1.1 Työeläkelakien mukaan vakuutetaan ansiotarkoituksessa tehty työ

Työeläkelakien mukaan vakuutetaan ansiotarkoituksessa tehty työ eli ansiotyö. 

Työsuhteessa ja virkasuhteessa tehty työ on epäitsenäistä ansiotyötä. Epäitsenäinen ansiotyö vakuutetaan työsuhde-eläkelakien mukaan.

Yrittäjänä tehty työ on itsenäistä ansiotyötä. Itsenäinen ansiotyö vakuutetaan yrittäjäeläkelakien mukaan.

Työtä voi tehdä myös ilman ansiotarkoitusta. Ei-ansiotarkoituksessa tehtyä työtä on esimerkiksi:

  • talkootyö
  • harrastustoiminta
  • luottamustoiminta
  • työharjoittelu. 

Työeläkelait eivät lähtökohtaisesti koske työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.

Tarkemmat tiedot

Tavanomainen harrastustoiminta ja sen yhteydessä tehtävä työ on työsopimuslaissa rajattu työsopimuslain soveltamisalan ulkopuolelle.

Tavanomaisena harrastustoimintana pidetään työsopimuslain yksityiskohtaisten perustelujen (HE 157/2000 vp.) mukaan muun muassa urheiluseuran piirissä tapahtuvaa vapaaehtoista lasten ja nuorten ohjaamista sekä muunlaistakin vastaavanlaisessa yhdistystoiminnassa tehtyä työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa.

Tavanomaisen harrastustoiminnan parissa tehtävälle työlle on tunnusomaista, ettei sitä tehdä ansiotarkoituksessa. Työnteosta suoritettava vastike on tavallisesti pieni ja kulukorvauksen luonteinen. Kun tavanomaisen harrastustoiminnan puitteissa työnsuorittajalle maksetaan kulukorvauksia aiheutuneista todellisista kuluista, suurehkokaan korvaus ei sellaisenaan merkitse, että kyseessä olisi työsuhde.

Rajanveto tavanomaisen harrastustoiminnan ja työsuhteen välillä tehdään tarkastelemalla, täyttyykö työskentelyssä työsuhteen tunnusmerkistö. Huomiota kiinnitetään muun muassa siihen:

 

  • tehdäänkö työtä toiminnan järjestäjän lukuun
  • saako järjestäjä toiminnasta taloudellista hyötyä
  • johtaako ja valvooko järjestäjä toimintaa taloudellisen tuloksen aikaansaamiseksi
  • työskenteleekö työnsuorittaja ansiotarkoituksessa.

1.2 Työsuhteen tunnusmerkit

Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan työsopimuslain mukaista työsopimuksen käsitettä. Työsuhde määritellään työsopimuksen tunnusmerkistön avulla.

Työsuhteen tunnusmerkit ovat:

  • sopimus
  • työn tekeminen henkilökohtaisesti
  • vastiketta vastaan
  • työnantajan lukuun
  • työnantajan johdon ja valvonnan alaisena.

Kaikkien työsuhteen tunnusmerkkien tulee täytyttyä työnsuorittajan työskentelyssä samanaikaisesti, jotta kyseessä on työsuhde.

1.2.1 Työsuhteessa työntekijän ja työnantajan välillä on sopimus työn tekemisestä

Työsuhteessa työntekijän ja työnantajan välillä on sopimus työn tekemisestä. Työsopimuksen osapuolet ovat työnantaja ja työntekijä.

1.2.1.1 Työsopimuksen tekeminen ei edellytä määrätyn muodon noudattamista

Työsopimuksen voi tehdä:

  • suullisesti
  • kirjallisesti
  • sähköisesti.

Selvyyden vuoksi työsopimus on hyvä tehdä kirjallisesti.

Tarkemmat tiedot

Työsopimus voi syntyä myös hiljaisesti silloin kun työnantaja sallii työntekijän tekevän työtä lukuunsa, vaikka nimenomaista sopimusta ei olisi tehty.

Työsopimuksen voi nimetä myös muuksi kuin nimenomaisesti työsopimukseksi.

Sopimuksen nimike ei sellaisenaan ole ratkaiseva, kun arvioidaan, onko kyseessä työsopimus vai muu työntekoa koskeva sopimus (esim. toimeksianto).

1.2.2 Työsuhteessa työntekijä sitoutuu tekemään työtä henkilökohtaisesti

Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu tekemään työtä itse henkilökohtaisesti.

Myös työkunnan jäsenet sitoutuvat työsopimuksessa tekemään työtä henkilökohtaisesti. Työsuhde syntyy kunkin työkunnan jäsenen ja työnantajan välille. 

Tarkemmat tiedot

Työsuhteessa työntekijä saa ottaa työhön apulaisia, jos siitä on sovittu työnantajan kanssa. Työntekijän on mahdollista sopimus- ja suostumusperusteisesti käyttää myös sijaista tai vastaavaa järjestelyä.

1.2.3 Työsuhteessa työntekijä tekee työtä vastiketta vastaan

Työsopimuksen perusteella työntekijä tekee työtä ansiotarkoituksessa palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. 

Vastike voi koostua erilaisista suorituksista. Vastike voi olla esimerkiksi:

  • rahapalkkaa
  • luontoisetua
  • palkitsemisjärjestelmän mukaista etua (esim. tulospalkkio, osakepalkkio).

Työeläkelakeja sovellettaessa eläkkeen perusteena olevaan työansioon luetaan mukaan lähtökohtaisesti kaikki suoritukset, joita työnantaja maksaa työntekijälle vastikkeena työsopimuksen perusteella tehdystä työstä.

Työsuhteessa työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus. Käytännössä vastikkeen työstä voi maksaa työntekijälle myös muu kuin oma työnantaja (esim. palvelurahat, palkkaturva).  

1.2.4 Työsuhteessa työntekijä tekee työtä työnantajan lukuun

Työsopimuksessa työntekijä sitoutuu työskentelemään työnantajan lukuun. Työsuorituksesta tuleva hyöty (työn taloudelliset tulokset tai työn arvo) koituu välittömästi työnantajan hyväksi.

Työntekijän saama palkka ei ole tässä tarkoitettua työnteosta saatua välitöntä hyötyä vaan vastiketta työstä.

1.2.5 Työsuhteessa työntekijä tekee työtä työnantajan johdon ja valvonnan alaisena (direktio-oikeus)

Työsuhteessa työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työntekoa eli direktio-oikeus. Työnantajalla tulee olla oikeus sekä johtoon että valvontaan, jotta kyseessä on työsuhteeseen kuuluva työnantajan direktio-oikeus.

Työnantajalla on oikeus määrätä muun muassa:

  • mitä työtä tehdään
  • missä työtä tehdään
  • milloin työtä tehdään
  • miten työtä tehdään.

Työnantajalla on myös oikeus valvoa, että työ tehdään annettujen määräysten mukaisesti.

Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus on käytännössä tärkein työsuhteen tunnusmerkeistä kun arvioidaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa työntekosuhteessa (esim. toimeksiantosuhteessa). Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus merkitsee, että työntekijä on epäitsenäisessä asemassa suhteessa työnantajaan. Työnantajalla on perimmäinen päätösvalta työtä koskevissa asioissa sekä oikeus johtaa ja valvoa työtä. Työntekijällä on velvollisuus tehdä työtä työnantajan toimivaltansa puitteissa antamien ohjeiden ja määräysten mukaisesti.

Työnantajan ei edellytetä käyttävän konkreettisesti työn johto- ja valvontavaltaa.

Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus voi ilmetä eri töissä eri tavalla (esim. tehdastyö, suunnittelutyö).

1.2.6 Työsopimuksen tunnusmerkistö on pakottava oikeutta

Työsopimuslain mukainen työsopimuksen (työsuhteen) käsite on pakottavaa oikeutta. Työsuhteen olemassaolo päätellään sen perusteella, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit työnsuorittajan tosiasiallisessa työskentelyssä.

Työntekosuhteen osapuolet eivät esimerkiksi voi sopia keskenään eläkelaitosta sitovasti ja laista poiketen:

  • onko kyseessä työsuhde vai ei
  • mitä työeläkelakia työntekosuhteeseen sovelletaan
  • että työsuhteen perusteella tehdystä työstä maksettua ja eläkkeen perusteena olevaan työansioon kuuluvaa suoritusta (esim. tulospalkkiota) ei otettaisi huomioon eläkettä ja työeläkevakuutusmaksuja määrättäessä.

1.3 Yrittäjätoiminnan piirteitä

Yrittäjän eläkelaissa (YEL) yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.

Lainsäädännössä ei ole säännöstä yrittäjyyden tunnusmerkeistä. Kun arvioidaan, onko henkilö YEL:ssä tarkoitettu yrittäjä ja onko kyseessä yrittäjätoiminta, voidaan käyttää apuna oikeus- ja verotuskäytännön kautta vakiintuneita yrittäjätoiminnan tunnuspiirteitä.

Itsenäiselle ammatinharjoittamiselle tunnusomaisia piirteitä ovat muun muassa:

  • ansiotarkoitus
  • itsenäisyys
  • yrittäjäriski 
  • toiminnan laajuus, yleisyys ja julkisuus.

Edellä mainittujen yrittäjätoiminnan kaikkien tunnuspiirteiden ei tarvitse täyttyä samanaikaisesti. Keskeistä on, että yrittäjä työskentelee ansiotarkoituksessa omaan lukuunsa ja siinä määrin itsenäisesti, ettei hän ole työsuhteessa tarkoitetulla tavalla työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden alainen.

Tarkemmat tiedot

Se, ettei työntekosuhdetta voida todentaa työsuhteeksi, ei automaattisesti merkitse, että kyseessä on yrittäjätoiminta. Jos kysymyksessä kuitenkin on ansiotarkoituksessa tehty työ, sitä pidetään yksityisen alan työeläkelakeja sovellettaessa lähtökohtaisesti yrittäjätoimintana.

1.3.1 Ansiotarkoitus ja yrittäjäriski

Yritystoimintaa harjoitetaan ansiotarkoituksessa. Yrittäjä kantaa riskin siitä, että toiminta tuottaa ansiotuloa, ja että yrittäjä saa toiminnasta yrittäjänvoittoa.

Yrittäjyyteen ja yrittäjäriskiin viittaa se, että työstä saatava korvaus määräytyy valmiin työn tuloksen perusteella, etenkin, jos korvauksen maksaminen on riippuvainen siitä, hyväksyykö työnteettäjä työn. Yrittäjä voi myös olla velvollinen omalla kustannuksellaan korjaamaan työn. Yrittäjällä on tyypillisesti itsellään vastuuta työsuorituksestaan ja toimeksiannon toteuttamisesta.Yrittäjätoimintaan liittyy yleensä taloudellinen vastuu toimeksiannon toteuttamisesta sekä velvollisuus huolehtia vastaanottamansa toimeksiannon toteuttamisesta tarvittaessa sijaisjärjestelyin omalla kustannuksellaan. 

Tyypillinen yrittäjätoimintaan liittyvä piirre on pääoman sijoittaminen toimintaan (esim. toimitiloihin, koneisiin, tarveaineisiin ja työvoiman palkkaamiseen).

Huomattava pääomapanos on usein vahva yrittäjätoimintaan viittaava seikka. Toimintaan sijoitetun pääoman merkitys voi vaihdella toimialoittain. Omaan ammattitaitoon perustuvia palveluksia yleisesti tarjoavat henkilöt (esim. lääkärit) voivat olla yrittäjiä ilman huomattavaa pääomapanosta. Tällöin esimerkiksi useat samanaikaiset toimeksiannot voivat ilmentää toiminnan yrittäjämäisyyttä. Myös toiminnan julkisuus ja esimerkiksi palveluntarjoamista koskevat ilmoitukset viittaavat yrittäjätoimintaan. 

Yrittäjyyteen kuuluu riski pääoman menettämisestä.

1.3.2 Yrittäjän itsenäisyys suhteessa työnteettäjään

Yrittäjätoiminnan keskeinen peruspiirre on itsenäisyys suhteessa työnteettäjään. Yrittäjä ei ole työsuhteessa tarkoitetuin tavoin työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden (direktio-oikeuden) alainen. Yrittäjä voi lähtökohtaisesti päättää itse muun muassa siitä:

  • millaisia töitä tekee
  • ottaako työn vastaan
  • kuinka monen työnteettäjän kanssa asioi
  • miten hinnoittelee työnsä.

Lähtökohtaisesti yrittäjä päättää itse myös työn käytännön järjestämisestä työnteettäjän kanssa sopimansa toimeksiannon tai muun sopimuksen rajoissa.

Työnteettäjä voi antaa yrittäjälle määräyksiä tehtävästä työstä. Työnteettäjä ja yrittäjä sopivat toimeksiannon sisällöstä. Toimeksiantaja voi myös antaa yrittäjälle ohjeita toimeksiannon toteuttamista varten. Tällöin ei ole kysymys työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan direktio-oikeuden käytöstä, vaan yleisestä työnteettäjän tai tilaajan ohjausoikeudesta, joka käytännössä saattaa olla hyvinkin konkreettista ja yksityiskohtaista.

