Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A oli työskennellyt X Oy:n palveluksessa ulkomailla useissa eri maissa. A oli liittänyt selvityspyyntöönsä ulkomaan työskentelyä koskevat työsopimukset 1.9.1994 – 30.7.1998 väliseltä ajalta. Työsopimuksissa oli sovittu ulkomaan työstä maksettavasta rahapalkasta, vakuutuspalkasta ja kotimaan palkasta. A:n käsityksen mukaan hänen saamallaan työsuhderekisteriotteella ilmoitettu eläkepalkka ulkomaantyöstä oli liian pieni.
Vakuutuspalkan määrä vastasi sopimuksen mukaan palkkaa, joka vastaavasta työstä maksettaisiin Suomessa. Koska työsopimusten perusteella näytti siltä, että maksettuun rahapalkkaan sisältyi myös eläkepalkassa huomioon otettavia osia, eläkelaitos pyysi X Oy:ltä selvitystä siitä, mistä muodostui rahapalkan ja vakuutuspalkan ero.
X Oy:n antaman selvityksen mukaan vakuutuspalkkana työsopimuksissa oli käytetty sitä palkkaa, joka maksettaisiin vastaavasta tehtävästä kotimaassa ottaen huomioon ulkomaantyön laajempi vastuu. Ulkomaansopimuksissa oli sovittu kokonaispalkkana maksettavasta rahapalkasta, eikä ns. Pekkaspäiviä, lomarahaa, lomapalkkaa tai päivärahaa maksettu erillisiä erinä.
Ulkomaan projektitehtävissä X Oy:n palkkarakenteessa tietystä tehtävästä maksetaan tietyntasoinen lähtöpalkka. Projektin laajuus, maakohtainen luokitus, henkilökohtainen osaaminen ja muutama muu tekijä antavat lisäksi pisteitä, joiden perusteella peruspalkkaan lisätään muuttuva osa. Vakuutuspalkkana käytetään lähtötason mukaista palkkaa, joka merkitään vakuutuspalkaksi ulkomaansopimukseen. Työskenneltäessä ulkomailla viikkotyöaika on pidempi kuin kotimaassa. Lisäksi vastuu ja erilaiset olosuhteet tekevät työn erilaiseksi, mikä tuo eroa myös kotimaanpalkan ja vakuutuspalkan tasoihin.
ETK: Eläketurvakeskuksen mielestä A:n ja X Oy:n välillä tehdyissä työsopimuksissa oli sovittu vakuutuspalkasta lain tarkoittamalla tavalla. TEL:n 7 e §:n 2 momentin mukaan ulkomaantyössä eläkkeen perusteena olevana työansiona pidetään sitä palkkaa, mitä vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava, tai palkkaa, jonka muutoin voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä. Työntekijä ja työnantaja eivät voi sopia vakuutuspalkasta vapaasti. Sovitun vakuutuspalkan tulee olla laissa mainittujen periaatteiden mukainen. Vakuutuspalkassa tulee huomioida kaikki ne erät, jotka Suomessakin vastaavassa työssä huomioitaisiin eläkepalkassa. Tällaisia ovat mm. kokemuksesta yhtiön palveluksessa maksettavat palkanlisät, jotka Suomessa tehdystä vastaavasta työstä myös sisältyisivät eläkepalkkaan. Kun taas päivärahoja tms. kustannusten korvauksia, joita ei Suomessa tehdystä työstä lueta eläkkeeseen oikeuttavaksi ansioksi, ei tule sisällyttää siihen kotimaan vastaavaan palkkaan, jota käytetään ulkomaantyön vakuutuspalkan pohjana.
Saatujen selvitysten perusteella A:n ja X Oy:n välillä tehdyssä työsopimuksessa vakuutuspalkassa oli huomioitu ulkomaantyön erilainen työaika ja työn vaatimustaso suhteessa kotimaan vastaavasta työstä saatuun palkkaan. A oli eri mieltä sovitusta vakuutuspalkasta vain ensimmäisen ulkomaankomennuksen osalta. A:n mukaan sopimusta tuolta ajalta olisi muutettu siten, että niin kotimaan palkkaa kuin vakuutuspalkkaakin olisi korotettu. Eläketurvakeskus ei kuitenkaan voinut ottaa toimivaltansa puitteissa kantaa asiaan siltä osin, kuin A väitti, että yhteistä sopimusta kotimaan palkasta ja sen mukaisesti myös sopimusta vakuutuspalkasta olisi jälkeenpäin muutettu.
Lainkohdat
TEL 7 e § 2 mom.
Lisää tietoa aiheesta
ETK:n yleiskirje A 71/93, ks. ELK3306/99