistot
- yksityiset ammattikorkeakoulut
- Sitra (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto)
- Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy
- lakisääteistä tai harkinnanvaraista valtion apua saavat laitokset (ns. VAL- ja VALTAVA-laitokset) kuten liikunnan koulutuskeskukset (urheiluopistot), kansanopistot, kansalais- ja työväenopistot, musiikkioppilaitokset, yksityiset päiväkodit ja yksityiset kehitysvammalaitokset
- valtioyhtiöt ts. valtion osittain tai kokonaan omistamat osakeyhtiöt tai julkiset osakeyhtiöt.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Virkamies kuuluu EU-tilanteissa työnantajamaan sosiaaliturvaan
Virkamies on sen EU/ETA-maan tai Sveitsin (jäljempänä EU-maa) sosiaaliturvalainsäädännön alainen, johon virkamiehen työnantajana toimiva hallinto kuuluu. Jokaisen EU-maan toimivaltainen viranomainen, Suomessa Eläketurvakeskus, määrittelee kansallisen lainsäädäntönsä perusteella sen, ketkä ovat virkamiehiä kyseisessä maassa.
Maan johon työnantajana toimiva hallinto kuuluu, lainsäädäntöä sovelletaan siitä riippumatta, missä EU-maassa tai EU-maissa työ tehdään tai missä virkamies asuu. Virkamiehen kansalaisuudella ei myöskään lähtökohtaisesti ole merkitystä. Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan virkamieheen ilman aikarajaa.
Virkamieheen sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määritellään EU:n sosiaaliturva-asetuksen 883/2004 (perusasetus) 11.3.b artiklassa. Virkamiehen määritelmä on puolestaan todettu perustasetuksen 1.d artiklassa.
Kuka on virkamies tai virkamiehenä pidettävä henkilö Suomessa
Suomessa virkamiehenä pidetään henkilöä, joka on virka- tai työsuhteessa julkiseen työnantajaan.
EU:n sosiaaliturva-asetusten määräyksiä tulkitaan kuitenkin eri tavoin riippuen siitä, millaisesta palvelussuhteesta on kyse, eli onko henkilö virka- vai työsuhteessa.
Virkasuhteessa julkiseen työnantajaan
Virkasuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan oleva henkilö on aina EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittama virkamies. Näin ollen virkasuhteinen henkilö vakuutetaan aina virkamiehiä koskevan määräyksen perusteella työnantajamaassa Suomessa.
Virkasuhteessa oleva henkilö voi olla Suomesta lähetetty työntekijä tai henkilö on voitu palkata suoraan ulkomailta. Kummassakin tilanteessa henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan ulkomaantyönsä aikana.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomen valtio palkkaa Ruotsin sosiaaliturvaan kuuluneen Norjan kansalaisen virkasuhteeseen työskentelemään Ruotsissa. Henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan virkamiehenä. Eläketurvakeskus myöntää henkilölle hakemuksesta A1-todistuksen.
Työsuhteessa julkiseen työnantajaan
Työsuhteessa suomalaiseen julkiseen työnantajaan olevaa henkilöä kohdellaan EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamana virkamiehenä, jos henkilö välittömästi ennen työsuhteensa alkua ulkomailla kuuluu Suomen sosiaaliturvaan
- joko työntekonsa tai
- Suomessa asumisensa perusteella
Henkilön tulee kuulua Suomen sosiaaliturvaan vähintään 1 kuukauden ajan ennen ulkomaantyön alkua, jotta henkilöä voidaan pitää virkamiehenä. Henkilön tulee olla Suomessa työeläkevakuutettu tai henkilön tulee olla oikeutettu Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomalainen kunta palkkaa työsuhteeseen henkilön työskentelemään Ruotsissa. Henkilö on välittömästi ennen työsuhteen alkua opiskellut Ruotsissa. Kelan päätöksellä henkilöllä on ollut opiskelunsa aikana oikeus Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Henkilö on siten virkamiehenä pidettävä ja henkilöön sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Eläketurvakeskus antaa henkilölle hakemuksesta A1-todistuksen.
Jos julkisen työnantajan palveluksessa työsuhteessa oleva henkilö ei ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan ennen ulkomaantyön alkua, henkilöä ei voida pitää virkamiehenä ulkomaantyön aikana. Henkilön vakuuttaminen ratkaistaan tuolloin työntekijöitä koskevien sääntöjen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että jos henkilö työskentelee vain yhdessä EU-maassa, sovelletaan henkilöön työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos henkilö työskentelee tavallisesti useassa EU-maassa, mutta ei lainkaan Suomessa, ratkeaa henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö niiden sääntöjen mukaan, joista on kerrottu ohjeissa koskien työtä useassa EU-maassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomen valtio palkkaa työsuhteeseen Norjasta työntekijän työskentelemään Norjassa. Työntekijä kuuluu Norjan sosiaaliturvaan ennen työsuhteen alkua, koska työntekijä on työskennellyt Norjassa paikallisen työnantajan palveluksessa. Työntekijä ei ole virkamiehenä pidettävä vaan työntekijään tulee soveltaa työskentelymaan Norjan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Suomen valtion tulee järjestää työntekijän sosiaaliturva Norjan lainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Virkamiehelle on haettava A1-todistus
Säännös virkamiehen vakuuttamisesta on pakottava, joten virkamies ja hänen työnantajansa eivät voi valita, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä virkamieheen sovelletaan.
Toisessa EU-maassa kuin Suomessa suomalaiselle julkiselle työnantajalle työskentelevälle virkamiehelle tulee hakea A1-todistus osoitukseksi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta. Eläketurvakeskus myöntää hakemuksesta A1-todistuksen määräajaksi. Eläketurvakeskus myöntää A1-todistuksen yleensä 3 vuodeksi kerrallaan silloin, kun työskentely ulkomailla jatkuu toistaiseksi. Todistuksen voimassaolon jälkeen henkilölle tulee hakea uudelleen A1-todistusta, jos ulkomailla työskentely jatkuu.
Muuta työtä virkasuhteisen tai virkamieheksi katsottavan työn rinnalla
Jos henkilöllä on suomalaisen virkamiestyönsä lisäksi muuta työtä työntekijänä tai yrittäjänä, ratkaistaan työskentelyyn sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö useassa EU-maassa työskentelyä koskevien sääntöjen perusteella.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Suomen valtio palkkaa työsuhteeseen Ruotsista työntekijän työskentelemään Ruotsissa ja Tanskassa. Työntekijä asuu Ruotsissa ja kuuluu Ruotsin sosiaaliturvaan ennen työsuhteen alkua. Työntekijä ei ole virkamiehenä pidettävä vaan työntekijään tulee soveltaa useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevia määräyksiä. Se, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä tilanteessa sovelletaan, riippuu siitä, miten työntekijän työskentely jakaantuu eri maiden kesken. Asianosaisten tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Merenkulkijoille ja muille aluksilla työskenteleville henkilöille ei ole välttämätöntä hakea A1-todistusta kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan, jos
- henkilö asuu vakituisesti Suomessa ja
- työskentelee Suomen lipun alla olevalla aluksella eikä
- tee mitään muuta työtä kyseisen aluksella työskentelyn lisäksi seuraavien 12 kk aikana.
Merenkulkijalle tulee pääsääntöisesti hakea A1-todistusta tilanteissa, joissa henkilön asuinmaa on eri kuin lippumaa. A1-todistushakemus lippusäännön soveltamisesta tehdään ensisijaisesti lippumaahan.
Suomessa asuvan henkilön tulee ilmoittaa myös Kelalle, jos hän tekee työtä jonkin toisen EU-maan lipun alla olevalla aluksella.
Vakuuttamisen pääsääntö eli lippusääntö
Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevät henkilöt kuuluvat lähtökohtaisesti Suomen sosiaaliturvaan.
Merenkulkijoihin ja muihin laivoilla työskenteleviin henkilöihin sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jonka lipun alla työskentelyalus purjehtii. Määräys koskee kaikkia aluksilla työskenteleviä henkilöitä niin merenkulkijoita kuin muitakin työntekijöitä ja yrittäjiä. Lippusääntö on todettu perusasetuksen artiklan 11.4 alkuosassa.
Tarkemmat tiedot
Työskentely EU-maan lipun alla olevalla aluksella
Esimerkki 1
Suomessa asuva merenkulkija työskentelee ruotsalaisen varustamon palveluksessa Ruotsin lipun alla purjehtivalla aluksella. Merenkulkijaan sovelletaan Ruotsin lainsäädäntöä.
Esimerkki 2
Suomessa asuva henkilö työskentelee Ruotsin lipun alla purjehtivalla aluksella kampaamoyrittäjänä. Yrittäjään sovelletaan lippumaan Ruotsin lainsäädäntöä, jollei yrittäjä voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan ns. lähetettynä yrittäjänä.
Esimerkki 3
Liettuassa asuva merenkulkija työskentelee työntekijänä Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella. Työntekijään sovelletaan lippumaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijä tulee työeläke- ja tapaturmavakuuttaa heti työsuhteen alusta lukien Suomessa. Kela puolestaan ratkaisee hänen oikeutensa Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.
Lippusäännöstä poiketaan ainoastaan silloin kun henkilöllä on A1-todistus jostakin muusta maasta. Henkilöllä voi olla A1-todistus esimerkiksi silloin kun
- henkilön palkka maksetaan asuinmaasta
- henkilö on lähetetty työntekijä tai yrittäjä
- henkilö työskentelee tavallisesti usean eri EU-maan lipun alla purjehtivilla aluksilla tai
- henkilö työskentelee tavallisesti sekä maissa että aluksella.
Ns. merenkulkijamääräyksiä sovelletaan vain merellä purjehtivalla aluksella tapahtuvaan työskentelyyn. Siten esimerkiksi sisävesillä tapahtuvaa työskentelyä pidetään työskentelynä kyseisessä maassa eikä esim. lippusäännön mukaisena tilanteena.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee ainoastaan Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella. A1-todistusta Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta ei tarvitse hakea Eläketurvakeskuksesta.
Esimerkki 2
Henkilö asuu Ruotsissa ja työskentelee Suomen lipun alla. Henkilölle tulee hakea Eläketurvakeskuksesta A1-todistusta Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta.
Esimerkki 3
Henkilö asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsin lipun alla. Henkilölle tulee hakea Ruotsin Försäkringskassalta A1-todistusta Ruotsin sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta.
Työntekijän palkka maksetaan asuinmaasta
EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevään henkilöön sovelletaan asuinmaan lainsäädäntöä, jos henkilön toiminnasta korvauksen maksavan yrityksen tai henkilön koti- tai liiketoimipaikka on henkilön asuinvaltiossa. Tämä poikkeus on todettu lippusääntöä koskevan artiklan 11.4 loppuosassa. Näissä tilanteissa työnantajaksi katsotaan palkan maksava yritys tai henkilö.
Kyseisessä määräyksessä ei ole aikarajaa, vaan henkilöön sovelletaan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä niin kauan kuin hänen tilanteensa pysyy samanlaisena.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Suomessa asuva työntekijä työskentelee suomalaisen työnantajan palveluksessa Saksan lippua käyttävällä aluksella. Koska sekä työnantajan että työntekijän kotipaikka on Suomessa, työntekijään sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä ja kaikki sosiaalivakuutusmaksut maksetaan Suomeen. Henkilölle tulee hakea A1-todistus Eläketurvakeskuksesta.
Esimerkki 2
Henkilö asuu Suomessa, mutta on kuulunut aiemmin Ruotsin sosiaaliturvaan. Suomalainen varustamo palkkaa henkilön työskentelemään Viron lipun alla liikennöivällä aluksella. Henkilön palkka maksetaan asuinmaasta Suomesta ja työnantajayrityksen keskushallinto toimii Suomessa. Henkilö kuuluu siten Suomen sosiaaliturvaan.
Esimerkki 3
Merenkulkija työskentelee Viron lippua käyttävässä hinaajassa ja saa palkan Suomessa perustetulta sivuliikkeeltä. Yhtiön pääliike on rekisteröity Viroon, jossa myös toimii yhtiön keskushallinto ja jossa johdetaan yhtiön ja Suomen sivuliikkeen toimintaa. Henkilöön tulee sovellettavaksi lippumaan Viron sosiaaliturvalainsäädäntö, vaikka henkilön palkka maksetaan asuinmaasta Suomesta.