1.3.3 Toiminnan laajuus, yleisyys ja julkisuus

Yrittäjäeläkelaeissa on määritelty muun muassa yrittäjätyön kestoa ja yrittäjän työpanoksen arvoa koskevia kriteerejä. Yritystoiminnan yleisyyttä, laajuutta tai julkisuutta koskevia kriteerejä yrittäjäeläkelaeissa ei ole.

Kun määritellään, pidetäänkö henkilöä yrittäjäeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä ja onko kyseessä yrittäjätoiminta, kokonaisarvioinnissa voidaan kiinnittää huomiota siihen, onko toiminta yrittäjämäistä ja vakiintunutta.

Yrittäjämäisenä piirteenä voidaan pitää esimerkiksi sitä, että henkilö tarjoaa itsenäisesti palvelujaan ja ilmoittaa julkisesti, millaisia työsuorituksia häneltä voi tilata. Toiminnan ulkoista vakiintuneisuutta voi ilmentää esimerkiksi tilausten ja laskutuksen hoitaminen yhtiön kautta.  

1.3.4 Yrittäjän työntekoa koskeva sopimus

Yrittäjänä tehdylle työlle on tyypillistä, että työntekoa koskeva sopimus on selkeästi muu kuin työsopimus:

  • nimikkeeltään
  • sanamuodoltaan
  • termistöltään
  • sopimusehdoiltaan.

Sopimuksesta on usein pääteltävissä, että osapuolet ovat nimenomaan tarkoittaneet määritellä muun kuin työsuhteessa tehtävän työn ehtoja. 

Työntekoa koskevan sopimuksen nimike ei sellaisenaan ole ratkaiseva kun arvioidaan, onko kyseessä työeläkelakien tarkoittamana yrittäjänä vai työsuhteisena työntekijänä tehty työ. Työntekosuhteen oikeudellinen luonne (työsuhde, yrittäjä) arvioidaan tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden perusteella.

Selvyyden vuoksi työtä koskeva sopimus on hyvä tehdä kirjallisesti.

1.3.5 Muita yrittäjätoimintaan viittaavia seikkoja

Kun arvioidaan yrittäjätoiminnan peruspiirteiden (ansiotarkoitus, itsenäisyys, yrittäjäriski ja mm. toiminnan yleisyys) olemassaoloa, huomiota voidaan kiinnittää muun muassa:

  • työn konkreettiseen tekotapaan
  • palkkaukseen
  • toimeksiantojen määrään
  • työnteettäjän ohjausoikeuteen. 
Tarkemmat tiedot

Työn suorittamisen konkreettiseen tekotapaan liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

  • työnsuorittajalla ei ole henkilökohtaista työntekovelvollisuutta, vaan hänellä on oikeus apulaisten ja sijaisten käyttöön työnteettäjää kuulematta
  • työnsuorittaja saa itse määrätä työaikansa
  • työnsuorittaja hankkii itse työvälineet sekä työssä tarvittavat laitteet ja materiaalit
  • työnsuorittaja tekee työn omissa, toimintaa varten varustamissaan tiloissa
  • työnsuorittaja pitää omaa myyntivarastoa
  • työn suorittamistapa poikkeaa muiden työnteettäjän palveluksessa olevien työnsuorittajien asemasta.

Palkkaukseen liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

  • työnsuorittaja saa korvauksen valmiista työn tuloksesta (virheiden korjaus omalla kustannuksella)
  • korvaus maksetaan työn tuloksen mukaan esimerkiksi kappalekorvauksena tai laskutuksen mukaan
  • kuluja ei erikseen korvata
  • korvaukseen ei sisälly korvausta vuosilomasta ja ylitöistä
  • korvauksessa on otettu laskennallisesti huomioon yrittäjän eläke- ja tapaturmavakuutusmaksut
  • korvauksen määräytymisperusteet ovat erilaiset kuin työnteettäjän palveluksessa olevilla työntekijöillä tai työntekijöillä yleensä
  • työnsuorittajan taloudellinen riippuvuus työnteettäjän tarjoamista työtilaisuuksista.

Toimeksiantojen määrään liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

  • useita samanaikaisia toimeksiantoja
  • useita peräkkäisiä toimeksiantoja eri tilaajien kanssa
  • sopimuksin ei ole rajoitettu työnsuorittajan toimintaa muiden toimeksiantajien lukuun.

Työnteettäjän ohjausoikeuteen liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

 

  • työnteettäjällä ei ole oikeutta kiinteään ohjaukseen, yhteydenotot eivät ole tiiviitä työnteettäjän ja työnsuorittajan välillä
  • työnsuorittajalla on oikeus itse päättää työn käytännön järjestämisestä ja organisoinnista.

Yrittäjätoimintaan viittaavina seikkoina voidaan ottaa huomioon myös:

  • toimintaa varten otetut vakuutukset
  • toiminnasta tehdyt viranomaisilmoitukset.

Vakuutukset ja ilmoitukset eivät sellaisenaan ole osoitus siitä, että henkilö työskentelee yrittäjäeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä. Tilanne arvioidaan tosiasiallisten olosuhteiden perusteella.

Tarkemmat tiedot

Vakuutuksiin ja ilmoituksiin liittyviä seikkoja ovat muun muassa:

 

  • elinkeinoluvan hankkiminen
  • kaupparekisteri- ja elinkeinoilmoituksen tekeminen
  • aiempi verotuskäytäntö (onko verovelvollinen ilmoittanut tulonsa elinkeinonharjoittajana)
  • YEL- tai MYEL-vakuutus
  • toiminnan harjoittaminen yhtiömuodossa
  • ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriin
  • arvonlisäverovelvollisuus.

1.4 Rajanveto työsuhteessa tehdyn työn ja yrittäjänä tehdyn työn välillä tehdään tulkinnanvaraisissa tilanteissa kokonaisharkinnan (kokonaisarvioinnin) perusteella

Useimmissa työntekoa koskevissa sopimussuhteissa on selvää, tehdäänkö työtä työsuhteessa työnantajaan vai yrittäjäsuhteen perusteella yrittäjänä.

Työntekosuhteen oikeudellinen luonne ratkaistaan työsopimuslaissa säädettyjä työsuhteen tunnusmerkkejä tarkastelemalla.

Usein työsuhteen tunnistaminen onnistuu tarkastelemalla, täyttyvätkö työskentelyssä kaikki työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit (työn tekeminen sopimuksen perusteella, sitoutuminen tekemään työtä henkilökohtaisesti työnantajan lukuun, vastiketta vastaan ja työnantajan johdon sekä valvonnan alaisena). Työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien tarkastelun lisäksi joissakin tilanteissa tarvitaan kokonaisharkintaa, jotta kyetään ratkaisemaan, onko kyseessä työsuhteessa vai yrittäjänä tehty työ.

