Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Lääkäri A pyysi ETK:n lausuntoa toimintaansa sovellettavasta eläkelaista. Hän harjoitti yksityispraktiikkaa, hän oli rekisteröinyt toiminimen ja hänellä oli YEL-vakuutus. Hän on vuodesta 2003 alkaen kunnan kanssa tekemänsä ns. ostopalvelusopimuksen perusteella sitoutunut järjestämään lääkäripäivystyksen erikseen sovittavina viikonloppuina kunnan terveyskeskuksessa. Sopimuksen mukaan työskentely tapahtuu yrittäjäasemassa.
Asiaa selvitettäessä tuli esille vielä seuraavaa:
-A oli vuoden 2002 loppuun tehnyt samalle kunnalle samanlaista päivystystyötä työsuhteessa-A:n toiminimi on merkitty kaupparekisteriin ja ennakkoperintärekisteriin-toiminimellä oli muitakin toimeksiantajia kuin kunta-sopimuksen perusteella ei päivystyksiä ollut hoitanut kukaan muu kuin A
ETK pyysi asiassa KEVA:n lausunnon ja KEVA hankki asiassa lisäselvitystä myös sopimuksen tehneeltä kunnalta.
KEVA:n lausunnon mukaan A:n työskentely kunnan terveyskeskuksessa tapahtuu työsuhteessa ja tulee vakuuttaa KuEL:n mukaan.
Eri osapuolten kuvaukset toiminnasta olivat muuten yhtenevät, mutta painotuseroja oli seuraavissa asioissa:
-oliko työskentelyssä tapahtunut tosiasiallisia muutoksia 2003-paljonko työssä oli sellaisia piirteitä, jotka eivät olleet tyypillisiä normaalille terveyskeskuslääkärin työlle
ETK: Lääkäri A:n sopimuksen perusteella tapahtuva työskentely päivystävänä terveyskeskuslääkärinä ei tapahdu YEL:ssa tarkoitetussa yrittäjäasemassa
ETK:n kannan perustelut:
Sopimuksen lääkäripalvelujen tuottamisesta on kunnan kanssa tehnyt kaupparekisteriin merkitty Tmi L-H. Toiminimi ei ole elinkeinonharjoittajasta (toiminimen haltijasta) erillinen oikeushenkilö, jolla voisi olla toiminimen haltijasta erillään olevia oikeuksia ja velvollisuuksia. Jos toiminimen haltija on luonnollinen henkilö, vastaa hän kaikista hallitsemansa toiminimen nimissä tekemistään sopimuksista eikä esimerkiksi hänen varallisuuspiiristänsä voida erottaa toiminimelle kuuluvaa varallisuutta.
Tämä merkitsee sitä, että vaikka sopimus on tehty kunnan ja Tmi L-H:n välillä, todellisuudessa kunnan sopimuskumppani on A ja sopimuksen kohde on A:n työpanos lääkärinä.
Kunnalta saadun tiedon mukaan sopimuksen perusteella lääkärinä on työskennellyt vain A eikä A:n omankaan selvityksen mukaan Tmi L-H:n palveluksessa (tosiasiassa siis työsuhteessa A:han) ole muita lääkäreitä eikä toiminimen nimissä välitetä tai tarjota muiden lääkäreiden palveluja.
Käytännössä voidaan katsoa sopimuksessa edellytetyksi, että lääkäripalvelut kunnalle antaa A henkilökohtaisesti. Tämä on myös väistämätön seuraus siitä, että toiminimi ei ole itsenäinen oikeushenkilö, vaan toiminimen tekemä sopimus on A:ta velvoittava sopimus eikä A:han ole työsuhteessa muita lääkäreitä, joiden työpanosta hän voisi kunnalle tarjota täyttääkseen kunnan kanssa tekemänsä sopimuksen sisältämät velvoitteet.
Lääkärin työskentelyssä, riippumatta siitä tapahtuuko työskentely yrittäjäasemassa tai työsuhteessa, on aina lääkäritoiminnan ominaisluonteesta johtuen piirteitä, jotka ovat epätyypillisiä niin työsuhteelle kuin yrittäjätoiminnalle.
Saadun selvityksen mukaan A:n työskentely terveyskeskuksen päivystävänä lääkärinä, jolla on myös ajanvarauspotilaita, ei mitenkään merkittävästi eroa tavallisesta terveyskeskuslääkärin työstä. Myöskään kunnan A:n työhön kohdistuvan ohjauksen ja valvonnan ei mitenkään kuvata eroavan siitä, miten kunta johtaa ja valvoo muiden kuntaan työsuhteessa olevien terveyskeskuslääkäreiden työtä.
