Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
X Oy:n palveluksessa vakituisessa työsuhteessa oli kolme henkilöä, jotka olivat 17.5.1999 allekirjoittaneet X Oy:n kanssa keksintökorvaussopimuk-sen, jonka mukaan nämä henkilöt (jäljempänä: keksijät) olivat oikeutettuja lisäkorvaukseen siltä osin kuin eräiden X Oy:n tuotteiden, joiden valmistus perustui työntekijöiden tekemään keksintöön, keskimääräinen myynti ylitti vuosina 2002–2004 tietyn kappalemäärän vuodessa. Lisäkorvausten maksaminen perustui lakiin oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin (29.12.1967/656; jäljempänä työsuhdekeksintölaki). Sopimuksen mukaan osapuolilla ei ollut sen allekirjoittamisen jälkeen vaatimuksia kysymyksessä olleen keksinnön johdosta.
Keksintöön liittyi useita patentteja ja se oli pitkähkön kehittely- ja suunnittelutyön tulos. X Oy:n käsityksen mukaan se oli syntynyt keksijöiden normaalien työtehtävien ulkopuolella. Keksijät kuitenkin työskentelivät X Oy:ssä suunnittelu- ja tuotekehitystehtävissä. Heidän pääasiallisiin toimenkuviinsa kuului tutkimus- ja tuotekehittelytoiminta.
Tämän kokoluokan korvauksia ei X Oy:ssä ollut aikaisemmin maksettu suunnittelu- ja tuotekehitystehtävissä työskenteleville työntekijöille. X Oy:ssä oli kyllä olemassa ohjesääntö työtehtävien yhteydessä syntyneiden keksintöjen korvaamisesta, mutta lausuntopyynnössä tarkoitettujen korvausten perusteena oleva keksintö tehtiin X Oy:n antaman tiedon mukaan työtehtävien ulkopuolella.
ETK: Lisäkorvauksia ei otettu huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa.
Keskeisiä perusteluja:Korvausta, joka maksetaan työntekijälle tekijänoikeuden tai teollisoikeuden luovutuksesta ei pidetä eläkkeen perusteena olevana työansiona. Näin ollen niin sanotusta työsuhdekeksinnöistä maksettavaa korvausta ei yleensä pidetä vastasuorituksena työsopimuksen perusteella tehdystä työstä, joten sitä ei oteta huomioon eläkkeen perusteena olevassa työansiossa, vaikka korvaus olisi veron ennakonpidätyksen alaista ansiota.
Immateriaalioikeudellisen periaatteen mukaan patentilla suojattavissa olevan keksinnön tekijällä on lähtökohtaisesti oikeus itse hyödyntää keksintöänsä ja saada sen tuotto hyväkseen. Työsuhdekeksintölaissa on kuitenkin säädetty, että työnantaja voi tietyissä tilanteissa ottaa työntekijänsä tekemän keksinnön oikeudet itselleen. Työntekijälle on tällöin maksettava kohtuullinen korvaus. Usein korvauksen suuruutta määriteltäessä otetaan huomioon keksinnön taloudellinen merkitys työnantajalle. Korvaus voidaan maksaa kertasuorituksena tai jatkuvana ns. rojaltikorvauksena.
Kun työnantaja maksaa työntekijälleen työsuhdekeksintölaissa tarkoitetun kohtuullisen korvauksen, ei kysymys ole varsinaisesta työsopimuksen mukaisen työvelvoitteen täyttämisestä aiheutuvasta vastikkeesta vaan pikemminkin immateriaalioikeudellisin perustein maksetusta korvauksesta, jota ei oteta eläketyöansiossa huomioon.
Kysymyksessä olevien lisäkorvausten maksaminen oli perustunut työsuhdekeksintölakiin ja niiden suuruus oli perustunut keksinnön piirissä olevien tuotteiden myyntikehitykseen tietyllä aikavälillä eli keksinnön työnantajalle tuottamaan taloudelliseen hyötyyn. Keksinnön edellyttämä työ oli työnantajan ilmoituksen mukaan tehty työntekijöiden normaalien työtehtävien ulkopuolella ja vastaavan kokoluokan korvauksia ei ollut X Oy:ssä aikaisemmin maksettu.
Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki 7 § (31.12.2004 asti 7 e §)
Lisää tietoa aiheesta
Eläkkeen perusteena olevia työansioita koskeva soveltamisohjeisto Eläketu