Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työnantajan ja työntekijän jättäessä sopimatta ennen ulkomaan työkomennusta vakuutuspalkasta eläkkeen perusteena olevana työansiona ulkomaan työkomennuksen aikana voidaan käyttää työnantajan eläkevakuutusyhtiöön vuosittain ilmoittamaa vakuutuspalkkaa.
Esitiedot
A pyysi eläkelaitosta selvittämään, onko hänen eläkkeen perusteena olevana työansionsa määritelty oikein hänen työskennellessä suomalaisen työnantajan palveluksessa Kiinassa vuosina 2005 – 2013.
Eläkelaitos antoi A:lle 23.8.2013 päätöksen, jonka mukaan A:n vakuutuspalkka ulkomaantyöskentelyn ajalta on oikein määrätty. Eläkelaitos totesi, että asiassa esitettyyn selvitykseen nähden A:n vakuutuspalkka vastaa palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettu.
A haki päätökseen muutosta. A vaati muutoksia vakuutuspalkkaansa ja että siihen lisätään lomakorvaukset, puhelinetu 20 euroa kuukaudessa sekä kaksinkertaisten työtuntien ylityökorvaukset.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Työnantaja ja työntekijä määrittelevät yhdessä vakuutuspalkan. Työntekijäin eläkelain (TEL) 7 §:n 5 momentissa, sellaisena kuin se oli voimassa 1.2005 – 31.12.2006, on säädetty ulkomaantyön eläkkeen perusteena käytettävistä ansioista eli vakuutuspalkasta (nykyisin TyEL 72 §:ssä on vastaava säännös). Säännöksen mukaan työntekijän eläkkeen perusteena olevana työansiona ulkomaantyössä pidetään sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä ei Suomessa ole, työansiona pidetään palkkaa, jonka muuten voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
Esitetyn selvityksen mukaan A ja C Oy (työnantaja) ovat 1.11.2005 allekirjoitetulla toimitusjohtajasopimuksella sopineet A:n siirtymisestä toimitusjohtajaksi työnantajan kiinalaiseen tytäryhtiöön. Sopimuksen kohdassa 5 on sovittu palkkiosta ja muista taloudellisista etuuksista. Kuukausipalkkio on määrätty 3.200 euroksi kuukaudessa. Luontoisedut ovat sopimuksen mukaan asunto- ja puhelinetu. Sopimuksen 5.6. kohdan mukaan A:n lakisääteinen sosiaaliturva määräytyy ulkomaankomennuksen ajan Suomen lainsäädännön mukaisesti.
Työnantajan ja A:n välisessä ulkomaantyötä koskevassa sopimuksessa ei ole mainintaa eläkkeen perusteena olevasta työansiosta, eli vakuutuspaikasta. A on solminut työstään Kiinassa erillisen toimitusjohtajasopimuksen, jossa hänen työnsä ja vastuunsa on määritelty. Palkka on sovittu 3.200 euroksi kuukaudeksi. Myöhemmin on myös sovittu paikallisesti palkanmaksusta. Esitettyjen sähköpostiviestien mukaan työnantajan eläkelaitokselle ilmoitettu palkkasumma on sisältänyt sekä Suomesta maksetun palkan osan että Kiinasta maksetun palkan osan.
Jos työntekijä on ennen ulkomaankomennusta ollut saman työnantajan palveluksessa Suomessa ulkomaantyötä vastaavissa tehtävissä, voidaan lähtökohdaksi ottaa hänen Suomessa tästä työsuhteesta saamansa palkka. Ansaintarekisterin mukaan A on ollut työnantajan palveluksessa 25.9.1992 – 8.2.1996, jollain hänen eläkkeensä perusteena oleva ansionsa on ollut 2.676,83 euroa. Hän on ennen siirtymistään uudestaan työnantajan palvelukseen ollut 2.1.1996 – 31.12.2004 E Oy:n palveluksessa, jolloin hänen eläkkeensä perusteena oleva palkkansa on ollut 2.052,58 euroa kuukaudessa. Työnantajan eläkelaitokselle ilmoitetut vuosipalkat ovat olleet seuraavat: vuonna 2005 25.760 euroa, vuonna 2006 37.187,92 euroa, vuonna 2007 47.921 euroa, vuonna 2008 51.457,70 euroa, vuonna 2009 52.431,76 euroa, vuonna 2010 58.913,32 euroa, vuonna 2011 58.208,78 euroa ja vuonna 2012 58.958,92 euroa.
Muutoksenhakulautakunnalla käytössä olleista palkkatiedoista ilmenee, että A:n ilmoitetut työansiot vuosina 2005 – 2012 ansiokehitys huomioon ottaen vastaavat pitkälti ulkomaan komennusta edeltävää palkkatasoa. A:n ansaintarekisterissä olevat ansiot on arvioitava vastanneen sitä palkkaa, mitä vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava tai palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen vakuutuspalkkansa Kiinassa työskentelyn ajalta vuosina 2005 – 2013 määrätään vastaamaan samasta työstä Suomessa maksettavaa eläkevakuutusmaksua. Hän katsoi että vakuutuspalkan tulee olla ajoilta 2.5.2005 – 30.6.2006 5.440 euroa kuukaudessa, 1.7.2006 – 30.9.2007 6.460 euroa kuukaudessa, 1.10.2007 – 30.9.2008 6.790 euroa kuukaudessa, 1.10.2008 – 30.9.2009 7.306 euroa kuukaudessa, 1.10.2009 – 30.9.2010 7.364 euroa kuukaudessa, 1.10.2010 – 31.3.2011 7.540 euroa kuukaudessa, 1.4. – 31.12.2011 8.429 euroa kuukaudessa ja 1.1.2012 – 8.3.2013 6.000 euroa kuukaudessa lisättyinä lomakorvauksilla, puhelinedulla 20 euroa kuukaudessa, autoedulla sekä kaksinkertaisten työtuntien ylityökorvauksilla.
A totesi, että hänen komennustaan koskevaa kolmikantasopimusta tehtäessä oli sovittu muiden osakkeiden kanssa, että hänelle maksetaan vastaava nettopalkka kuin muille osakkaille suhteessa toimenkuvaan. Eläkevakuutuspalkasta ei oltu tehty erillistä sopimusta vaan sen osalta oli todettu, että se tuli maksaa Suomen lakien mukaan. A:n mukaan ajalta 2.5.2005 – 30.6.2006 eläkevakuutuspalkka on määräytynyt todellisen maksetun palkan, 3.200 euroa kuukaudessa, mukaisesti ja jos tästä määräytyy eläkekertymä, se tarkoittaa sitä, että Suomessa vastaava palkka olisi ollut bruttopalkka, jolloin nettopalkaksi olisi tullut noin 2.000 euroa kuukaudessa 37 prosentin ennakkopidätyksellä. A katsoi, että tämä ei vastaa tehdyn kolmikantasopimuksen henkeä, eikä toimitusjohtajan palkkatasoa kyseisessä yrityksessä tai muuallakaan yrityksissä Suomessa.
A totesi ajanjakson 1.7.2006 – 31.12.2011 osalta, että kirjallinen kolmikantasopimus oli loppunut 1.8.2006, mutta kesäkuussa 2006 oli sovittu suullisesti osakkaiden kanssa työn jatkumisesta Kiinassa ja palkkauksen osalta siten, että heinäkuusta 2006 lähtien käytännön syistä 1.500 euron osa kuukausipalkasta oli siirretty maksettavaksi Kiinan tytäryhtiöstä ja samalla kokonaiskuukausipalkaksi oli korotettu 3.800 euroa, jolloin Suomessa maksettavan kuukausipalkan osuudeksi oli tullut 2.300 euroa.
A kertoi, että vuonna 2006 eläkevakuutusmaksuja oli maksettu todellisen palkan mukaisesti. Vakuutuspalkka oli 1.7.2006 palkankorotuksen jälkeen määräytynyt vain Suomesta maksetun kuuden kuukauden säännön mukaisen 2.300 euron suuruisen kuukausipalkan mukaan eikä Kiinasta maksettua palkan osuutta oltu huomioitu eläkevakuutusmaksuissa. Tämä oli johtunut siitä, että pääosakkaat olivat unohtaneet ilmoittaa Kiinasta maksettavasta palkkaosuudesta palkkavastaavalle ja tilitoimistolle. Vuoden 2007 jälkeen eläkevakuutusmaksuja oli maksettu todellisen palkan mukaisesti Suomesta ja Kiinasta maksettujen nettopalkkojen mukaan. Hänen toimenkuvansa oli laajentunut vuonna 2007 koskemaan myös perustettua yrityksen B tytäryhtiön toimitusjohtajuutta. Uudessa, suullisesti tehdyssä, sopimuksessa ei oltu määritelty sopimuksen kestoa, joten myöskään kiinteää vakuutuspalkkaa ei oltu voitu määrittää koko toimitusjohtajuuden ajaksi ja siksi vakuutuspalkka tulisi määrittää vuosittain vuosille 2006 – 2011. Hän katsoi, että eläkevakuutuspalkan tulisi olla ulkomaantyöstä vastaavasta työstä Suomessa maksettavan palkan suuruinen bonuksineen ja luontaisetuuksineen sekä ylitöiden kompensaatioineen kaksinkertaisesti työtunneista. A jatkoi, että vuonna 2012 palkanmaksu oli siirretty kokonaan Kiinasta maksettavaksi lomarahoja lukuun ottamatta. Hänen toimenkuvansa oli 1.2.2011 alkaen muuttunut, mutta vasta uuden palkkasopimuksen myötä hänen nettopalkkansa oli ollut samalla tasolla suhteessa muihin suomalaisiin Kiinan tytäryhtiössä.
A vaati, että hänen aikaisempaa työhistoriaansa ei tule verrata bruttopalkan perustana, koska vastuut ja työmäärät olivat olleet aivan eri luokkaa. Hänen aiemmat asemansa olivat liittyneet pienten yksittäisten projektien hallintaan kun taas nyt kyseessä olevana aikana hänen toimenkuvansa on muun muassa ollut yrityksen perustaminen ja sen johtaminen sekä myöhemmin myös toisen yrityksen perustaminen. Hän katsoikin, että vertailu tulisi perustua pienten yritysten toimitusjohtajien Suomessa olleisiin bruttopalkkoihin.
A totesi vielä, että muut osakkaat Suomessa ovat saaneet lain mukaiset eläkekertymät palkka, bonus ja luontaisedut Suomen lakien mukaisesti. Hänen mukaansa vakuutuspalkkaa ei oltu määritelty työntekijän ja työnantajan välisissä sähköposteissa vaan kyseessä oli ollut sähköpostikirjeenvaihtoa työntekijöiden ja tilitoimiston välillä hänen palkkaansa liittyvissä asioissa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työntekijän eläkelain 75 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, työntekijälle, joka on 18–67 -vuotias, annetaan hänen eläkkeeseen oikeuttavista ansioistaan työeläkeote. Työeläkeotteessa ilmoitetaan kuudelta otteen antamisvuotta edeltäneeltä kalenterivuodelta eläkkeeseen oikeuttavat työeläkelakien mukaiset työansiot työnantajittain.
Työntekijän eläkelain 75 b §:n 1 momentin mukaan, jos 75 §:ssä tarkoitetun työeläkeotteen saanut työntekijä toteaa 75 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa eläkkeeseen oikeuttavissa tiedoissaan puutteen tai virheen, hänen tulee esittää otteen antaneelle eläkelaitokselle vaatimus tietojen oikeellisuuden selvittämisestä. Työntekijän on tarvittaessa esitettävä vaatimuksensa perusteista sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää. Eläkelaitoksella ei ole velvollisuutta selvittää yksityisten alojen tietoja takautuvasti pidemmältä ajalta kuin kuudelta työeläkeotteen antamisvuotta edeltävältä kalenterivuodelta.
Työntekijän eläkelain 75 b §:n 2 momentin mukaan, jos työntekijä osoittaa riidattomasti, että hänellä on ollut edellä mainittua kuutta vuotta aikaisemmin sellaisia eläkkeeseen oikeuttavia yksityisten alojen 75 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja ansioita tai etuuksia, joita ei ole otettu huomioon oikein eläkkeeseen oikeuttavina, eläkelaitos ottaa tiedot huomioon takautuvasti.
Työntekijän eläkelain 72 §:n mukaan, kun työntekijä lähetetään Suomesta ulkomaille työskentelemään tai kun hänet otetaan ulkomailla palvelukseen siten, että hän kuuluu työntekijän eläkelain soveltamisalaan, eläkkeen perusteena olevana työansiona on pidettävä sitä palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Jos vastaavaa työtä Suomessa ei ole, työansiona pidetään sitä palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä. Ennen 1.1.2007 voimaan tullutta työntekijän eläkelakia vakuutuspalkan määräytymisestä on säädetty vastaavalla tavalla työntekijäin eläkelain 7 §:n 5 momentissa, jota sovelletaan asiaan sellaisena, kuin se oli voimassa 1.1.2005 alkaen.
Työntekijän eläkelakia koskevan hallituksen esityksen (HE 45/2005) mukaan riidattomalla näytöllä tarkoitettaisiin työsuhteen olemassa olosta ja työsuhteesta saaduista ansioista selvitystä, jonka perusteella ansiot voidaan ottaa eläkettä määrättäessä huomioon.
Vakuutusoikeus toteaa, että A:lle on annettu työeläkeote 24.4.2013, joten hänen tulee esittää vakuutuspalkan määrästä ajalta 2.5.2005 – 30.12.2006 riidaton näyttö ja ajalta 1.1.2007 – 8.3.2013 sellainen selvitys kuin häneltä kohtuudella voidaan edellyttää.
Asiakirjoista ilmenevien tietojen mukaan A on työskennellyt C Oy:n (työnantaja) palveluksessa niin sanottuna lähetettynä työntekijänä Kiinassa ajalla 2.5.2005 – 8.3.2013. A:lla on ollut rekisteröityjä eläkkeeseen oikeuttavia ansioita työnantajan vuosi-ilmoitusten mukaisesti vuonna 2005 25.760,00 euroa, vuonna 2006 37.187,92 euroa, vuonna 2007 47.921,00 euroa, vuonna 2008 51.457,70 euroa, vuonna 2009 52.431,76 euroa, vuonna 2010 58.913,32 euroa, vuonna 2011 58.208,78 euroa ja vuonna 2012 58.958,17 euroa.
Määräaikaisessa, ajalle 1.11.2005 – 1.8.2006 solmitussa, 1.11.2015 päivätyssä toimitusjohtajasopimuksessa A:n palkkioksi on sovittu 3.200 euroa kuukaudessa sekä asuntoetu ja puhelinetu. Työajan osalta on todettu, ettei sitä ole. Sopimuksen mukaan A:n tehtävinä on ollut operatiivisten tehtävien hoito, uusien toimittajien ja alihankkijoiden hankkiminen Kiinasta, sales- ja after sales -toiminnot, projektitoiminnan koordinointi ja markkinatilanteen seuraaminen. Tarkempia määräyksiä tehtävistä antaa emoyhtiön hallitus ja toimitusjohtaja. A:n mukaan sittemmin tehdyt jatkosopimukset on solmittu suullisesti. Organisaatiokaavion mukaan kyseessä on ollut noin 30 hengen yritys.
A:n työnantaja on touko – kesäkuussa 2013 ilmoittanut eläkelaitokselle A:n työsuhdeselvittelyn yhteydessä, ettei vuoden 2005 palkkatietoihin ole enää pääsyä laskentaohjelmien vaihtumisen ja arkistointirajan johdosta. Työnantaja on lisäksi ilmoittanut, että A:n rekisteröidyt eläkkeeseen oikeuttavat ansiot ovat sisältäneet A:lle Kiinasta ja Suomesta maksetut palkanosat ja että kyseiset summat ovat sen suuruiset, kuin vakuutuspalkan oli tarkoitus olla. Summien on ilmoitettu sisältävän puhelinedun, lomarahat- ja korvaukset sekä lyhyeltä ajanjaksolta vuonna 2006 asuntoedun, johon A:lla ei olisi ollut Suomessa oikeutta. Työnantaja on edelleen viitannut työnantajan ja A:n väliseen sähköpostikirjeenvaihtoon, jonka työnantaja on todennut koskevan vakuutuspalkkaa, jonka lisäksi kirjeenvaihdosta käy ilmi, että vuoden 2006 vakuutuspalkan ilmoitus oli jäänyt tekemättä. Työnantaja on vielä todennut, että 1.7.2006 Suomesta maksettu palkka laskettiin 3.200 eurosta 2.300 euroon ja että vuodesta 2012 alkaen palkanmaksu on siirtynyt kokonaan Kiinan yhtiön vastuulle.
Vakuutusoikeus toteaa, että viitatun sähköpostikirjeenvaihdon mukaan työnantaja on 11.1.2008 ilmoittanut A:lle, että A:n taustatiedoista on puuttunut hänen vakuutuspalkkansa ja koska vuoden 2007 vuosi-ilmoitusta ei vielä oltu annettu, vakuutuspalkkaa koskeva ilmoitus on voitu vielä tehdä kyseisen vuoden osalta. Työnantaja on tässä yhteydessä tiedustellut A:lta hänen Kiinasta maksetun palkkansa määrää ja todennut, että mikäli A haluaa vaihtoehtoisesti niin ilmaista, vakuutuspalkkansa suuruuden. A on vastannut Kiinasta maksetun palkan osuutensa olevan 1.500 euroa ja työnantajan tietävän jo hänen Suomesta maksetun palkan osuuden. 21.3.2011 A on vielä pyytänyt työnantajaa tarkistamaan, onko hänen eläkevakuutusmaksunsa maksettu koko palkasta, vai vain Suomesta maksetusta osuudesta. Työnantaja on pyytänyt tilitoimistoa vahvistamaan, että A:n eläkevakuutusmaksut perustuvat vakuutuspalkkaan, eikä pelkkään Suomesta maksettavaan palkkaan. Tilitoimiston edustajan mukaan A:lla on näkynyt vakuutuspalkka vuodesta 2007 ja se on sisällytetty vakuutusyhtiölle ilmoitettuihin vuosiansioihin. Työnantaja on 23.3.2011 ilmoittanut A:lle, että hänen eläkevakuutusmaksunsa on hoidettu vakuutuspalkan mukaisesti. Työnantaja on vielä viitannut A:lle heidän väliseensä sähköpostikirjeenvaihtoon tammikuulta 2008, jossa työnantaja on todennut määritelleensä yhdessä A:n kanssa hänen vakuutuspalkkansa.
Vakuutusoikeus toteaa, ettei A ole tehnyt ennen ulkomaan työkomennustaan työnantajansa kanssa varsinaista vakuutuspalkkasopimusta, joten eläkelaitos on voinut määritellä eläkepalkan jälkikäteen. Arvioissa on voitu ottaa huomioon mitä laissa on säädetty näyttövelvollisuuden jakautumisesta vakuutetun vaatiessa selvitystä eläkkeeseen oikeuttavissa tiedoissaan sekä vakuutuspalkan määrittelyä koskeva vakiintunut soveltamiskäytäntö. Lähtökohtana vakuutuspalkkaa määriteltäessä on lain mukaan palkkaa, jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava. Muun selvityksen puuttuessa soveltamiskäytännön mukaan vakuutuspalkkaa arvioitaessa voidaan ottaa huomioon myös työntekijän saamat todelliset ansiot. Työsuhteen kestäessä tapahtuneet muutokset työtehtävissä ja niistä johtuvat ansiomuutokset voidaan ottaa huomioon jälkikäteisessä arvioinnissa. Ulkomaankomennuksen aikana vakuutuspalkkaa voidaan muuttaa, jos työtehtävät ulkomailla muuttuvat tai jos vastaavasta työstä Suomessa maksetun palkan taso muuttuu.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:n työtehtävät saman työnantajan palveluksessa ovat ennen vuonna 2005 Kiinassa alkanutta työkomennusta oletettavasti olleet siinä määrin erilaisia, ettei hänen vakuutuspalkkaansa määrittelyä voida perustaa hänen ansiotasoonsa ajalta ennen ulkomaan työkomennusta. A:n työtehtävistä 2005 alkaen ei kuitenkaan ole saatu sellaista selvitystä, jonka perusteella hänelle maksettua alkujaan 3.220 euron suuruista kuukausipalkkaa, joka on sisältänyt 20 euron puhelinedun, voisi pitää siinä määrin alimitoitettuna, että vakuutuspalkka voitaisiin jälkikäteen yksin tällä perusteella arvioida hänelle vakuutusyhtiöön vuosittain ilmoitettua vakuutuspalkkaa suuremmaksi. Asiasta ei käy ilmi, että A olisi saanut Kiinassa autoetua. Koska hänellä ei työnantajan selvityksen mukaan olisi ollut Suomessa asuntoetua, kyseistä etua on pidettävä kulukorvauksena, eikä sitä voida ottaa huomioon A:n vakuutuspalkassa. A:n tehtäviensä suorittamiseksi käyttämästä ajasta ei ole esitetty selvitystä, eikä vakuutuspalkkaa voida tälläkään perusteella määritellä huomioitua suuremmaksi.
Työnantajan lähettäessä työntekijän Suomesta ulkomaille työskentelemään lähtökohtana on pidettävä, että työnantajan ja työntekijän tulee yhdessä määrittää vakuutuspalkan määrä samalla kun he sopivat ulkomaantyön työ- ja palkkaehdoista. Tällaista sopimusta ei ole tehty, mutta tammikuussa 2008 ja maaliskuussa 2011 A:n ja hänen työnantajansa välillä käydystä sähköpostikirjeenvaihdosta on pääteltävä, että A on hyväksynyt hänelle määritellyn vakuutuspalkan määräytymisen hänelle Suomesta ja Kiinasta maksettujen palkkojen yhteismäärän perusteella, jossa käsityksessä työnantaja on myös sittemmin ilmoittanut pysyvänsä.
Saadun selvityksen mukaan A:n työnantajan ilmoittamat vakuutuspalkat vastaavat ajanjaksoa 1.7. – 31.12.2006 koskevaa mahdollista poikkeusta lukuun ottamatta hänelle tosiasiallisesti maksettuja palkkoja. Ottaen kuitenkin huomioon vuotta 2006 koskeva riidattoman näytön vaatimus, vakuutusoikeus katsoo, että A:n vakuutuspalkkaa ei ole edellytyksiä arvioida hänelle rekisteriin vuosille 2005 – 2012 merkittyjen työansioiden määrä suuremmiksi.
Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki 7 § 5 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 1.1.2005 lukien
Työntekijän eläkelaki 72 §, 75 § 1 mom. sekä 75 b § 1 ja 2 mom.