Lähetettynä työntekijänä tai yrittäjänä aluksella
Jos henkilön työskentely toisen EU-maan lipun alla purjehtivalla aluksella on tilapäistä, voi hän tiettyjen edellytysten täyttyessä kuulua edelleen lähtömaansa sosiaaliturvaan. Näistä edellytyksistä on kerrottu omissa ohjeissa.
Tarkemmat tiedot
Lähetetty merenkulkija
Esimerkki 1
Suomalainen varustamo lähettää Suomessa asuvan ja Suomen sosiaaliturvaan kuuluneen työntekijänsä Suomesta Viron lipun alla purjehtivalle alukselle töihin alle 2 vuodeksi. Palkan maksaa virolainen varustamo, mutta työoikeudellinen työsuhde säilyy suomalaiseen varustamoon. Henkilöä voidaan pitää lähetettynä työntekijänä ja henkilö voi tilapäisen Viron lipun alla olevalla aluksella työskentelynsä ajan kuulua Suomen sosiaaliturvaan. Koska henkilön palkkaa ei makseta hänen asuinmaastaan, henkilöön ei voida suoraan soveltaa hänen asuinmaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilölle tulee hakea A1-todistus Eläketurvakeskuksesta.
Esimerkki 2
Virossa asuva merenkulkija on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan työskennellessään Suomen lipun alla purjehtivalla aluksella. Välittömästi tämän jälkeen henkilön työnantajana toimiva suomalainen varustamo lähettää henkilön 2 vuodeksi työhön Ruotsin lipun alla purjehtivalle alukselle. Palkanmaksaja on suomalainen varustamo. Koska henkilö on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työskentelyään Ruotsin lipun alla ja koska työ on tilapäistä, pidetään henkilöä lähetettynä työntekijänä ja henkilö kuuluu Suomen sosiaaliturvaan kyseisen työskentelynsä aikana. Henkilölle tulee hakea A1-todistus Eläketurvakeskuksesta.
Muita merenkulkija-asetuksen mukaisia tilanteita
Työskentely ruoppaajalla
Kun kyseessä on työskentely ruoppaajalla ja ruoppaus tapahtuu alukselta, sovelletaan lippusääntöä.
Kun on kyseessä ruoppaus, jota ei suoriteta alukselta, sovelletaan henkilöön EU:n sosiaaliturva-asetusten pääsäännön mukaan hänen työskentelymaansa sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Henkilö työskentelee ruoppaajana satamassa Saksassa ja työtä ei suoriteta alukselta. Henkilöön sovelletaan hänen työskentelymaansa Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Esimerkki 2
Henkilö työskentelee Belgian lipun alla olevalla ruoppausaluksella satama-alueella Saksassa. Henkilöön sovelletaan lippumaan Belgian sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Työskentely satama-alueella tai telakalla
Satama-alueella liikkuvalla aluksella tapahtuvan työskentelyn katsotaan olevan lippusäännön alaista merityötä.
Satama-alueella maissa, esimerkiksi sataman telakalla tai satamaterminaalissa, tehtävään työhön sovelletaan työskentelymaan pääsääntöä. Myös henkilöiden, jotka eivät yleensä työskentele aluksella sen purjehtiessa, katsotaan työskentelevän maissa. Esimerkiksi Suomen satamassa olevassa aluksessa satama-aikana käyvien laivasiivoojien tulkitaan työskentelevän Suomessa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki
Henkilö työskentelee normaalisti Suomen lipun alla olevalla aluksella. Kyseinen alus lähetetään korjattavaksi Ruotsiin telakalle ja henkilö siirtyy tilapäisesti työskentelemään telakalle valvomaan korjaustyötä. Henkilön katsotaan tuolloin työskentelevän Ruotsissa eikä lippusääntöä sovelleta. Henkilöä voidaan kuitenkin pitää Suomesta 12.1 artiklan mukaisena lähetettynä työntekijänä, jos lähettämisen edellytykset täyttyvät.
Useassa maassa tai usean maan lipun alla työskentelevä merenkulkija
Merenkulkijan, joka työskentelee usean lipun alla tai maissa merityön lisäksi, katsotaan työskentelevän useassa maassa. Tällöin työskentelyä koskevat merityötilanteet käsitellään useassa maassa työskentelyä koskevien vakuuttamissääntöjen ja ohjeiden mukaisesti. Henkilön asuessa Suomessa ja työskennellessä vain Suomen lipun alla kulkevalla aluksella tai maissa Suomessa, ei henkilö tarvitse A1-todistusta. Jos esimerkiksi Suomessa asuva ja Suomen lipun alla seilaava merenkulkija aloittaa työn toisen EU-maan lipun alla kulkevalla aluksella siten, että palkka maksetaan asuinmaasta Suomesta, ratkaistaan hakemus useassa maassa työskentelyn määräysten mukaisesti. A1-todistusta tulee hakea henkilön asuinmaasta, sillä asuinmaa on toimivaltainen ratkaisemaan henkilön sosiaaliturva-asian usean maan tilanteissa.
Tarkemmin usean maan työn säännöistä löydät usean maan ohjeiden alta.
Tarkemmat tiedot
Työ useassa maassa
Esimerkki 1
Merenkulkija asuu Suomessa ja työskentelee Ruotsin lipun alla sekä lomajaksoillaan Suomessa yrittäjänä. Henkilön katsotaan työskentelevän useassa EU-maassa. Henkilön tulee hakea A1-todistusta asuinmaastaan Suomesta.
Esimerkki 2
Merenkulkija asuu Ruotsissa ja työskentelee vuorottelevasti Suomen ja Viron lipun alla. Henkilön katsotaan työskentelevän useassa EU-maassa. Henkilön tulee hakea A1-todistusta asuinmaastaan Ruotsista.
Esimerkki 3
Suomessa asuva ja Suomen lipun alla seilaava merenkulkija aloittaa työskentelyn toisen lipun alla niin, että myös toisen lipun alla seilaamisesta maksetaan palkka Suomesta. Merenkulkijan katsotaan työskentelevän useassa maassa ja henkilön tulee hakea A1-todistusta asuinmaastaan Suomesta.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Lentohenkilökuntaan kuuluviin työntekijöihin sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa heidän kotiasemansa sijaitsee. Lentoyhtiö nimeää henkilökuntansa jäsenelle kotiaseman.
Tarkemmat tiedot
Kotiasema määräytyy neuvoston (ETY) N:o 3922/91 teknisten sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla antaman asetuksen liitteessä III: ”Kotiasemalla tarkoitetaan lentotoiminnanharjoittajan miehistön jäsenelle nimeämää paikkaa, jossa miehistön jäsen tavallisesti aloittaa ja lopettaa työjakson tai peräkkäisen työjaksojen sarjan, ja jossa lentotoiminnanharjoittaja ei tavallisesti vastaa hänen majoituksestaan.”
Esimerkiksi EU-alueella lentävään lentäjään, jonka kotiasema on Helsinki, sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaikka hän asuisi jossain toisessa EU-maassa.
Kotiasemasääntöä sovelletaan myös vuokrattuun henkilökuntaan sekä yrittäjiin. Se, vakuutetaanko lentohenkilökunnan jäsen työeläkelakien mukaan yrittäjänä vai työntekijänä, arvioidaan tarvittaessa tapauskohtaisesti työoikeudellisin perustein.
A1-todistusta haetaan ja sen myöntää maa, jossa henkilön kotiasema sijaitsee
A1-todistusta haetaan siitä maasta, jossa kotiasema sijaitsee. Hakemuksen voi tehdä joko työnantaja tai työntekijä.
Lentohenkilökunnan jäsenelle tulee hakea A1-todistus jos
- kotiasema on eri maassa kuin missä henkilö asuu tai
- muun maan viranomainen pyytää A1-todistusta.
Esimerkiksi Virossa asuvalle lentäjälle, jonka kotiasema on Helsingissä, tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskuksesta.
Asuinmaa ja kotiasema Suomessa
Jos lentohenkilökunnan jäsen asuu Suomessa ja hänen kotiasemansa on Suomessa, ei A1-todistusta tarvitse hakea. Eläketurvakeskus antaa A1-todistuksen kuitenkin näissäkin tapauksissa työntekijän tai työnantajan hakemuksesta.
Tilanteet, joissa kotiasemasääntöä ei sovelleta
Seuraavissa tilanteissa ei sovelleta kotiasemasääntöä:
- Henkilöllä on kotiasemia useissa eri maissa tai henkilön kotiasema vaihtuu toistuvasti 12 kuukauden tarkastelujakson aikana.
Tarkemmat tiedot
Tällöin sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat useassa maassa työskentelyä ja hakemus sosiaaliturvaan kuulumisesta (A1-hakemus) tulee jättää henkilön asuinmaahan.
Esimerkiksi Suomessa asuva lentäjä, jonka kotiasema on ensin 4 kuukautta Suomessa, sitten 4 kuukautta Norjassa, jälleen 4 kuukautta Suomessa ja taas 4 kuukautta Norjassa, kuuluu Suomen sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen myös niinä aikoina, jolloin kotiasema on Norjassa.
- Henkilöllä on työnantajia useissa eri maissa tai hän harjoittaa lentotyönsä lisäksi yrittäjätoimintaa jossakin muussa maassa.
Tarkemmat tiedot
Tällöin sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat useassa maassa työskentelyä ja hakemus sosiaaliturvaan kuulumisesta (A1-hakemus) tulee jättää henkilön asuinmaahan.
Esimerkiksi Virossa asuva lentoemäntä, jolla on kotiasema Suomessa, työskentelee lentotyönsä ohessa huomattavassa määrin kotimaassaan Virossa paikallisessa hotellissa. Hän kuuluu Viron sosiaaliturvalainsäädännön alaisuuteen myös lentotyönsä osalta.
- EU-alueella asuvan henkilön kotiasema on EU-alueen ulkopuolella.
Tarkemmat tiedot
Tällöin EU-alueella työskentelyyn sovelletaan sääntöjä, jotka koskevat useassa maassa työskentelyä.
- Henkilö on lähetetty kotiasemamaastaan toiselle kotiasemalle.
Tarkemmat tiedot
Tällöin sovelletaan lähettämistä koskevia sääntöjä.
Esimerkiksi lentokapteeni, jolla on kotiasema Suomessa, siirretään lentämään 4 kuukaudeksi lähtöpaikkanaan Pariisi. Lähettämistä koskevien edellytysten täyttyessä kapteeni voi kuulua Suomen sosiaaliturvaan kyseisen ajan ja saada Eläketurvakeskuksesta A1-todistuksen.
- Työskentely on alkanut ennen 28.6.2012 ja työskentelyyn liittyvät olosuhteet ovat pysyneet muuttumattomina. Tällöinkin työntekijä voi kuitenkin valita, että häneen sovelletaan kotiasemasääntöä.
Tarkemmat tiedot
Tällöin sovelletaan ennen 28.6.2012 voimassa olleita useassa maassa työskentelyä koskevia säännöksiä sekä siirtymäsäännöstä.
Kotiasemasääntö tuli asetukseen 28.6.2012. Tätä ennen lentohenkilökuntaan sovellettiin samoja sääntöjä kuin muihinkin useassa maassa työskenteleviin henkilöihin.
28.6.2012 muuttuneisiin säännöksiin liittyy siirtymäsäännös:
- Lentohenkilökunnan jäseneen sovelletaan ennen 28.6.2012 voimassa olleita useassa maassa työskentelyä koskevia sääntöjä 10 vuotta, jos työskentelyyn liittyvät olosuhteet pysyvät muuttumattomina ja jos sovellettava lainsäädääntö muuttuisi 28.6.2012 voimaan tulleiden muutosten johdosta.
- Lentohenkilökunnan jäsen voi kuitenkin valita, että häneen sovelletaan kotiasemasääntöä. Lentohenkilökunnan jäsenen tulee ilmoittaa tästä Eläketurvakeskukselle.
- Henkilö työskentelee julkisen työnantajan palveluksessa (esimerkiksi Puolustusvoimat).
Tarkemmat tiedot
Julkisen työnantajan palveluksessa olevaan henkilön sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, jossa hänen työnantajansa on.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
EU:n sosiaaliturva-asetusten mukaan henkilöön, joka virkamiestyönsä lisäksi työskentelee samanaikaisesti työntekijänä tai yrittäjänä yhdessä tai useammassa muussa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä sovelletaan sen EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, johon henkilön virkatyönantajana toimiva hallinto kuuluu.
