Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työntekijöille vahingonkorvaus- nimikkeellä maksettavaksi sovittujen saamisten perusteena on korvaus tehdystä työstä. Eläkelaitoksella on oikeus lisätä takautuvasti eläkkeeseen oikeuttavia työansioita ja määrätä näiden perusteella yhtiölle työeläkevakuutusmaksuja arvioimalla työeläkerekisteriin lisättävät määrät käräjäoikeudessa vireillä olleessa rikosasiassa esitetyssä syyttäjän rangaistusvaatimuksessa todettujen työntekijäkohtaisten lainmukaisten palkkojen perusteella käräjäoikeuden luettua yhtiön ja sen yhtiömiesten syyksi kyseisessä rikosasiassa kiskontaa / kiskonnantapaista työsyrjintää ym. koskevat rikokset.
Esitiedot
Eläkelaitos on 30.6.2011 päivätyllä laskulla maksuunpannut korjatun TyEL-maksun vuosilta 2001 – 2007 kymmenen työntekijän osalta yhteensä 87.592,99 euroa.
Yhtiö A ja sen yhtiömiehet B ja C, jäljempänä valittajat, hakivat päätökseen muutosta ja vaativat maksuunpanopäätöksen oikaisemista vedoten siihen, että TyEL:n 70 §:n 2 momentin 8 kohdan mukaan eläkkeeseen oikeuttavana työansiona ei pidetä työsuhteen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta, joten kyseessä olevien työntekijöiden saamat korvaukset eivät ole työeläkkeessä huomioitavia ansioita. Valittajat katsoivat myös, että vahingonkorvauksena maksuun pantuja eriä ei olisi voitu siviilioikeudellisessakaan järjestyksessä enää menetettyjen palkkaerien osalta tuomita maksettavaksi kuin osittain, koska saatavat ovat siviilioikeudellisesti pääosin vanhentuneet.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Eläkelaitoksen 30.6.2011 päivätyllä maksuunpanolla on korjattu aikaisemmin tapahtunutta vakuutusmaksua ja maksuunpantu vuosilta 2001-2007 vakuutusmaksuja, jotka ovat perustuneet osapuolten tekemään sopimukseen, jossa on sovittu, että työnantajat yhteisvastuullisesti suorittavat työntekijöille vahingonkorvauksena 330.000 euroa ja korvauksena henkisestä kärsimyksestä 70.000 euroa. Vakuutusmaksu on määrätty 330.000 euron korvauksen perusteella.
Asiakirjojen perusteella kysymyksessä olevan sopimuksen solmimisen taustalla on ollut maksamatta jääneen palkan, palkan lisien sekä lomakorvausten ja lomaltapaluurahojen korvaaminen. Eläkkeen perusteena olevan ansion kokonaismäärä on työaikakirjanpidon ja palkkaerittelyjen antamisen laiminlyömisen johdosta arvioitu. Kunkin työntekijän osalta arvio on perustunut osapuolten välisen sopimuksen syntymisen jälkeen syyttäjän tarkennetussa rangaistusvaatimuksessa esittämiin lainmukaisen ja maksetun palkan määriin. Tästä kokonaismäärästä on vähennetty rekisteriin jo ilmoitetun palkan määrä, jolloin on saatu rekisteröitäväksi jäävä määrä. Maksuunpano on perustunut näistä saatuun yhteissummaan.
TyEL:n 70 §:n 3 momentin 8 kohdan mukaan eläkkeeseen oikeuttavana työnansiona ei voida pitää työsopimuksen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta.
Muutoksenhakulautakunta katsoo, että koska vahingonkorvaus (330.000 euroa) on perustunut työsuhteen aikana tapahtuneeseen työntekoon siitä tulee TyEL:n 70 §:n 1 momentin nojalla maksaa työansiona eläkemaksu. Muutoksenhakulautakunta toteaa, että TyEL:n 70 §:n 3 momentin 8 kohta koskee tilanteita, joissa on työsuhteen päättyessä maksettu korvausta ilman työvelvoitetta, jolloin maksettu korvaus ei ole työansiota.
TyELn 158 §:n mukaan, jos työntekijälle lisätään hänen selvityksensä perusteella 75 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muulla perusteella takautuvasti yli viisi vuotta vanhoja eläkkeeseen oikeuttavia työansioita, eläkelaitoksen on määrättävä näiden työansioiden perusteella työeläkevakuutusmaksu kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kyseisen työsuhteen työeläkevakuutusmaksu olisi vakuutusehtojen mukaan erääntynyt maksettavaksi.
