Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Puolustusvoimissa palvelevan virkamiehen eroamisikää koskevat vaatimukset tuli tutkia vanhuuseläkeasian yhteydessä ja valtion eläkelain mukaisessa muutoksenhakumenettelyssä.
Valtiokonttorin päätös
Valtiokonttori hylkäsi päätöksellään X:n vanhuuseläkehakemuksen. Päätöksensä perusteluissa Valtiokonttori totesi seuraavan. Sotilaseläkejärjestelmän muutokset ovat osa vuonna 1993 käynnistynyttä VEL-eläketurvan kokonaisuudistusta. Sotilaseläkkeissä tuli voimaan 1.1.1993 lukien samanlainen jako uusiin ja vanhoihin edunsaajiin. Erikoisupseereita koskevat muutokset toteutettiin 1.1.1997. Samanaikaisesti puolustusvoimissa tarkistettiin virkarakenne ja selkiytettiin jakoa sotilas- ja siviilivirkoihin. Erikoisupseerien osalta tämä merkitsi, että tehtävät muuttuivat joko siviili- tai sotilasviroiksi. Uuden erikoisupseerin eroamisikä on 55 vuotta ja vanhan erikoisupseerin (ollut puolustusvoimien palveluksessa 31.12.1996 ja joka nimitetään erikoisupseerin virkaan) 60 vuotta. Kun edunsaaja on saavuttanut eroamisiän, hänelle syntyy oikeus vanhuuseläkkeeseen. Lisäksi vanhalla erikoisupseerilla on oikeus vanhuuseläkkeeseen 55 vuotta täytettyään ja palveltuaan 30 vuotta vaaditut edellytykset täyttävässä puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen virassa. Pääesikunnan ilmoituksen mukaan X:n eroamisikä oli 60 vuotta. X:n palvelus puolustusvoimissa oli alkanut 1.3.1983 eli 30 vuoden vaatimus ei myöskään täyttynyt. Näin ollen X:n eläkehakemus hylättiin ennenaikaisena.
Muutoksenhaku valtion eläkelautakunnassa
X haki Valtiokonttorin päätökseen muutosta valtion eläkelautakunnalta ja vaati, että hänelle myönnetään valtion eläkelain mukainen vanhuuseläke 55 vuoden iässä. Perusteluna vaateelleen X esitti, että erikoisupseereita koskevien säännösten mukaan hän oli uusi erikoisupseeri, jonka pakollinen eroamisikä on 55 vuotta. X vaati myös, että hänen eroamisiäkseen tulisi vahvistaa 55 vuotta.
Valtion eläkelautakunnan ratkaisu
Valtion eläkelautakunta jätti tutkimatta asialliseen toimivaltaan kuulumattomana X:n vaateen hänen eroamisikänsä vahvistamisesta. Valtion eläkelautakunta hylkäsi X:n vaateen vanhuuseläkkeestä.Äänestysratkaisu (4-3).
Valtion eläkelautakunnan perustelut
Tutkimatta jättäminen:Valtiokonttorin eläkeasiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan.
Valtion eläkelautakunta toteaa, että X:n eroamisikä määräytyy puolustusvoimista annetun asetuksen mukaan eikä valtion eläkelautakunnalla ole asiallista toimivaltaa tutkia X:n vaadetta puolustusvoimien pääesikunnan antamasta päätöksestä ja päätöksessä mainitusta eroamisiästä.
Oikeus vanhuuseläkkeeseen:Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaaja on saavuttanut eläkeiän. Eläkeiän saavuttaminen ei kuitenkaan ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiselle, jos puolustusvoimien erikoisupseerin, sotilaspapin tai sotilasammattihenkilön taikka rajavartiolaitoksen erikoisupseerin tai rajavartijan virassa palveleva virkamies on palveluksen päättyessä täyttänyt 55 vuotta ja hänellä on eläkeaikaa vähintään 30 vuotta vaaditut edellytykset täyttävässä puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen virassa. Eläkeiän saavuttaminen ei ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiselle myöskään, jos edunsaaja on saavuttanut eroamisikänsä.
Puolustusvoimien esikunnan antaman päätöksen mukaan X:n eroamisikä on 60 vuotta. Hän ei ole saavuttanut vielä eroamisikäänsä. X on ollut puolustusvoimien palveluksessa 1.3.1983 lukien. Hänellä ei ole eläkeaikaa vähintään 30 vuotta edellä mainitussa puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen virassa.
