Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Asiassa oli ratkaistavana kysymys työansioiden kohdentamisesta ansainta-ajalle myönnettäessä henkilölle vanhuuseläkkeen rinnalla kertynyt vanhuuseläke. Oikeuskäytännössä edellytyksenä ansioiden kohdentamiselle on pidetty sitä, että takautuvasti maksetun työansion määrä on kuukausieläkkeen viisinkertaista määrää suurempi. Kyseessä olevassa tilanteessa kuukausieläkkeen määränä pidettiin tässä vaiheessa myönnettävän vanhuuseläkkeen rinnalla karttuneen vanhuuseläkkeen määrän sijasta kaikkien henkilölle myönnettyjen vanhuuseläkkeiden kokonaismäärää. Takautuvasti maksettua työansiota ei kohdennettu ansainta-ajalle, koska sen määrä oli pienempi kuin kaikkien henkilölle myönnettyjen eläkkeiden kuukausittainen määrä viisinkertaisena. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin.
Esitiedot
A:lle oli aiemmin myönnetty vanhuuseläke 1.2.2018 alkaen. Tämän eläkkeen määrä vuoden 2020 indeksitasossa oli 8 606,68 euroa kuukaudessa. A oli jatkanut työskentelyään vanhuuseläkkeen rinnalla. A:n täytettyä 68 vuotta heinäkuussa 2020 hänelle myönnettiin vanhuuseläkkeen rinnalla kertynyt vanhuuseläke 1.8.2020 alkaen ja sen määrä vuoden 2020 indeksitasossa oli 204,04 euroa kuukaudessa. A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta ja vaati, että hänelle 13.8.2020 maksettu 23 500 euron suuruinen provisiopalkka otetaan huomioon tässä vaiheessa myönnetyn vanhuuseläkkeen määrässä. A vetosi siihen, että kyse oli heinäkuussa 2020 tehtyyn kiinteistökauppaan liittyvästä provisiopalkasta eikä siis toisen vanhuuseläkkeen myöntämisen jälkeen ansaitusta tulosta.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta muutti eläkelaitoksen päätöstä ja katsoi, että A:n työansiot, yhteensä 23 500 euroa, jotka oli maksettu elokuussa 2020, oli kohdennettava 1.8.2020 aiemmalle ajalle ja otettava vanhuuseläkettä 1.8.2020 alkaen määrättäessä eläkkeeseen oikeuttavina huomioon. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta palautti asian eläkelaitokselle toimenpiteitä varten.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut
Työntekijän eläkelain 12 §:n 1 momentin mukaan jos vanhuuseläke alkaa työntekijän alimman vanhuuseläkeiän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta, vanhuuseläkkeen määrä on eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu eläke. Ansaitussa eläkkeessä otetaan työansioista huomioon ennen vanhuuseläkkeen alkamisajankohtaa maksetut työansiot.
Työntekijän eläkelain 12 §:n 2 momentin mukaan tämän lain mukaan myönnetyn ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamiskuukauden aikana maksetut työansiot työskentelystä, joka on päättynyt ennen mainitun vanhuuseläkkeen alkamista, otetaan huomioon vanhuuseläkkeen määrässä sen alkamisesta lukien.
Työntekijän eläkelain 13 §:n 3 momentin mukaan vanhuuseläkkeen aikana alkaneen työsuhteen työansioista sekä muissa kuin 12 §:n 2 momentin mukaisissa tilanteissa vanhuuseläkkeen aikana maksetuista työansioista karttunut eläke myönnetään hakemuksesta aikaisintaan työntekijän vakuuttamisvelvollisuuden yläikärajan täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta.
Työntekijän eläkelain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan tämä laki ei koske työsuhdetta sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vuonna 1957 tai sitä ennen syntynyt työntekijä täyttää 68 vuotta. A:n kohdalla vakuuttamisvelvollisuuden yläikäraja on 68 vuotta.
Työntekijän eläkelain 70 §:n 1 momentin mukaan eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan huomioon palkka, tulospalkkio tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena työstä.
