Ruotsista saatava eläke ei estä YEL-vakuuttamista Suomessa

Asianumero
12364
Päätöksen antaja
ETK
Päätöksen antopäivä
15.1.2004
Asiakirjan laji
Lausunto

Tiivistelmä päätöksen sisällöstä

Ruotsin Försäkringskassa on myöntänyt henkilölle vuonna 1994 työkyvyttömyyseläkkeen, jonka määrässä on huomioitu aika eläketapahtumasta vanhuusikään. Henkilö harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa.

Vuoden 2003 alussa henkilön Ruotsista saama eläke muuttui. Ruotsissa vuoden 2003 alusta voimaan tulleiden uusien säännösten mukaan Ruotsin työkyvyttömyyseläkkeet muuttuivat sairauskorvauksiksi. Lääketieteelliseen syyhyn perustuvan pitkäaikaisen tai pysyvän työkyvyttömyyden ajalta maksetaan sairauskorvausta (sjukersättning), joka myönnetään sairausvakuutusjärjestelmästä. Jos työkyky on alentunut vähintään vuoden ajaksi, mutta ei pysyvästi, voidaan myöntää määräaikainen sairauskorvaus (tidsbegränsad sjukersättning). Sairauskorvaus koostuu tuloperusteisesta korvauksesta (inkomstrelaterad sjukersättning) (ISA) ja takuukorvauksesta (garantiersättning) (GSA).

Henkilö on hakenut YEL-vakuutusta 01.07.2002 alkaen.

ETK: sovelletaan YEL:a hakemisajankohdasta 01.07.2002 lukien. Ruotsista saatava eläke ei estä YEL-vakuuttamista.

YEL:n 1 §:n 3 momentin 4 kohdan mukaan YEL ei koske yrittäjän toimintaa sinä aikana, jolta yrittäjällä on oikeus saada työntekijäin eläkelain (TEL) 6 §:n 1 momentissa tarkoitettua täysitehoista eläkettä. Täysitehoisella eläkkeellä tarkoitetaan peruseläkettä, jota määrättäessä on otettu huomioon eläkeiän saavuttamiseen jäljellä oleva aika tai sitä vastaava ansio. Kyseisessä TEL:n säännöksessä viitataan puolestaan TEL:n 8 §:n 4 momenttiin, jonka mukaan yhteensovituksessa huomioon otettavia peruseläkkeitä ovat siinä mainitut Suomen kansallisten työeläkelakien mukaiset työ- ja virkasuhteisiin sekä yrittäjätoimintaan perustuvat vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeet. Ulkomaisia eläkkeitä ei kuitenkaan mainita TEL:n 8 §:n 4 momentissa. TEL:n 6 §:n 1 momentissa ei toisaalta viitata TEL:n 8 §:n 10 momenttiin, jossa säädetään ulkomaisen eläkkeen huomioon ottamisesta yhteensovituksessa.

Suomen kansallisessa työeläkelainsäädännössä ei siten ole säännöstä, joka mahdollistaisi ulkomaisen eläkkeen rinnastamisen TEL:n 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin täysitehoisiin eläkkeisiin, jotka estävät YEL:n mukaisen vakuuttamisen.

Myöskään EU:n sosiaaliturva-asetuksessa ei ole säännöstä, jonka perusteella toisesta jäsenvaltiosta maksettava eläke estäisi työskentelyn vakuuttamisen työntekomaassa.

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (EU:n sosiaaliturvaasetus) 12 artiklan 2 kohdassa todetaan, että etuuksien pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevia jäsenvaltion säännöksiä voidaan soveltaa muiden sosiaaliturvaetuuksien ollessa päällekkäisiä tai muun tulon vuoksi, vaikka tällaiset etuudet saavutettiin toisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai tällainen tulo ansaittiin toisen jäsenvaltion alueella. Kyseinen säännös rajoittuu kuitenkin vain etuuksien päällekkäisyyteen eikä se koske vakuuttamisen edellytyksiä.

Eläketurvakeskus on aikaisemmissa soveltamisohjeissaan (mm. yleiskirje A 48/96) katsonut, että toisesta EU/ETA- tai sosiaaliturvasopimusmaasta saatu täysitehoinen eläke rinnastetaan Suomen täysitehoiseen eläkkeeseen ja se siten estäisi YEL:n mukaisen vakuuttamisen YEL:n 1 §:n 3 momentin 4 kohdan nojalla. Tällaisen tulkinnan voidaan kuitenkin voidaan katsoa edellä mainituin perusteluin olleen virheellinen.

Ruotsin työkyvyttömyyseläkejärjestelmä on lisäksi muuttunut 01.01.2003 alkaen siten, etteivät Ruotsin työkyvyttömyyseläkkeet enää määräytymisperusteidensakaan puolesta voisi olla YEL:n mukaisen vakuuttamisen estäviä etuuksia.

Aikaisemmin Ruotsista myönnettävä työkyvyttömyyseläke saattoi olla täysitehoinen eläke, joka sisälsi ns. tulevan ajan eläkkeen eläketapahtumasta vanhuusiän täyttämiseen. Vuoden 2003 alusta lukien Ruotsin työkyvyttömyyseläkkeet kuitenkin muuttuivat sairauskorvauksiksi (sjukersättning).

Ruotsin tuloperusteinen korvaus (inkomstrelaterad sjukersättning) (ISA) on 64 % korvauksen perusteena olevasta ansiotulosta (antagandeinkomst). ISA ei siis perustu lainkaan vakuutusaikaan, eikä siihen sisälly tulevan ajan eläkettä. Näin ollen ISA ei voisi siitäkään syystä olla TEL:n 6 §:n 1 momentin mukainen täysitehoinen eläke.


Takuukorvaus (Garantiersättning) (GSA) puolestaan perustuu vakuutuskausiin (asumiskausiin) ja sen määrä riippuu ISA:n suuruudesta. GSA:an määrässä voidaan huomioda aika eläketapahtumasta vanhuusikään. Asumisperusteisena etuutena GSA ei voisi olla TEL:n 8 § 4 momentin mukainen työskentelyyn perustuva peruseläke eikä se sen vuoksi myöskään voisi olla TEL:n 6 §:n 1 momentin mukainen täysitehoinen eläke, vaikka siihen voikin sisältyä tulevan ajan eläkettä.