Valtion eläkelautakunta toteaa, että edellä mainituilla perusteluilla X:llä ei ollut oikeutta vanhuuseläkkeeseen ennen kuin hän on saavuttanut eroamisikänsä eli 60 vuotta eikä ennen kuin 55 vuotta täytettyään tai hänellä on eläkeaikaa puolustusvoimien tai rajavartiolaitoksen virassa vähintään 30 vuotta.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
X haki muutosta valtion eläkelautakunnan päätökseen ja vaati, että a) hänen vaatimuksensa tutkittaisiin, b) hänen eroamisiäkseen vahvistettaisiin puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:n mukaisesti 55 vuotta ja c) hänelle myönnetään vanhuuseläke 55 vuoden iästä alkaen.
X totesi, että hänen eroamisikäänsä koskevaa asiaa on käsitelty hallintoprosessissa, joka nyt on päättynyt. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan korkein hallinto-oikeus ei tutki vaatimusta eroamisiän vahvistamisesta hallintoriita-asiana muun muassa, koska valtion eläkelain 23 §:n 1 momentin mukaan Valtiokonttorin antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan. X totesi myös, että puolustusvoimien pääesikunnan henkilöstöosaston 13.8.2003 antamassa päätökseksi otsikoidussa asiakirjassa on hänen puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:n mukaiseksi eroamisiäkseen mainittu 55 vuotta. Kyseisen päätöksen sisältöä on korjattu 22.10.2003 annetulla ilmoituksella. Ilmoituksen mukaan eroamisikä on 60 vuotta. Kummassakaan edellä mainitussa asiakirjassa ei ole valitusosoitusta. X vetosi perustuslain 21 §:n säännöksiin oikeusturvasta ja totesi, että pääesikunta on muuttanut aiempaa päätöstään ilmoitukseksi otsikoidulla asiakirjalla. Pelkästään asiakirjan nimikkeellä ei voine olla tehokkaat oikeussuojakeinot tyhjäksi tekevää vaikutusta. Ilmoituksella on puututtu päätöksen sisältöön, joten sitä on X:n näkemyksen mukaan arvioitava oikeudellisesti valituskelpoisena päätöksenä. Hän vetosi myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohtaan. Koska pääesikunnan ilmoitusta ei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan voida tutkia hallintoprosessissa, on X:n eroamisikää koskeva asia ratkaistava valtion eläkelain mukaisessa muutoksenhakuprosessissa. Valtion eläkelautakunta ei olisi saanut jättää valitusta tutkimatta. Käynnissä oleva prosessi vakuutusoikeudessa on ainoa ja viimeinen keino saada asiassa oikeudellinen ratkaisu. Eroamisiän osalta X vetosi asiallisesti asiassa aikaisemmin esittämiinsä perusteisiin.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtion eläkelautakunnan päätös kumottiin ja asia palautettiin valtion eläkelautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeuden perustelut
Puolustusvoimien pääesikunnan 13.8.2003 antamassa päätökseksi otsikoidussa asiakirjassa on X:n puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:n mukaiseksi eroamisiäksi mainittu 55 vuotta. Puolustusvoimien pääesikunta on sittemmin 22.10.2003 antamassaan ilmoituksessa todennut X:n eroamisiän olevan 60 vuotta. Valtiokonttorin 8.12.2003 antamassa päätöksessä ja valtion eläkelautakunnan 12.8.2004 antamassa päätöksessä X:n eroamisikänä on pidetty puolustusvoimien pääesikunnan 22.10.2003 ilmoittamaa 60:ta vuotta.
X on vakuutusoikeudessa vaatinut, että hänen eroamisikää koskevat vaatimuksensa tutkittaisiin vakuutusoikeudessa ja hänen eroamisiäkseen vahvistettaisiin 55 vuotta, minkä vaatimuksen hän oli esittänyt myös valtion eläkelautakunnassa.
