Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työntekijä vaati oheistamansa verotodistuksen perusteella vanhuuseläkkeensä perusteeksi enemmän eläkkeeseen oikeuttavia ansioita vuodelta 1994 kuin hänelle oli vanhuuseläkepäätöksessä määrätty.
Vastineessaan eläkelaitos selvitti, että eroavuus eläkepäätöksessä olevissa ja verotodistuksessa mainittujen ansioiden välillä johtui siitä, että työnantaja oli suorittanut työntekijälle kyseisenä vuonna korvauksen työajan pidentämisestä. Korvaus oli kertaluonteinen ja eläkelaitoksen mukaan sitä oli pidettävä eläkelautakunnan aiemman kannan mukaisesti vahingonkorvauksena eikä sitä sen vuoksi ollut luettava eläkepalkkaan.
Eläkelautakunta totesi, että kyseinen työntekijälle maksettu korvaus ei ollut eläkepalkkaan luettava työansio, koska se oli suoritus, jota ei ollut maksettu työsuhteeseen kuuluvana vastikkeena työstä, vaan sopimusperusteisena kertakorvauksena työsopimuksen muuttamisesta työntekijän kannalta epäedullisemmaksi. Tässä tilanteessa kyseistä kertakorvausta ei laskettu eläkkeeseen oikeuttaviin ansioihin kuuluvaksi.
Lainkohdat
TEL 7 § sellaisena kuin se oli voimassa koskien työansioita vuodelta 1994.