Työntekijän eläkelain 71 §:n mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterikuukauden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen sen maksamiskuukauden ansioksi vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan katsoa sen kalenterikuukauden ansioksi, jona se on ansaittu.
Asiassa saadun selvityksen perusteella A on täyttänyt 68 vuotta 4.7.2020 ja hänelle on myönnetty eläkelaitoksen 20.8.2020 antamalla päätöksellä vanhuuseläke 1.8.2020 alkaen vanhuuseläkkeen aikana maksetuista työansioista. Heinäkuun 2020 jälkeen A:lle maksetuista työansioista ei ole katsottu karttuvan eläkettä työntekijän eläkelain nojalla.
A:lle on vanhuuseläkkeen alkamisen 1.8.2020 jälkeen maksettu heinäkuussa 2020 yhteensä 23 500 euroa työntekijän eläkelain 70 §:n mukaisia eläkkeeseen oikeuttavia työansioita, jotka perustuvat ansainta-aikaan ennen eläkkeen alkamista. Eläketapahtuman 31.7.2020 perusteella A:lle on myönnetty vanhuuseläke 204,04 euroa kuukaudessa.
Muutoksenhakulautakunta toteaa, että heinäkuun 2020 jälkeen maksetut työntekijän 70 §:n mukaiset työansiot eivät oikeuta eläkkeeseen, ellei niiden katsominen maksamiskuukauden ansioksi vääristä eläkkeen määrää työntekijän eläkelain 71 §:n tarkoittamalla tavalla. Työntekijän eläkelain 71 §:n mukaan kyseiset ansiot on katsottava niiden kalenterikuukausien ansioiksi, joina ne on ansaittu, jos eläkkeen määrä muutoin vääristyy.
Työntekijän eläkelain 71 §:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 45/2005 yksityiskohtaiset perustelut) mukaan eläkkeen määrän vääristymisellä tarkoitettaisiin olennaista eroa eläkkeen määrässä. Työntekijän eläkelain 71 §:ää muutettiin 1.1.2019 alkaen niin, että aiemmin pykälässä mainittu kalenterivuosi muutettiin kalenterikuukaudeksi. Muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 87/2018) mukaan ehdotetuilla muutoksilla ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä vakiintunutta soveltamis- ja oikeuskäytäntöä siitä, minkä suuruisen ansion katsotaan vääristävän eläkkeen määrää.
Vakuutusoikeuden ratkaisukäytännön (muun muassa 8.11.2019/Dnro 4587/2018/4118) ja Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeiden (Työansion kohdentamisessa on pääsääntö maksuperiaate, soveltamisohje, Julkaisuaika 12.6.2020) mukaan eläkkeen määrä vääristyy, jos kohdennettava työansio on määrältään suurempi kuin henkilön kuukausieläke viisinkertaisena.
Muutoksenhakulautakunta katsoo aikaisempaan oikeuskäytäntöönsä viitaten (muun muassa TELK/1540/3002/2019), että A:n eläkkeen vääristymistä on arvioitava siten, että hänelle elokuussa 2020 maksettua työansiota, 23 500 euroa, verrataan hänelle 1.8.2020 alkaen myönnetyn kuukausieläkkeen, 204,04 euroa, määrään. Eläketapahtumapäivä on 31.7.2020 ja tämän eläketapahtuman perusteella otetaan huomioon kaikki A:lle saman eläketapahtuman perusteella myönnetyt lakisääteiset työeläkkeet. Tällä tavoin arvioituna kohdennettava työansio on suurempi kuin edellä mainittu kuukausieläke viisinkertaisena, jota kohdennettavan työansion ja kuukausieläkkeen suhdetta vakuutusoikeuden ratkaisuissa ja Eläketurvakeskuksen ohjeissa on pidetty ratkaisuperusteena.
Näin ollen muutoksenhakuautakunta katsoo, että A:lle elokuussa 2020 maksetut työansiot, 23 500 euroa, on työntekijän eläkelain 71 §:n tarkoittamalla tavalla kohdennettava ansainta-ajalle ja otettava huomioon vanhuuseläkettä 1.8.2020 alkaen määrättäessä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos haki vakuutusoikeudelta muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että A:lle vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksettua 23 500 euron suuruista työansiota ei kohdenneta ansainta-aikaan.
