Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Sunnittelija Y ja X Oyj olivat allekirjoittaneet sopimuksen kangasmallien suunnittelusta ja käyttöluvasta. Y sitoutui suunnittelemaan X Oyj:lle mallit ja luovuttamaan tälle yksinoikeuden mallien käyttöön tuotteiden valmistuksessa ja myynnissä. Y myötävaikutti mallien soveltamiseen käytäntöön. Y:llä oli oikeus valvoa mallien asianmukaista soveltamista ja käyttöä.
Y:n tuli hyväksyä prototyyppi ennen valmistusta. Malleihin tehtävistä muutoksista tai lisäyksistä tuli neuvotella hänen kanssaan etukäteen.
X Oyj:llä oli oikeus luovuttaa malleja edelleen (lisensoida) toiselle valmistajalle. Tällöin Y:llä oli oikeus korvaukseen lisenssivalmistuksesta. X Oyj:llä oli etuoikeus Y:n muihin malleihin. Y sitoutui esittelemään uudet mallinsa ensin X Oyj:lle.
Korvauksena suunnittelutyöstä, sen kustannuksista ja käyttöluvan myöntämisestä Y:lle maksettiin mallikohtainen kertakorvaus. Erikseen etukäteen sovitusta muusta kuin mallien suunnittelua koskevasta työstä X Oyj maksoi tuntipalkkion tai sovitun tehtäväkohtaisen palkkion. Lisäksi Y:llä oli oikeus tietyillä ehdoilla myös rojaltimaksuihin.
X Oyj:ltä saatu selvitys
Y oli esitellyt X Oyj:lle suunnittelemiaan malleja, joista yksi kiinnosti tätä. X Oyj antoi kehittelyideoita tähän malliin. Syntyi idea koko malliston tekemisestä.
Y:n työskentely tapahtui hänen oman aikataulunsa mukaisesti. Työaikansa ja työn toteuttamistavan Y päätti itse. Hän esitti mallit oma-aloitteisesti ja laskutti tekemistään työtunneista.
X Oyj ei antanut toimeksiantoja Y:lle, vaan Y antoi alkuesityksen, johon X Oyj:n puolelta annettiin kehittelyideoita. Näihin Y:n saamiin kehittelyideoihin liittyi vapaaehtoinen riskinotto siten, että hän jatkoi kehittelytyötä, jos hän halusi ja jos hänellä oli aikaa.
Mallien kehittelyideat ja muut esimerkiksi hänen tuotteensa lanseeraukseen liittyvät tehtävät olivat Y:lle vapaaehtoisia. Suunnitteluvälineensä Y hankki itse ja suunnittelutyön hän teki muualla kuin X Oyj:ssä. X Oyj:n puolelta ei ollut työn johtoa tai valvontaa, vaan kaikki oli lähtenyt Y:n oma-aloitteisuudesta mallien aiheista lähtien.
Y:n tekemien mallien työstäminen painovalmiiksi tai prototyypiksi ja näihin liittyvät palaverit tapahtuivat pääosin X Oyj:n tiloissa. X Oyj:n laitteita käytettiin mallien työstämiseen painovalmiiksi.
Y työskenteli yhteistyössä vaatetuslinjalla myös toisen suunnittelijan Z:n kanssa. Z toimi X Oyj:ssä free lance –suunnittelijana oman suunnittelutoimistonsa kautta.
Y:ltä saatu selvitys
Y piti opiskelijana ollessaan korkeakoulun tiloissa näyttelyn. Tässä näyttelyssä hänellä oli taideteoksen tyyppisiä käsinpainettuja kankaita esillä. X Oyj pyysi Y:tä tekemään eräästä kankaastaan versioita itselleen.
Kun yksi tehdyistä versioista oli sopiva niin tämän mallin pohjalta ideoitiin kokoelma. Y ei ollut aiemmin myynyt mallejaan kenellekään. Hän ei myöskään tarjonnut tätä malliaan itse X Oyj:lle, vaan yhteydenotto oli tapahtunut näyttelyn perusteella.
Y ei ollut aiemmin työskennellyt tehtaassa, joten hän ei osannut toimia siellä itsenäisesti, vaan tarvitsi runsaasti ohjausta. Hänelle myös neuvottiin mitä hänen piti seuraavaksi tehdä tietyn aikataulun puitteissa.
