Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Asetus 1408/71Artikla 14.a.1.aII osasto
Jotta yrittäjää voidaan pitää lähettynä yrittäjänä, toimintaa on pidettävä yrittäjän kotivaltiossa yrittäjätoimintana, ja sitä on siellä harjoitettava jonkin aikaa. Lisäksi hänen on toisessa maassa työskentelyn ajan pidettävä kotivaltiossaan edelleen yllä toiminnan harjoittamiseen tarvittavia valmiuksia, jotta hän pystyisi jatkamaan toimintaa palattuaan. Jos nämä edellytykset täyttyvät, merkitystä ei ole sillä, katsotaanko toiminta työskentelyvaltiossa työsuhteessa tehdyksi työksi.
Jos siis Suomeen tulevalla henkilöllä on lähetetyn yrittäjän artiklan perusteella annettu todistus E101, emme tutki, onko täällä tehty työ työsuhteessa vai yrittäjänä tehtyä.
Jotta yrittäjää voitaisiin pitää Suomesta lähetettynä yrittäjänä edellytetään, että hän on harjoittanut täällä yrittäjätoimintaa vähintään 4 kuukautta ja että hänellä on lähtiessään YEL-vakuutus voimassa (toisin kuin lähetetty työntekijä, joka voidaan palkata lähettämistä varten, jos hän on kuulunut lähtiessään Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin). Lisäksi tutkitaan palaamisen jälkeinen valmius jatkaa toimintaa Suomessa. 1408/71:n 14 a (1) (a)
EY-tuomioistuin totesi myös, että todistus E 101 sitoo vastaanottavaa jäsenvaltiota niin kauan kuin todistusta ei ole peruutettu tai julistettu pätemättömäksi. Todistuksen voi tuomioistuimen mukaan antaa myös taannehtivasti. Todistuksen antaneen valtion on tarkasteltava perusteita uudelleen, jos vastaanottava valtio esittää epäilyksiä todistuksen perustana olevien seikkojen paikkaansa pitävyydestä.
Lainkohdat
Asetus 1408/71 artikla 14.a.1.a
Lisää tietoa aiheesta
Todistuskäytäntö Suomessa: E 101 -todistus voidaan antaa takautuvasti edellyttäen, että sosiaaliturvamaksuja ei ole suoritettu työskentelyvaltioon. Jos työntekijä tai yrittäjä on vakuutettu työskentelymaassa oletetaan, että työskentely on tarkoitettu jatkumaan yli vuoden. Jotta hakija voisi kumota tämän olettaman, hänen tulee voida esittää luotettava kirjallinen selvitys siitä, että työskentely toisessa jäsenvaltiossa oli alun perin tarkoitettu kestämään alle 12 kuukautta. Ks myös yleiskirje A 48/96 osa 2 sekä LA:n tiedotteet 21/1996, 7/1997 ja 12/2000.