Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä koskevan valitusasian ratkaisemiseen osallistuneen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenen katsottiin olleen esteellinen, koska hän oli kuulunut ensimmäisen asteen päätöksen antaneen eläkelaitoksen eläkeasiain neuvottelukuntaan. Eläkelaitos oli nimittänyt jäsenet neuvottelukuntaansa, jonka tehtävänä oli antaa työkyvyttömyyseläkkeitä koskevia suosituksia. Eläkelaitos oli myös maksanut neuvottelukuntaan osallistumisesta palkkion, jota ei voitu pitää vähäisenä.
Esitiedot
A haki työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä eläkelaitokselta, joka hylkäsi hakemuksen. A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa, joka hylkäsi A:n valituksen. Riitta Wärn osallistui A:n valitusasian käsittelyyn työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä. Lisäksi A epäili työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan puolueettomuutta, koska hänen asiansa käsittelyyn osallistui varatuomari Riitta Wärn, joka oli mukana eläkelaitos Varman eläkeasiain neuvottelukunnassa, johon hänet nimitti Varman hallitus.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Vakuutusoikeus kumosi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja palautti asian työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle esteettömässä kokoonpanossa viivytyksettä uudelleen käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa sovellettavan hallintolainkäyttölain 76 §:n mukaan valitusasiaa käsittelevän henkilön esteellisyydestä sekä esteellisyysväitteen esittämisestä ja käsittelystä on voimassa soveltuvin osin, mitä tuomarin esteellisyydestä säädetään oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n mukaan tuomari on esteellinen käsittelemään samaa asiaa, jos hän tai hänen läheisensä toimii hallituksen, hallintoneuvoston tai niihin rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka toimitusjohtajana tai sitä vastaavassa asemassa yhteisössä, säätiössä tai julkisoikeudellisessa laitoksessa tai liikelaitoksessa ja edellä tarkoitettu taho on asiassa asianosainen tai asian ratkaisusta on sille odotettavissa erityistä hyötyä tai vahinkoa.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan tuomari on esteellinen, jos hänellä on palvelussuhteen perusteella tai muuten asianosaiseen sellainen suhde, että se, erityisesti käsiteltävänä olevan asian laatu huomioon ottaen, antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 pykälän 3 momentin mukaan tuomari on esteellinen myös, jos jokin muu oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa tarkoitettuun seikkaan rinnastettava seikka antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin puolueettomuutta asiassa.
Tuomarin esteellisyyttä arvioitaessa oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa säädetyn lisäksi otetaan huomioon Euroopan neuvoston piirissä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklasta ilmenevät oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetetut vaatimukset sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö.
Euroopan ihmisoikeussopimuksen (jäljempänä EIS) 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä EIT) ratkaisukäytännössä puolueettomuusvaatimus on eritelty subjektiiviseen ja objektiiviseen puolueettomuuteen. Subjektiivisella puolueettomuudella on tarkoitettu sitä, ettei tuomarilla saa tosiasiallisesti olla ennakkokäsitystä asiasta tai halua edistää oikeudenkäynnin toisen asianosaisen etua. Objektiivisella puolueettomuudella on tarkoitettu sitä, että kaikki oikeutetut epäilyt tässä suhteessa ovat poissuljettuja. EIT on katsonut objektiivisen puolueettomuuden kannalta olevan keskeistä se, miltä asiat näyttävät ulospäin ja syntyykö asianosaisille sekä yleisölle vaikutelma tuomarin puolueettomuudesta. Tällöin asianomaisen henkilön oma käsitys on tärkeä mutta ei kuitenkaan ratkaiseva. Ratkaisevana on pidetty sitä, voidaanko epäilystä puolueettomuudesta pitää myös objektiivisesti perusteltuna.