X Oyj halusi kuosit täsmälleen sellaisina, että ne näyttivät sen tuotteilta. X Oyj muutti Y:n tekemiä malleja ja antoi jatkokehittelyideoita. Toisaalta myös Y sai vaikuttaa lopputuloksen ulkonäköön, jotta siinä olisi näkyvissä myös suunnittelijan kädenjälki ja tyyli. Lopulliset päätökset teki kuitenkin X Oyj. Y teki X Oyj:n ohjeiden mukaisesti muutoksia painoon meneviin malleihin, koska hän katsoi, että kyse oli X Oyj:n imagosta ja myynnistä.
Lanseeraukseen liittyvät tehtävät eivät Y:n mukaan olleet hänelle vapaaehtoisia. Y:lle sanottiin milloin ja kenelle kokoelma tuli esitellä. Y ja X Oyj ideoivat yhdessä kuinka esittely sitten suoritettiin. Y:llä ei ollut taloudellista riskiä, sillä hän sai palkkansa, vaikka sisäänostajat eivät olisikaan ostaneet lanseerattua kangasta ja siitä tehtyjä vaatteita.
Y:lle annettiin toimeksiantoja X Oyj:ssä. Toimeksiannot sisälsivät kaikki tehtaalla tehdyt työt ja myös osaksi mallisuunnittelun. Y ei voinut kieltäytyä näistä toimeksiannoista, koska hänen ja X Oyj:n välinen sopimus edellytti Y:n myötävaikuttamista mallien tuotantoon viemisessä.
Kun Y sai kokemusta ja oppi, kuinka sesongit pyörivät, hän oppi myöhemmin myös itse tarjoamaan mallejaan. Tällöin hän ensin tiedusteli X Oyj:ltä millaisia ne voisivat olla ja mihin kokoelmaan malleja mahdollisesti tarvittaisiin.
Työskentelypaikasta
Mallien muuttaminen tapahtui X Oyj:n tehtaalla tämän ehdotusten perusteella.
Y:n tekemän ensimmäisen luonnoksen jälkeen mallien suunnittelutyö ja kaikki palaverit tapahtuivat X Oyj:n tiloissa. X Oyj:n tehtaalla oli kaikki mitä tarvittiin kankaan tai vaatteen saattamiseksi tuotantoon.
X Oyj siirtyi tietokoneavusteiseen suunnitteluun. Työskentely muuttui entistä määritellymmäksi, sillä X Oyj:n tiloissa sijaitsi tietokoneasema, jolla työ tehtiin. Ohjelma ei ollut Y:lle tuttu, joten itsenäinen työskentely oli hänelle mahdotonta.
Vaatetuspuolella työskentely
Sittemmin Y työskenteli myös vaatetuspuolella. Y ei ollut opiskellut tätä alaa, joten hänelle kerrottiin aina X Oyj:n puolelta mitä ja miten pitäisi toimia. Mallimestari ja kaavoittaja kertoivat Y:lle mitä ylipäätänsä oli mahdollista tehdä ja mitä ei.
X Oyj pyysi Y:ltä ehdotuksia vaatetuspuolen kuoseja varten. Lopulliset päätökset vaatetuspuolella tehtiin isommassa ryhmässä. Lisäksi Y:lle annettiin monesti valmiita värikarttoja ja pohjakankaiden värejä, koska ne oli jo päätetty X Oyj:ssä.
Tämän myötä Y pystyi myöhemmin myös itse suunnittelemaan vaatteita X Oyj:lle.
Y:n työskennellessä Z:n kokoelmien parissa, Y teki tämän ohjeiden mukaisesti kuosin sommittelun ja muut muutokset kuosiin. Myös Z:n kanssa työskentely tapahtui X Oyj:n tiloissa tämän tietokoneasemalla.
Y sai palkkansa aina X Oyj:stä siitä riippumatta oliko hän työskennellyt yleisten kokoelmien parissa vai Z:n kokoelmien parissa. X Oyj oli tehnyt ennakonpidätyksen Y:n palkasta koko hänen työskentelyajaltaan.
