Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A teki öljy-yhtiön kanssa sopimuksen miehittämättömän automaattiaseman hoitamisesta. Sopimuksen mukaan yhtiö maksoi A:n ilmoittamalle pankkitilille sovitun korvauksen kuukaudessa ottaen huomioon verokortin mukaisen ennakonpidätyksen. Yhtiö vastasi automaattiasemaan ja sen toimintaan liittyvistä kuluista ja kustannuksista.
A:n vastuualueeseen kuuluivat kortti-seteliautomaatti, kadunvarsinäytöt, varastovalvonta, kirjoittimet, vikailmoitukset, tuotteiden tilaukset, ulkoalueet ja muut automaattiaseman jatkuvalle normaalitoiminnalle tärkeät erikseen suoritettavat tehtävät.
A:n työskentely tapahtui yhtiön kiinteistöllä. Yhtiön mukaan A käytti työssä omia lumenluontivälineitään, koneitaan sekä puhtaanapitovälineitään ja hänen velvollisuutenaan oli hankkia kuittipaperit automaattiin. A:n työ oli jatkuvaa. Hän sai yhtiön mukaan vapaasti valita työskentelyaikansa ja työskentelynsä keston. Yhtiön mukaan A sai käyttää työssään apulaista ja sijaista yhtiötä kuulematta.
ETK: A:n työ kuului YEL:n soveltamisalaan
A:lle maksettiin kuukausipalkka, mutta ei päivärahaa eikä kulukorvauksia. Koska kysymyksessä oli jatkuva työ, voitiin kuukausittain samansuuruisena maksettu korvaus näissä olosuhteissa tosiasiallisesti rinnastaa tehtäväkohtaiseen palkkaukseen. Kuukausittaisen korvauksen saaminen ei edellyttänyt A:lta tietyn tuntimäärän täyttymistä eikä korvausta toisaalta myöskään maksettu suurempana (ylityökorvauksena) mahdollisten tavanomaista suurempien työtuntimäärien ajalta. A teki työn omilla välineillään ja koneillaan sekä hankki itse kuittipaperin. Hän voi itse valita työskentelyaikansa ja työskentelynsä keston. Käytettävissä olleiden tietojen perusteella A oli hoitanut sopimuksen perusteella määrätyn kokonaistehtävän itsenäisesti.
A:n työ automaattiaseman hoitajana jatkui välittömästi hänen huoltoasematoimintansa päättymisen jälkeen samassa osoitteessa. A:n siirtyminen varsinaisesta huoltamoyrittäjästä miehittämättömän automaattiaseman hoitajaksi katsottiin hänen yrittäjätoimintansa muutokseksi, joka ei yksinomaan aiheuttanut muutosta A:han sovellettavaan työeläkelakiin. Tässä oli erityisesti otettava huomioon, että A:n aikaisempi huoltamotoiminta ja kysymyksessä oleva kylmäasematoiminta tapahtuivat samassa osoitteessa.
Osapuolet olivat tehneet työstä kirjallisen sopimuksen, jota ei ollut otsikoitu työsopimukseksi eikä sopimuksesta myöskään ilmennyt, että sopimuspuolet olisivat alunperin tarkoittaneet työskentelyn tapahtuvan työsuhteessa. Vaikka työsuorituksen osapuolet eivät voi keskinäisessä sopimuksessaan vapaasti ja eläkelaitoksia sitovasti sopia siitä, tapahtuuko työ työsuhteessa vai jossakin muussa työntekosuhteessa, voi osapuolten välinen kirjallinen sopimus kuitenkin erityisesti jälkikäteistarkastelussa selventää osapuolten alkuperäistä tarkoitusta. Tässä tapauksessa A:n ja yhtiön työskentelyn alkaessa tekemästä kirjallisesta sopimuksesta ei siis voitu päätellä työsopimussuhteesta sopimista. Kun A:n tosiasiallisissa työskentelyolosuhteissa myös oli runsaasti sellaisia piirteitä, jotka eivät olleet työsuhteelle tyypillisiä, ei kirjallisen sopimuksen voitu katsoa olleen ristiriidassa tosiasiallisen tilanteen kanssa.
ETK katsoi, että A:n osalta eivät kaikilta osin toteutuneet työsuhteen tunnusmerkit eikä häneen siten voitu soveltaa työsuhde-eläkelakeja. A:n työ kuului YEL:n soveltamisalaan.
Lainkohdat
TEL 1 § YEL 1 § TaEL 1 §