Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
X oli pyytänyt ETK:n ratkaisua YEL:n soveltamisesta vuo-sien 2003-2005 osalta. Samanaikaisesti hän oli hakenut 1.1.2003 lukien YEL-vakuutusta.
ETK: X:ään ei sovellettu YEL:a 1.1.2003 lukien.
X oli perustanut konsultointiyritys A Oy:n toukokuussa 2002. Yrityksen toiminta oli alussa ollut vähäistä ja X oli ollut samanaikaisesti työsuhteessa. 1.9.2002 alkaen X oli opiskellut päätoimisesti ja työskennellyt samalla osapäiväisesti yrittäjätoimintansa käynnistämiseksi. Yrityksellä ei tuona aikana ollut liikevaihtoa eikä X nostanut yrityksestä palkkaa. X:n mielestä toimintaa ei ollut tuolloin ollut siinä määrin, että YEL:n rajamääräolisi ylittynyt.
Helmikuun alussa 2003 X oli muuttanut Australiaan, jossa hän oli opiskellut täysipäiväisesti. Opiskelun oli tarkoitus päättyä vuoden 2005 loppuun mennessä. Opintojen ohessa X oli ilmoittanut tekevänsä osapäiväisesti töitä yritykselleen.
A Oy oli rekisteröity Suomessa. X omisti yhtiön sataprosenttisesti ja oli sen toimitusjohtaja. Osa yrityksen toiminnasta tapahtui Suomessa, sen toimeksiantajat ja osa partnereista oli suomalaisia. Yrityksen laskutus, kirjanpito ja verojen maksu tapahtui Suomessa ja yritys maksoi myös jonkin verran palkkaa suomalaisille työntekijöille.
X oleskeli Suomessa 6 – 8 viikkoa vuodessa. Muun ajan hän oli enimmäkseen Australiassa, jossa myös oli suuri osa työprojekteista. Suomessa ollessaan hän tapasi toimeksiantajiaan, hoiti hallinnollisia asioita ja teki myyntityötä. Toiminnan oli tarkoitus jatkua Suomessa X:n opintojen päätyttyä. Vuoden 2003 aikana yrittäjätoimintaan käytetty aika oli ollut kokonaisuudessaan 10 – 20 tuntia viikossa. Yritys oli maksanut X:lle palkkaa 12 400 euroa vuonna 2003.
YEL-vakuutushakemuksessa X oli ilmoittanut yrittäjätoimintansa alkaneen 1.1.2003. A Oy oli merkitty kaupparekisteriin 5.6.2002 alkaen ja arvonlisäverovelvolliseksi 1.1.2003 alkaen.
Väestörekisterin mukaan X:n kotikunta oli Helsinki. X oli muuttanut vaimonsa kanssa Australiaan 14.2.2003 tilapäiseen osoitteeseen ja heidän vakituinen asuntonsa Suomessa oli vuokrattu ulkomailla olon ajaksi. X teki myös opiskeluunsa liittyvää tutkimustyötä Suomessa.
Kela oli katsonut X:n kuuluvan ulkomailla opiskelun perusteella Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan ajalla 3.2.2003 – 31.12.2005.
YEL:n piiriin kuuluu 18 – 64-vuotias Suomessa asuva yrittäjä, jonka yrittäjätoiminta jatkuu yhdenjaksoisesti vähintään neljä kuukautta ja jonka työtulo ylittää laissa säädetyn rajamäärän (5381,31 euroa/v vuoden 2003 indeksitasossa).
YEL:ssa ei ole erikseen säädetty, mitä Suomessa asumisella tarkoitetaan. Yrittäjän Suomessa asuminen ratkaistaan soveltamalla soveltuvin osin kotikuntalakia (201/1994). Kotikuntalain mukaan Suomessa asuvana voidaan pitää henkilöä, joka oleskelee tilapäisesti, enintään vuoden ulkomailla. Poikkeustapauksissa voidaan hyväksyä pidempikin, kuitenkin enintään kolme vuotta kestävä ulkomailla oloaika. Silloin edellytetään, että henkilön siteet Suomeen ovat kiinteämmät kuin työntekomaahan.
Arvioitaessa henkilön Suomessa asumista YEL:n mukaan voidaan tulkinnassa ottaa huomioon myös muiden työeläketurvaa lähellä olevien sosiaaliturvaetuuksien asumiskäsitteitä tulkitsevat oikeusohjeet, kuten asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain (1573/1993) säännökset.
Viimeksi mainitun lain 3 §:n mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä. Käytännössä tutkitaan, onko henkilöllä kiinteämmät siteet Suomeen kuin ulkomaille ja oleskeleeko hän täällä vähintään puolet vuodesta.
YEL:n soveltamisessa on yleensä edellytetty sitä, että asumisen lisäksi myös yrittäjätoiminnan on tapahduttava Suomessa. Soveltamiskäytännön mukaan on edellytetty, että yrittäjän on tullut ennen ulkomaille lähtöään harjoittaa yrittäjätoimintaa Suomessa vähintään neljä kuukautta, ja että hänellä on ulkomaille lähtiessään voimassa YEL-vakuutus.
Jos yrittäjä on kuulunut YEL:n piiriin ulkomaille lähtiessään, hän voi pitää vakuutuksensa voimassa työskennellessään tilapäisesti ulkomailla. Tällöin edellytetään, että yrittäjä asuu ulkomailla oloajan Suomessa ja että hänen tarkoituksenaan on palata takaisin Suomeen. Kotikuntalakiin perustuen yli vuoden poissaolo Suomesta merkitsee kuitenkin lähtökohtaisesti sitä, ettei yrittäjä voi enää kuulua YEL:n piiriin. Näistä vaatimuksista voidaan poiketa silloin, kun maiden välillä on sosiaaliturvasopimus, joka sisältää määräykset yrittäjien vakuuttamisesta. Suomella ja Australialla ei ole tällaista sopimusta.
YEL:n soveltamisedellytykset eivät täyttyneet X:n osalta. X oli muuttanut puolisonsa kanssa Australiaan helmikuussa 2003 eikä hänellä ollut tuolloin ollut voimassa YEL-vakuutusta. Saadun selvityksen mukaan X oli harjoittanut yrittäjätoimintaa Suomessa joitakin kuukausia ennen Suomesta muuttoa, mutta toiminta oli tuolloin ollut niin vähäistä, ettei se jälkikäteen tarkasteltuna täyttänyt YEL:n vakuuttamisedellytyksiä eikä asiasta ollut 1.1.2003 edeltävältä ajalta edes ilmennyt epätietoisuutta.
X oli oleskellut Australiassa tähän mennessä jo vuoden ja Suomesta poissaoloajan oli tarkoitus jatkua yhteensä lähes kolme vuotta. Saadun selvityksen mukaan X harjoitti yrittäjätoimintaansa pääasiassa Australiassa ja Suomessa vain muutaman viikon vuodessa. Vaikka X oli edelleen kirjoilla Suomessa ja Kela oli pitänyt hänet opiskelun perusteella Suomen asumisperusteisessa sosiaaliturvassa, häntä ei voitu pitää helmikuusta 2003 lukien Suomessa asuvana YEL:a sovellettaessa.