Y:n mukaan hän on työskennellyt vuodesta 1995 lähtien freelance –verokortilla ja hän oli opiskelija kevääseen 1997 asti
ETK: Y:n on sovellettava työntekijäin eläkelakia (TEL) siltä osin kun hän on työskennellyt X Oyj:lle syyskuusta 1995 lähtien.
TEL:n soveltaminen ja sen mukainen vakuuttamisvelvollisuus koskee vain työsuhteessa tapahtuvaa työskentelyä. Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan työsopimuslain (TSL)1 §:n mukaisten työsopimuksen tunnusmerkkien perusteella johdettua työsuhteen käsitettä.
Työsuhteen tunnusmerkkien mukaan työsuoritusten tulosten tulee välittömästi kuulua työnantajalle. Y:n esittämiä malleja muutettiin X Oyj:n ehdotusten mukaisesti, kunnes ne olivat X Oyj:n edellytykset täyttäviä painovalmiita malleja. Lopullinen, painovalmiiksi työstetty malli kuului työsuorituksen tuloksena välittömästi X Oyj:lle.
Myös työsuhteen tunnusmerkkien mukainen vastikkeellisuus täyttyi Y:n ja X Oyj:n välisessä oikeussuhteessa. X Oyj maksoi vastiketta kaikesta Y:n sille tekemästä työstä.
Y:n ja X Oyj:n välillä oli kirjallinen sopimus.
Keskeisin työsuhteen tunnusmerkeistä on työnantajan direktio-oikeus. Direktio-tunnusmerkissä erotetaan kaksi osaa: oikeus johtoon ja oikeus valvontaan. Pelkkä oikeus riittää. Työnantajan ei tarvitse käytännössä toteuttaa tätä johto- ja valvontaoikeuttaan.
Direktio-tunnusmerkki on usein tärkein kriteeri, jolla yrittäjän ja työntekijän välille voidaan tehdä ero.
Malleista, jotka X Oyj hyväksyi tuotantoon, maksettiin mallipalkkio Y:lle. Y:ltä saadun työnkuvauksen perusteella kuitenkin hänen tekemää mallia voidaan enemmänkin pitää luonnoksena, jonka pohjalta mallin lopullinen ilmiasu suunniteltiin X Oyj:n ohjeiden perusteella yhdessä Y:n kanssa.
Myös X Oyj totesi selvityksessään, että Y antoi alkuesityksen, jota ei mahdollisesti hyväksytty sellaisenaan, vaan Y:lle annettiin kehittelyideoita. Y:ltä saadun selvityksen perusteella hänen suunnittelemiaan alkuesityksiä muokattiin eri henkilöiden ohjeiden mukaisesti X Oyj:n tiloissa painovalmiiksi malleiksi.
Y:ltä saadun selvityksen mukaan hän ei voinut kieltäytyä myötävaikuttamasta mallien tuotantoon viemiseen. Tästä velvollisuudesta oli sovittu Y:n ja X Oyj:n välisessä sopimuksessa.
Y oli selvityksensä mukaan vielä vuonna 1995 opiskelija aloittaessaan työskentelyn X Oyj:ssä. Y ei ollut aiemmin myynyt mallejaan tai työskennellyt tehtaassa teolliseen tuotantoon tarkoitettujen painokangasmallien parissa. Todennäköisesti Y:n tarvitsema ohjaus ja opastus oli varsinkin tuolloin alkuvaiheessa huomattavan suurta.
Y:ltä saadun selvityksen mukaan hän tekikin tiivistä yhteistyötä X Oyj:n kanssa saattaessaan suunnittelemiaan malleja tuotantoon. Tällöin hän joutui turvautumaan X Oyj:n palveluksessa olevien eri alojen asiantuntijoiden apuun.
Y:n mukaan hänen suunnittelemien kuosien lopulliseen ilmiasuun vaikuttivat mm. X Oyj:n painotekniikka, myös X Oyj:n värimenetelmät ja kankaan pohjaväri vaikuttivat Y:n suunnittelemien mallien värivalintaan. Reunaehtoja asettivat myös vallitsevat trendit, sesongin värit ja X Oyj:n erityistoiveet. Lisäksi X Oyj:llä on oma tunnistettava tyylinsä kankaiden kuosien suhteen, joten se halusi kuosin sellaisena, että se näytti X Oyj:n tuotteelta.
