Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
YEL koskee yrittäjää, joka asuu Suomessa ja tekee ansiotyötä, mutta ei ole tässä työssään työ- tai virkasuhteessa. YEL:ssa ei kuitenkaan ole säädetty, mitä Suomessa asumisella tarkoitetaan.
Venäläinen A on ilmoittanut asuneensa Suomessa keväästä 1998 alkaen. A on 26.5.1998 saanut oleskeluluvan Suomessa ajalle 26.5.1998-1.4.1999. Tällöin hänellä on ollut Neuvostoliiton passi. A:lla on ollut Venäjän passi 19.10.1998 alkaen ja hän on 28.4.1999 saanut oleskeluluvan edelleen ajalle 1.4.1999-1.4.2000. Ulkomaalaisviraston mukaan kyseessä ovat määräaikaiset oleskeluluvat (status B 4). A on saanut pysyväisluonteisen oleskeluluvan Suomeen (status A 5) ajalle 14.8.2000-14.8.2001.
Kela on katsonut A:n vakinaisesti Suomessa asuvaksi 20.10.1998 alkaen 1.4.2000 saakka ja uudelleen ajalla 14.8.2000-14.8.2001. A on ilmoittanut tulleensa Suomeen 15.5.1998, mutta häntä ei ole kuitenkaan katsottu siitä lukien vakinaisesti Suomessa asuvaksi, koska hän ei ole esittänyt selvitystä vähintään vuoden ajalle myönnetystä oleskeluluvasta.
A on merkitty kirjoille väestörekisteriin 1.4.1999. Hänet on vihitty 30.12.1999 ja hänen puolisonsa on asunut Suomessa vuodesta 1997. A:lla on ollut TEL-työsuhde elokuusta 1999 maaliskuuhun 2000.
ETK: Suomessa asuminen on ratkaistava lähtökohtaisesti kotikuntalain (201/1994) perusteella. Kotikuntalain mukaan henkilön kotikunta määräytyy tosiasiallisen asumisen perusteella. Lain 2 §:n mukaan henkilön kotikunta on yleensä se kunta, jossa hän asuu. Tieto kotikunnasta merkitään henkilön antaman ilmoituksen perusteella väestörekisteriin. Ulkomailta Suomeen muuttavan henkilön kotikunta määräytyy lain 2 §:n säännösten mukaisesti, jos hän asuu Suomessa ja hänellä on tarkoitus jäädä tänne vakinaisesti asumaan. Lisäksi edellytetään, että henkilöllä on vähintään vuoden oleskeluun oikeuttava voimassa oleva oleskelulupa, jos sellainen lupa häneltä vaaditaan.
Arvioitaessa henkilön Suomessa asumista YEL:n mukaan voidaan tulkinnassa ottaa huomioon myös muiden työeläketurvaa lähellä olevien sosiaaliturvaetuuksien asumiskäsitteitä tulkitsevat oikeusohjeet, kuten asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) säännökset, joilla Kansaneläkelaitos ratkaisee Suomessa asumisen toimeenpanemiensa etuuksien osalta.
Viimeksi mainitun lain 3 §:n mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Suomeen muuttavan henkilön voidaan katsoa asuvan Suomessa jo maahan tulosta lukien, edellyttäen, että hänen tarkoituksenaan on jäädä Suomeen vakituisesti asumaan ja että hänellä on lisäksi yhden vuoden oleskeluun voimassa oleva oleskelulupa, milloin sellainen lupa häneltä vaaditaan. Erityisestä syystä voidaan henkilön katsoa asuvan Suomessa, vaikka hänellä olisi alle vuoden oleskeluun oikeuttava lupa, jos oleskeluluvan jatkamiselle ei ole estettä.Säännöksen tarkoittamana erityisenä syynä on yleensä se, että muutoin vähintään vuodeksi annettava lupa muodollisista tai menettelyllisistä syistä annetaan alle vuodeksi. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että passin voimassaolo on rajoitettu.
Jälkikäteen tarkasteltuna näyttää siltä, että A:n tarkoituksena on ollut jäädä vakituisesti Suomeen asumaan. Vaikka A:lla on aluksi ollut oleskelulupa Suomessa vajaaksi vuodeksi, sitä on jatkettu välittömästi edelleen vuosi eteenpäin. Saadun selvityksen perusteella vaikuttaa siltä, että ensimmäinen oleskelulupa on myönnetty vuotta lyhyemmälle ajalle sen vuoksi, että A:lla on ollut Neuvostoliiton passi. Sittemmin A on saanut uuden oleskeluluvan Suomessa 14.8.2000 lukien ja hänellä on täällä puolisonsa kanssa asunto ja hän on myös työskennellyt täällä. A:ta voidaan Eläketurvakeskuksen mielestä pitää YEL:a sovellettaessa Suomessa asuvana 26.5.1998 alkaen.