Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Yksityinen valtionapua saava suojatyökeskus järjesti kuntouttavaa työtoimintaa ja siihen liittyviä asumis- ja tukihenkilöpalveluja keskukseen sijoitetuille. Kunnat ja kuntainliitot sijoittivat työkeskukseen pääasiassa kehitysvammaisia ja myös mielenterveyspotilaita, mutta ei päihdeongelmaisia. Työkylä sai tuottonsa käsitöistä ja pitopalvelusta.
Kehitysvammaiset ja työrajoitteiset tekivät pääasiassa käsitöitä (kankaankudontaa, puutöitä jne.) ja pitopalveluun liittyviä tehtäviä. Muutamina päivinä vuodessa he voivat osallistua myös maataloustöihin (perunannosto jne.) ja kiinteistöhuollon tehtäviin. Heille maksettava tuntipalkka riippui työkylän kannattavuudesta. Tuntipalkka oli 5-20 mk ja kuukausiansio 1 000 – 3 000 mk. Ansio riippui vammaisen tekemien tuntien määrästä ja se maksettiin palkan nimellä, jos sijoittajana oli kunta ja työosuusrahan nimellä, jos sijoittajana oli kuntainliitto.
ETK: TEL, jos TEL:ssa säädetyt edellytykset täyttyivät.
Tekivät työtä työkylän johdon ja valvonnan alaisena. Kyse ei ollut huoltosuhteisena pidettävästä suojatyöstä, vaan työn tulokset tulivat työkylän hyväksi ja se maksoi työstä vastiketta. Myös työosuusrahana maksettu korvaus oli vastiketta työstä, koska se määräytyi työmäärän ja henkilön kyvykkyyden perusteella. Työsuhteen syntymistä ei estänyt se, että työtä tehtiin kuntouttamistarkoituksessa, jos työsuhteen tunnusmerkit täyttyivät.
Lainkohdat
TEL 1 §
Lisää tietoa aiheesta
Huom. TEL:n ja TaEL:n soveltamisalojen muutos 1.1.1998 alkaen Suojatyö- ja suojatyökeskus-käsitteitä ei käytetä 1.4.2002 alkaen. Suojatyötä koskeneet invalidihuoltolain säännökset on kumottu 1.4.2002 alkaen. Vammaisten ja vajaakuntoisten työllistymistä koskevat keskeiset säännökset sisältyvät sosiaalihuoltolakiin (710/1982, muutokset 68/2002)