Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Korkolakia ei sen 1 §:n 2 momentin mukaan sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen. Koska maatalousyrittäjän eläkelain perusteella perittyjen vakuutusmaksujen palauttamisessa on katsottava olevan kyse julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvasta saatavasta, Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen ei tule maksaa palautettaville vakuutusmaksuille korkolain mukaista korkoa.
Esitiedot
Valtiokonttori myönsi A:lle valtion eläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen 1.5.2007 alkaen.
Koska maatalousyrittäjän eläkelaki ei koske toimintaa, joka on alkanut tai jatkunut sen jälkeen, kun henkilö on jäänyt työeläkelakien mukaiselle vanhuuseläkkeelle, Maatalousyrittäjien eläkelaitos päätti A:n maatalousyrittäjän eläkelain mukaisen vakuutuksen 4.11.2011 antamallaan päätöksellä 30.4.2007. Maatalousyrittäjän eläkelain päättymisen jälkeiseltä ajalta perityt vakuutusmaksut palautettiin A:lle ilman korkoa.
Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen päätöksessä todettiin, että palautettaville vakuutusmaksuille ei makseta korkoa, koska maatalousyrittäjän eläkelaissa ei ole siihen velvoittavaa säännöstä. Myöskään korkolain säännökset viivästyskoron maksamisesta eivät tule sovellettavaksi, koska korkolakia ei sovelleta lakisääteiseen eläkevakuutukseen. A:lta perittyjen maatalousyrittäjän eläkelain mukaiset vakuutusmaksuerät ovat sinä ajankohtana, jona ne ovat erääntyneet maksettavaksi, perustuneet voimassa olevaan maatalousyrittäjän eläkelain mukaiseen vakuutukseen.
A haki päätökseen muutosta ja vaati, että palautettaville vakuutusmaksuille maksetaan korkolain mukaista korkoa. A katsoi, ettei häneen voida soveltaa 1.5.2007 jälkeen maatalousyrittäjän eläkelakia liikaa perittyjen vakuutusmaksujen korkojen osalta.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Äänestysratkaisu (5 – 1).
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Valtiokonttori on myöntänyt A:lle vanhuuseläkkeen 1.5.2007 alkaen. MYEL:n 7 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan lain soveltamisen ulkopuolelle jää maatalousyrittäjän toiminta, joka on alkanut tai jatkunut sen jälkeen kun hän on siirtynyt työeläkelakien mukaiselle vanhuuseläkkeelle. A:n vakuutus on päätetty 4.11.2011 annetulla päätöksellä 30.4.2007. Päätöksen mukaan eläkelaitos palauttaa vakuutusmaksut eikä palautetuille vakuutusmaksuille makseta korkoa, koska MYEL:ssä ei ole siihen velvoittavaa säännöstä.
A:n on vaatinut palautettavalle vakuutusmaksulle korkolain mukaisen koron suorittamista, koska häneen ei voida enää vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen soveltaa MYEL:a liikaa perittyjen vakuutusmaksujen osalta. Nämä vakuutusmaksut eivät ole perustuneet 1.5.2007 jälkeen voimassa olleeseen MYEL-vakuutukseen.
Muutoksenhakulautakunta toteaa, että korko lakia sovelletaan rahavelkaan.
Eläkelaitoksen MYEL:n perusteella perittyjen vakuutusmaksujen palautus on perustunut siihen, että A:lla ei ole ollut lakiin perustuvaa velvollisuutta suorittaa vakuutusmaksuja 30.4.2007 jälkeiseltä ajalta. Näin ollen palautetun vakuutusmaksun ei tule lisätä korkolain mukaista korkoa, koska kysymyksessä ei ole ollut sovitusta velkasuhteesta. Koron maksaminen palautettavalle vakuutusmaksulle ei ole mahdollista myöskään MYEL:n nojalla, koska asiasta ei ole MYEL:ssä säädetty.
Eri mieltä olleen jäsenen lausunto
Muutan eläkelaitoksen päätöstä, koska kysymys ei ole korkolain 1 §: n 2 kohdan mukaisesta etuudesta, ja koska eläkelaitoksella on oikeus korkoon maksamattomien vakuutusmaksujen osalta, on sama oikeus katsottava olevan myös A:lla. A:lle tulee suorittaa korkolain mukainen korko.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen. Uudistaen aikaisemmin esittämänsä A vaati korkolain mukaisen koron maksamista Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen palauttamille eläkevakuutusmaksuille.
A painotti edelleenkin sitä, että hänen yritystoiminnassaan ei ollut tapahtunut mitään sellaista, josta hänen olisi tullut ilmoittaa Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle. A:n mukaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos oli saanut tiedon Valtiokonttorin eläkepäätöksestä suorasiirtotietona ja tämä ilmenee työeläkeotteesta. Tästä huolimatta Maatalousyrittäjien eläkelaitos jatkoi eläkemaksujen perimistä. A:n mukaan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen hänelle palauttamat maksut eivät Valtiokonttorin antaman eläkepäätöksen eli 1.5.2007 jälkeen enää olleet vakuutusmaksuja, vaan Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen virheestä johtuen velkarahaa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Äänestysratkaisu (3 – 2).
Vakuutusoikeuden perustelut
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Valtiokonttori on myöntänyt A:lle vanhuuseläkkeen 1.5.2007 alkaen. Maatalousyrittäjän eläkelain 7 §:n 3 kohdan mukaan sanottu laki ei koske maatalousyrittäjän toimintaa, joka on alkanut tai jatkunut sen jälkeen, kun hän on siirtynyt työeläkelakien mukaiselle vanhuuseläkkeelle. A:n maatalousyrittäjän eläkelain mukainen vakuutus on päätetty Maatalousyrittäjien eläkelaitoksen 4.11.2011 antamalla päätöksellä 30.4.2007. Päätöksen mukaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos palauttaa vakuutusmaksut eikä palautettaville vakuutusmaksuille makseta korkoa.
Vakuutusoikeus toteaa, että korkolain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan sanottua lakia ei sovelleta julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvaan velkasuhteeseen. Asiassa on kysymys palautettuja eläkemaksuja koskevasta korkovaatimuksesta eli julkisoikeudellisesta perusteesta johtuvasta saatavasta, joten korkolakia ei voida soveltaa tapaukseen.
Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto
Palautamme asian Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen. Kyseessä ei ole julkisoikeudellisesta perusteesta johtuva velkasuhde vakuutusvelvollisuuden päätyttyä 30.4.2007.