Y työskenteli myös vaatetuspuolella yleisten kokoelmien puolella ja Z:n kokoelmien parissa. Y ei selvityksensä mukaan ollut opiskellut vaatetuspuolta, joten hän oli riippuvainen mm. mallimestarin ja kaavoittajan antamasta opastuksesta.
Vaatetuspuolella Y:n suunnittelemia malleja myös työstettiin painovalmiiksi. Y:n selvityksen mukaan vaatteiden valmistukseen vaikuttavat tekniset seikat asettivat kankaiden kuoseille lisärajoituksia. Lisäksi kuosien väritysten oli sovittava kokoelman muihin väreihin.
X Oyj:n ja Y:n antamat selvitykset ovat pääpiirteiltään yhteneväiset. Keskeisin erimielisyyden aihe on se, onko X Oyj:llä ollut direktio-oikeutta Y:n tekemään työhön.
X Oyj totesi selvityksessään, että sillä ei ollut direktio-oikeutta Y:n tekemään työhön. X Oyj kuitenkin antoi kehittelyideoita ja ohjeita joiden tarkoituksena oli työstää Y:n antamista alkuesityksistä painovalmiita malleja. Y:ltä saadun käytännön työn kuvauksen perusteella X Oyj on ohjannut siinä määrin Y:n tekemää työtä mallien painovalmiiksi saattamisessa, että direktio-tunnusmerkin voidaan katsoa täyttyneen X Oyj:n ja Y:n välisessä oikeus-suhteessa.
Muita arviointiin vaikuttavia seikkoja
Työsuhteelle on ominaista, että työntekijä on henkilökohtaisesti sitoutunut tekemään sovittua työtä. Sopimus on perustanut Y:lle henkilökohtaisen työn tekemisen velvoitteen. Saadun selvityksen mukaan Y ei ole myöskään saanut käyttää sijaista tai apulaista.
Y on saadun selvityksen mukaan tehnyt myös kotonaan työtä. Työnantajan direktio-oikeuden ei kuitenkaan katsota puuttuvan pelkästään sen takia, että työ saadaan tehdä työntekijän kotona.
Saadun selvityksen mukaan mallien työstäminen painovalmiiksi tehtiin X Oyj:n tehtaalla tai muussa tilassa, jonne Y oli X Oyj:n toimesta ohjattu, kuten valokuvausstudiossa tai myymälässä.
Y:n ja X Oyj:n välisen oikeussuhteen kokonaisarvioinnissa kiinnitettiin huomiota tehdyn työn ja Y:n ammatin ominaispiirteisiin. Kun pohditaan luovaa työtä tekevän kohdalla onko kyseessä työsuhde vai yrittäjänä tehty työ, korostetaan työn johto- ja valvontaoikeuden arviointia. Työn luovuuden aste vaikuttaa siihen, onko työn valvominen ja ohjeistaminen ollut mahdollista. Luovan työn suorittajan asema on työn luonteesta johtuen usein hyvinkin itsenäinen. Tämä ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, että luovan työn tekijää olisi aina pidettävä yrittäjäasemassa olevana.
Edellä käsiteltyjä seikkojen perusteella Eläketurvakeskus katsoo, että Y on X Oyj:lle työskennellessään ollut työsuhteessa yhtiöön. Jotta työntekijä voi kuulua TEL:n piiriin hänen veron ennakonpidätyksen alaisen kuukausiansi-on tulee olla vähintään tietyn suuruinen. Y:n työsuhteen alkaessa X Oyj:ssä vuonna 1995 TEL:n rajamäärä oli 1 085,07 mk/kk.
Ennen 01.01.1998 soveltamiskäytäntönä oli, että työsuhdetta käsiteltiin jatkuvana, vaikka työskentely oli jaksottaista, jos työnantaja ja työntekijä olivat tarkoittaneet työsopimuksen olemaan voimassa toistaiseksi. TEL:n piiriin tulevat tällöin ne kalenterikuukaudet, joina ansiot ylittivät TEL-rajamäärän.
Y:n työsuhde kuuluu TEL:n piiriin vasta syyskuusta 1995 alkaen, jolloin hänen veron ennakonpidätyksen alainen kuukausiansionsa ylitti vuoden 1995 TEL-rajamäärän.