X:n eroamisikää koskeva asia on käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Helsingin hallinto-oikeus on 17.5.2004 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta X:n valituksen pääesikunnan 22.10.2003 antamasta ilmoituksesta. Se ei myöskään ole tutkinut asiaa hallintoriita-asiana. Korkein hallinto-oikeus on 2.9.2004 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että pääesikunnan 13.8.2003 antamalla asiakirjalla on ilmoitettu X:n eroamisikä ja 22.10.2003 antamalla asiakirjalla on edellä mainittua ilmoitusta korjattu. Näillä ilmoituksilla X:n eroamisikä ei ole tullut sitovasti ratkaistuksi. Ilmoitukset eivät näin ollen sisällä hallintolainkäyttölain 5 §:ssä tarkoitettuja ratkaisuja. Hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus. Valtiokonttori on 8.12.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt X:n eläkehakemuksen. Koska valtion eläkelain 23 §:n 1 momentin mukaan Valtiokonttorin eläkeasiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan, korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei X:n eroamisiän vahvistamista koskevaa vaatimusta voida tutkia hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.
Vakuutusoikeus toteaa, että valtion eläkelain 8 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka, mukaan vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaajalla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, että hän on saavuttanut eläkeiän ja että palvelus on päättynyt. Valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 4 kohdan mukaan eläkeiän saavuttaminen ei kuitenkaan ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi, jos edunsaaja on saavuttanut eroamisikänsä. Valtion eläkelain 23 §:n 1 momentin mukaan Valtiokonttorin eläkeasiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan. Eläkelautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen.
Valtion virkamieslain 35 §:n 1 momentissa on säädetty virkamiehen yleisestä eroamisiästä. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että virassa, jonka laatu sitä vaatii, eroamisikä on yleistä eroamisikää alempi. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan virkasuhde päättyy ilman irtisanomista tai muuta virkasuhteen päättymistä tarkoittavaa toimenpidettä sen kuukauden päättyessä, jonka aikana virkamies saavuttaa eroamisiän. Puolustusvoimissa palvelevan virkamiehen eroamisiästä säädetään tarkemmin puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:ssä. Mainitussa asetuksessa ei ole säädetty menettelystä eroamisikää koskevissa asioissa eikä myöskään muutoksenhakumenettelystä.
Vakuutusoikeus toteaa, että valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 4 kohdan nojalla puolustusvoimissa palvelevan virkamiehen eroamisiällä on katsottava olevan välitön yhteys hänen eläkeoikeutensa syntymiseen. Näin ollen puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:ää voidaan pitää myös eläkeoikeudellisena säännöksenä. Koska korkein hallinto-oikeus on lisäksi 2.9.2004 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei X:n eroamisiän vahvistamista koskevia vaatimuksia voida tutkia hallintolainkäyttölain mukaisessa valitusmenettelyssä tai hallintoriita-asiana ja kun Valtiokonttorin eläkeasiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valtion eläkelain mukaisessa järjestyksessä, valtion eläkelautakunnan ei olisi tullut jättää X:n eroamisikää koskevia vaatimuksia tutkimatta valituksenalaisessa päätöksessä mainituin perusteluin.
Lainkohdat
Valtion eläkelaki 8 § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka, 8 § 4 mom. 4 kohta ja 23 § 1 mom.
Eri mieltä olevien jäsenten lausunto
X:n eroamisiän vahvistamista koskevat vaatimukset jätetään vakuutusoikeuden toimivaltaan kuulumattomina tutkimatta.
Valtion eläkelain 8 §:n 1 momentin mukaan vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että edunsaajalla on eläkeaikaa vähintään yksi kuukausi, että hän on saavuttanut eläkeiän ja että palvelus on päättynyt. Valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 4 kohdan mukaan eläkeiän saavuttaminen ei kuitenkaan ole edellytyksenä vanhuuseläkkeen saamiseksi, jos edunsaaja on saavuttanut eroamisikänsä.
Puolustusvoimien pääesikunnan 13.8.2003 antamassa päätökseksi otsikoidussa asiakirjassa on X:n puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:n mukaiseksi eroamisiäksi mainittu 55 vuotta. Puolustusvoimien pääesikunta on sittemmin 22.10.2003 antamassaan ilmoituksessa katsonut X:n eroamisiän olevan 60 vuotta.
