Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Yhtiössä työskenteleviä voitiin palkita aloitteista raha- tai tavarapalkkioin. Aloitetoiminnan periaatteista oli kirjalliset säännöt. Aloitteenteko-oikeus oli kaikilla yhtiössä työskentelevillä, myös esimerkiksi harjoittelijoilla, vuokratyöntekijöillä ja eläkeläisillä.
Aloitepalkkiot jaettiin kannuste- ja kehittämispalkkioihin.
Aloite, joka palkittiin kannustepalkkiolla, oli yleensä pienivaikutteinen ja taloudelliselta hyödyltään epävarma. Nämä aloitteet pisteytettiin 15 tasoon niiden vaikutusten ja taloudellisen hyödyn mukaan. Pisteitä annettiin sen mukaan, mikä aloitteen vaikutus oli tuotantoprosessiin, materiaali- ja kustannussäästöihin, laatuparannuksiin sekä työturvallisuuteen ja ympäristöön. Aloite saattoi saada 120 pistettä ja maksimissaan kannustepalkkio oli 20×13,45 euroa (80 markkaa) eli 269,10 euroa (1600 markkaa).
Kehittämispalkkiossa tehtiin laskelma kustannussäästöistä. Aloitteen tekijälle tai tekijöille maksettiin palkkio aloitteen tuottavuuden, hyödyn tai muun erikseen määriteltävän tekijän perusteella. Palkkion suuruus oli 1/3 ensimmäisen toimintavuoden aikana syntyvästä, todetusta säästöstä tai lisätuotosta. Todella mittavan ja pitkävaikutteisen, tulosparannukseen johtavan ehdotuksen saattoi konsernin toimitusjohtaja palkita edellä olevasta poiketen.
ETK: Tässä yhtiössä käytössä olleet aloitetoiminnan periaatteiden ja sääntöjen mukaiset kannustepalkkiot olivat TEL:n mukaista työansiota. Esineenä annettuja kannustepalkkioita pidettiin TEL-ansiona samoin perustein kuin veron ennakkoa pidätettäessä. Jos siis esineen arvosta ei ollut pidätettävä veron ennakkoa ennakkoperintälain (1118/1996) mukaan, ei esineen arvoa pidetty TEL-palkkana.
Kehittämispalkkiot eivät olleet TEL:n mukaista työansiota. Jos kehittämispalkkio annettiin esinepalkkiona, ei palkkio kuulunut TEL-ansioon, vaikka esineen arvo olisi ollut veron ennakonpidätyksen alaista.
Kannuste- tai kehittämispalkkion maksaminen muille kuin yhtiössä työsuhteessa oleville ei sellaisenaan muodostanut työsuhdetta henkilön ja yhtiön välille. Myöskään eläkeläiselle maksettu palkkio ei ollut TEL:n alaista työansiota, jos työsuhde ei ollut enää voimassa.
Perusteluja.
Aloitetoiminnan tarkoituksena oli, että yhtiössä työskentelevät toimivat työnantajan etua edistävällä tavalla ja täyttävät työntekovelvoitteensa kustannustehokkuutta, turvallisuutta, viihtyvyyttä ja muita aloitetoiminnan säännöissä mainittuja periaatteita noudattaen. Aloitteet, joista suoritettiin kannustepalkkio, koskivat käytännössä usein heti toteutettavissa olevia, työolosuhteita parantavia ehdotuksia ja sellaisina liittyivät yleensä työntekijän omaan välittömään työhön. Aloitetoiminnan tarkoituksena voitiin katsoa olevan, että työntekijät pyrkivät normaalien työsopimuksessa sovittujen tehtäviensä yhteydessä tekemään aloitteita työn kehittämiseksi, minkä vuoksi kannustepalkkioiden oli katsottava kuuluvan TEL-palkkaan.
Kehittämispalkkioiden suuruus oli sidottu aloitteesta saatavaan taloudelliseen hyötyyn. Palkkiolla oli piirteitä myös korvauksesta, jonka työnantaja on niin sanotun työsuhdekeksintölain (656/1967) mukaan velvollinen maksamaan työntekijälle tämän työsuhteessa ollessaan tekemästä keksinnöstä. Kehittämispalkkion maksamisen varsinaisena perusteena ei ollut konsernin työntekijöiden tekemä työpanos, vaan aloitteesta yhtiölle tulevan taloudellisen hyödyn määrä.
Lainkohdat
TEL 7 e § 1 mom.
Lisää tietoa aiheesta
ETK:n yleis