Kunnan lausunnossa ei myöskään kuvata, että A:n työskentely tai työskentelyn johto ja valvonta olisivat luonteeltaan mainittavasti muuttuneet vuonna 2003, jolloin solmittiin ensimmäinen ostopalvelusopimus, suhteessa siihen päivystystyöhön, jota A siihen asti teki kunnallisen eläketurvan piiriin kuuluneessa työsuhteessa.
Lääkärin työn on aina luonteeltaan verrattain itsenäistä. Ostopalvelusopimuksen mukaan ”lääkäri on Kunnan Terveyskeskuksen käytössä”. Myös A:n lausuntopyynnössä ja kunnan lausunnossa kuvataan, että työskentely on tapahtunut normaalisti ”johtavan lääkärin ohjeita ja määräyksiä” noudattaen. Ostopalvelusopimuksessa on tarkat määräykset työajan käyttämisestä ja työn tekemisestä terveyskeskuksen tiloissa. Nämä määräykset ovat sinällään osoitus työnantajan direktiosta. Niistä myös seuraa osaltaan se, että johtavalla lääkärillä on paitsi oikeus niin myös mahdollisuus ohjata ja valvoa työntekoa.
Kuvattu työskentely terveyskeskuslääkärinä eroaa niin työnluonteen kuin työnteettäjän direktio-oikeuden osalta sellaisista tilanteista, joissa kunta, kuntayhtymä tai vastaava ostopalveluina hankkii joko jotain sellaisia erityisiä palveluja, joita sen henkilöstö ei pysty tuottamaan, tai jotain sellaista erityistä osaamista, jota kunnan henkilöstöllä ei ole, ja joiden palveluiden tai osaamisen tarve on joko niin vähäistä tai satunnaista, että kunnan sen takia ei ole mahdollista palvelua oman henkilöstön turvin hoitaa.
Edellisessä kappaleessa kuvattujen kunnan tai vastaavan yksikön tarvitsemien konsultti- ja asiantuntija(lääkäri)palvelujen hankkiminen siten, että palvelun tarjoaja on yrittäjäasemassa, on hyväksytty oike-uskäytännössä ja asia on todettu myös työeläkelakien soveltamista annetussa ohjeistuksessa (esimerkiksi ETK:n lakiosaston tiedote 6/93 ja sähköisessä Työeläkelakipalvelussa 18.6.2004 esimerkki-osiossa julkaistu teksti ”Lääkärin eläketurva”).
A:n ja kunnan välinen sopimus eroaa myös niistä konstruktioista, joissa työvoiman vuokrausyritys vuokraa lääkäreitä terveyskeskuksiin yms. Näissä tapauksissa vuokrausyritys on itsenäinen oikeushenkilö, joka myy yleensä vuokrausyritykseen työsuhteessa olevien henkilöiden työpanosta.
A:lla on YEL-vakuutus eläkeyhtiöstä. Lausunnossa todettiin, että kysymystä siitä, kuuluuko jokin tietty yksittäinen työskentely YEL:n piiriin, ei voida ratkaista sen perusteella, onko henkilö ottanut itselleen YEL-vakuutuksen vai ei.
Yleensäkään niin sanotuille muodollisille tunnusmerkeille ei voida antaa ratkaisussa kovin merkittävää painoa. Yrittäjätoimintaan viittaavia muodollisia tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi elinkeinoluvan hankkiminen, kaupparekisteri-ilmoituksen tekeminen, yrittäjäeläkevakuutuksen ottaminen, toiminnan verottaminen elinkeinoverolain mukaan ja toiminnan harjoittaminen yhtiön muodossa. Yhteistä näille muodollisille tunnusmerkeille on, että niiden olemassaoloon osapuolet voivat itse merkittävästi vaikuttaa.
ETK totesi selvyyden vuosi lausunnossa myös, että A:lla on kunnalle tapahtuneen työskentelyn ohella ollut myös muuta työskentelyä, joka selvästi kuuluu YEL:n soveltamisalaan.
KEVA antoi asiassa samansisältöisen ratkaisun (KuEL:n 101 §:n mukaisen ennakkopäätöksen). KEVA katsoi A:n työskentelyn täyttävän työsuhteen tunnusmerkit vastoin sopimusten sanamuotoa ja kyseessä olevan siten KuEL:n alainen palvelussuhde.