Eläkelaitos viittasi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle antamassaan lausunnossa esittämäänsä sekä vakuutusoikeuden 5.6.2017 antamaan päätökseen dnro 1010/2016/2796. Työntekijän eläkelain 71 §:ään vakuutusoikeuden päätöksen jälkeen tulleen muutoksen esitöissä (HE 87/2019 vp) on todettu, että muutoksilla ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä vakiintunutta soveltamis- ja oikeuskäytäntöä siitä, minkä suuruisen ansion katsotaan vääristävän eläkkeen määrää. Eläketurvakeskus on soveltamisohjeessaan todennut, että kuukausieläkkeen määrää tarkasteltaessa otetaan huomioon kaikki eläkkeensaajalle myönnetyt lakisääteiset työeläkkeet. Kuukausieläkkeenä pidetään siten kaikkia samalta kuukaudelta maksettavia eläkkeitä riippumatta siitä, onko niitä myönnetty eri eläkepäätöksillä. Samassa soveltamisohjeessa on lisäksi todettu, että kuukausieläkkeenä pidetään tällöin henkilön ensimmäisen vanhuuseläkkeen ja vanhuuseläkkeen rinnalla karttuneen eläkkeen yhteismäärää. Eläkelaitoksen mukaan vakuutusoikeus ei ole edellä mainitussa ratkaisussaan eikä Eläketurvakeskus soveltamisohjeessaan antanut merkitystä eläketapahtumalle vaan kuukausieläkkeen määrälle. Eläkelaitos korosti, että tämän Eläketurvakeskus on soveltamisohjeessaan tarkentanut tarkoittavan ensimmäisen vanhuuseläkkeen ja vanhuuseläkkeen rinnalla karttuneen eläkkeen yhteismäärää. A:n kuukausieläkkeen määrä on 1.8.2020 alkaen 8 810,72 euroa vuoden 2020 indeksitasossa ja 13.8.2020 maksetun työansion määrä on 23 500 euroa. Koska työansion määrä on alle viisinkertainen kuukausieläkkeeseen nähden, ei eläkelaitoksen mielestä ole perustetta kohdentaa työansiota ansainta-aikaan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen mukaisesti. Eläkelaitoksen mielestä A:n eläke on sen antamalla päätöksellä työeläkelakien mukaisesti oikein määritelty.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin eläkelaitoksen antaman päätöksen varaan.
Vakuutusoikeuden perustelu
Työntekijän eläkelain 4 §:n 2 momentin 2 kohdan mukaan tämä laki ei koske työsuhdetta sen kalenterikuukauden jälkeen, jona vuonna 1957 tai sitä ennen syntynyt työntekijä täyttää 68 vuotta.
Saman lain 12 §:n 2 momentin mukaan tämän lain mukaan myönnetyn ensimmäisen vanhuuseläkkeen alkamiskuukauden aikana maksetut työansiot työskentelystä, joka on päättynyt ennen mainitun vanhuuseläkkeen alkamista, otetaan huomioon vanhuuseläkkeen määrässä sen alkamisesta lukien.
Saman lain 71 §:n mukaan eläkkeen perusteena oleva työansio katsotaan sen kalenterikuukauden ansioksi, jona se on maksettu (maksuperiaate). Jos työansion katsominen sen maksamiskuukauden ansioksi vääristää eläkkeen määrää, työansio voidaan katsoa sen kalenterikuukauden ansioksi, jona se on ansaittu.
