Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työnantaja ja työntekijä olivat sopineet yli kuusi kuukautta kestävästä irtisanomisajasta. Irtisanomisajasta luettiin työntekijäin eläkelain piiriin vain työsopimuslain 38 §:n 1 momentissa säädetty kuusi kuukautta.
Esitiedot
A oli työskennellyt työnantajansa palveluksessa 15.9.1967 alkaen. Työnantaja oli irtisanonut A:n työsuhteen 31.12.1991 siten, että irtisanomisaika oli kaksitoista kuukautta. A:lla ei ollut edellä mainitun ajankohdan jälkeen työntekovelvoitetta ja hän työskenteli 1.1.1992 alkaen perustamassaan lakiasiaintoimistossa. A pyysi eläkelaitokselta selvitystä irtisanomisajasta. A katsoi, että hänelle maksettu kahdentoista kuukauden irtisanomisajan palkka tulisi huomioida kokonaisuudessaan työntekijäin eläkelain (TEL) alaiseksi palkaksi, joten työsuhteen päättymispäivänä tulisi olla 31.12.1992.
Eläkelaitos antoi päätöksensä työsuhdeselvittelystä. A:n työsuhteen katsottiin kuuluvan TEL:n piiriin ajalla 15.9.1967 – 30.6.1992.
A haki muutosta eläkelaitoksen päätökseen eläkelautakunnalta. A katsoi, että hänen työsuhteensa kuuluu TEL:n piiriin 15.9.1967 – 31.12.1992.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta muutti eläkelaitoksen antamaa päätöstä siten, että A:n työsuhde tulee vakuuttaa TEL:n nojalla 30.6.1992 jälkeenkin 31.12.1992 saakka. Eläkelautakunta palautti asian eläkelaitokselle toimenpiteitä varten. Äänestysratkaisu 4-1.
Eläkelautakunnan perustelut
TEL:n 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään eläketurvan jokaiselle työntekijälleen.
Eläkelautakunta katsoi, että A ja hänen työnantajansa olivat sopineet tuolloin voimassa olleen työsopimuslain 38 §:ssä mainittua enimmäisirtisanomisaikaa 6 kuukautta pidemmästä irtisanomisajasta. Kuitenkin työsopimuslaissa tarkoitetut mainitut työsuhteen velvoitteet sellaisina, kun ne oli sovittu irtisanomisajaksi, jatkuivat kummankin suostumuksella sovitun irtisanomisajan päättymiseen 31.12.1992 saakka. A:lle maksettiin irtisanomisajalta normaalia palkkaa, josta pidätettiin verot, ja työnantaja maksoi hänen osaltaan muun muassa työntekijän eläkevakuutusmaksut. Asiakirjoista käy myös ilmi, että A on myös ollut vapautettuna yrittäjien eläkelain mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta, koska hänen eläketurvansa on tuolloin tehdyn vapautuspäätöksen mukaan katsottu kertyvän edellä kerrotun palkkatoimen eläkevakuutuksen kautta.
Eläkelautakunta totesi, että A:n TEL:n nojalla vakuutettavaksi tuleva työsuhde on kestänyt 31.12.1992 saakka.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen vaatien päätöksen kumoamista ja asian jättämistä eläkelaitoksen 8.8.2002 antaman päätöksen varaan.