Henkilö, joka työskentelee virkamiehenä ulkomaiselle työnantajalle ja samanaikaisesti suomalaiselle korkeakoululle tai valtion tutkimuslaitokselle, voi tietyin edellytyksin kuitenkin hakea Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista ns. poikkeusluvalla. Poikkeusluvan käyttö tällaisissa tilanteissa perustuu Eläketurvakeskuksen soveltamiskäytäntöön 1.1.2024 alkaen.
Poikkeuslupa edellyttää aina, että sekä Eläketurvakeskus että sen EU-maan viranomainen, jossa henkilöä pidetään virkamiehenä, antavat hyväksyntänsä poikkeusluvalle. Eläketurvakeskus voi puoltaa poikkeuslupaa vain enintään sille ajalle, jona henkilön lyhin työsuhde on voimassa.
EU:n sosiaaliturva-asetusten yleinen edellytys on, että poikkeusluvan tulee olla asianomaisen henkilön eduksi. Henkilön itsensä tulee siten suostua poikkeuslupamenettelyyn ja hakea poikkeuslupaa Eläketurvakeskukselta. Henkilön tulee tällöin hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta sähköisen asiointipalvelun kautta ja kertoa hakemuksen lisätiedoissa hakevansa nimenomaisesti poikkeuslupaa. Hakemuksen lisäksi henkilön tulee toimittaa Eläketurvakeskukselle:
- työsopimus osa-aikaisesta työstä ulkomaisen työnantajan kanssa tai muu selvitys osa-aikatyön kestosta ja määrästä ja
- kirjallinen sitoumus ulkomaiselta työnantajalta (henkilöstöhallinnosta vastaava) hoitaa sosiaalivakuutusmaksut Suomen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti Suomeen.
Eläketurvakeskus voi ehdottaa poikkeuslupaa EU-maalle, jossa henkilöä pidetään virkamiehenä, Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseksi, kun kaikki alla mainitut ehdot täyttyvät.
- Henkilö asuu vakituisesti Suomessa.
- Henkilö työskentelee työntekijäasemassa suomalaiselle korkeakoululle tai valtion tutkimuslaitokselle.
- Henkilö työskentelee samanaikaisesti virkamiesasemassa yhdelle ulkomaiselle työnantajalle.
- Henkilön työskentely virkamiehenä ulkomaiselle työnantajalle on osa-aikaista, enintään 25 % virkatyön kokoaikaisesta työajasta.
- Henkilö työskentelee vain Suomessa tai sekä Suomessa että EU-alueella siten, että henkilö työskentelee Suomessa asianomaisena aikana vähintään 25 % kokonaistyöajastaan.
- Henkilö on saanut ulkomaiselta työnantajaltaan (HR-vastaava/ organisaation nimenkirjoitusoikeuden omaava henkilö) kirjallisen sitoumuksen siitä, että ulkomainen työnantaja hoitaa sosiaalivakuutusmaksut Suomen lainsäädännön mukaisesti Suomeen asianomaiselta ajalta, jos Suomi myöntää A1-todistuksen Suomen sosiaaliturvan soveltumisesta.
Jos henkilö ei hae poikkeuslupaa, Eläketurvakeskus ratkaisee sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön EU:n sosiaaliturva-asetusten normaalien sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevien sääntöjen mukaisesti.
Henkilön tulee asua vakituisesti Suomessa
Poikkeusluvan edellytyksenä on, että henkilö asuu vakituisesti Suomessa EU:n sosiaaliturva-asetusten tarkoittamalla tavalla. Asumisen määrittelystä EU-tilanteissa katso erillinen ohje.
Suomalaisen työnantajan tulee olla suomalainen korkeakoulu tai valtion tutkimuslaitos
Henkilön suomalaisen työnantajan tulee olla:
• suomalainen yliopisto riippumatta siitä, onko kyseinen työntekijä vakuutettu TyEL:n vai JuEL:n mukaan
• suomalainen ammattikorkeakoulu, joka ei ole Kevan jäsenyhteisö ja joka vakuuttaa työntekijänsä TyEL:n mukaan tai
• valtion tutkimuslaitos, jota pidetään yksityisenä työnantajana, kuten Työterveyslaitos tai VTT Oy.
Poikkeuslupamenettely on rajattu koskemaan tiettyjä työnantajia, joille työskenteleviä työntekijöitä ei pidetä Suomessa virkamiehinä. Poikkeuslupamenettelyllä pyritään saattamaan suomalaisia korkeakouluja ja valtion tutkimuslaitoksia yhtäläiseen asemaan vastaavien ulkomaisten organisaatioiden kanssa sekä osaltaan tukemaan suomalaisen tutkimuksen kansainvälistymistä ja tutkijoiden liikkuvuutta osa-aikaisen ulkomaantyön tilanteissa. Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen poikkeuslupamenettelyllä ei yleensä ole tarpeellista, jos henkilön työnantaja katsotaan Suomessa julkiseksi työnantajaksi.
Henkilöllä voi olla korkeakoulun tai valtion tutkimuslaitoksen ohella olla myös jokin muu Suomessa toimiva työnantaja.
Virkamiehenä tapahtuvan työn tulee olla osa-aikaista
Poikkeusluvan edellytyksenä on, että henkilön työskentely ulkomaiselle virkatyönantajalle on osa-aikaista. Osa-aikatyö saa olla enintään 25 % virkatyön kokoaikaisesta työajasta. Henkilön tulee liittää poikkeuslupahakemukseensa ulkomaiselle työnantajalle työskentelyä koskeva työsopimus tai antaa muu luotettava selvitys osa-aikatyön määrästä.
Mikäli henkilön työskentely suomalaiselle työnantajalle on myös osa-aikaista, ulkomaiselle työnantajalle tehtävän osa-aikatyön virkamiesasemassa on oltava vähäisempi osa (enintään 25 %) henkilön säännöllisestä kokonaistyöajasta.
Jos henkilön työskentely virkamiehenä ulkomaiselle työnantajalle on pienimuotoista, sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetusten normaaleja lainvalintasääntöjä, eikä poikkeuslupamenettely yleensä ole tarpeen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseksi. Pienimuotoista on työskentely, joka on alle 5 % henkilön työajasta/palkasta. Aiheesta tarkemmin erillisessä ohjeessa pienimuotoisuudesta.
Poikkeusluvan edellytyksenä on, että henkilön työskentely ulkomaiselle virkatyönantajalle on osa-aikaista. Osa-aikatyö saa olla enintään 25 % virkatyön kokoaikaisesta työajasta. Henkilön tulee liittää poikkeuslupahakemukseensa ulkomaiselle työnantajalle työskentelyä koskeva työsopimus tai antaa muu luotettava selvitys osa-aikatyön määrästä.
Mikäli henkilön työskentely suomalaiselle työnantajalle on myös osa-aikaista, ulkomaiselle työnantajalle tehtävän osa-aikatyön virkamiesasemassa on oltava vähäisempi osa (enintään 25 %) henkilön säännöllisestä kokonaistyöajasta.
Jos henkilön työskentely virkamiehenä ulkomaiselle työnantajalle on pienimuotoista, sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetusten normaaleja lainvalintasääntöjä, eikä poikkeuslupamenettely yleensä ole tarpeen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseksi. Pienimuotoista on työskentely, joka on alle 5 % henkilön työajasta/palkasta. Aiheesta tarkemmin erillisessä ohjeessa pienimuotoisuudesta.
Poikkeuslupamenettelyä voidaan käyttää vain, jos henkilöllä on virkamiestyötä ulkomailla yhdessä EU-maassa. Eläketurvakeskus ei lähtökohtaisesti puolla poikkeuslupaa, jos henkilöllä on useissa eri EU-maissa virkatyönantajia.
Ulkomaisen osa-aikatyön lisäksi henkilön tulee tehdä työtä myös suomalaiselle korkeakoululle tai valtion tutkimuslaitokselle. Eläketurvakeskus ei puolla poikkeuslupaa, jos henkilö työskentelee vain ulkomaiselle virkatyönantajalle, vaikka kyseessä olisi osa-aikatyö.
Työskentelypaikkaa koskevat edellytykset
Henkilön tulee tehdä työtään
- vain Suomessa tai
- Suomessa ja EU-alueella. Tällöin työstä vähintään 25 % tulee tapahtua Suomessa.
Eläketurvakeskus ei puolla poikkeuslupaa , jos henkilö tekee työnsä pelkästään ulkomailla. Työskentelyä Suomessa arvioidaan soveltuvin osin kuten tilanteissa, joissa määritellään se, tapahtuuko huomattava osa työstä henkilön asuinmaassa.
Ulkomaisen työnantajan sitoumus sosiaalivakuutusmaksujen suorittamisesta
Myönteinen poikkeuslupa johtaa siihen, että myös henkilön ulkomainen työnantaja on velvollinen maksamaan lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut Suomeen. Koska virkamiehiä koskevista määräyksistä poikkeaminen on erittäin poikkeuksellista ja vaatii myös ulkomaan sosiaaliturvaviranomaisen suostumuksen, henkilön tulee liittää poikkeuslupahakemukseensa ulkomaisen työnantajan kirjallinen sitoumus siitä, että sosiaalivakuutusmaksut hoidetaan Suomen lainsäädännön mukaisesti Suomeen poikkeuslupaa koskevalta ajalta. Henkilön itsensä tulee hankkia sitoumus työnantajaltaan.
Sitoumuksen tulee olla kyseisen työnantajaorganisaation henkilöstöhallinnosta vastaavan tai nimenkirjoitusoikeuden omaavan henkilön allekirjoittama. On henkilön etujen mukaista, että ulkomainen työnantaja tiedostaa Suomen sosiaaliturvan soveltamisesta seuraavat työnantajavelvoitteensa ja hoitaa nämä Suomeen.
Mille ajalle ja mistä alkaen poikkeusluvan voi saada
Poikkeusluvan alainen työskentelytilanne voi olla määräaikainen tai toistaiseksi jatkuva. Poikkeuslupa myönnetään kuitenkin aina määräajaksi ja lähtökohtaisesti enintään 2 vuodeksi kerrallaan. Ensimmäinen poikkeuslupa myönnetään lähtökohtaisesti kuitenkin 1 vuodeksi, jotta viranomaiset voivat varmistua sosiaaliturvan hoitamisesta Suomeen. Jos henkilön työsuhteet ovat voimassa lyhyemmän ajan kuin 1–2 vuotta, Eläketurvakeskus voi puoltaa poikkeuslupaa vain enintään sille ajalle, jolloin henkilön lyhin työsuhde on voimassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: määräaikaiset työsuhteet
Henkilön osa-aikainen työsuhde ulkomaiseen työnantajaan virkamiehenä on voimassa 1.1.2024 – 31.12.2024. Henkilön työsuhde suomalaiseen korkeakouluun on voimassa 1.1.2024 – 31.8.2024. Poikkeuslupaa voidaan puoltaa vain 31.8.2024 saakka.
Henkilö voi hakea poikkeuslupaa aikaisintaan 1.1.2024 alkaen. Eläketurvakeskus voi tarvittaessa puoltaa poikkeuslupaa ajassa eteenpäin. Tätä edeltävältä ajalta henkilöön sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan lähtökohtaisesti normaalien EU:n sosiaaliturva-asetusten lainvalintamääräysten mukaisesti.
Ulkomaisen virkatyönantajan kotimaan sosiaaliturvaviranomaisten suostumus
Jos poikkeusluvan käyttämisen kaikki edellytykset täyttyvät, Eläketurvakeskus ehdottaa ulkomaisen virkatyönantajan kotimaan sosiaaliturvaviranomaisille poikkeusluvan käyttöä.
Jos ulkomaan sosiaaliturvaviranomainen suostuu poikkeuslupaan, Eläketurvakeskus myöntää henkilölle A1-todistuksen osoitukseksi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta.
Jos ulkomaan sosiaaliturvaviranomainen ei suostu poikkeuslupamenettelyyn, henkilöön ei voida soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Henkilöön sovelletaan tällöin ulkomaisen virkatyönantajan kotimaan sosiaaliturvalainsäädäntöä ja kyseinen EU-maa antaa henkilölle A1-todistuksen.
