Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Vakuutusoikeus katsoi, että työntekijäin eläkelain 19 d §:n 2 momentin mukainen viivästyskorotuksen alkamisajan myöhentäminen eläkelaitoksen vaatimuksesta on mahdollista vain poikkeuksellisissa tapauksissa. Viivästyskorotuksen alkamisajan myöhentäminen edellyttää eläkelaitoksen perusteltua vaatimusta ja muutoksenhakijan olosuhteissa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen osoittamista.
Esitiedot
A oli hakenut täyttä työkyvyttömyyseläkettä eläkelaitokselle 18.8.2004 saapuneella hakemuksella. Eläkelaitos hylkäsi 1.10.2004 antamallaan päätöksellä hakemuksen.
A haki eläkelaitoksen ratkaisuun muutosta eläkelautakunnalta ja vaati työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen
A haki muutosta eläkelautakunnan ratkaisuun ja vaati työkyvyttömyyseläkkeen myöntämistä.
Eläkelaitos pyysi lausunnossaan muun muassa, että mikäli eläkelaitoksen ratkaisua muutetaan uuden lääkärinlausunnon perusteella, niin vakuutusoikeus ottaa päätöksessään kantaa mahdollisen viivästyskorotuksen alkamisajankohtaan ja määrää sen maksettavaksi ajankohdasta, jolloin riittävä selvitys on ollut eläkelaitoksen käytettävissä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Vakuutusoikeus katsoi, että A:n työkyky oli tammikuusta 2005 alkaen siten alentunut, että A:lla oli oikeus täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen. Eläkelautakunnan päätöstä muutettiin ja asia palautettiin eläkelaitokselle vakuutusoikeuden päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Valitus hylättiin enemmälti.
Eläkelaitoksen vaatimus viivästyskorotuksen alkamisajan myöhentämisestä hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus lausui perusteluissaan viivästyskorotuksen alkamisajan myöhentämistä koskevan vaatimuksen osalta seuraavaa:
Työntekijäin eläkelain 19 d §:n 1 momentin mukaan viivästynyt eläke on maksettava korotettuna. Kyseessä olevan pykälän 2 momentin mukaan velvollisuus maksaa viivästyskorotusta alkaa pääsäännön mukaan kolmen kuukauden kuluttua sen kalenterikuukauden päättymisestä, jona etuudensaaja on esittänyt eläkelaitokselle vaatimuksensa sekä etuuden perustetta ja määrää koskevan sellaisen selvityksen kuin häneltä kohtuudella voidaan vaatia ottaen huomioon eläkelaitoksen mahdollisuudet hankkia selvitys. Muutoksenhakuelin voi määrätä, että korotus lasketaan myöhemmästä ajankohdasta, jos eläkelaitos osoittaa muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen etuudensaajan olosuhteissa.
Edellä mainittua lainkohtaa koskevassa hallituksen esityksessä (HE 16/84) on todettu, että viivästyskorotuksen alkamisajan myöhentäminen voi tulla kyseeseen eläkelaitoksen laaja selvittämisvelvollisuus huomioon ottaen vain poikkeuksellisissa tapauksissa. Lisäksi eläkelaitoksen on esitettävä, että myöhentämiselle on erityinen syy. Tällaisena erityisenä syynä ei voida pitää pelkästään esimerkiksi uuden lääketieteellisen selvityksen saamista. Sen sijaan erityisenä syynä voidaan pitää uutta lääketieteellistä selvitystä, jota ei ole voitu saada aiemmin ja josta ilmenee uusi sairaus tai sairauden olennainen paheneminen.
Vakuutusoikeus toteaa, että eläkelaitos ei ole esittäessään vaatimuksen viivästyskorotuksen alkamisajan myöhentämisestä perustellut vaatimustaan. Näin ollen ei voida katsoa, että eläkelaitos olisi pelkästään viittaamalla uuteen lääketieteelliseen selvitykseen osoittanut, että A:n olosuhteissa olisi tapahtunut muutoksenhaun aikana oleellinen muutos. Ottaen edellä mainitun lisäksi huomioon A:n sairauksien laatu ja niistä esitetty selvitys vakuutusoikeus hylkäsi eläkelaitoksen vaatimuksen viivästyskorotuksen alkamisajan myöhentämisestä.
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK5296/2004