Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Alankomaiden kansalainen työskenteli Alankomaissa, mutta asui Belgiassa saaden vuodesta 1997 lähtien työkyvyttömyysetuutta Alankomaiden lainsäädännön perusteella. Henkilölle ilmoitettiin, että 1.1.2000 lukien hän ei enää voinut olla pakollisesti vakuutettu Alankomaissa, koska ei asunut siellä. Myöskään hänelle maksettavista korvauksista ei enää pidätettäisi yleisiä sosiaalivakuutusmaksuja. Henkilöllä olisi kuitenkin mahdollisuus ottaa vapaaehtoinen vakuutus. Vakuutusmaksujen peruste oli erilainen riippuen siitä, oliko vakuutus pakollinen (perusteena Alankomaissa verotettavat tulot) vai vapaaehtoinen (perusteena Alankomaista ja muualta saadut veronalaiset kokonaistulot).
Tuomioistuin totesi, että asetuksen 1408/71 artiklassa 13.2. ei pyritä määrittämään niitä edellytyksiä, jotka koskevat oikeutta tai velvollisuutta liittyä sosiaaliturvajärjestelmään. Jäsenvaltion on itsemääriteltävä nämä edellytykset, joihin kuuluvat myös vakuutuksen lakkaamisedellytykset (vrt. tapaukset Kuusijärvi, Kits van Hejningen). Asetuksen II osaston säännöksillä ei pyritä ainoastaan estämään useampien kansallisten lainsäädäntöjen samanaikainen soveltaminen, vaan myös estämään se, että henkilöt jäisivät ilman sosiaaliturvaa siitä syystä, että heihin ei voida soveltaa mitään lainsäädäntöä. Asetuksen artiklasta 13.2.f seuraa, että henkilöön sovelletaan asuinvaltion lainsäädäntöä vain jos häneen ei sovelleta mitään muuta lainsäädäntöä ja erityisesti, jos henkilöön aikaisemmin sovellettua lainsäädäntöä lakataan soveltamasta. Nämä säännökset eivät estä sitä, että Alankomaiden lainsäädäntöä edelleen sovelletaan kyseessä olevaan henkilöön.
Lainkohdat
Asetus 1408/71 Artiklat 13.2, 13.2.f II osasto