Muutokset edelliseen versioon
Irlanti on liittynyt etätyösopimukseen 1.6.2024 alkaen.
Etätyötä tekevät työntekijät
Se, missä maassa etätyöntekijä tekee työtään fyysisesti, vaikuttaa etätyöntekijään sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön. Etätyöntekijään sovellettava sosiaaliturva ratkaistaan samojen määräysten mukaan kuin ns. läsnätyötä tekevien työntekijöiden. EU:n sosiaaliturva-asetuksessa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Poikkeuksena ovat eräät EU-tilanteet, joissa etätyöntekijä tekee työtä asuinmaassaan sekä työnantajan kotipaikan sijaintimaassa.
Jos etätyöntekijä tekee työtä vain suomalaiselle julkiselle työnantajalle kuten valtiolle tai kunnalle, voi etätyöntekijä tietyin edellytyksin kuulua virkamiehenä Suomen sosiaaliturvaan. Katso virkamiehiä koskeva ohjeistus, jota sovelletaan sellaisenaan myös etänä työskenteleviin virkamiehiin.
Muiden etätyöntekijöiden osalta lähtökohta on, että etätyötä EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai Iso-Britanniassa tekevään työntekijään sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, missä työntekijä tekee työnsä fyysisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi suomalaisen työnantajan tulee järjestää etätyöntekijänsä sosiaaliturva työntekijän fyysisessä työskentelymaassa eikä Suomessa, ellei etätyöntekijään sovellu jokin alla kuvatuista poikkeussäännöistä.
Tilapäisesti toisesta EU-maasta käsin etätyötä tekevä työntekijä voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan ja etätyöntekijää voidaan pitää EU-asetuksen tarkoittamana lähetettynä työntekijänä. Etätyötä toisessa EU-maassa tekevää työntekijää voidaan pitää Suomesta lähetettynä työntekijänä, jos
- etätyö ulkomailla on tilapäistä (enintään 24 kk, poikkeusluvalla enintään 5 vuotta)
- työnantaja harjoittaa tavallisesti toimintaa Suomessa
- työ ulkomailla tehdään Suomessa toimivan työnantajan lukuun
- työntekijä kuuluu Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen ulkomaantyön alkua ja
- etätyöntekijää ei lähetetä korvaamaan toista työntekijää.
Edellytykset Suomen sosiaaliturvaan kuulumiseksi ovat siis samat kuin lähetetyillä työntekijöillä, jotka tekevät ulkomailla ns. läsnätyötä.
Etätyöntekijää voidaan pitää EU-asetuksen tarkoittamana lähetettynä työntekijä, vaikka etätyö ulkomailla tapahtuisi työntekijän itsensä aloitteesta. Työnantajan tulee kuitenkin suostua ulkomailla tehtävään etätyöhön ja siihen, että etätyöstä sosiaaliturva järjestetään Suomessa. Työnantajan tulee hakea etätyöntekijälle Eläketurvakeskukselta A1-todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta. Jos työnantaja ei hae työntekijälle A1- todistusta tai sitä ei jostain syystä voida myöntää, tulee työnantajan järjestää etätyöntekijän sosiaaliturva työskentelymaassa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Etätyössä toisessa EU-maassa
Suomalainen työnantaja ja työntekijä sopivat, että työntekijä voi lähteä 4 kuukaudeksi Espanjaan ja tehdä työnsä etänä Espanjasta loma-asunnoltaan käsin. Työntekijä palaa Suomeen työskentelemään Espanjan jakson jälkeen. Työnantajalla on toimintaa Suomessa ja työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan ennen Espanjan työn alkamista. Työnantajan tulee hakea työntekijälle Eläketurvakeskukselta A1-todistusta, jos työnantaja haluaa järjestää työntekijän sosiaaliturvan Suomessa eikä Espanjassa.
Esimerkki 2
Etätyötä toisessa EU-maassa loman yhteydessä
Suomalainen työnantaja ja työntekijä sopivat, että työntekijä tekee etänä työtään 2 viikkoa Espanjassa ja jää sen jälkeen vuosilomalleen Espanjaan 3 viikoksi. Työntekijä palaa Suomeen työskentelemään lomansa jälkeen. Työnantajalla on toimintaa Suomessa ja työntekijä on kuulunut Suomen sosiaaliturvaan ennen Espanjan työn alkamista. Työnantajan tulee hakea työntekijälle Eläketurvakeskukselta A1-todistusta, jos työnantaja haluaa järjestää työntekijän sosiaaliturvan Suomessa eikä Espanjassa. A1-todistusta tulee hakea vain etätyöskentelyn ajalle. Vuosiloman aikana A1-todistusta ei tarvita.
Jos etätyöntekijä tekee työtä fyysisesti useasta eri EU-maasta käsin etä- tai läsnätyönä, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU-asetuksen ns. useassa EU-maassa työskenteleviä työntekijöitä koskevien määräysten mukaisesti. Sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön vaikuttaa tällöin mm.
- etätyöntekijän vakituinen asuinmaa,
- tekeekö etätyöntekijä huomattavan osan työstään (25 % tai enemmän) asuinmaassaan
- minkä maalaiselle työnantajalle/työnantajille etätyöntekijä tekee työtään ja
- työskenteleekö etätyöntekijä lisäksi esimerkiksi virkamiehenä tai yrittäjänä.
Jos etätyöntekijä tekee huomattavan osan työstään asuinmaassaan, sovelletaan etätyöntekijään asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Jos etätyöntekijä ei tee huomattavaa osaa työstään asuinmaassaan tai jos etätyöntekijällä on lisäksi erilaisia töitä esimerkiksi virkamiehenä tai yrittäjänä, tutustu useassa EU-maassa työskentelyä koskevaan ohjeistukseen. Kyseisissä ohjeissa kerrotaan, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntö tulee sovellettavaksi eri tilanteissa. Useassa eri EU-maassa työskentelevälle etätyöntekijälle, tulee hakea A1-todistusta etätyöntekijän vakituisesta asuinmaasta. Suomessa asuville etätyöntekijöille A1-todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki 1
Työtä useassa eri EU-maassa ja asuinmaan lainsäädäntö soveltuu
Työntekijä asuu Iso-Britanniassa ja tekee työtä vain suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee fyysisesti työtään etänä asuinmaassaan Iso-Britanniassa ja työnantajansa toimitiloissa Suomessa. Työntekijä tekee asuinmaassaan etätyötä 2 päivää viikossa, mikä on huomattava osa työajasta. Työntekijään sovelletaan työntekijän asuinmaan Iso-Britannian sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta asuinmaasta Iso-Britanniasta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Iso-Britannian sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti.
Esimerkki 2
Työtä useassa eri EU-maassa ja työnantajan kotipaikan lainsäädäntö soveltuu
Työntekijä asuu Iso-Britanniassa ja tekee työtä vain suomalaiselle työnantajalle. Työntekijä tekee fyysisesti työtään etänä asuinmaassaan Iso-Britanniassa ja työnantajansa toimitiloissa Suomessa. Työntekijä tekee asuinmaassaan etätyötä 1 päivän viikossa, mikä jää alle huomattavan osan työajasta. Työntekijään sovelletaan työnantajan kotipaikan eli Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta asuinmaasta Iso-Britanniasta, mutta Suomi myöntää A1-todistuksen. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti.
Etätyötä ulkomailla tehtäessä tulee työntekijälle määrittää vakuutuspalkka samoilla ehdoilla kuin lähetetyillä työntekijöillä. Katso vakuutuspalkkaa koskeva ohjeistus.
Kahdessa EU-maassa työskentelevien työntekijöiden etätyösopimus ja poikkeuslupa
EU:n sosiaaliturva-asetuksessa ei ole erillisiä määräyksiä etätyöntekijöistä. Osa EU-maista on kuitenkin tehnyt keskenään sopimuksen, jonka nojalla työntekijän sosiaaliturva voidaan järjestää normaaleista EU-asetuksen sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä poikkeavalla tavalla. Tiettyjen edellytysten täyttyessä työnantajalla ja sekä etä- että läsnätyötä tekevällä työntekijällä on mahdollisuus hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista, vaikka EU:n sosiaaliturva-asetuksen määräysten mukaan tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Rajat ylittävää etätyötä koskeva sopimus on nimeltään ” Framework Agreement on the application of Article 16 (1) of Regulation (EC) No. 883/2004 in cases of habitual cross-border telework.“ jäljempänä ”etätyösopimus”. Etätyösopimus perustuu EU-asetuksen 16 artiklaan (ns. poikkeuslupa).
Etätyösopimusta sovelletaan sopimuksen allekirjoittaneiden maiden välillä liikkuviin etätyöntekijöihin, jotka täyttävät tietyt edellytykset. Etätyösopimus koskee vain rajat ylittävissä tilanteissa olevia etätyöntekijöitä, jotka tekevät etätyötä asuinmaassaan tietotekniikan välityksellä ja jotka työskentelevät muun ajan työnantajansa kotimaassa. Etätyösopimus ei siten vaikuta esimerkiksi rakennustyömailla tai asiakkaiden tiloissa ulkomailla työskentelevien työntekijöiden vakuuttamiseen. Etätyösopimus ei myöskään vaikuta tilanteisiin, joissa työntekijä tekee työtään vain yhdessä maassa, tai joissa työntekijä työskentelee virkamiehenä.
Tarkemmat tiedot
Etätyösopimuksessa ovat mukana 1.7.2023 alkaen seuraavat maat:
- Suomi
- Saksa
- Sveitsi
- Liechtenstein
- Kroatia
- Tsekki
- Itävalta
- Alankomaat
- Slovakia
- Belgia
- Luxembourg
- Malta
- Norja
- Puola
- Portugali
- Espanja
- Ruotsi
- Ranska
Mukana myös:
- 1.9.2023 alkaen Slovenia.
- 1.1.2024 alkaen Italia.
- 1.5.2024 alkaen Liettua.
- 1.6.2024 alkaen Irlanti.
Belgia on sopimuksen ns. säilyttäjä ja ylläpitää tietoja etätyösopimuksessa mukana olevista EU-maista.
Jos jokin EU-maa liittyy etätyösopimukseen myöhemmin, etätyösopimus tulee voimaan kyseisen EU-maan osalta allekirjoitusta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä.
Mikä tahansa allekirjoittajamaa voi irtisanoa etätyösopimuksen noudattamisen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Belgialle kolme kuukautta aikaisemmin.
Etätyösopimus maiden välillä on voimassa 1.7.2023 alkaen seuraavat viisi vuotta ja etätyösopimusta jatketaan automaattisesti seuraavat viisi vuotta.
Etätyösopimus koskee seuraavanlaisia tilanteita, joissa työntekijä tekee etätyötä asuinmaassaan ja läsnätyötä työnantajan kotimaassa:
- työntekijä asuu yhdessä EU-maassa, joka on etätyösopimuksessa mukana
- työntekijän työnantajan kotipaikka sijaitsee toisessa EU-maassa, joka on etätyösopimuksessa mukana. Työntekijällä voi olla myös useita työnantajia, mutta kaikkien työnantajien tulee sijaita samassa maassa.
- työntekijä tekee etätyötä asuinmaassaan ja asuinmaassa tehtävän työn osuus on 25 % tai yli, mutta alle 50 % kokonaistyöajasta.
- työntekijän tekemän etätyön tulee olla sellaista toimintaa/työtä, jota voidaan harjoittaa mistä tahansa paikasta käsin. Etätyöntekijän tulee hoitaa työtehtäviään ja yhteydenpito työnantajaan ja asiakkaisiin/sidosryhmiin tietoteknisesti.
- muun ajan eli 50 % tai yli työajasta työntekijä tekee työtä maassa, jossa työnantajan kotipaikka on.
- työnantaja ja työntekijä haluavat poiketa normaaleista sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevista määräyksistä ja
- työskentelytilanne voi olla määräaikainen tai toistaiseksi jatkuva.
EU:n sosiaaliturva-asetuksen määräysten mukaan normaalisti tällaisessa tilanteessa tulee soveltaa työntekijän asuinmaan sosiaaliturvalainsäädäntöä, koska työntekijä tekee työstään huomattavan osan (25 % tai yli) asuinmaassaan. Jos työnantaja ja työntekijä haluavat, työntekijän sosiaaliturva voidaan kuitenkin etätyösopimuksen perusteella poikkeuksellisesti järjestää työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön mukaisesti. Sekä työntekijän että työnantajan tulee suostua normaaleista säännöistä poikkeamiseen. Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen edellyttää, että työnantaja hakee A1-todistusta ja poikkeuslupaa työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaisilta.
Kun työntekijän molemmat työskentelymaat ovat mukana etätyösopimuksessa, työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaiset voivat myöntää A1-todistuksen ilman työntekijän asuinmaan sosiaaliturvaviranomaisten nimenomaista suostumusta, jos etätyösopimuksen edellytykset täyttyvät. Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaiset ilmoittavat työntekijän asuinmaalle myönnetystä A1-todistuksesta.
Etätyösopimuksen perusteella työntekijä voi tehdä etätyötä asuinmaassaan yli 25 % mutta alle 50 % kokonaistyöajastaan ja pysyä edelleen työnantajansa kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan vakuutettuna. Etätyöntekijän työskentelymaa voi vaihdella esimerkiksi viikoittain tai kuukausittain. Työn jakaantumista asuinmaan ja työnantajan kotipaikan välillä arvioidaan 12 kuukauden tarkastelujaksolla. Työnantajan ja työntekijän tulee itse arvioida A1-todistushakemuksella, kuinka työntekijän työ maiden välillä tulee jakaantumaan seuraavien 12 kuukauden aikana. Työn jakautumisesta tulee tarvittaessa esittää selvitys sosiaaliturvaviranomaisille.
Esimerkkejä erilaisista tilanteista tarkemmissa tiedoissa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkkejä tilanteista, joissa etätyösopimusta voidaan soveltaa:
- Työntekijä asuu vakituisesti Saksassa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan kahtena päivänä viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Suomessa työnantajansa toimistolla. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Koska sekä Suomi että Saksa ovat mukana etätyösopimuksessa, voi työnantaja hakea Suomesta Eläketurvakeskukselta A1-todistusta ja poikkeuslupaa, jonka perusteella työntekijän sosiaaliturva järjestetään Suomessa. Poikkeusluvan käyttö edellyttää, että työntekijä suostuu poikkeuslupaan.
- Työntekijä asuu vakituisesti Sveitsissä. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee vuorotellen etätyötä kotoaan Sveitsistä käsin ja Suomessa työtä työnantajan tiloissa. Työntekijä vaihtaa työskentelymaataan siten, että työntekijä tekee vuorotellen kaksi viikkoa etätyötä asuinmaassaan ja kolme viikkoa työnantajansa kotipaikassa. Työntekijän asuinmaassa tehtävän työn osuus on siten yli 25 %, mutta alle 50 %. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan Sveitsin sosiaaliturvalainsäädäntöä. Koska sekä Suomi että Sveitsi ovat mukana etätyösopimuksessa, voi työnantaja hakea Suomesta Eläketurvakeskukselta A1-todistusta ja poikkeuslupaa, jonka perusteella työntekijän sosiaaliturva järjestetään Suomessa. Poikkeusluvan käyttö edellyttää, että työntekijä suostuu poikkeuslupaan.
- Työntekijä asuu vakituisesti Suomessa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Saksassa. Työntekijä ja työnantaja ovat sopineet, että työntekijän tulee tehdä työtä Saksassa vähintään 50 % työajastaan. Muun ajan työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulisi soveltaa työntekijän asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Koska sekä Suomi että Saksa ovat mukana etätyösopimuksessa, voi työnantaja hakea Saksasta A1-todistusta ja poikkeuslupaa, jonka perusteella työntekijän sosiaaliturva järjestetään Saksassa. Poikkeusluvan käyttö edellyttää, että työntekijä suostuu poikkeuslupaan.
Esimerkkejä tilanteista, joissa etätyösopimusta ei voida soveltaa
- Työntekijä asuu vakituisesti Saksassa. Työntekijällä on sekä suomalainen että saksalainen työnantaja. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan Saksassa kahtena päivänä viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Suomessa suomalaisen työnantajansa toimistolla ja saksalaisen työnantajansa suomalaisten asiakkaiden tiloissa. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työntekijän asuinmaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Vaikka sekä Suomi että Saksa ovat mukana etätyösopimuksessa, etätyösopimusta ei voida soveltaa, koska henkilön työnantajat sijaitsevat eri maissa. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Saksasta. Myös suomalainen työnantaja vakuuttaa Suomessa tehdyn työn Saksassa, ja maksaa lakisääteiset vakuutusmaksut Saksan lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu vakituisesti Belgiassa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee vuorotellen työtä Suomessa työnantajan tiloissa sekä Belgiassa suomalaisen työnantajansa asiakkaiden tiloissa ja rakennustyömailla. Työntekijä vaihtaa työskentelymaataan kuukausittain siten, että asuinmaassa tehtävän työn osuus on yli 25 %, mutta alle 50 %. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työntekijän asuinmaan Belgian sosiaaliturvalainsäädäntöä. Vaikka sekä Suomi että Belgia ovat mukana etätyösopimuksessa, etätyösopimusta ei voida soveltaa, koska työntekijä ei tee asuinmaassaan etätyötä. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Belgiasta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Belgiassa, ja maksaa lakisääteiset vakuutusmaksut Belgian lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu vakituisesti Suomessa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Sveitsissä. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan kahtena päivänä viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Sveitsissä työnantajansa toimistolla sekä asiakkaiden tiloissa Alankomaissa ja Belgiassa. Koska työntekijä tekee huomattavan osan (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työntekijän asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. Vaikka sekä Suomi että työntekijän muut työskentelymaat ovat mukana etätyösopimuksessa, etätyösopimusta ei voida soveltaa, koska työntekijä tekee työtään myös muissa maissa kuin asuinmaassaan ja työnantajansa kotimaassa. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Suomesta. Sveitsiläisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu vakituisesti Saksassa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Työntekijä tekee etätyötä kotoaan käsin asuinmaassaan päivän viikossa. Muun ajan viikosta työntekijä työskentelee Suomessa työnantajansa toimistolla ja asiakkaiden tiloissa. Koska työntekijä ei tee huomattavaa osaa (yli 25 %) työstään asuinmaassaan, työntekijään tulee soveltaa työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Etätyösopimusta ei sovelleta, koska normaalit EU:n sosiaaliturva-asetuksen lainvalintasäännöt tuovat työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön sovellettavaksi. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta työntekijän asuinmaasta Saksasta, mutta A1-todistuksen myöntää Suomi. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu Belgiassa ja tekee Belgiassa etätyötä 40 % työajasta ja 60 % työajasta työnantajansa toimitiloissa Alankomaissa. Työnantaja on yritys, jonka kotipaikka on Suomessa. Etätyösopimusta ei voida soveltaa tilanteessa, koska työntekijä ei tee työtä työnantajansa kotipaikan sijaintimaassa. Työntekijään sovelletaan asuinmaan Belgian sosiaaliturvalainsäädäntöä ja työntekijälle tulee hakea A1-todistusta Belgiasta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Belgiassa, ja maksaa lakisääteiset vakuutusmaksut Belgian lainsäädännön mukaisesti.
- Työntekijä asuu perheineen vakituisesti Suomessa. Työnantaja on suomalainen yritys. Työntekijä tekee työtä Suomessa yli 25 % työajastaan työnantajan tiloissa sekä etänä. Lisäksi työntekijä tekee etätyötä Saksassa loma-asunnollaan ja isovanhempiensa luona. Etätyösopimusta ei sovelleta tilanteessa vaan työntekijään sovelletaan asuinmaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä EU-asetuksen normaalien lainvalintaa koskevien määräysten mukaan. Kyseessä ei ole etätyösopimuksen tarkoittama rajat ylittävä etätyö, koska työnantaja sijaitsee samassa maassa, missä työntekijä asuu vakituisesti. Työntekijälle tulee hakea A1-todistusta Eläketurvakeskukselta. Suomalaisen työnantajan tulee vakuuttaa työntekijä Suomen lainsäädännön mukaisesti.
- Yrittäjä asuu Saksassa ja tekee Saksassa etätyötä Suomeen rekisteröidylle yritykselleen. Lisäksi yrittäjä käy tekemässä työtä Suomessa yrityksensä toimitiloissa. Saksassa tehtävän työn osuus on yli 25 % työajasta, mutta alle 50 %. Etätyösopimusta ei voida soveltaa tilanteessa, koska etätyösopimus ei koske lainkaan yrittäjäasemassa työskenteleviä henkilöitä. Yrittäjään sovelletaan asuinmaan Saksan sosiaaliturvalainsäädäntöä ja yrittäjän tulee hakea A1-todistusta Saksasta.
Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista voi hakea 1.7.2023 alkaen. Etätyösopimuksen perusteella työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädäntöä ei voida soveltaa tätä edeltävänä aikana.
Työnantajan kotipaikan Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista tulee hakea etukäteen ja etätyösopimuksen mukainen A1-todistus voidaan antaa hakuhetkestä ajassa eteenpäin. Takautuvasti työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen on mahdollista vain tiettyjen kriteerien täyttyessä. Asiaan vaikuttaa se, mihin maahan sosiaalivakuutusmaksut on maksettu ja milloin työnantaja ja työntekijä tekevät hakemuksen työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaisille.
Jos etätyösopimuksen edellytykset eivät täyty, työntekijän sosiaaliturva ratkaistaan normaalien EU-asetuksen lainvalintaa koskevien sääntöjen mukaisesti.
Miten työnantajan tulee toimia, jos työnantaja ja työntekijä haluavat hakea etätyösopimuksen mukaista poikkeuslupaa Suomesta?
A1-todistusta ja poikkeuslupaa tulee aina hakea työnantajan kotipaikan sosiaaliturvaviranomaisilta, jos työnantaja ja työntekijä haluavat, että työntekijään sovelletaan etätyösopimusta. Suomessa hakemus tulee tehdä Eläketurvakeskukselle.
Työnantajan tulee tehdä hakemus Eläketurvakeskuksen sähköisessä asiointipalvelussa. Työnantajan tulee täyttää A1-todistushakemus ja ilmoittaa hakemuksen lisätietoja-kohdassa seuraavat asiat:
- työnantaja ja työntekijä haluavat, että työntekijän sosiaaliturva järjestetään etätyösopimuksen nojalla Suomessa ja
- työntekijä tekee asuinmaassaan vain etätyötä 25 %- 49 % työajastaan ja muun ajan työskentelee Suomessa työnantajan kotimaassa.
Eläketurvakeskus voi myöntää A1-todistuksen etätyösopimuksen perusteella enintään 3 vuodeksi kerrallaan. Jos työntekijän työskentely ja asuminen jatkuvat samanlaisena A1-todistuksen päättymisen jälkeen, työntekijälle voi hakea uuden A1-todistuksen. Etätyösopimuksessa ei ole aikarajaa, kuinka kauan asuinmaan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta voidaan poiketa. Jos työntekijän tilanteessa tapahtuu muutoksia todistuksen voimassaoloaikana, tulee muutoksista ilmoittaa Eläketurvakeskukselle.
Etätyösopimuksen soveltamista tulee lähtökohtaisesti hakea etukäteen. Etätyösopimusta voidaan soveltaa takautuvasti vain tietyin kriteerein.
Etätyö EU-maassa, joka ei ole mukana etätyösopimuksessa
Etätyösopimus koskee vain maita, jotka ovat allekirjoittaneet sopimuksen.
Eläketurvakeskus voi kuitenkin hakea EU:n sosiaaliturva-asetuksen 16.1. artiklan mukaista poikkeuslupaa myös siinä tapauksessa, että työntekijän asuinmaa ei ole mukana etätyösopimuksessa, jos etätyösopimuksen asettamat muut kriteerit täyttyvät. Näiden maiden osalta normaaleista lainvalintaa koskevista säännöistä poikkeaminen ja työntekijän vakuuttaminen työnantajan kotipaikassa edellyttää, että myös toinen EU-maa suostuu 16.1. artiklan mukaiseen menettelyyn. Työnantajan kotipaikan sosiaaliturvalainsäädännön soveltaminen ei siten ole varmaa samalla tavalla kuin etätyösopimuksessa mukana olevien maiden osalta.
A1-todistusta ja poikkeuslupaa haetaan kuitenkin samalla tavalla kuin etätyösopimuksessa mukana olevien maiden osalta.