Oikeudenkäymiskaaren tuomarin esteellisyyttä koskevan lainmuutoksen esitöissä (HE 78/2000 vp) yhteisöjäävin osalta on todettu muun muassa seuraavaa: Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:n mukaisen yhteisöjäävin perusteena on, että yhteisön edustajan tehtävä tai muu keskeinen asema yhteisössä aiheuttaa sellaisen lojaliteettisiteen yhteisöä kohtaan, että henkilön kykyä toimia puolueettomana tuomarina yhteisöä koskevassa asiassa voidaan perustellusti epäillä, vaikka hänellä itsellään ei olekaan valvottavanaan omaa etua asiassa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 6 §:n 1 momentin 2 kohtaa koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että palvelussuhteen perusteella syntyvän esteellisyyden perusteena on yleisesti taloudellisen riippuvaisuuden merkitys puolueettomuutta horjuttavana seikkana, mutta perusteet voivat olla muunkinlaisia. Esimerkiksi lojaalisuus asianosaista kohtaan, asianosaisena olevan yhteisön omistaminen tai muunlainen yhteisöön samastuminen taikka voimakas kielteinen tai myönteinen tunne asianosaista kohtaan voivat antaa perustellun aiheen epäillä tuomarin kykyä tasapuoliseen harkintaan. Asian laatu vaikuttaa puolestaan siihen, missä määrin tällaiselle erityiselle suhteelle tulee antaa painoarvoa esteellisyysarvioinnissa. Oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 7 §:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu muun muassa, että yleissäännöstä sovelletaan tilanteissa, joissa tuomarin puolueettomuuden voidaan objektiivisesti arvioiden katsoa vaarantuvan muulla perusteella kuin oikeudenkäymiskaaren 13 luvussa mainittujen erityisten esteellisyysperusteiden perusteella. Tuomari on esteellinen, jos ulkopuolinen henkilö ei voi vakuuttua tuomarin kyvystä käsitellä asiaa puolueettomasti. Asianomaisen oma käsitys tuomarin esteellisyydestä ei sen sijaan sellaisenaan ole ratkaiseva. Tuomari voi olla objektiivisesti arvioiden puolueeton, vaikka asianosainen pitää häntä esteellisenä.
Sivutoimen ja siitä saadun rahallisen korvauksen merkitystä tuomioistuimen puolueettomuudelle on arvioitu EIT:n ratkaisukäytännössä. Tapauksessa Pescador Valero v. Espanja, tuomio 17.06.2003, on ollut kysymys tuomioistuimen puolueettomuudesta yliopiston professorin toimiessa tuomioistuimessa jaoston puheenjohtajana jutussa, joka koski yliopiston toimihenkilön erottamista toimestaan. EIT totesi, että tuomarilla oli yliopiston professorina ollut jo vuosia säännölliset ammatilliset ja läheiset yhteydet yliopistoon. Opetuksensa perusteella hän sai yliopistolta säännöllisin väliajoin palkkaa, jota ei voitu pitää mitättömänä (7.200 euroa vuodessa). EIT:n mukaan tilanne, jossa henkilö hoiti samanaikaisesti tuomarin ja professorin virkaa saaden palkkaa vastapuolelta, oli voinut herättää valittajassa hyväksyttäviä epäilyjä siitä, ettei asiaa oltu käsitelty puolueettomasti. EIT piti valittajan epäilyjä objektiivisesti perusteltuina ja katsoi, että EIS:n 6 artiklan 1 kohtaa oli rikottu tuomioistuimen puolueettomuuden osalta.
Keskinäisen työeläkevakuutusyhtiön Varman eläkeasiain neuvottelukunta on eläkelaitoksen ja työmarkkinoiden edustajista koostuva työkyvyttömyyseläkkeitä koskevia suosituksia antava yhteistyöelin, jonka jäsenet nimittää Varman hallitus. Varma maksaa neuvottelukuntaan osallistumisesta palkkion. Wärn on kuulunut kyseiseen neuvottelukuntaan Elinkeinoelämän keskusliiton edustajana samanaikaisesti, kun hän on osallistunut A:n työkyvyttömyyseläkeasian ratkaisemiseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenenä. Eläkeasiain neuvottelukunta ei ole käsitellyt A:n työkyvyttömyyseläkeasiaa. Vakuutusoikeus toteaa, että asiassa saatu selvitys ei viittaa siihen, että Wärnillä olisi ollut henkilökohtaisia ennakkoasenteita asiassa. Kysymys on näin ollen siitä, onko ulkopuoliselle henkilölle voinut syntyä objektiivisesti katsoen perusteltuja epäilyksiä sen suhteen, onko Wärn ollut kykenevä ratkaisemaan A:n asiaa puolueettomasti ja riippumattomana.
Eläkeasiain neuvottelukunta ei ole oikeudenkäymiskaaren 13 luvun 5 §:ssä tarkoitettu eläkelaitoksen hallintoelin. Vakuutusoikeus katsoo lisäksi, että Wärn on osallistunut neuvottelukunnan toimintaan ensisijaisesti pääasiallisen työnantajansa edustajana. Ottaen kuitenkin huomioon, että ensimmäisen asteen päätöksen antanut Varma on nimittänyt Wärnin eläkeasiain neuvottelukuntaansa, jonka tehtävänä on antaa työkyvyttömyyseläkkeitä koskevia suosituksia, sekä Wärnin neuvottelukuntaan osallistumisesta eläkelaitokselta saama palkkio, jota ei voida pitää vähäisenä, on eläkeasiain neuvottelukunnan jäsenyys ollut omiaan antamaan ulkopuolisille perustellun aiheen epäillä Wärnin objektiivista puolueettomuutta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan jäsenenä siinä määrin, että vakuutusoikeus katsoo hänen olleen esteellinen osallistumaan A:n työkyvyttömyyseläkeasian ratkaisemiseen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnassa.