Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Tulospalkkio katsottiin eläketapahtumatilanteessa ansioksi maksamisajankohtansa mukaisesti, vaikka se perustui aikaisemman vuoden tulostavoitteen saavuttamiseen ja siten tuolloin tehtyyn työhön. Kyseessä olevaa tulospalkkiota ei voitu kohdentaa ansainta-ajalle, koska se oli määrältään pienempi kuin henkilön kuukausieläke viisinkertaisena.
Esitiedot
A:n työsuhde päättyi 31.3.2015 ja hänelle myönnettiin eläkelaitoksen päätöksellä vanhuuseläkettä 1.4.2015 alkaen 4.964,47 euroa kuukaudessa. A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, että työnantajan hänelle 20.4.2015 maksama voittopalkkio, 14.259,92 euroa, otetaan huomioon vanhuuseläkkeen määrässä. A viittasi, että kyseessä on voittopalkkio vuonna 2014 tehdystä tuloksellisesta työstä eikä sitä ole osittainkaan ansaittu vuoden 2015 puolella.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta muutti eläkelaitoksen päätöstä. A:n vanhuuseläkettä määrättäessä tuli ottaa huomioon huhtikuussa 2015 maksettu työansio, joka oli ansaittu ja kartuttanut hänen vanhuuseläkettä työntekijän eläkelaissa edellytetyllä tavalla ennen vanhuuseläkkeen alkamista. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta palautti asian eläkelaitokselle toimenpiteitä varten.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut
Työntekijän eläkelain 12 §:n 1 momentin mukaan, jos vanhuuseläke alkaa 63 – 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, vanhuuseläkkeen määrä on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke.
Työntekijän eläkelain 64 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan eläkettä karttuu 70 §:ssä tarkoitetuista kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista (vuosiansio) 4,5 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä täyttää 63 vuotta, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 68 vuotta.
Työntekijän eläkelain 70 §:n 1 momentin mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä.
Valituksenalaisella päätöksellä A:lle on myönnetty vanhuuseläke 1.4.2015 alkaen ja eläkkeen perusteena on ollut 28.463,06 euron suuruiset työansiot vuodelta 2015. A:n työsuhde on päättynyt 31.3.2015 ja hän on täyttänyt 64 vuotta syyskuussa 2014.
Esitetyn selvityksen perusteella A:lle on hänen työsuhteensa perusteella maksettu 20.4.2015 käteinen voittopalkkio yhteensä 14.259,92 euroa, josta on pidätetty työeläkemaksut. A:n vuoden 2015 työansiot ovat siten yhteensä 42.722,98 euroa.
Muutoksenhakulautakunnan vahvennettu jaosto on 31.8.2015 antamalla päätöksellään TELK/671/3002/2015 katsonut, että vanhuuseläkettä myönnettäessä eläkkeen määräytyminen on määrätty työntekijän eläkelain 12 §:n 1 momentin, 64 §:n 1 ja 2 momentin sekä 70 §:n nojalla. Siten työntekijän eläkelaissa ansiot huomioidaan aina vanhuuseläkkeen eläketapahtumaan asti ja ne tulee määrätä työntekijän eläkelain 64 §:n mukaisesti kaikkien työskentelyn perusteella työsuhteen loppuun asti ansaittujen ja eläkettä kartuttaneiden työansioiden perusteella.
Muutoksenhakulautakunta katsoo, että A:n eläkettä määrättäessä on vuoden 2015 työansioissa otettava huomioon työntekijän eläkelain 12 §:n 1 momentin ja 64 §:n 1 momentin nojalla A:lle huhtikuussa 2015 maksettu käteinen voittopalkkio, joka on kartuttanut laissa edellytetyllä tavalla hänen eläkettään ennen vanhuuseläkkeen alkamista.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos haki vakuutusoikeudelta muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen katsoen, että A:n vanhuuseläke on sen 15.5.2015 antamalla päätöksellä ja sen liitteenä olevalla laskelmalla työeläkelakien mukaisesti oikein määritelty.
Eläkelaitos totesi, että A:n vanhuuseläkkeessä on huomioitu vuoden 2015 ansioina 28.463,06 euroa. A on ilmoittanut, että oikea vuosiansio olisi 42.722,98 euroa eli 14.259,92 euroa suurempi kuin mitä eläkkeessä on otettu huomioon. Työnantajalta tarkistettujen tietojen perusteella A:lle oli maksettu ansioita 28.463,06 euroa ajalta 1.1. – 31.3.2015. Tämän lisäksi hänelle oli 20.4.2015 maksettu 14.259,92 euroa voittopalkkiota, joka on katsottu tulospalkkiotyyppiseksi suoritukseksi. Tällöin kyseessä on työntekijän eläkelain 70 §:n mukaan sellainen työansio, josta karttuu työeläkettä. Tätä vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksettua työansiota ei ole otettu huomioon vanhuuseläkkeen määrässä. Tästä karttuneen eläkkeen A saa maksuun hakemuksesta aikaisintaan 68-vuotiaana. Työntekijän eläkelain 12 §:n eläkelajikohtaisen erityissäännöksen mukaan vanhuuseläkkeen määrä on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke. Ansaitun eläkkeen määritelmä on työntekijän eläkelain 2 §:n 1 momentin 5 kohdassa. Eläkelaitoksen mukaan määritelmä pitää sisällään sen, että palkka on täytynyt maksaa työntekijälle, jotta se on työntekijän eläkelain alaista ansiota, josta voi karttua eläkettä. A:lle oli maksettu vasta vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen 20.4.2015 työansiota 14.259,92 euroa, jolloin siitä on karttunut eläkettä vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen. Kyseessä ei tällöin ole työntekijän eläkelain 12 §:n mukaisesti vanhuuseläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke, joka voitaisiin myöntää A:lle 1.4.2015 alkaen. Eläkelaitos viittasi siihen, että työntekijän eläkelain 71 §:ssä on säädetty mahdollisuudesta poiketa maksuperiaatteesta. Lainkohdan mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen maksamisvuoden ansioksi vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu. Tällöin kyseessä on niin sanottu ansaintaperiaate.
Eläkelaitos viittasi vakuutusoikeuden asiassa dnro 5849/2011/4622 antamaan päätökseen, jonka perusteluina on todettu seuraavaa. Ansaintaperiaatetta maksetun palkan vakuuttamisessa voidaan soveltaa ainoastaan siinä tapauksessa, että maksamisvuoden ansiot vääristäisivät eläkkeen määrää. Hallituksen esityksen (HE 45/2005 vp) mukaan vääristymisellä tarkoitetaan olennaista eroa eläkkeen määrässä. Laissa tai hallituksen esityksessä ei ole mainittu muita perusteita, jotka oikeuttaisivat poikkeamaan maksuperiaatteesta. Eläkelaitos katsoi, että vakuutusoikeuden päätöksessä on todettu työntekijän eläkelain 71 §:n olevan ainoa tilanne, jolloin maksuperiaatteesta voidaan poiketa. Säännös koskee kuitenkin ansioiden siirtämistä vain vuositasolla, jolloin kyseisen säännöksen perusteella työansioita ei voida kohdentaa saman kalenterivuoden sisällä tietylle kuukaudelle, jona ansio on ansaittu. Jos A:n vanhuuseläkkeen määrä vääristyisi laissa tarkoitetulla tavalla, voitaisiin maksetusta tulospalkkiotyyppisestä suorituksesta kohdentaa vuoden 2014 ansioksi se osa, joka oli ansaittu vuoden 2014 aikana. Tällöin tästä osuudesta karttunut eläke voitaisiin maksaa vanhuuseläkkeen alkaessa 1.4.2015. Vuonna 2015 ansaittua osuutta ei sen sijaan voitaisi siirtää muuhun ajankohtaan saman kalenterivuoden sisällä, vaan siitä karttuneen eläkkeen saisi maksuun hakemuksesta vasta 68-vuotiaana.
A:n vanhuuseläkkeessä työntekijän eläkelain 71 §:n mukaiset edellytykset jäävät kuitenkin täyttymättä eläkkeen vääristymistä koskevan vaatimuksen osalta. Eläketurvakeskus on soveltamisohjeessaan tarkentanut, mitä eläkkeen määrän vääristymisellä tarkoitetaan. Soveltamisohjeen mukaan työansio siirretään ansainta-aikaan vasta silloin, kun maksettavan ansion määrä on suurempi kuin kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä. Kuukausieläkkeen määrää tarkasteltaessa otetaan huomioon kaikki eläkkeensaajalle saman eläketapahtuman perusteella myönnetyt lakisääteiset eläkkeet. A:n vanhuuseläkkeen määrä on 4.964,47 euroa kuukaudessa vuoden 2015 indeksitasossa ja huhtikuussa 2015 maksettu työansio on 14.259,92 euroa, joten hänelle maksettu työansio on pienempi kuin kuukausieläkkeen viisinkertainen määrä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin eläkelaitoksen antaman päätöksen varaan.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työntekijän eläkelain 12 §:n mukaan jos vanhuuseläke alkaa 63 – 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, vanhuuseläkkeen määrä on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke.
Saman lain 70 §:n mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä.
Saman lain 71 §:n mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen sen maksamisvuoden ansioksi vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu.
Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä (HE 45/2005 vp) on todettu, että jos maksuperiaatteen noudattaminen kuitenkin vääristäisi eläkkeen määrää, työansio voitaisiin katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu. Eläkkeen määrän vääristymisellä tarkoitettaisiin olennaista eroa eläkkeen määrässä.
Vakuutusoikeus viittaa 13.12.2012 antamaansa ratkaisuun asiassa dnro 5849/2011/4622. Ratkaisu on julkaistu internet-palvelu Finlexissä ja siinä on katsottu, ettei tulospalkkion maksaminen vasta vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen vääristänyt eläkkeen määrää. Kyseessä oleva tulospalkkio oli määrältään henkilön kuukausieläkettä pienempi. Vakuutusoikeus viittaa myös 26.1.2017 antamaansa ratkaisuun asiassa dnro 4614/2015/486, jossa valituksen kohteena oli työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan asiassa TELK/671/3002/2015 antama päätös. Vakuutusoikeus katsoi, että niin sanottuun lopputiliin kuuluvat, ennen työsuhteen päättymistä ansaitut suoritukset tulee kohdentaa ansainta-ajalle lopputilin suuruudesta riippumatta. Myös viimeksi mainittu ratkaisu on julkaistu internetpalvelu Finlexissä.
A:n työsuhde oli päättynyt 31.3.2015 ja hänelle on myönnetty vanhuuseläkettä 1.4.2015 alkaen 4.964,47 euroa kuukaudessa. A:n ansiot ajalla 1.1. – 31.3.2015 ovat olleet yhteensä 28.463,06 euroa. Lisäksi työnantaja on maksanut A:lle 20.4.2015 voittopalkkiona 14.259,92 euroa, josta on pidätetty työeläkemaksut. A:n mielestä voittopalkkio tulee ottaa huomioon 1.4.2015 alkaen myönnettyyn vanhuuseläkkeeseen vaikuttavana tulona. A:n mukaan voittopalkkio perustuu vuoden 2014 aikana tehtyyn tulokselliseen työhön, vaikka se on maksettu vasta huhtikuussa 2015.
Vakuutusoikeus toteaa, että työntekijän eläkelaissa ei ole yksilöidysti säädetty edellytyksistä maksuperiaatteesta poikkeamiselle. Oikeuskäytännön voidaan kuitenkin katsoa vakiintuneen edellä selostettujen ratkaisujen mukaiseksi. Lisäksi työntekijän eläkelakia sovellettaessa on vakiintuneesti katsottu, että eläkkeen määrä vääristyy, jos esimerkiksi tulospalkkio on määrältään suurempi kuin henkilön kuukausieläke viisinkertaisena.
A:lle huhtikuussa 2015 maksetun voittopalkkion määrä on hänen kuukausieläkkeensä viisinkertaista määrää pienempi. Voittopalkkiota ei tämän vuoksi voida ottaa huomioon 1.4.2015 alkaen myönnetyn vanhuuseläkkeen määrään vaikuttavana, vaikka se perustuu vuonna 2014 tehdyn työn tuloksellisuuteen. A:lla ei näin ollen ole oikeutta myönnettyä suurempaan vanhuuseläkkeeseen 1.4.2015 alkaen.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 12 §, 70 § ja 71 §