Tulkinnanvaraisissa tilanteissa työntekosuhteen oikeudellinen luonne arvioidaan kokonaisharkinnan avulla (TSL 1:1.1). Kokonaisharkinnalla (kokonaisarvioinnilla) on merkitystä työntekosuhteen oikeudellisen luonteen määrittelyssä tilanteissa, joissa työsopimuslaissa säädettyjen työsuhteen yksittäisten tunnusmerkkien tarkastelun jälkeen työntekoa koskevan oikeussuhteen luonne jää edelleen epäselväksi tai tulkinnanvaraiseksi. Tulkinnanvaraisissa tilanteissa oikeussuhteen luonteen arviointi on kaksivaiheista.

Tarkemmat tiedot

Jos on selvää, että kaikki työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen yksittäiset tunnusmerkit täyttyvät kyseessä olevassa oikeussuhteessa, kokonaisharkinnalle ei ole tarvetta.

Jos on selvää, että kaikki työsopimuslaissa säädetyt työsuhteen tunnusmerkit eivät täyty (esimerkiksi sitova sopimus osapuolten välillä puuttuu), kyseessä olevan oikeussuhteen luonne ei ratkea kokonaisharkinnalla. Kokonaisharkintaa ei voida käyttää synnyttämään oikeussuhteeseen puuttuvia työsuhteen tunnusmerkkejä.

Kokonaisharkinnalla ei myöskään voida päätyä siihen, että jonkin yksittäisen työsuhteen säädännäisen tunnusmerkin täyttyminen oikeussuhteessa jollain tavoin kumoutuisi.

Kokonaisharkinnalla on käytännössä merkitystä etenkin tehtäessä rajanvetoa työsuhteisen työn ja yrittäjänä tehdyn työn välillä. Kokonaisharkinta voi tulla kyseeseen myös silloin, kun tehdään rajanvetoa työsuhteisen työn ja työsuhteen ulkopuolelle jäävän vapaaehtoistyön, talkootyön, harrastetoiminnan tai harjoittelun välillä.

Tarkemmat tiedot

Kokonaisharkinta ei ole uusi keino sen ratkaisemiseksi, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai muussa oikeussuhteessa. Tarve arvioida työntekosuhteen oikeudellinen luonne kiistanalaisissa tai epäselvissä tapauksissa kokonaisharkinnalla on kirjattu muun muassa työsopimuslain esitöihin (HE 157/2000 vp, s. 57). Työeläkelakeja sovellettaessa on vakiintuneesti käytetty kokonaisharkintaa aiemminkin, kun on määritelty työntekosuhteen oikeudellinen luonne ja työskentelyyn sovellettava työeläkelaki. 1.7.2023 alkaen työsopimuslaissa (TSL 1:1.1) on säännös kokonaisharkinnan tekemisestä tulkinnanvaraisissa tilanteissa.

Kokonaisharkintaa voidaan joutua tekemään sopimussuhdetta solmittaessa esillä olleiden seikkojen pohjalta, tai jos oikeussuhteen luonteesta myöhemmin on epäselvyyttä, toteutuneiden työn tekemisen ehtojen ja olosuhteiden perusteella. Tässä arvioinnissa on merkitystä sillä, millaisia tosiasiallisia ratkaisuja tai menettelyjä oikeussuhteen kestäessä on tehty.

Tarkemmat tiedot

Osapuolten yhtenevästi noudattama käytäntö sopimuksen noudattamisessa ja toteuttamisessa voi olla osoitus siitä, millaiseksi osapuolet ovat sopimuksen mieltäneet ja tarkoittaneet. Tämä voi olla osoitus oikeussuhteen todellisesta luonteesta, mutta vain silloin, kun työnteon ehdot ja työn tekemisen olosuhteet vastaavat tai tukevat tätä käsitystä. (HE 215/2022 vp., s. 30.)

Silloin kun työnteosta ei ole tehty kirjallista sopimusta tai sopimuksen sisällöstä on jälkikäteen epäselvyyttä, kokonaisarvioinnissa kiinnitetään huomiota tosiasialliseen työn johtoon ja valvontaan. Konkreettiset, työtä koskevat määräykset ja valvontatoimet voivat olla osoitus työsuhteeseen kuuluvasta työnantajan työn johto- ja valvontaoikeuden olemassaolosta.

Työntekosuhteen osapuolten yhtenevillä näkemyksillä on merkitystä, kun ne ovat yhdenmukaisia työtä koskevan sopimuksen ja tosiasiallisten työskentelyolosuhteiden kanssa.

Kun tulkinnanvaraisissa tilanteissa arvioidaan oikeussuhteen luonnetta työsuhteessa tehtynä työnä tai yrittäjänä tehtynä työnä, vastakkain ovat työnsuorittajan epäitsenäistä ja alisteista asemaa ja toisaalta itsenäistä asemaa kuvaavat tekijät.

Kokonaisharkinnan tekeminen edellyttää, että eritellään arvioinnin pohjana olevia tosiseikkoja ja arvioidaan työsuhdetta puoltavien ja työsuhdetta vastaan puhuvien seikkojen keskinäistä painoarvoa.

1.4.1 Mitä seikkoja kokonaisharkinnassa otetaan huomioon?

Kokonaisharkinnassa työnsuorittajan asema (työsuhteinen työntekijä, yrittäjä) määritetään kaikki oikeussuhteessa vallitsevat seikat huomioon ottavalla arvioinnilla. Olennaista on arvioida, tehdäänkö työtä epäitsenäisessä vai itsenäisessä asemassa suhteessa työnteettäjään.

Työsopimuslain mukaan kokonaisharkinnassa otetaan huomioon:

  • työn tekemisen ehdot
  • olosuhteet, joissa työtä tehdään
  • osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta sekä
  • muut osapuolten tosiasialliseen oikeusasemaan vaikuttavat seikat.

Lista ei ole tyhjentävä. Yksittäisissä tulkintatilanteissa työnsuorittajan asemaa voidaan arvioida myös muiden oikeussuhteen luonnetta kuvaavien tosiseikkojen perusteella. Huomioon voi tulla otettavaksi myös muita tekijöitä, joilla voi olla merkitystä arvioitaessa työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa kyseisessä työntekosuhteessa

Tarkemmat tiedot

Kokonaisharkintaa koskevalla säännöksellä ei ole muutettu työsopimuslaissa säädettyjä työsuhteen yksittäisiä tunnusmerkkejä, vaan niiden sisällöstä annettu tulkintakäytäntö on edelleen merkityksellistä työsuhteen olemassaolon tunnistamisessa. Työsuhteen yksittäisillä tunnusmerkeillä ja niiden sisällöllä on merkitystä myös kokonaisharkinnassa. (HE 215/2022 vp., s. 16).