Etätyötä tekevät yrittäjät ja apurahansaajat
Se, missä maassa yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään fyysisesti, vaikuttaa henkilöön sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön. Etätyötä tekevään yrittäjään tai apurahansaajaan sovellettava sosiaaliturva ratkaistaan samojen määräysten mukaan kuin ns. läsnätyötä tekevien yrittäjien tai apurahansaajien.
Yrittäjien ja apurahansaajien osalta lähtökohta on, että etätyötä EU/ETA-maassa, Sveitsissä tai Iso-Britanniassa tekevään henkilöön sovelletaan sen maan sosiaaliturvalainsäädäntöä, missä henkilö tekee työnsä fyysisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että esimerkiksi suomalaisen yrittäjän tulee järjestää sosiaaliturvansa ja YEL-vakuutuksensa fyysisessä työskentelymaassaan eikä Suomessa, ellei yrittäjään sovellu jokin poikkeussäännöistä.
Tilapäisesti toisesta EU-maasta käsin etätyötä tekevä yrittäjä ja apurahansaaja voi kuulua edelleen Suomen sosiaaliturvaan tietyin edellytyksin. Katso erilliset ohjeistukset lähetetyistä yrittäjistä ja apurahansaajista. Jotta tilapäisesti toisessa EU-maassa etätyötä tekevä yrittäjä tai apurahansaaja voi kuulua lähtömaansa Suomen sosiaaliturvaan, tulee yrittäjän tai apurahansaajan hakea itse Eläketurvakeskukselta A1-todistusta. Jos henkilö ei hae A1- todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta, tulee henkilön sosiaaliturva järjestää työskentelymaassa.
Jos yrittäjä tai apurahansaaja tekee työtään fyysisesti useasta eri EU-maasta käsin, sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU-asetuksen ns. useassa EU-maassa työskenteleviä henkilöitä koskevien määräysten mukaisesti. Sovellettavaan sosiaaliturvalainsäädäntöön vaikuttaa tällöin mm.
- henkilön vakituinen asuinmaa
- tekeekö henkilö huomattavan osan työstään asuinmaassaan
- missä maassa yrittäjän tai apurahansaajan toiminnan keskuspaikka sijaitsee ja
- työskenteleekö henkilö lisäksi esimerkiksi virkamiehenä tai työntekijänä.
Katso tarkemmin useassa EU-maassa työskentelyä koskevasta ohjeistuksesta, minkä maan sosiaaliturva tulee sovellettavaksi eri tilanteissa. Useassa eri EU-maassa työskentelevän yrittäjän tai apurahansaajan tulee hakea A1-todistusta vakituisesta asuinmaastaan. Suomessa asuville A1-todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta.
Tiettyjen EU-maiden solmima etätyösopimus ei koske yrittäjiä tai apurahansaajia.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
EU:n palveluksessa työskentelevät henkilöt kuuluvat joko EU:n omaan sosiaaliturvajärjestelmään tai työskentelymaansa sosiaaliturvaan. Eräillä työntekijäryhmillä voi myös olla oikeus valita sovelletaanko heihin
- työskentelymaan lainsäädäntöä
- sen jäsenvaltionlainsäädäntöä, jota häneen on sovellettu viimeksi
- kansalaisuutensa mukaista lainsäädäntöä.
EU:n palveluksessa on virkamiehiä sekä muuta henkilökuntaa. EU määrittelee itse EU:n henkilökuntasäännöissä, missä asemassa sen palkkaama työntekijä on ja missä hänen sosiaaliturvansa siten järjestetään.
EU:lla on oma eläkejärjestelmä, joka mahdollistaa tiettyjen henkilöiden eläkeoikeuden siirron kansallisesta eläkejärjestelmästä EU:n eläkejärjestelmään.
EU:n jäsenmaissa sijaitsevien kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevista henkilöistä ei ole erityissäännöksiä EU:n sosiaaliturva-asetuksessa. Pääsääntönä on työskentelymaan lainsäädännön soveltaminen.
Päämajasopimus
Jos työskentelymaa on tehnyt kansainvälisen järjestön kanssa ns. päämajasopimuksen, järjestön palveluksessa olevia henkilöitä ei vakuuteta työskentelymaassa, vaan järjestö huolehtii itse heidän sosiaaliturvastaan oman eläkejärjestelynsä avulla.
Kansainvälisen järjestön henkilökunta ei tällöin ole myöskään sijaintivaltion lainsäädännön alainen EU:n sosiaaliturva-asetuksen tarkoittamalla tavalla, jos sijaintivaltio on sopimuksella luopunut soveltamasta lainsäädäntöään järjestöön ja sen työntekijöihin.
Yleensä kansainvälisen järjestön palveluksessa olevia työntekijöitä ei voida pitää lähetettyinä työntekijöinä, koska heidän työnantajansa on kyseinen järjestö eikä lähettävää suomalaista työnantajaa ole.
Esimerkki: Työsuhde Suomessa ja kansainvälisessä järjestössä
Suomalainen henkilö on tehnyt työsopimuksen kansainvälisen järjestön kanssa. Järjestöllä on päämajasopimus. Henkilö asuu Suomessa ja hänellä on lisäksi työsuhde myös suomalaiseen työnantajaan. Suomessa tehty työ vakuutetaan Suomessa ja kansainvälisen järjestön palvelus vakuutetaan järjestön omien säännösten mukaisesti.
Jos henkilö on lähetetty Suomesta, sovelletaan Suomen kansallista lainsäädäntöä ikään kuin hänet olisi lähetetty ei-sopimusmaahan.
Asumisperusteinen sosiaaliturva
Kansainvälisten järjestöjen palveluksessa olevat eivät voi kuulua Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Yleensä tällaisilla järjestöillä on oma sosiaaliturvajärjestelmä, johon henkilöllä on mahdollisuus kuulua. Joissakin tapauksissa valtioiden välisessä järjestössä työskenteleviin voidaan kuitenkin edelleen soveltaa sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos heidän tehtävänsä liittyvät kehitysyhteistyötehtäviin.
Ulkomailla työskentelevä henkilö tarvitsee tietyissä tilanteissa todistuksen sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, kun työskentely tapahtuu:
- EU/ETA-maassa tai Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa)
- Isossa-Britanniassa tai
- sosiaaliturvasopimusmaassa (Australiassa, Chilessä, Etelä-Koreassa, Intiassa, Israelissa, Japanissa, Kanadassa, Kiinassa, Quebecissä tai Yhdysvalloissa).
Suomessa tämän todistuksen myöntää hakemuksesta Eläketurvakeskus.
Ulkomailla työtä tekevien henkilöiden velvollisuus hakea todistusta ja todistuksen myöntäminen perustuvat EU:n sosiaaliturva-asetuksiin ja Suomen solmimiin kahdenvälisiin sosiaaliturvasopimuksiin. Todistusmenettely ei koske muita maita.
EU-maiden ja Ison-Britannian välillä liikuttaessa todistuksen nimi on A1-todistus. Sosiaaliturvasopimusmaiden osalta kutakin maata varten on oma erillinen sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistuksensa. Sosiaaliturvasopimusten mukaisten todistusten nimet ovat seuraavat:
- Australia FI/AUS 1
- Chile FI/CL 1
- Etelä-Korea FI/KR 1
- Intia FI/IN 1
- Israel FI/ISR 1
- Japani FI/JP 1
- Kanada FI/CAN 1
- Kiina FI/CN 1
- Quebec FI/Q 1
- Yhdysvallat FI/USA 1A ja 1B
A1-todistuksella tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistuksella henkilö osoittaa, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilön työskentelyyn sovelletaan EU:n sosiaaliturva-asetusten tai sosiaaliturvasopimusten kattamien sosiaaliturvan alojen osalta.
Käytännössä A1-todistus tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistus:
- osoittaa minkä maan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan sosiaalivakuutusmaksut tulee maksaa
- vapauttaa henkilön muiden maiden vastaavista lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista sekä
- osoittaa minkä maan sosiaaliturvalainsäädännön mukaan henkilö saa sosiaaliturvaetuutensa.
A1-todistus koskee vain EU:n sosiaaliturva-asetuksissa määriteltyjä sosiaaliturvan aloja. Velvollisuus maksaa muita kuin EU:n sosiaaliturva-asetusten kattamia sosiaalivakuutusmaksuja tai oikeus saada muita etuuksia määräytyy kunkin EU-maan kansallisen lainsäädännön perusteella.
Sama koskee myös sosiaaliturvasopimusten mukaisia todistuksia. On hyvä huomata, että sosiaaliturvasopimukset ovat suppeampia soveltamisalaltaan kuin EU:n sosiaaliturva-asetukset. Sosiaaliturvasopimusten osalta tulee siksi aina tarkastaa erillisistä ohjeista, mitä sosiaaliturvan aloja kukin sopimus kattaa.
Tarkemmat tiedot
Esimerkki: Suomesta myönnetty A1-todistus työntekijälle
Suomesta myönnetty A1-todistus tarkoittaa, että työntekijästä tulee maksaa Suomeen seuraavat lakisääteiset sosiaalivakuutusmaksut:
- työeläkevakuutusmaksu
- työtapaturma- ja ammattitautivakuutusmaksu
- työttömyysvakuutusmaksu
- työnantajan sairausvakuutusmaksu ja
- vakuutetun (työntekijän) sairausvakuutusmaksu.
Maksujen maksamisessa tulee noudattaa Suomen kansallisen sosiaaliturvalainsäädännön ikä- ja ansiorajoja.
Työnantaja ja työntekijä vapautuvat A1-todistuksella työskentelymaan vastaavista lakisääteisistä sosiaalivakuutusmaksuista. Jos työskentelymaassa vaaditaan esimerkiksi työehtosopimuksiin perustuvia vakuutusmaksuja, joihin ei sovelleta EU:n sosiaaliturva-asetuksia, A1-todistus ei automaattisesti vapauta kyseisistä maksuista vaan velvollisuus maksaa kyseisiä maksuja riippuu työskentelymaan lainsäädännöstä.
Missä tilanteissa A1-todistus tai todistus sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä tarvitaan
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa ja sosiaaliturvasopimuksissa lähtökohta on, että henkilöön sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. Kun tästä lähtökohdasta poiketaan, henkilö tarvitsee A1-todistuksen tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevan todistuksen.
A1-todistus EU-maissa työskentelyyn voidaan edellytysten täyttyessä myöntää seuraaville henkilöryhmille:
- lähetetyt työntekijät ja yrittäjät
- kahdessa tai useassa EU-maassa työskentelevät henkilöt
- merenkulkijat ja muut laivalla työskentelevät
- lentohenkilökunnan jäsenet
- virkamiehet
- Euroopan yhteisöjen ylimääräisten toimihenkilöiden valintaoikeutta käyttäneet henkilöt
- poikkeusluvan saaneet henkilöt.
Katso erilliset ohjeet näihin henkilöryhmiin sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä. Ilman A1-todistusta EU-alueella henkilöön sovelletaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Sosiaaliturvasopimusmaiden osalta pääasiassa todistuksia voidaan muiden edellytysten täyttyessä myöntää samoille henkilöryhmille. Kuitenkin joidenkin sosiaaliturvasopimusmaiden osalta todistuksia ei esimerkiksi myönnetä virkamiehille tai yrittäjille. Sosiaaliturvasopimuksissa ei myöskään ole sovittu kahdessa tai useammassa maassa työskentelystä. Katso erilliset ohjeet sosiaaliturvasopimuksista.
Työskentelymaassa vakuuttamisen periaate ja A1-todistus
A1-todistus on perinteisesti tarkoitettu osoittamaan, että ulkomailla työskentelevään henkilöön sovelletaan jonkin muun EU-maan kuin työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä. A1-todistusta voi kuitenkin hakea tilanteessa, jossa henkilön vakuuttaminen järjestetään työskentelymaassa vakuuttamisen periaatteen mukaisesti, jos esimerkiksi henkilön asuinmaan viranomaiset vaativat A1-todistusta. Lähtökohta on, ettei A1-todistusta tarvita tällaisessa tilanteessa, mutta sellainen voidaan tarvittaessa myöntää edellytysten täyttyessä.
Sosiaaliturvasopimuksissa, pois lukien Yhdysvaltojen kanssa tehty sopimus, ei ole vastaavaa mahdollisuutta myöntää todistusta sovellettavasta sosiaaliturvalainsäädännöstä, kun henkilöön sovelletaan työskentelymaassa vakuuttamisen periaatetta.
