Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Yritysten työntekijöilleen myöntämien osakeoptioiden käyttämisestä näille mahdollisesti syntyvä veronalainen etu ei ole sellaista palkkaa, joka tulisi ottaa huomioon eläkepalkkaa määrättäessä.
Eläkepalkan perusteena oleva työansio määräytyy yleensä samojen perusteiden mukaan kuin veron ennakkoa pidätettäessä. Kaikkia sellaisia tuloja, joita verotuskäytännössä pidetään ennakonpidätyksen alaisina palkkatuloina, ei kuitenkaan lueta eläkepalkkaan. Eläkepalkaksi katsottavalta edulta edellytetään yleensä, että se voidaan katsoa sovituksi vastikkeeksi työsopimuksen perusteella suoritetusta työstä.
Eläkkeen perusteena olevan palkkana ei siten ole pidetty esimerkiksi etua, joka syntyy yleistä merkintähintaa alhaisempaan hintaan merkityistä työnantajaosakeyhtiön osakkeista, vaikka etu katsotaan eräiltä osin veronalaiseksi tuloksi. Vaikka etu saadaankin työsuhteeseen liittyvänä, se ei liity suoranaisesti työntekoon, vaan on luonteeltaan kollektiivinen henkilökuntaetu.
Opitojärjestelmä on kannustepalkkausjärjestelmä. Optio-oikeuksien lukumäärä perustuu työntekijän palkkaan tiettynä ajankohtana. Järjestelmässä on siten tulospalkkauksen piirteitä. Toisaalta edun taloudellinen arvo riippuu siitä, käyttääkö työntekijä sitä hyväkseen vai ei. Jollei optio-oikeutta määräaikana käytetä, se raukeaa. Edun syntyminen riippuu työnantajayhtiön osakkeiden kurssikehityksestä, joka ei välttämättä seuraa yhtiön tuloskehitystä, vaan siihen vaikuttavat markkinat ja sijoittajien suhtautuminen.
Optio-oikeuksien myöntämistä on pidettävä henkilökuntaetujen antamiseen rinnastettavana järjestelmänä, jossa etu myönnetään työsuhteen perusteella ilman yhteyttä työn suoritukseen.
Lainkohdat
TEL 7 § 5 mom. 1.1.1996 alkaen TEL 7 e § 1 mom.
Lisää tietoa aiheesta
ETK:n yleiskirje A 8/90 Työeläke 4/90 ETK:n lakiosaston tiedote 9/94