1.4.1.1 Työn tekemisen ehdot

Merkitystä on muun muassa sillä:

  • minkälaisin ehdoin työ on sovittu tehtäväksi
  • mitä on sovittu tehtävien kokonaisuudesta ja/tai yksittäisistä työtehtävistä
  • mitä on sovittu osapuolten vastuista, oikeuksista, velvollisuuksista ja päätösvallasta tehtävien suorittamisessa
  • vastaavatko tehtävät muiden samalle työn teettäjälle työtä tekevien tehtäviä vai liittyykö niihin erityispiirteitä, jotka vaikuttavat oikeussuhteen arviointiin.

1.4.1.2 Työn tekemisen olosuhteet

Työn tekemisen olosuhteilla tarkoitetaan toiminnan laatua tai työskentelyn olosuhteita määrittäviä seikkoja, jotka osoittavat työnsuorittajan epäitsenäistä tai itsenäistä asemaa oikeussuhteessa.

Työntekoa koskevat olosuhteet ovat yksilöllisiä ja niitä arvioidaan tapauskohtaisesti. Työn tekemisen olosuhteet liittyvät jossain määrin myös toimialan luonteeseen.

1.4.1.3 Osapuolten tarkoitus oikeussuhteen luonteesta

Osapuolten perustelluilla käsityksillä on suuri merkitys, kun määritellään oikeussuhteen luonnetta. Olennaista on, mitä osapuolet ovat sopineet, tarkoittaneet tai käsittäneet työnteosta sopiessaan. Tässä arvioinnissa on merkitystä sillä, missä asemassa osapuolet ovat olleet sopimusta tehdessään.

Sopimuksen nimike (esimerkiksi toimeksiantosopimus, konsulttisopimus, kumppanuussopimus tai muu sopimus kevytyrittäjän kanssa) voi osoittaa sopijapuolten tarkoituksen, mutta yksinään sopimuksen nimikkeellä ei ole ratkaisevaa merkitystä oikeussuhteen luonteen määrittäjänä. Jotta sopimuksen nimikkeellä on merkitystä arvioinnissa, nimikkeen on oltava sopusoinnussa työn tekemisen ehtojen ja tosiasiallisten olosuhteiden kanssa. 

Tarkemmat tiedot

Jos sopimuksen nimike poikkeaa siitä, miten ja minkälaisissa olosuhteissa työtä on sopimussuhteen aikana tehty, sopimuksen nimikkeestä johdettu oikeussuhteen luonnetta koskeva tarkoitus sivuutetaan arvioinnissa. Siten esimerkiksi työnsuorittajaa erehdyttämällä tai tämän ymmärtämättömyyttä hyväksi käyttämällä sovittu, todellisuutta vastaamaton oikeussuhteen muoto (sopimuksen nimike), jossa on tarkoituksena työnantajavelvoitteiden tai työntekijöiden oikeuksien kiertäminen, ei saa oikeussuojaa. Ollakseen merkityksellinen sopimuksen nimikkeen on oltava sopusoinnussa työn tekemisen ehtojen ja tosiasiallisten olosuhteiden kanssa. Saadakseen painoarvoa kokonaisarvioinnissa osapuolten tarkoituksen tai käsityksen oikeussuhteen luonteesta on siis saatava tukea muista oikeussuhteen luonnetta osoittavista elementeistä. (HE 215/2022 vp., s. 28-29.)

1.4.1.4 Muut sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavat seikat

Muina sopijapuolten tosiasialliseen asemaan vaikuttavina seikkoina kokonaisharkinnassa otetaan huomioon muun muassa se, miten työnteettäjä on käyttänyt työn johto- ja valvontaoikeutta (direktio-oikeutta) työnsuorittajaan. Työnteettäjän työn johto- ja valvontaoikeuden käytön voimakkuus voi kuvastaa työnsuorittajan alisteista ja epäitsenäistä asemaa oikeussuhteessa ja viitata työsuhteeseen.

Sillä, mitä välineitä käyttäen valvontaa tehdään (esimerkiksi algoritmeihin perustuva valvonta tai valvonta asiakkailta saadun palautteen perusteella), ei ole oikeussuhteen luonteen määrittelyssä merkitystä.

Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon työn luonne ja se, että työnantajan työn johto- ja valvontaoikeus voi ilmetä eri töissä ja tehtävissä eri tavalla. Tarve työn johtoon ja valvontaan vaihtelee eri töissä ja tehtävissä. Esimerkiksi työsuhteisessa asiantuntijatyössä työnsuorittaja saattaa käytännössä tehdä työtä hyvin itsenäisesti ja työnantajan mahdollisuus käytännössä konkreettisesti johtaa tai valvoa työn suorittamista voi olla vähäinen. Työnteettäjä voi ohjeistaa itsenäistä yrittäjää, esimerkiksi kotitaloudelle remonttia tekevää ammatinharjoittajaa, hyvinkin yksityiskohtaisesti toimeksiannon toteuttamisessa.

Tarkemmat tiedot

Työn johtamisen ja valvonnan asteen ja toteuttamistavan vaikutuksen määrittely ei ole aina ole helppoa, sillä työn johtamista ja valvontaa tapahtuu myös yrittäjäasemassa tehtävässä työssä. Rajanveto voi olla vaikeaa erityisesti silloin, kun työnsuorittajan työ koostuu pelkästään työnsuorittajan henkilökohtaisesta työpanoksesta/osaamisesta/ammattitaidosta. Muun muassa tällöin oikeussuhteen arviointi edellyttää työnsuorittajan asemaan vaikuttavien tai sitä määrittävien työnteon olosuhteiden kokonaisvaltaista tarkastelua. (HE 215/2022 vp., s. 29.)

Työnsuorittajan tosiasialliseen aseman vaikuttavana seikkana voidaan ottaa huomioon, missä muodossa (esimerkiksi oman yhtiön tai toiminimen kautta) työnsuorittaja tekee työtä. Työn suorittajan työnteon muodolla on merkitystä arvioitaessa, kenen lukuun työ tehdään ja kuka saa työstä taloudellisen hyödyn.

Tarkemmat tiedot

Muuna työnsuorittajan tosiasialliseen asemaan vaikuttavana seikkana voidaan ottaa huomioon, tekeekö työnsuorittaja työtään yhtiömuodossa tai oman toiminimen kautta taikka niin sanotulla kevytyrittäjästatuksella saaden toimeksiannosta itselleen taloudellisen hyödyn vai tekeekö hän työtään epäitsenäisessä asemassa työn teettäjänä olevan tahon lukuun osana hänen organisaatiotaan. (HE 215/2022 vp., s. 29.)