Koska vanhimmat 30.6.2011 lähetetyllä laskulla määrätyt vakuutusmaksut kohdistuvat vuoden 2001 palkkoihin, näihin palkkoihin kohdistuvat vakuutusmaksut eivät ole vanhentuneet. Vakuutusmaksun maksuunpano ei ole ollut lain tai sopimuksen vastainen.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Valittajat hakivat muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaativat, että eläkelaitoksen 30.6.2001 (tarkoittanee 30.6.2011) päivätty maksuunpano kumotaan. Valittajien mukaan työntekijäin eläkelain 70 §:n 3 momentin 8 kohdan (tarkoittanee työntekijän eläkelakia 2006/395) mukaan eläkkeeseen oikeuttavana työansiona ei pidetä työsopimuksen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta. Aikaisemmin voimassa olleessa työntekijäin eläkelaissa ei vastaavan sisältöistä säännöstä ollut. Voimassa olevan työntekijän eläkelain säätämistä koskevasta hallituksen esityksestä (HE 45/2005) ei myöskään käy ilmi, mitä vahingonkorvauksella kyseisessä lainkohdassa on lähemmin tarkoitettu. Valittajien mukaan selvää kuitenkin oli, ettei mainitun lainkohdan tulkinta voi rajoittua vain työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksessä todetulla tavalla tilanteisiin, joissa työntekijällä on työsuhteen päättyessä maksettu korvausta ilman työntekovelvoitetta. Lainkohdan mukaan kysymys voi siis olla muustakin työntekijälle maksetusta vahingonkorvauksesta. Valittajat katsoivat, että kyseinen lainkohta koskee kaikkia sellaisia vahingonkorvauksia, jotka työnantaja tuomitaan maksamaan työntekijälle työsopimuslain, työsopimuksen ehtojen taikka muiden lakien rikkomisen johdosta määräytyvän vahingonkorvauksen suorittamisvelvollisuuden perusteella. Sovinto, johon maksuunpanopäätös perustuu, on tehty törkeää kiskontaa ja työsyrjintää ym. koskevassa rikosasiassa esitettyjen vahingonkorvausvaatimusten johdosta. Sopimus koski nimenomaan vahingonkorvauksen suorittamista, ei maksamatta jääneiden palkkojen suorittamista. Kysymys on siten ollut rikoksella aiheutetusta vahingosta ja siitä johtuvasta vahingonkorvausvelvollisuudesta.
Valittajien mukaan asiassa on toisaalta kysymys myös saatavan vanhentumisesta. Osa työntekijöiden vahingonkorvausvaatimusten taustalla olleista työsuhteista oli alkanut jo ennen vuotta 2001. Työntekijän D osalta työntekijän eläkepalkan määräksi vuosilta 2001 ja 2003 on saatu 59.668,13 euroa, kun vahingonkorvausta koskevan sopimuksen mukaisesti koko hänelle maksetun muun kuin kärsimyskorvauksen määräkin on ollut vain 52.991 euroa. Päätöksestä ei muutoinkaan tarkemmin ilmene, millä tavoin niiden työntekijöiden kohdalla, joiden osalta rikoksentekoaika on ulottunut vuoteen 2001 tai sitä edeltävään aikaan, vahingonkorvauksen kohdentaminen työansiona eri vuosien osalle on tapahtunut. Maksuunpanopäätös on siten myös tällä perusteella virheellinen. Lisäksi valittajat viittasivat työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan 24.10.2011 päivätyssä lausunnossaan esittämäänsä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työntekijän eläkelain 70 §:n 1 momentin mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä.
Työntekijän eläkelain 70 §:n 3 momentin 8 kohdan mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettuna vastikkeena työstä ei pidetä muun muassa työsopimuksen päättämisestä maksettavaa korvausta tai muuta vahingonkorvausta.
Työntekijän eläkelain 189 §:n 1 momentin mukaan jos:
1) eläketurvan järjestämisvelvollisuuden kiertämiseksi;
2) työeläkevakuutusmaksun välttämiseksi;
3) perusteettoman eläketurvan järjestämiseksi; tai
4) muusta vastaavasta syystä oikeustoimelle on annettu sellainen sisältö, joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta tätä järjestämisvelvollisuutta ratkaistaessa, työeläkevakuutusmaksua määrättäessä tai eläkeasiaa käsiteltäessä on meneteltävä asian todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.
Oikeuskäytännössä on katsottu jo ennen 1.1.2007 voimaan tulleen työntekijän eläkelain säätämistä, että työsuhteeseen perustuvat vahingonkorvausluonteiset suoritukset eivät ole työntekijäin eläkelain mukaista palkkaa (mm. vakuutusoikeus 8560/1993 ja 3209/1997). Työntekijäin eläkelain mukaisena palkkana on kuitenkin pidetty työntekijälle maksetusta kokonaiskorvauksesta korvauksena tehdystä työstä maksettua osaa (vakuutusoikeus 4789/1993 ja 218/1994).