A1-todistuksen ja sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevan todistuksen hakeminen
Suomessa A1-todistusta tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevaa todistusta haetaan Eläketurvakeskukselta. Työnantajan tulee hakea A1-todistusta työntekijälleen. Jos työntekijällä on useita työnantajia, tulee työntekijän hakea todistusta itse. Yrittäjä ja apurahansaaja hakevat todistusta aina itse.
Mikäli henkilö työskentelee useassa EU-maassa, tulee todistusta hakea aina henkilön asuinmaan toimivaltaiselta laitokselta (Suomessa Eläketurvakeskus). Katso useassa EU-maassa työskentelystä erillinen ohjeistus.
Todistusta tulee hakea mahdollisuuksien mukaan ennen kuin työskentely ulkomailla alkaa, kuitenkin aikaisintaan 6 kuukautta ennen ulkomaantyön alkamista tai edellisen todistuksen päättymistä.
EU:n sosiaaliturva-asetuksissa tai sosiaaliturvasopimuksissa ole alarajaa sille, kuinka lyhyille ulkomaanjaksoille todistus tulee hakea. Tietyillä aloilla, esim. rakennusalalla todistusta voidaan edellyttää työskentelymaassa jo ensimmäisestä päivästä, eikä työmaalle välttämättä pääse ilman todistusta.
Yksittäiselle lyhyelle muutaman päivän kokous-, työ- tai virkamatkalle suomalaisen työnantajan tai yrityksen palveluksessa, todistusta ei kuitenkaan ole välttämätöntä hakea, ellei ole tiedossa, että vastaanottajamaa sitä edellyttää.
Toistuvasti työmatkoja eri EU-maihin tekevälle henkilölle voi hakea yhden kaikki työskentelymaat kattavan A1-todistuksen. Eli jokaista lyhyttä työmatkaa varten ei tarvitse hakea erillistä todistusta, jos työ EU-alueella on säännöllistä. Katso tarkemmin useassa EU-maassa työskentelyä koskeva ohjeistus.
A1-todistus voidaan hakea ja myöntää myös jälkikäteen, myös siinä tapauksessa, että työskentely ulkomailla on jo päättynyt.
Katso tarkemmat ohjeet A1-todistuksen hakemisesta Eläketurvakeskuksen nettisivuilta.
Myönnetty A1-todistus tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistus
A1-todistus tai sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskeva todistus myönnetään vain, jos edellytykset todistuksen saamiseksi täyttyvät. Katso edellytykset eri henkilöryhmiä koskevista ohjeista.
A1-todistukset annetaan kunkin EU-maan virallisilla kielillä. A1-todistus on vakiomuotoinen lomake ja siten identtinen kaikilla kielillä. Suomessa Eläketurvakeskus myöntää A1-todistuksen suomeksi tai ruotsiksi riippuen siitä, kummalla kielellä todistusta on haettu. Sosiaaliturvasopimusten mukaiset sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevat todistukset Eläketurvakeskus myöntää suomeksi, englanniksi ja sopimusmaan kielellä.
Eläketurvakeskus myöntää A1-todistukset ja sovellettavaa sosiaaliturvalainsäädäntöä koskevat todistukset aina määräajaksi. Todistuksen kestoon vaikuttaa mm. se, tehdäänkö työtä yhdessä maassa tilapäisesti, vaihtuuko työskentelymaa EU-alueella säännöllisesti vuoden aikana tai onko kyseessä virkamiehenä työskentely.
Eläketurvakeskus lähettää myöntämänsä todistuksen tiedoksi asianosaisille. Lisäksi Eläketurvakeskus välittää tiedon todistuksesta myös Kelalle, asianosaiselle työeläkelaitokselle ja työskentelymaalle. Kela ratkaisee todistuksen perusteella henkilön oikeuden asumiseen perustuviin sosiaaliturvaetuuksiin ja antaa eurooppalaisen sairaanhoitokortin sekä tarvittaessa todistuksen sairaanhoito-oikeudesta (S1).
Työnantajan tai henkilön ei tarvitse itse toimittaa todistusta Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta erikseen työskentelymaan viranomaisille, ellei jokin taho sitä itse pyydä. Todistus tulee siten esittää pyydettäessä. Asianosaisten tulee kuitenkin huolehtia itse muista mahdollisista velvollisuuksista työskentelymaassa kuten esimerkiksi työluvan hakemisesta tai EU-kansalaisen oleskeluoikeuden rekisteröinnistä.
Mikäli ulkomaantyöskentelyssä tapahtuu muutoksia todistuksen voimassaoloaikana, kuten työnantaja tai asuinmaa vaihtuu, tulee asiasta ilmoittaa viipymättä Eläketurvakeskukselle. Katso erillinen ohje muutoksista ilmoittamisesta.
Jos edellytykset todistuksen saamiseksi Suomesta eivät täyty, Eläketurvakeskus antaa todistuksen hakijalle hylkäävän valituskelpoisen päätöksen asiasta tai siirtää todistushakemuksen käsiteltäväksi toimivaltaiseen maahan. Katso erillinen ohjeistus päätöksistä. Jos Eläketurvakeskus ei ole voinut myöntää henkilölle todistusta, henkilön lakisääteistä sosiaaliturvaa ei saa järjestää Suomen sosiaaliturvalainsäädännön mukaan.
Todistuksen sitovuus
A1-todistus sitoo muita EU-maita niin kauan kun A1-todistuksen myöntänyt EU-maa ei ole peruuttanut tai julistanut mitättömäksi myöntämäänsä A1-todistusta. Tämä tarkoittaa käytännössä mm. sitä, että toinen EU-maa ei saa periä henkilöltä sosiaalivakuutusmaksuja siltä ajalta, jolle jokin toinen EU-maa on antanut A1-todistuksen. Sama koskee sosiaaliturvasopimusmaihin myönnettyjä todistuksia sopimuksien kattamin osin.
Myönnetty todistus sitoo myös asianosaista henkilöä ja työnantajia niin kauan kun todistusta ei ole peruutettu.
Jos toisella EU-maalla tai sosiaaliturvasopimusmaalla on syytä epäillä
- asianomaisten henkilöiden toimittamien tietojen oikeellisuutta
- todistuksen tai todisteen pätevyyttä tai
- todistuksessa olevien tietojen perustana olevien tosiseikkojen paikkansapitävyyttä
todistuksen vastaanottaneen maan toimivaltaisen laitoksen on pyydettävä todistuksen antaneelta laitokselta tarvittavia tarkennuksia. Todistuksen vastaanottaneen maan laitos voi tarvittaessa myös pyytää todistuksen peruuttamista. Todistuksen antaneen laitoksen on toisen maan pyynnöstä tarkistettava pyydetyt tiedot ja asiakirjat sekä harkittava uudelleen todistuksen antamisperusteita ja tarvittaessa peruutettava todistus.
Todistuksen myöntänyt laitos voi myös omasta aloitteestaan peruuttaa myöntämänsä todistuksen, jos todistuksen voimassaolon edellytykset eivät täyty.
Unionin tuomioistuin on ottanut A1-todistusten sitovuuteen kantaa useissa eri oikeustapauksissa. Oikeustapausten mukaan A1-todistukset sitovat myös kansallisia muutoksenhakuelimiä. Vain erittäin tiukkojen kriteerien täyttyessä muutoksenhakuelin voi ohittaa A1-todistuksen sitovuuden. Sosiaaliturvasopimusmaiden osalta ei ole vastaavaa oikeuskäytäntöä.
Tarkemmat tiedot
Tapauksessa C-359/16 Altun Euroopan unionin tuomioistuin totesi, että jäsenvaltion tuomioistuin voi tietyin edellytyksin sivuuttaa myönnetyt todistukset, kun A1-todistus on hankittu tai siihen on vedottu vilpillisesti ja kun todistuksen antanut laitos on jättänyt huomioimatta sille esitetyt tosiseikat.
Tapauksessa C-370/17 CRPNPAC unionin tuomioistuin vahvisti, että petoksen perusteella myönnettyjen todistusten sivuuttaminen on mahdollista tietyin edellytyksin.
Muita A1-todistusten sitovuuteen liittyviä oikeustapauksia ovat mm.
- C-178/97 Banks
- C-620/15 A Rosa
- C-37/18 Vueling Airlines
- C410/21 FU ja DRV Intertrans BV ja
- C661/21 Verbraeken J. en Zonen BV ja PN.
A1-todistuksen sitovuus voidaan oikeustapausten perusteella ohittaa muutoksenhakuelimessä vain, jos EU-maiden välillä on käynnistetty asianmukaisesti vuoropuhelu- ja sovittelumenettely, tilanteessa täyttyvät petoksen tunnusmerkit ja A1-todistuksen myöntänyt laitos ei ole pystynyt selvittämään asiaa kohtuullisessa ajassa.
Jos EU-maiden välillä syntyy epäselvyyttä siitä, minkä EU-maan sosiaaliturvalainsäädäntöä henkilöön tulee soveltaa, tulee EU-maiden keskenään neuvotella asiasta. Hallintotoimikunnan päätöksessä A1 on säädetty tähän liittyvästä vuoropuhelu- ja sovittelumenettelystä. Katso menettelytavoista erillinen ohje lainsäädännön tilapäisestä soveltamisesta EU-tilanteissa.
Jos Eläketurvakeskuksen myöntämän todistuksen oikeellisuudesta syntyy epäselvyyttä, tulee henkilön, työnantajan tai kohdemaan viranomaisen olla yhteydessä Eläketurvakeskukseen.
Muutokset edelliseen versioon
Päivitetty ohjeeseen poikkeuslupatoimivallan muutos. Lakimuutos on voimassa 1.1.2021 alkaen.
Eläketurvakeskuksen toimivalta ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa
Eläketurvakeskus on ulkomaantyöskentelyn vakuuttamista koskevissa asioissa toimivaltainen (ns. toimivaltainen laitos) antamaan päätöksen työntekijän tai yrittäjän kuulumisesta Suomen sosiaaliturvaan. Eläketurvakeskus on toimivaltainen myös poikkeuslupa-asioissa 1.1.2021 alkaen.
Useassa EU-maassa työskentelevien henkilöiden osalta toimivaltainen laitos on henkilön vakituisen asuinmaan laitos. Eläketurvakeskus on toimivaltainen silloin, kun henkilön vakituinen asuinmaa on Suomi.
Eläketurvakeskuksen antamat päätökset ulkomaantyön vakuuttamisasioissa
Myönteinen ratkaisu – todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta
Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) osoitukseksi Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumisesta, jos ulkomailla työskentelevään henkilöön voidaan soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Todistus Suomen sosiaaliturvaan kuulumisesta ei ole valituskelpoinen päätös, joten ratkaisuun ei ole mahdollista hakea muutosta suoraan. Jos työnantaja tai työntekijä haluaa valittaa ratkaisusta, antaa Eläketurvakeskus asiassa poikkeuksellisesti valituskelpoisen myönteisen päätöksen. Asianosaisen on otettava yhteyttä Eläketurvakeskukseen valituskelpoisen päätöksen saamiseksi.
Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi antaa myönteistä päätöstä niissä tilanteissa, joissa sovellettavan sosiaaliturvalainsäädännön on määrittänyt toinen valtio. Kun henkilö työskentelee useassa EU-maassa, ja asuinvaltio on toimivaltaisena laitoksena määrittänyt sovellettavaksi sosiaaliturva lainsäädännöksi Suomen, niin Eläketurvakeskus antaa todistuksen. Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voi tässä tapauksessa antaa valituskelpoista myönteistä päätöstä, koska asiaratkaisu on toisen valtion toimivaltaisen viranomaisen tekemä.
Kielteiset ratkaisut – hylkäävä päätös
Jos ulkomailla työskentelevään henkilöön ei voida soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, Eläketurvakeskus antaa kielteisen päätöksen hakemukseen eikä haettua todistusta voida antaa. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).
Eläketurvakeskuksen kielteinen päätös tarkoittaa aina sitä, että henkilölle ei kerry ulkomaantyöstä työeläkettä Suomeen. Oikeus muihin etuuksiin riippuu siitä, koskeeko EU:n sosiaaliturva-asetus tai kyseinen sosiaaliturvasopimus kyseistä etuutta.
