Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1408/71 on määrätty siitä, minkä maan kansallista lainsäädäntöä sovelletaan henkilön sosiaaliturvaan. Asetuksen kannalta ei ollut merkitystä sillä onko henkilöllä asuinmaansa kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista kuulua asuinmaansa sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. A asui tosiasiallisesti Saksassa eikä hänen voitu katsoa kuuluvan Suomen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, vaikka hänellä ei ollut oman selvityksensä mukaan mahdollisuutta kuulua myöskään Saksan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin.
Esitiedot
Eläketurvakeskus hylkäsi A:n hakemuksen Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 1.7.2001 alkaen.
Eläketurvakeskuksen päätöksen perustelut
Pääsääntö on, että Euroopan unionin (EU) alueella tai Euroopan talousalueella (ETA) työskentelevän työntekijän ja yrittäjän sosiaaliturva järjestetään siinä maassa, jossa hän tekee työtä.
EU/ETA-alueella on omat sosiaaliturvasääntönsä kahdessa tai useammassa EU/ETA-maassa tavallisesti työskentelevälle yrittäjälle (EU-asetus 1408/71 artikla 14 a 2). Nämä poikkeavat yhdessä EU/ETA-maassa työskentelevän säännöistä.
Tavallisesti kahden tai useamman jäsenvaltion alueella toimiva itsenäinen ammatinharjoittaja on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän asuu, jos hän harjoittaa osaa toiminnastaan tämän jäsenvaltion alueella. Jos hän ei harjoita toimintaansa lainkaan asuinmaassaan, hän on sen jäsenvaltion lainsäädännön alainen, jonka alueella hän harjoittaa pääosaa toiminnastaan.
Kahdessa tai useammassa EU/ETA-maassa toimiva yrittäjä voi pysyä Suomen sosiaaliturvan piirissä ilman aikarajaa, mikäli hän asuu ja harjoittaa osaa yrittäjätoiminnastaan Suomessa.
Ilmoituksensa mukaan A asui Saksassa ja työskenteli pääsääntöisesti siellä. Väestörekisteristä ja verottajalta saatujen tietojen mukaan A oli asunut Saksassa 1.8.1994 alkaen vakituisesti ja ollut Suomessa rajoitetusti verovelvollinen. Näin ollen A ei voinut kuulua enää artiklan 14 a. 2 nojalla Suomen sosiaaliturvalainsäädännön piiriin, vaan hänet oli vakuutettava asuinmaansa Saksan lainsäädännön mukaisesti, koska hän työskenteli myös siellä. Yrityksen kotipaikalla ei tässä tapauksessa ollut merkitystä.
Todistuksen E101 edellytykset eivät siis enää täyttyneet A:n kohdalla, joten hänen vuonna 1995 saamansa todistuksen voimassaolo lakkasi 30.6.2001. Koska todistus oli aikanaan annettu toistaiseksi voimassa olevana, Eläketurvakeskus katsoi kohtuulliseksi, ettei todistusta peruuteta takautuvasti.
A haki päätökseen muutosta ja vaati, että hänen katsotaan edelleen kuuluvan Suomen sosiaaliturvan piiriin. A totesi, ettei hänen työskentelyolosuhteissaan ollut tapahtunut muutoksia vuoden 1995 jälkeen, jolloin hänelle oli myönnetty lähetetyn yrittäjän todistus toistaiseksi. Siirtyminen Saksan sosiaaliturvajärjestelmään tarkoitti, että hän joutuu suomalaisen viranomaisen päätöksen johdosta huonomman sosiaaliturvan piiriin. Saksan lainsäädännön mukaan hänellä ei ollut mahdollisuutta järjestää itselleen lakisääteistä sosiaalivakuutusta.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Eläkelautakunnan perustelut
Eläketurvakeskuksen 25.7.2001 antaman päätöksen perustelut.
Eläkelautakunta totesi, että A:n vuonna 1995 saama E101 todistus ei ole sellainen päätös, jolla olisi lainvoimavaikutuksia A:n Suomen sosiaaliturvan piiriin kuulumisen osalta. Siltä ajalta, kun A ei ollut tosiasiallisesti asunut Suomessa, hänen ei olisi pitänyt kuulua Suomen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Kun A ei ollut asunut Suomessa vuoden 1994 jälkeen, ei hänen voitu katsoa kuuluvan Suomen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin ainakaan enää 30.6.2001 jälkeen.
Neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1408/71 on määrätty siitä, minkä maan kansallista lainsäädäntöä sovelletaan henkilön sosiaaliturvaan. Asetuksen kannalta ei ole merkitystä sillä, onko henkilöllä asuinmaansa kansallisen lainsäädännön perusteella mahdollista kuulua asuinmaansa sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Näin ollen sillä, että A:lla ei ollut oman selvityksensä mukaan mahdollisuutta kuulua Saksan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin, ei ollut asian ratkaisun kannalta merkitystä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati, että häneen on myös 30.6.2001 jälkeen sovellettava Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä.
A vetosi erityisesti siihen, että hänellä on edelleen kiinteät yhteydet Suomeen. Hänen toimeksiantajansa ovat Suomessa ja se edellyttää jatkuvaa yhteydenpitoa Suomeen. Hänen työskentelynsä freelance-journalistina edellyttää jatkuvaa liikkumista, joten pysyvän asuinpaikan käsite on myös ammatin luonteesta johtuen ongelmallinen.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyi eläkelautakunnan päätöksen perustelut. Vakuutusoikeudelle toimitettu selvitys ei aiheuttanut muutosta asian ratkaisuun.
Sovelletut oikeusohjeet
Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin
työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettu neuvoston asetus (ETY) n:o 1408/71 14 a artikla 2 kohta
Osasto
1
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETKUM 1320/01
ELK3005/01