Yhtiö A:n kymmenen entistä työntekijää ovat vaatineet käräjäoikeudessa yhtiö A:ta sekä yhtiön yhtiömiehiä B:tä ja C:tä koskevassa törkeää kiskontaa ym. koskevassa rikosasiassa vastaajien velvoittamista korvaamaan heille yhteisvastuullisesti vahingonkorvauksena palkkaa, palkanlisiä, lomakorvauksia ja lomaltapaluurahaa sekä korvausta henkisestä kärsimyksestä. Rikosasian ollessa vireillä yhtiö A sekä yhtiön yhtiömiehet B ja C ovat 23.1.2009 laatineet työntekijöiden kanssa sopimuksen, jossa työntekijöille on sovittu maksettavaksi korvausta yhteensä 400.000 euroa sopimuksessa tarkemmin työntekijäkohtaisesti eritellyllä tavalla. Kokonaiskorvauksesta 330.000 euroa on yksilöity vahingonkorvaukseksi ja 70.000 euroa korvaukseksi henkisestä kärsimyksestä. Sopimuksen myötä työntekijät ovat sitoutuneet luopumaan rikosasiassa esittämistään rangaistusvaatimuksista sekä muista kuin edellä mainituista korvausvaatimuksista. Käräjäoikeus on 29.1.2009 antamallaan osatuomiolla vahvistanut 23.1.2009 tehdyn sopimuksen. Syyttäjä on luopunut rikoshyötyä koskevasta vaatimuksesta siltä osin kuin se ylittää sopimuksen 330.000 euron vahingonkorvauksen määrän. Käräjäoikeus on 20.2.2009 antamallaan tuomiolla lukenut vastaajien syyksi kiskontaa / kiskonnantapaista työsyrjintää ym. koskevat rikokset. Syyttäjän tarkennetun rangaistusvaatimuksen mukaan työntekijöiden maksamattomaksi lainmukaiseksi palkaksi on jäänyt syytteessä mainitun maksetun palkan ja 23.1.2009 päivätyssä sopimuksessa mainitun vahingonkorvauksen yhteismäärä. Rangaistusvaatimuksessa on lisäksi todettu yhdeksän työntekijän osalta aika, jolta lainmukainen palkka on katsottu ansaituksi. Työntekijän E osalta on todettu ainoastaan lainmukaisen palkan määrä. Tuomion mukaan vastaajat ovat syyllistyneet työnantajan ulkomaalaisrikkomukseen laiminlyötyään velvollisuutensa ilmoittaa työvoimatoimistoon selvityksen viimeksi mainitun työntekijän työskentelystä ajalla 25.6. – 25.7.2007.
Eläkelaitos on 30.6.2011 päivätyllä laskulla maksuunpannut korjatun TyEL-maksun vuosilta 2001 – 2007 kymmenen työntekijän osalta yhteensä 87.592,99 euroa. Saadun selvityksen mukaan eläkelaitos on arvioinut eläkkeen perusteena olevat työansiot syyttäjän tarkennetun rangaistusvaatimuksen ja käräjäoikeuden 20.2.2009 antaman tuomion perusteella. Rekisteröidyiksi työsuhdeajoiksi yhdeksän työntekijän osalta on vahvistettu syyttäjän tarkennetussa rangaistusvaatimuksessa todetut työskentelyajat ja työntekijän E osalta käräjäoikeuden 20.2.2009 antamalla tuomiolla syyksi luettu työnantajan ulkomaalaisrikkomuksen tekoaikaa vastaava aika. Syyttäjän tarkennetussa rangaistusvaatimuksessa todetusta lainmukaisesta palkasta on tämän jälkeen vähennetty työntekijäkohtaisesti rekisteriin aikaisemmin merkityt työansiot. Näin saatu erotus on lisätty työsuhderekisteriin korjatuille työskentelyajoille kullekin kalenterivuodelle vahvistetun työskentelyajan pituuteen suhteuttamalla.
Työntekijän eläkelain 158 §:n 2 momentin mukaan jos työntekijälle lisätään hänen selvityksensä perusteella työntekijän eläkelain 75 b §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muulla perusteella takautuvasti yli viisi vuotta vanhoja eläkkeeseen oikeuttavia työansioita, eläkelaitoksen on määrättävä näiden työansioiden perusteella työeläkevakuutusmaksu kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona kyseisen työsuhteen työeläkevakuutusmaksu olisi vakuutusehtojen mukaan erääntynyt maksettavaksi.
Sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien työntekijän eläkelain mukaisen vakuutussopimuksen vakuutusehtojen 9 §:n 1 momentin mukaan lopullinen työeläkevakuutusmaksu erääntyy maksettavaksi viimeistään vakuutuskautta seuraavan kesäkuun 20. päivänä.
Vakuutusoikeus katsoo, että työntekijöille vahingonkorvaus -nimikkeellä maksettavaksi sovittujen saamisten perusteena on ollut korvaus tehdystä työstä ja eläkelaitos on edellä eritellyllä tavalla voinut arvioida rekisteriin lisättävien maksamattomien työansioiden määrät käräjäoikeudessa vireillä olleessa rikosasiassa esitetyssä syyttäjän tarkennetussa rangaistusvaatimuksessa todettujen työntekijäkohtaisten lainmukaisten palkkojen perusteella. Eläkelaitoksen 29.6.2011 päivätyllä laskulla vanhimmat määrätyt vakuutusmaksut kohdistuvat vuoteen 2001, joita koskevat vakuutusmaksut ovat erääntyneet 20.6.2012 mennessä, eivätkä maksut ole siten vanhentuneet osittainkaan. Maksuunpanoa ei ole pidettävä lain tai sopimuksen vastaisena.