Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Venäjän kansalainen X työskentelee suomalaisen kuljetusyrityksen palveluksessa Suomessa ja Venäjällä.
X on asunut vakinaisesti Venäjällä vuoden 2003 loppuun saakka. Venäjällä asuessaan hän on saapunut kotikaupungistaan omalla kulkuneuvolla noutamaan yrityksen varikolta Suomesta kuljetuskaluston, joka on lastattu täällä. X on kuljettanut rahdin Venäjälle, minkä jälkeen hän on palauttanut kaluston varikolle odottamaan seuraavaa ajoa. X on palannut omalla kulkuneuvolla kotiinsa Venäjälle työskentelyjakson päätettyä. Pääosa ajetuista kilometreistä on kertynyt Venäjän puolella.
X on muuttanut vuoden 2004 alussa pysyvästi Suomeen avioliiton kautta. Tämän jälkeen hän on saapunut työpisteeseen omalla kulkuneuvolla ja palannut työmatkan jälkeen Suomessa olevaan kotiinsa. Muilta osin työskentely on ollut samanlaista kuin hänen asuessaan Venäjällä. X on Suomessa yleisesti verovelvollinen vuoden 2004 alusta alkaen. Kansaneläkelaitokselta saatujen tietojen mukaan X:ään sovelletaan Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä toukokuusta 2005 alkaen.
ETK:n kanta: X:ään sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä aikana ennen vuotta 2004 siltä osin kuin hän on työskennellyt Suomessa. Työnantajalla ei kuitenkaan ole vakuuttamisvelvollisuutta sen työn osal-ta, jonka X on suorittanut Venäjällä.
Vuoden 2004 alusta alkaen häneen sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä sekä Suomessa että Venäjällä tehdyn työn osalta.
Perustelut:Suomen ja Venäjän välillä ei ole solmittu sosiaaliturvaa koskevaa sopimusta, joten Suomen työeläkelainsäädännön soveltaminen ratkaistaan yksinomaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Suomen työeläkelainsäädännön mukaan työnantajan tulee järjestää palveluksessaan Suomessa työsuhteessa työskentelevälle henkilölle työeläketurva, riippumatta työnantajan tai työntekijän kansalaisuudesta, pysyvästä kotipaikasta, työsuhteen kestosta tai ansioiden suuruudesta.
Ulkomaantyön vakuuttamista koskee TEL:n 1 c §, jota sovelletaan ulkomaille työskentelemään lähetettyyn työntekijään, jollei Suomen solmimista sosiaaliturvasopimuksista muuta johdu. Määräykset ovat samanlaiset myös taiteilijoiden ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työntekijäin eläkelaissa (TaEL) ja lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaissa (LEL). Kyseisiä työeläkelakeja sovelletaan sellaiseen työntekijään, jonka suomalainen työnantaja on Suomesta lähettänyt ulkomaille työhön samalle työnantajalle (ns. lähetetty työntekijä). Työeläkevakuuttamisvelvollisuutta ei poista se, että vakuutusmaksuja saatetaan joutua maksamaan myös työskentelymaahan.
Suomalainen työnantaja ei ole velvollinen järjestämään yksityisen puolen työeläkelakien mukaista eläketurvaa työntekijälle, jonka se palkkaa ulkomailta siellä tehtävään työhön (ns. paikalta palkattu työntekijä).
Suomen työeläkelaeissa ei ole erikseen säännöksiä kuljetusyritysten matkustavasta henkilökunnasta eikä niistä tilanteista, joissa työ tehdään tavallisesti sekä Suomessa että ulkomailla.
Jos työntekijä asuu vakituisesti Suomessa ja työskentelee suomalaisen työnantajan palveluksessa, sovelletaan häneen Suomen työeläkelainsäädäntöä sekä Suomessa että ulkomailla kyseiselle työnantajalle tehdyn työn osalta. Myös ulkomailla tehtyyn työhön sovelletaan tällöin TEL:a, koska Suomessa vakituisesti asuvaa ja työskentelevää työntekijää voidaan pitää ulkomaantyön osalta TEL:n 1 c §:ssä tarkoitettuna lähetettynä työntekijänä.
Mikäli työntekijä ei asu vakituisesti Suomessa eikä hän siten ole TEL:n 1 c §:n tarkoittama lähetetty työntekijä ja osa työstä tehdään Suomessa, työntekijään sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä vain siltä osin kuin työ on tehty Suomessa. Ulkomailla tehty työ jää tällöin vakuuttamisvelvollisuuden ulkopuolelle.
Se, asuuko työntekijä Suomessa, ratkaistaan tapauskohtaisesti perustuen kokonaisarviointiin. Tarkastelussa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi se, onko työntekijällä vakituinen asunto ja koti Suomessa, asuuko hänen perheensä täällä, onko hän yleisesti verovelvollinen Suomessa sekä kuuluko hän Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan.
X on alun perin palkattu suoraan Venäjältä siellä ja osittain Suomessa tehtävää työtä varten. Aikana ennen vuotta 2004 X ei ole asunut Suomessa eikä hän ole kuulunut Suomen sosiaaliturvaan välittömästi ennen työsuhteen alkua. Näin ollen X:ää ei voida pitää TEL:n 1 c §:n tarkoittamana Suomesta lähetettynä työntekijänä hänen tehdessään työtä Venäjällä. Vaikka X ei ole asunut Suomessa, hän on tehnyt osan työstään Suomessa. Eläketurvakeskus katsoo, että X:ään sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä siltä osin kuin hän on suorittanut työtään Suomessa aikana ennen vuotta 2004. Työnantajalla ei kuitenkaan ole vakuuttamisvelvollisuutta sen työn osalta, jonka X on suorittanut Venäjällä.
X:llä on Suomessa vakituinen osoite vuoden 2004 alusta alkaen ja hänen puolisonsa asuu Suomessa. X on myös yleisesti verovelvollinen Suomessa muutostaan lukien. Näin ollen Eläketurvakeskus katsoo, että X:ää on työeläkelainsäädäntöä sovellettaessa pidettävä Suomessa vakituisesti asuvana jo vuoden 2004 alusta lukien, vaikka hän on kuulunutkin Suomen asumisperusteiseen sosiaaliturvaan vasta toukokuusta 2005 alkaen. Koska X asuu Suomessa ja työskentelee osittain Suomessa ja Venäjällä, häneen sovelletaan Suomen työeläkelainsäädäntöä sekä Suomessa että Venäjällä tehdyn työn osalta vuoden 2004 alusta alkaen.