Kevytyrittäjä on laskutuspalveluyritysten lanseeraama käsite, jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka työllistää itsensä yrittäjämäisesti ilman omaa yritys- tai yhteisötunnusta käyttäen laskutuspalveluyritysten palveluita. (HE 215/2022 vp., s. 10.)

Työoikeudellisesta näkökulmasta ansiotarkoituksessa tehtyä työtä on mahdollista tehdä joko työsuhteessa tai yrittäjänä (itsenäisenä ammatinharjoittajana). Koska lainsäädäntö ei tunne kevytyrittäjyyden ja kevytyrittäjän käsitettä, viranomaistoiminnassa kevytyrittäjäksi itseään kutsuvan työnsuorittajan asema määräytyy joko yrittäjätyötä tai palkkatyötä koskevien säännösten mukaan. (HE 215/2022 vp., s. 10.)

Työeläkelainsäädäntö ei tunne termiä kevytyrittäjä tai kevytyrittäjyys.

Työnsuorittajan asemaan vaikuttavina seikkoina voidaan ottaa huomioon myös esimerkiksi työnsuorittajan ilmoittautuminen ennakkoperintärekisteriin, yrittäjän eläkevakuutuksen ottaminen ja arvonlisäveron periminen. Kokonaisharkinnassa näille seikoille voidaan antaa merkitystä vain, jos oikeussuhteessa vallitsevat tosiseikat osoittavat, että työnsuorittaja harjoittaa toimintaa omaan lukuunsa. Tässä tarkastelussa on merkitystä erityisesti sillä, toteutuuko työnsuorittajan työssä yrittäjän taloudellinen riski.  

Tarkemmat tiedot

HE 215/2022 vp., s 30 on esimerkinomaisia mainintoja työntekijä- ja yrittäjäasemaan viittaavista piirteistä.

Työnsuorittajan epäitsenäisyyttä suhteessa työnteettäjään voi ilmentää muun muassa se, että:

  • työnsuorittaja on sitoutunut tekemään henkilökohtaisesti työsuorituksen ilman oikeutta käyttää sijaista tai alihankkijaa
  • työnsuorittajalla ei ole mahdollisuutta kieltäytyä annetusta työtehtävästä tai määrätystä työvuorosta
  • työnsuorittajan oikeutta ottaa vastaan muita toimeksiantoja on rajoitettu
  • työnteettäjä ohjeistaa, määrittelee ja määrää työntekemisen tavat
  • työhön ei liity toimintaan sidottua taloudellista riskiä
  • työnsuorittajan asema ei poikkea työnteettäjän palvelukskessa olevan työsuhteisen henkilöstön asemasta

Työntekosuhteen olosuhteissa on selvästi yrittäjätoimintaan viittaavia piirteitä, jos työnsuorittajan toimintaa leimaa:

  • toiminnan itsenäisyys, julkisuus, yleisyys,
  • taloudellinen sitoutuminen toimintaan ja
  • vapaus ja oikeus järjestellä työ ja toimintansa puitteet pääosin itsenäisesti.

Työnsuorittajan aseman itsenäisyyteen voi viitata työnsuorittajan oikeus tarjota palveluksiaan ja tehdä toimeksiantoja muille tahoille.

Työstä maksettavan vastikkeen peruste ja suuruus suhteessa muille työnteettäjän palveluksessa oleville maksettavaan vastikkeeseen on yleensä osoitus siitä, että tarkoitus on ollut, että työnsuorittaja itse hoitaa vakuuttamisvelvollisuutensa.

Työstä maksettavan vastikkeen tai korvauksen verotus voidaan ottaa kokonaisarvioinnissa huomioon. Verotus ei sellaisenaan ratkaise, pidetäänkö suoritusta työeläkelakeja sovellettaessa työsuhteessa tehdystä työstä saatuna vastikkeena.

1.5 Freelancerit

Freelancer-nimikkeen käyttö on vaihtelevaa. Freelancer-nimikkeen saatetaan mieltää tarkoittavan itsenäistä yrittäjää tai esimerkiksi henkilöä, joka tekee työsuhteessa työtä usealle työnantajalle.

Freelancer-nimikkeestä tai freelancerina tehdyn työn verotuskohtelusta ei sellaisenaan voida päätellä, kuuluuko henkilö työsuhde- vai yrittäjäeläkelakien soveltamisalaan.

Jokaisen työntekosuhteen työeläkevakuuttaminen ratkaistaan tapauskohtaisesti tosiasiallisten olosuhteiden perusteella. Eri työt voivat kuulua eri työeläkelakien mukaan vakuutettavaksi. On esimerkiksi mahdollista, että henkilö on samaan aikaan yhteen työnteettäjään nähden työsuhteessa ja toiseen työnteettäjään nähden toimeksiantosuhteessa. Myös peräkkäiset työntekosuhteet voivat kuulua eri työeläkelakien piiriin.    

Freelancer-nimikkeellä työtä tekevä henkilö työskentelee työsuhteessa, jos työskentelyssä täyttyvät työsuhteen tunnusmerkit.  Muutoin kuin työsuhteessa ansiotyötä tekevät freelancerit voivat olla YEL:ssä tarkoitettuja yrittäjiä. YEL:n soveltaminen ei edellytä, että työnsuorittajalla olisi toimintaansa varten yritys tai toiminimi.

1.6 Työvoiman vuokrauksessa työnsuorittaja on työsuhteessa työvoiman vuokrausyritykseen  

Työvoiman vuokrauksella tarkoitetaan sopimukseen perustuvaa järjestelyä, jossa työvoiman vuokrausyritys luovuttaa (vuokraa) työntekijänsä määräajaksi asiakasyrityksen (käyttäjäyrityksen) käyttöön vuokraussopimuksessa sovituin ehdoin.

Työvoiman vuokrauksessa työntekijän työsuhde säilyy järjestelyn ajan työvoiman vuokrausyritykseen. Työvoiman vuokrausyrityksen ja (vuokra)työntekijän välillä on työsopimus ja työsuhde. Työvoiman vuokrausyritys on (vuokra)työntekijän työnantaja.

Käyttäjäyrityksen ja (vuokra)työntekijän välillä ei ole työsopimusta eikä työsuhdetta eikä käyttäjäyritys ole (vuokra)työntekijän työnantaja. 

Työvoiman vuokrausyrityksen ja vuokratyövoimaa käyttävän käyttäjäyrityksen välillä on järjestelyn mahdollistava sopimussuhde.