Eläkelaitos perusteli valitustaan muun muassa sillä, että TEL:n piiriin kuuluminen edellyttää aina työsuhteen olemassaoloa, joka puolestaan määräytyy työsopimuslain säännösten perusteella. Vuosina 1991-1992 voimassa olleen työsopimuslain 38 §:n 1 momentin pakottavan säännöksen mukaan irtisanomisajaksi voidaan sopia enintään kuusi kuukautta. Edellä mainitusta työsopimuslain säännöksestä johtuen A:ta ei voida vakuuttaa TEL:n nojalla 30.6.1992 jälkeiseltä ajalta vaan hänen TEL:n mukaisen työsuhteensa on katsottava päättyneen kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisesta eli 30.6.1992. A:n työnantajalta 30.6.1992 jälkeen saamaa korvausta ei ole pidettävä vastikkeena työsuhteessa tehdystä työstä vaan sitä on pidettävä työsuhteeseen perustuvana vahingonkorvausluonteisena suorituksena, joka ei oikeuskäytännön ja Eläketurvakeskuksen soveltamisohjeiden mukaan ole TEL:n mukaista palkkaa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin eläkelaitoksen 8.8.2002 antaman päätöksen varaan.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työsopimuslain 38 §:n 1 momentin mukaan irtisanomisaika voidaan sopia enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos on sovittu pitemmästä ajasta, on sen sijasta noudatettava sanottua irtisanomisaikaa. Työsopimuslain 39 §:n mukaan sopimussuhdetta katsotaan pitennetyn toistaiseksi, jos työnantaja sallii työntekijän jatkaa työtä sen jälkeen, kun sovittu aika on päättynyt tai sopimus irtisanottu ja irtisanomisaika kulunut loppuun. TEL:n 2 §:n 2 momentin mukaan työsuhteen katsotaan TEL:a sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista. TEL:n 3 §:n 1 momentin mukaan vakuutusyhtiö ei saa kieltäytyä antamasta tai pitämästä voimassa yhtiöltä haettua eläkevakuutusta siltä osin kuin se ei ylitä TEL:n vähimmäisehtoja täyttävää eläketurvaa.
Työnantaja on irtisanonut A:n työsuhteen 31.12.1991 siten, että irtisanomisaika on kaksitoista kuukautta. A:lla ei ole ollut edellä mainitun ajankohdan jälkeen työntekovelvoitetta ja hän on työskennellyt 1.1.1992 alkaen perustamassaan lakiasiaintoimistossa.
Työsuhteen käsite on TEL:ssa sama kuin työoikeudessa yleensäkin. Henkilön katsotaan olevan työsuhteessa, kun hän tekee työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. TEL:n soveltamisala määräytyy siten työsopimuslain mukaisen työsuhteen tunnusmerkistön perusteella. Työsuhteessa olevan työntekijän irtisanomisaika on vakiintuneesti katsottu TEL-työsuhdeajaksi ja siten myös irtisanomisajan palkka on katsottu TEL-palkaksi. Asiaan ei vaikuta se, että työnantaja ei mahdollisesti ole työllistänyt työntekijää irtisanomisaikana. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu, että irtisanomisajasta voidaan TEL:n piiriin lukea enintään työsopimuslain 38 §:n 1 momentissa säädetty kuusi kuukautta. Mikäli työnantaja ja työntekijä ovat sopineet yli kuusi kuukautta kestävästä irtisanomisajasta, on ylimenevältä ajalta maksettua palkkaa pidetty vahingonkorvausluonteisena suorituksena. Näin ollen A:n työsuhteen voidaan katsoa kuuluneen TEL:n piiriin ajalla 15.9.1967 – 30.6.1992.
Koska A ei ole enää 31.12.1991 jälkeen jatkanut työntekoa työnantajansa palveluksessa ja hänellä ei ole ollut työntekovelvoitetta, ei työsuhteen voida myöskään katsoa pidentyneen työsopimuslain 39 §:n mukaisesti. Mainitun lainkohdan soveltaminen edellyttää muun muassa, että työnteko jatkuu sopimussuhteen päättymisen jälkeen ja työnantaja sallii työn jatkumisen.
Koska A:lle ajalla 1.7. – 31.12.1992 maksettua palkkaa on pidettävä vahingonkorvausluonteisena suorituksena, A:n työsuhteen katsotaan päättyneen TEL:n 2 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla 30.6.1992.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, ettei eläkelaitos ole TEL:n 3 §:n nojalla velvollinen pitämään voimassa siltä haettua eläkevakuutusta ajalta, jota ei voida pitää TEL:n mukaisena työsuhdeaikana.
Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki 1 § 1 mom., 2 § 2 mom. ja 3 § 1 mom.
Osasto
1
Äänestys
3 – 2
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK39451
ELK3251/02