Asetuksien tai sosiaaliturvasopimuksen ulkopuolelle jäävien sosiaaliturva-alojen osalta Kela tai muu taho (esim. tapaturmavakuutusyhtiö) ratkaisee oikeuden etuuteen itsenäisesti kansallisen lainsäädännön nojalla.
Tieto päätöksestä välittyy automaattisesti Kelaan ja Kela toimii päätöksen mukaisesti.
Poikkeuslupa-asioita koskeva menettely
Jos poikkeuslupa myönnetään, Eläketurvakeskus antaa todistuksen (A1-todistus tai sosiaaliturvasopimuksen mukainen todistus) tai ilmoittaa hyväksytystä poikkeusluvasta asianosaisille. Menettelytapa riippuu haetusta poikkeusluvasta.
Jos poikkeuslupahakemus hylätään Eläketurvakeskus antaa asiassa valituskelpoisen päätöksen. Kielteisen päätöksen liitteenä on valitusosoitus, jonka mukaan asianosainen voi valittaa päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan (TELK) ja edelleen vakuutusoikeuteen (VakO).
Ennen 1.1.2021 Eläketurvakeskus ei ollut toimivaltainen antamaan poikkeuslupa-asioissa valituskelpoista päätöstä. Valituskelpoisen päätöksen antoi erillisestä pyynnöstä sosiaali- ja terveysministeriö.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Muutettu ohje kuvaamaan myös lähetetyn yrittäjän perheenjäsenen vakuuttamista. Tehty tarkennuksia sisältöön.
Perheenjäsenen vakuuttaminen
Perheenjäsen ei työskentele ulkomailla
Kela ratkaisee, ulkomailla oleskelevan lähetetyn työntekijän tai yrittäjän perheenjäsen oikeuden Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin, jos perheenjäsen ei lainkaan työskentele ulkomailla. Ulkomaille lähetetyn työntekijän tai yrittäjän mukaan lähtevän perheenjäsenen tulee ilmoittaa ulkomaille lähdöstään Kelalle.
Tarkemmat tiedot
Perheenjäseninä pidetään henkilön aviopuolisoa ja hänen tai hänen puolisonsa alle 18-vuotiasta lasta; puolisoihin rinnastetaan kaksi henkilöä, jotka jatkuvasti elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa yhteisessä taloudessa.
Käytännössä lähetetyn työntekijän ja yrittäjän mukana seuraavat perheenjäsenet säilyttävät yleensä oikeuden Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin.
Joissakin sosiaaliturvasopimuksissa voi olla määräyksiä lähetetyn työntekijän mukana seuraavista perheenjäsenistä, jotka eivät työskentele. Esimerkiksi Japanin sosiaaliturvasopimuksen mukaan lähetetyn työntekijän mukana Japanissa oleviin perheenjäseniin ei sovelleta Japanin kansaneläkejärjestelmää koskeva lainsäädäntöä, jollei perheenjäsen itse pyydä Japanin kansaneläkejärjestelmän soveltamista.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn työntekijänä EU-maassa, Isossa-Britanniassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa
Jos lähetetyn työntekijän tai yrittäjän perheenjäsen aloittaa työskentelyn oleskellessaan ulkomailla, arvioidaan perheenjäsenen tilanne työnteon perusteella. Perheenjäsenen työskentely EU/ETA-maassa, Sveitsissä (jäljempänä EU-maassa), Isossa-Britanniassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa katkaisee yleensä perheenjäsenen oikeuden Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Tämä johtuu siitä, että työtä ulkomailla tekevään henkilöön sovelletaan lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Jos perheenjäsen aloittaa työskentelyn tilapäisesti suomalaisen työnantajan palveluksessa EU-massa, Isossa-Britanniassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa, voi Eläketurvakeskus hakemuksesta myöntää perheenjäsenelle todistuksen Suomen sosiaaliturvaslainsäädännön soveltamisesta. Edellytyksenä on, että:
- perheenjäsen on ollut oikeutettu Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin ennen työskentelyn alkamista,
- ulkomailla työskentely on tilapäistä ja
- työnantaja täyttää lähettävää työnantajaa koskevat edellytykset.
Se, mitä pidetään tilapäisenä työskentelynä tai mitä työnantajalta edellytetään, riippuu siitä, missä maassa työtä tehdään. Katso tarkemmin lähetettyjä työntekijöitä koskevat EU-ohjeet tai kyseisen sosiaaliturvasopimusmaan ohjeet.
Jos suomalainen työnantaja ei hae Eläketurvakeskukselta todistusta tai todistusta ei voida jostakin syystä myöntää, perheenjäsen vakuutetaan työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Jos perheenjäsenen työnantaja on suomalaisen yrityksen ulkomainen tytäryhtiö tai jokin muu ulkomainen työnantaja, joka ei toimi Suomessa, perheenjäseneen ei voida lähtökohtaisesti soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, vaan perheenjäsen vakuutetaan työskentelymaassa. Eräiden sosiaaliturvasopimusten mukaan ulkomailta palkattu perheenjäsen voidaan kuitenkin katsoa lähetetyksi työntekijäksi ja perheenjäseneen voidaan siten soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä sopimuksen kattamien sosiaaliturvaetuuksien osalta, vaikka työoikeudellinen työnantaja onkin paikallinen yritys. Tällainen määräys on seuraavissa sosiaaliturvasopimuksissa: Australia, Chile, Intia, Israel, Japani, Kanada, Quebec ja Yhdysvallat. Katso tarkemmin edellytyksistä kyseisen maan lähetettyjä työntekijöitä koskevista ohjeista.
Jos perheenjäsen aloittaa työskentelyn useassa eri EU-maassa, määräytyy perheenjäsenen vakuuttaminen useassa EU-maassa tavallisesti työskenteleviä henkilöitä koskevien EU:n sosiaaliturva-asetuksien määräysten mukaisesti. Katso erillinen ohjeistus asiasta.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn yrittäjänä EU-maassa, Isossa-Britanniassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa
Yritystoiminnan EU-maassa, Isossa-Britanniassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa aloittavaan perheenjäseneen sovelletaan lähtökohtaisesti työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädäntöä.
Yrittäjänä ulkomailla työskentelevään perheenjäseneen voidaan soveltaa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, jos perheenjäsentä voidaan pitää Suomesta lähetettynä yrittäjänä. Lähetetyn yrittäjän tulee mm. olla harjoittanut yritystoimintaa Suomessa 4 kuukautta ennen yrittäjätoiminnan alkua ulkomailla. Mikäli perheenjäsen aloittaa yritystoiminnan vasta ulkomailla ollessaan, ei tämä edellytys yleensä täyty ja yrittäjänä työskentelevän perheenjäsenen tulee järjestää sosiaaliturvansa työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Perheenjäsen voi kuitenkin hakea Eläketurvakeskukselta poikkeuslupaa Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamiseksi, jos perheenjäsen:
- on aikaisemmin Suomessa ollessaan työskennellyt yrittäjänä,
- on ollut YEL-vakuutettu Suomessa työskennellessään,
- aloittaa ulkomailla perheenjäsenenä ollessaan uudestaan yrittäjätoimintansa ja
- työskentelee ulkomailla yrittäjänä tilapäisesti.
Eläketurvakeskus tutkii poikkeuslupapyynnöt tapauskohtaisesti ja poikkeuslupa edellyttää, että myös työskentelymaa suostuu siihen. Katso poikkeuslupia koskeva ohjeistus.
Jos yrittäjänä työskentelevä perheenjäsen ei hae Eläketurvakeskukselta todistusta tai todistusta ei voida jostakin syystä myöntää, perheenjäsenen tulee järjestää sosiaaliturvansa työskentelymaan sosiaaliturvalainsäädännön edellyttämällä tavalla.
Mikäli perheenjäsen työskentelee yrittäjänä useassa EU-maassa, tulee perheenjäsenen hakea A1-todistusta asuinmaastaan. Näissä tilanteissa ratkaistaan vakuuttaminen useassa EU-maassa tavallisesti työskenteleviä henkilöitä koskevien EU:n sosiaaliturva-asetusten määräysten mukaisesti.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn työntekijänä sopimuksettomassa maassa
Jos ulkomailla oleskeleva perheenjäsen aloittaa työskentelyn sopimuksettomassa maassa, Kela ratkaisee perheenjäsenen oikeuden Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin.
Työnantaja ei ole velvollinen järjestämään TyEL:n mukaista eläketurvaa perheenjäsenelle, jonka työnantaja palkkaa sopimuksettomasta maasta siellä tehtävään työhön. TyEL:n mukaisen eläketurvan järjestäminen ei ole pakollista paikalta palkatulle perheenjäsenelle, vaikka perheenjäsen palkkaamishetkellä olisi oikeutettu Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Katso ohjeet työskentelystä sopimuksettomassa maassa.
Jos paikalta palkattu perheenjäseneen sovelletaan työsuhteen alkaessa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, voi suomalainen työnantaja järjestää perheenjäsenelle vapaaehtoisen työeläkevakuutuksen. Katso ohjeet vapaaehtoisesta TyEL-vakuutuksesta.
Perheenjäsen aloittaa työskentelyn yrittäjänä sopimuksettomassa maassa
Jos ulkomailla oleskeleva perheenjäsen aloittaa työskentelyn sopimuksettomassa maassa yrittäjänä, Kela ratkaisee, onko perheenjäsen oikeutettu Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin.
Työnantaja ei ole velvollinen järjestämään TyEL:n mukaista eläketurvaa perheenjäsenelle, jonka työnantaja palkkaa sopimuksettomasta maasta siellä tehtävään työhön. TyEL:n mukaisen eläketurvan järjestäminen ei ole pakollista paikalta palkatulle perheenjäsenelle, vaikka perheenjäsen palkkaamishetkellä olisi oikeutettu Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Katso ohjeet työskentelystä sopimuksettomassa maassa.
Jos paikalta palkattuun perheenjäseneen sovelletaan työsuhteen alkaessa Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, voi suomalainen työnantaja järjestää perheenjäsenelle vapaaehtoisen työeläkevakuutuksen. Katso ohjeet vapaaehtoisesta TyEL-vakuutuksesta.
Diplomaatti- ja konsuliedustustojen henkilökunnan perheenjäsenen vakuuttaminen
Diplomaatti- ja konsuliedustustoihin lähetettyjen työntekijöiden työtä tekeviin perheenjäseniin soveltuva sosiaaliturvalainsäädäntö määräytyy samalla tavalla kuin lähetettyjen työntekijöiden ja yrittäjien perheenjäsenten. Vaikka lähetetyllä työntekijällä tai perheenjäsenellä olisi diplomaattistatus, perheenjäsenen työskentely EU-maassa, Isossa-Britanniassa tai sosiaaliturvasopimusmaassa katkaisee yleensä perheenjäsenen oikeuden Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin, ellei perheenjäsentä voida pitää esimerkiksi lähetettynä työntekijänä. Katso edeltävät ohjeet eri tilanteista.
Opiskelijan vakuuttaminen
Opiskelija ei työskentele ulkomailla
Kela ratkaisee, onko ulkomailla opiskeleva henkilö oikeutettu Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin. Opiskelijana ulkomaille lähtevän henkilön tulee ilmoittaa Kelalle ulkomailla opiskelustaan Kelan ohjeiden mukaisesti.
Opiskelija aloittaa työskentelyn työntekijänä tai yrittäjänä ulkomailla
Jos opiskelija aloittaa työskentelyn ollessaan ulkomailla, arvioidaan opiskelijan tilanne työnteon perusteella. Opiskelijaan sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö määräytyy samalla tavalla kuin paikalta palkatun perheenjäsenen. Katso perheenjäseniä koskeva ohjeistus, joka soveltuu myös opiskelijoihin. Opiskelijan työskentely EU-maassa, Isossa-Britanniassa- tai sosiaaliturvasopimusmaassa katkaisee yleensä opiskelijan oikeuden Suomen asumisperusteisiin sosiaaliturvaetuuksiin, ellei opiskelijaa voida pitää esimerkiksi lähetettynä työntekijänä.
Voit tarkastella tämän asiakirjan sisältöä voimassaoloajan perusteella.
Vaihda voimassaolopäivää.
Valittu voimassaoloaika vaihtuu kaikkiin tämän asiakokonaisuuden (auki olevan sivun) asiakirjoihin.
Muutokset edelliseen versioon
Tarkennettu ja laajennettu sisältöä.