Tarkemmat tiedot

Työvoiman vuokrausyrityksen ja vuokratyövoimaa käyttävän käyttäjäyrityksen välillä on sopimussuhde, jonka perusteella käyttäjäyritys maksaa (vuokra)työvoimasta korvauksen (vuokran) työvoiman vuokrausyritykselle. Työvoiman vuokrausyritys on (vuokra) työntekijöiden työnantajana vastuussa käyttäjäyritykselle vuokraamiensa (vuokra)työntekijöiden palkanmaksusta. Käytännössä saatetaan sopia, että käyttäjäyritys huolehtii ns. teknisestä palkanmaksusta (vuokra)työntekijöille.

1.7 Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittaja ei ole työsuhteessa työtä tai työvoimaa välittävään tahoon, työnsuorittaja voi olla työ- tai toimeksiantosuhteessa tahoon jolle hän tekee työtä  

Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittajan ja työtä / työvoimaa välittävän tahon välillä ei ole työsopimusta eikä työsuhdetta, joten työtä / työvoimaa välittävä taho ei ole työnsuorittajan työnantaja.

Työnsuorittajalle voi muodostua työsuhde siihen tahoon, jolle hän tekee työtä. Jos työnsuorittajan ja työvoimaa tarvitsevan tahon välille muodostuu työsuhde, työvoimaa tarvitseva taho on työnsuorittajan työnantaja.

Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittajan ja työvoimaa tarvitsevan tahon välille voi muodostua toimeksiantosuhde. Toimeksiantosuhteessa työnsuorittaja yleensä työskentelee työeläkelaeissa tarkoitettuna yrittäjänä.

1.8 Laskutuspalveluyrityksen kautta laskuttavat työnsuorittajat 

Työnsuorittaja voi laskuttaa työstään saamansa korvauksen (palkan) laskutuspalveluyrityksen kautta.

Usein laskutuspalveluyrityksen palveluja käyttävät niin sanotun kevytyrittäjän nimikkeellä työtä tekevät työnsuorittajat.

Työoikeudellisesta näkökulmasta ansiotarkoituksessa tehtyä työtä on mahdollista tehdä joko työsuhteessa tai yrittäjänä (itsenäisenä ammatinharjoittajana). Työeläkelainsäädäntö ei tunne termiä kevytyrittäjä tai kevytyrittäjyys. Työeläkelakeja sovellettaessa kevytyrittäjäksi itseään kutsuvan työnsuorittajan asema määräytyy joko yrittäjätyötä tai palkkatyötä koskevien säännösten mukaan.

Tarkemmat tiedot

Kevytyrittäjä on laskutuspalveluyritysten lanseeraama käsite, jolla tarkoitetaan luonnollista henkilöä, joka työllistää itsensä yrittäjämäisesti ilman omaa yritys- tai yhteisötunnusta käyttäen laskutuspalvleuyritysten palveluita. (HE 215/2022 vp., s. 10.)

Laskutuspalveluyritys-toimintamalleja voi olla erilaisia. Pelkistetysti kuvaten laskutuspalveluyritys-mallissa työnsuorittaja hankkii itse toimeksiantajat (tilaajat, asiakkaat) ja sopii näiden kanssa toimeksiannoista ja palkkioista. Kun työ on tehty, työnsuorittaja toimittaa laskutustiedot laskutuspalveluyritykselle, joka laskuttaa toimeksiantajaa. Kun toimeksiantaja on maksanut laskun, laskutuspalveluyritys vähentää maksetusta summasta muun muassa ennakonpidätyksen ja laskutuspalveluyrityksen perimän palkkion ja maksaa jäljelle jäävän summan työnsuorittajalle.

Laskutuspalveluyritys-toimintamallissa laskutuspalveluyrityksen ja palvelun käyttäjäksi rekisteröityneen työnsuorittajan välillä ei yleensä ole työsopimusta eikä siten työsuhdetta, joten laskutuspalveluyritys ei ole työnsuorittajan työnantaja.

Laskutuspalveluyrityksen laskutuspalvelua käyttävälle työnsuorittajalle saattaa muodostua työsuhde siihen tahoon (toimeksiantaja, asiakas, tilaaja), jolle hän tekee työn, ja jolta saamansa korvauksen (palkan) hän laskuttaa laskutuspalvelun kautta. Jos työnsuorittajan ja työnteettäjän välinen työntekosuhde täyttää työsuhteen tunnusmerkit, kyseessä on työsuhteessa tehty työ siitä huolimatta, että korvauksen laskutus ja maksaminen hoidetaan laskutuspalveluyrityksen kautta. 

Yleensä laskutuspalveluyritystä käyttävät itsensä työllistävät työnsuorittajat tekevät työtä työeläkelaeissa tarkoitettuina yrittäjinä.

Laskutuspalveluyritys-mallissa työn tekemiseen ja korvauksen maksuun liittyviä tahoja on useita: työnsuorittaja, työnteettäjä (toimeksiantaja, tilaaja, asiakas) ja laskutuspalveluyritys. Kaikkien toimijoiden asema on tarvittaessa määriteltävä, jotta:   

  • voidaan määritellä, onko kyseessä työsuhde vai yrittäjätoiminta
  • jos on kyseessä työsuhde, saadaan selville, mikä taho on työeläkevakuuttamisvelvollinen työnantaja 
  • työeläkevakuuttaminen sekä siihen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet kohdentuvat oikein.

Oleellista on selvittää, keiden välillä on sopimus työn tekemisestä. Jos osapuolten välillä on sopimus työn tekemisestä, on tarkasteltava, onko sopimus työsopimuksen tunnusmerkit täyttävä sopimus työsuhteisesta työstä vai muu sopimus, esimerkiksi toimeksiantosopimus yrittäjänä tehtävästä työstä.

Jos osapuolen välillä ei ole työntekoa koskevaa sopimusta, osapuolten välille ei synny työsuhdetta eikä myöskään toimeksiantosuhdetta. Sellainen taho, joka ei ole osapuolena työntekoa koskevassa sopimuksessa, ei ole työnsuorittajaan nähden työnantajan eikä myöskään toimeksiantajan asemassa. 

Laskutuspalveluyritys-mallissa joidenkin tahojen välillä voi olla muu kuin työn tekemistä koskeva sopimus, esimerkiksi sopimus laskutuksen hoitamisesta.