Viimeksi mainitun säännöksen esitöissä (HE 87/2018 vp) on ehdotettu pykälää muutettavaksi siten, että voimassa olevassa pykälässä mainittu kalenterivuosi muutettaisiin kalenterikuukaudeksi, koska tulorekisterin käyttöönoton johdosta työnantajat siirtyvät ansioiden ilmoittamisessa nykyisestä vuosi-ilmoitustekniikasta palkanmaksukohtaiseen ilmoittamiseen. Näin ollen myös työansioiden kohdentamisessa voidaan siirtyä aiempaa tarkempaan kohdentamiseen. Ehdotetuilla muutoksilla ei ole tarkoitus muuttaa nykyistä vakiintunutta soveltamis- ja oikeuskäytäntöä siitä, minkä suuruisen ansion katsotaan vääristävän eläkkeen määrää. Asiassa on siten otettava huomioon myös saman lainkohdan alkuperäiset esityöt (HE 45/2005 vp), joissa on todettu, että jos maksuperiaatteen noudattaminen kuitenkin vääristäisi eläkkeen määrää, työansio voitaisiin katsoa sen kalenterivuoden ansioksi, jona se on ansaittu. Eläkkeen määrän vääristymisellä tarkoitettaisiin olennaista eroa eläkkeen määrässä.
Vakuutusoikeus viittaa 5.6.2017 antamaansa ratkaisuun asiassa dnro 101/2016/2796. Ratkaisu on julkaistu verkkopalvelu Finlexissä ja siinä on katsottu, ettei henkilölle maksettua tulospalkkiota voitu kohdentaa ansainta-ajalle, koska se oli määrältään pienempi kuin henkilön kuukausieläke viisinkertaisena.
A on täyttänyt 68 vuotta heinäkuussa 2020 eikä työntekijän eläkelaki siten koske hänen työsuhteitaan heinäkuun 2020 jälkeen. Eläkelaitos on valituksenalaisessa asiassa myöntänyt A:lle vanhuuseläkettä 1.8.2020 alkaen 204,04 euroa kuukaudessa. A:lle on kuitenkin myönnetty vanhuuseläke jo aiemmin 1.2.2018 alkaen eli 1.8.2020 alkaen on myönnetty vanhuuseläkkeen rinnalla karttunut vanhuuseläke. A:n vanhuuseläkkeiden yhteismäärä vuoden 2020 indeksitasossa on 8 810,72 euroa kuukaudessa.
Työnantaja on maksanut A:lle 13.8.2020 heinäkuussa 2020 tehtyyn kiinteistökauppaan perustuvaa provisiopalkkaa 23 500 euroa. A:n mielestä provisiopalkka tulee ottaa huomioon 1.8.2020 alkaen myönnettyyn vanhuuseläkkeeseen vaikuttavana tulona.
Vakuutusoikeus toteaa, että työntekijän eläkelaissa ei ole yksilöidysti säädetty edellytyksistä maksuperiaatteesta poikkeamiselle. Oikeuskäytännön voidaan kuitenkin katsoa vakiintuneen edellä selostetun ratkaisun mukaiseksi. Edelleen vakuutusoikeus katsoo, että eläkkeen määrän vääristymistä tulee arvioida suhteessa kaikkien henkilölle myönnettyjen vanhuuseläkkeiden määrään eikä suhteessa valituksenalaisessa asiassa myönnetyn vanhuuseläkkeen rinnalla karttuneen vanhuuseläkkeen määrään. Työntekijän eläkelain mukaisen vakuutusvelvollisuuden yläikärajan saavuttamista ei voida myöskään pitää eläketapahtumana, jonka perusteella asiaa olisi arvioitava toisin kuin eläkelaitoksen antamalla päätöksellä on tehty.
A:lle elokuussa 2020 maksetun provisiopalkan määrä on pienempi kuin hänen vanhuuseläkkeidensä yhteismäärä viisinkertaisena. Provisiopalkkaa ei tämän vuoksi voida ottaa huomioon 1.8.2020 alkaen myönnetyn vanhuuseläkkeen määrään vaikuttavana, vaikka se perustuu elokuuta 2020 edeltäneenä aikana tehtyyn työhön. Eläkelaitoksen A:n vanhuuseläkkeestä 1.8.2020 alkaen antamaa ratkaisua on näin ollen pidettävä oikeana.
Lainkohdat
Työntekijän eläkelaki 4 § 2 mom. 2 kohta, 12 § ja 71 §