Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Saksassa asuva Turkin kansalainen työskenteli Itävallassa vuodesta 1966 vuoteen 1970. Sen jälkeen hän oli työssä Saksassa, jäi työttömäksi ja sai sikäläistä työttömyyskorvausta. Hänelle myönnettiin 1.1.2000 alkaen saksalaisen järjestelmän mukainen varhennettu vanhuuseläke (pitkäaikaisen työttömyyden perusteella). Saadakseenoikeuden Itävallan lainsäädännön mukaiseen vastaavanlaiseen varhennettuun vanhuuseläkkeeseen henkilön on lain mukaan täytynyt saada työttömyyskorvausta Itävallasta viidentoista viimeisen kuukauden aikana ennen eläkehakemusta. EYTI katsoo ratkaisussaan, että EU/Turkki assosiaationeuvoston päätöksen 3/80 3 artiklan 1 kohtaa (vastaa asetuksen 1408/71 3.1 artiklaa) on tulkittava siten, että varhennetun vanhuuseläkkeen saamiseksi ei voida edellyttää, että henkilö on saanut eläkehakemusta edeltäneenä tiettynä ajanjaksona etuuksia ainoastaan kyseisen jäsenvaltion työttömyysvakuutuksesta. Varhennettu vanhuuseläke ei ole työttömyysetuus, vaan pitkäaikaistyöttömille myönnettävä eläke. Sen määrä lasketaan niiden vakuutuskausien perusteella, jotka henkilöllä on ollut kyseissä valtiossa. Tässä on otettu huomioon tosiseikkojen rinnastamista koskevan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kehittyminen. (vrt. aiempi tulkinta D’Amico, 20/75, 9.7.1975, jonka mukaan varhennetun vanhuuseläkkeen saamisedellytyksenä voi olla ao. maassa työttömänä työnhakijana oleminen).
Lainkohdat
Asetus 1408/71 Artikla 3.1 I osasto