Tarkemmat tiedot

Laskutuspalveluyritys -toimintamallissa (jossa työnsuorittaja hankkii itse toimeksiantajat (tilaajat, asiakkaat) ja sopii näiden kanssa toimeksiannoista ja palkkioista sekä laskuttaa saamansa korvauksen laskutuspalveluyrityksen kautta) laskutuspalveluyrityksen ja sen laskutuspalvelua käyttävän työnsuorittajan välillä ei ole kyse työsuhteesta, koska:

  • laskutuspalveluyrityksen ja työnsuorittajan välillä ei ole sopimusta työnteosta (työnsuorittaja sopii itse töistään ja työtään koskevista ehdoista tilaajan (asiakkaan) kanssa, työnsuorittaja hankkii yleensä itse asiakkaansa ja laskutuspalveluyrityksen kautta laskuttamansa työtehtävät, työtä koskeva sopimus on työnsuorittajan ja tilaajan välillä)
  • työnsuorittaja ei ole sitoutunut tekemään henkilökohtaisesti työtä laskutuspalveluyritykselle tai laskutuspalveluyrityksen lukuun jollekin muulle taholle
  • työnsuorittaja ei ole sitoutunut tekemään työtä laskutuspalveluyrityksen johdon ja valvonnan alaisena (laskutuspalveluyritys ei määrää mitä työtä tehdään, missä miten ja milloin työtä tehdään eikä valvo työntekoa)
  • laskutuspalveluyritys ei maksa työnsuorittajalle palkkaa työnsuorittajan laskutuspalveluyritykselle tekemästä työstä (laskutuspalveluyrityksen kautta kulkee työnsuorittajan toimeksiantajan työnsuorittajalle maksama korvaus).

Laskutuspalveluyritys-mallissa laskutuspalveluyrityksellä ei yleensä ole laskutuspalvelua käyttävän työnsuorittajan toimeksiantajaan nähden vastuuta työnsuorittajan työsuorituksesta (esim. sijaisjärjestelyt työnsuorittajan ollessa estynyt tekemästä työtä, työnsuorittajan virheellinen työsuoritus). Laskutuspalveluyrityksellä ei yleensä myöskään ole laskutuspalvelun käyttäjäksi rekisteröityneeseen työnsuorittajaan nähden vastuuta laskutetun suorituksen maksamisesta työnsuorittajan toimeksiantajan maksukyvyttömyystilanteissa. Työsuhteessa puolestaan työnantajalla on vastuuta työntekijän työsuorituksesta ja työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus.

Laskutuspalveluyrityksen käyttäjäksi rekisteröitymisen ja laskutuksen hoitamisen perusteella ei synny työsuhdetta laskutuspalveluyrityksen ja palvelun käyttäjän välille.

Laskutuspalveluyrityksen käyttäminen työstä saatavan korvauksen maksamiseen ja laskuttamiseen ei sellaisenaan merkitse sitä, että kyse olisi yrittäjänä tehtävästä työstä ja siitä, että yrittäjä käyttää toiminnassaan laskutuspalveluyrityksen palvelua.

Jos työnsuorittajan ja työnteettäjän välinen työntekosuhde täyttää työsuhteen tunnusmerkit, kyseessä on työsuhteessa tehty työ siitä huolimatta, että korvauksen laskutus ja maksaminen hoidetaan laskutuspalveluyrityksen kautta.

Esimerkki: Henkilö työskenteli kuorma-auton kuljettajana A Oy:lle muutaman viikon ajan vuonna 2017. Henkilö ajoi A Oy:n omistamaa kuorma-autoa. Korvaus henkilön työstä laskutettiin ja maksettiin laskutuspalveluyrityksen (LPY) kautta. LPY laskutti A Oy:tä henkilön ajamista työtunneista. Laskutukseen sisältyi lakisääteisiä maksuja ja LPY:n palkkio. Kirjallista sopimusta työstä ei ollut. LPY:n mukaan LPY ei sopinut henkilön eikä muunkaan tahon kanssa henkilön työstä tai työskentelyn ehdoista, ei hankkinut tai hinnoitellut töitä, ei ohjannut tai valvonut työtä eikä vastannut henkilön työsuorituksesta toimeksiantajaan nähden eikä palkanmaksusta henkilöön nähden. LPY:n mukaan henkilö ei työskennellyt työsuhteessa LPY:hyn eikä LPY maksanut henkilölle palkkaa työsuhteen perusteella. LPY:n mielestä henkilö toimi ns. kevytyrittäjänä. LPY katsoi toimineensa laskutuspalveluyrityksenä. A Oy:n mielestä henkilö ei ollut työsuhteessa A Oy:öön. A Oy katsoi ostaneensa suullisen sopimuksen perusteella kuljettajapalveluja LPY:ltä ja henkilön olleen LPY:n lähettämä kuljettaja. LPY:n mukaan LPY ei ollut myynyt kuljettajapalveluja eikä lähettänyt henkilöä työskentelemään A Oy:lle.

Asiassa arvioitiin henkilön ja LPY:n välistä suhdetta. Henkilön ja LPY:n välillä ei todettu olleen sopimusta työn tekemisestä. Asiassa ei voitu todeta, että henkilö olisi työskennellyt työsuhteessa LPY:een tai että LPY olisi työnantajana vuokrannut tai välittänyt henkilön työskentelemään A Oy:lle. LPY:n ei katsottu olleen henkilön työnantaja. LPY:n katsottiin toimineen laskutuspalveluyrityksen roolissa. LPY:n toimintaan liittyneet työvoiman välitykseen viittaavat piirteet eivät muuttaneet arviota LPY:n asemasta, koska työvoiman välityksessä työvoimaa välittävän tahon ja työnsuorittajan välillä ei ole työsuhdetta. Koska henkilön ja LPY:n välillä ei todettu olleen sopimusta työn tekemisestä, LPY:n ei voitu todeta olleen henkilöön nähden myöskään toimeksiantajan asemassa.

Asiassa arvioitiin henkilön ja A Oy:n välistä suhdetta. Henkilön tehtävänä oli ollut kuorma-auton ajaminen. Henkilö teki työn A Oy:n ajokalustolla. Henkilö teki kuljetustyön henkilökohtaisesti. Henkilön ei näytetty omistaneen ajokalustoa tai vuokranneen toimintaansa varten kalustoa tai tehneen investointeja järjestääkseen kuljetuspalveluja taikka järjestäneen kuljetuspalveluja itsenäisesti ja yrittäjämäisesti. Henkilöllä ei ollut toiminnassaan yrittäjätoiminnalle tyypillistä taloudellista riskiä. A Oy:n katsottiin päättäneen kuljetuksista ja niiden aikatauluista. A Oy:llä oli ollut mahdollisuus henkilön työn johtoon ja valvontaan. Henkilö oli saanut vastikkeen työstä tekemiensä työtuntien perusteella. Henkilön katsottiin työskennelleen työsuhteessa A Oy:ön, joten  A Oy:n tuli järjestää henkilölle TyEL:n mukainen työeläketurva LPY:n kautta henkilölle maksamastaan palkasta.  (ETK:n päätös 3.12.2018)