X on vakuutusoikeudessa vaatinut, että hänen eroamisikää koskevat vaatimuksensa tutkittaisiin vakuutusoikeudessa ja hänen eroamisiäkseen vahvistettaisiin 55 vuotta. X:n eroamisikää koskeva asia on käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Helsingin hallinto-oikeus on 17.5.2004 antamallaan päätöksellä jättänyt tutkimatta X:n valituksen pääesikunnan 22.10.2003 antamasta ilmoituksesta. Se ei myöskään ole tutkinut asiaa hallintoriita-asiana. Korkein hallinto-oikeus on 2.9.2004 antamallaan päätöksellä katsonut, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ole syytä muuttaa. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että pääesikunnan 13.8.2003 antamalla asiakirjalla on ilmoitettu X:n eroamisikä ja 22.10.2003 antamalla asiakirjalla on edellä mainittua ilmoitusta korjattu. Näillä ilmoituksilla X:n eroamisikä ei ole tullut sitovasti ratkaistuksi. Ilmoitukset eivät näin ollen sisällä hallintolainkäyttölain 5 §:ssä tarkoitettuja ratkaisuja. Hallintolainkäyttölain 69 §:n mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus. Valtiokonttori on 8.12.2003 antamallaan päätöksellä hylännyt X:n eläkehakemuksen. Koska valtion eläkelain 23 §:n 1 momentin mukaan Valtiokonttorin eläkeasiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan, korkein hallinto-oikeus on katsonut, ettei X:n eroamisiän vahvistamista koskevaa vaatimusta voida tutkia hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa.
Toteamme, että valtion virkamieslain 35 §:n 1 momentissa on säädetty virkamiehen yleisestä eroamisiästä. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää, että virassa, jonka laatu sitä vaatii, eroamisikä on yleistä eroamisikää alempi. Sanotun pykälän 3 momentin mukaan virkasuhde päättyy ilman irtisanomista tai muuta virkasuhteen päättymistä tarkoittavaa toimenpidettä sen kuukauden päättyessä, jonka aikana virkamies saavuttaa eroamisiän. Toteamme edelleen, että puolustusvoimissa palvelevan virkamiehen eroamisiästä säädetään tarkemmin puolustusvoimista annetun asetuksen 56 §:ssä. Mainitussa asetuksessa ei ole säädetty menettelystä eroamisikää koskevissa asioissa eikä myöskään muutoksenhakumenettelystä. Vaikka eroamisiällä on välitön yhteys edunsaajan eläkeoikeuden syntymiseen valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin nojalla, eroamisiällä on ensisijaisesti säädetty virkamiehen velvollisuudesta erota virastaan.
Suomen perustuslain 98 §:n mukaan yleisiä tuomioistuimia ovat korkein oikeus, hovioikeudet ja käräjäoikeudet. Yleisiä hallintotuomioistuimia ovat korkein hallinto-oikeus ja alueelliset hallinto-oikeudet. Tuomiovaltaa erikseen määrätyillä toimialoilla käyttävistä erityistuomioistuimista säädetään lailla. Vakuutusoikeuslain 1 §:n mukaan vakuutusoikeus toimii toimeentuloturva-asioiden erityistuomioistuimena sen mukaan kuin siitä erikseen säädetään.
Edellä mainittujen säännösten perusteella vakuutusoikeuden toimivallan on katsottavan rajoittuvan niihin asioihin, joiden osalta toimivallasta on erikseen säädetty lailla. Vakuutusoikeudelle ei ole säädetty toimivaltaa tutkia virkamiesoikeudellisia asioita. Sen sijaan vakuutusoikeuden erityiseen toimivaltaan kuuluu muun muassa valtion eläkelain mukaisten valitusasioiden tutkiminen. Valtion eläkelain 23 §:n 1 momentin mukaan valtiokonttorin eläkeasiassa antamaan päätökseen haetaan muutosta valittamalla valtion eläkelautakuntaan ja eläkelautakunnan päätökseen haetaan muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen.
Katsomme huomioon ottaen vakuutusoikeuden toimivalta erityistuomioistuimena, ettei puolustusvoimien pääesikunnan kannanottoja X:n eroamisiästä voida pitää sellaisina valtion eläkelain 23 §:n 1 momentissa tarkoitettuina päätöksinä, joihin on mahdollista hakea muutosta valittamalla vakuutusoikeuteen. Toimivaltansa puitteissa vakuutusoikeus ei voi myöskään erikseen eläkeasian yhteydessä tutkia, onko pääesikunnan ilmoittamaa eroamisikää pidettävä lain tai asetuksen mukaisena.
Toteamme lisäksi, että Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä.
Edellä mainitut Suomen perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräykset huomioon ottaen katsomme, että X:llä tulisi olla oikeus saada eroamisikäänsä koskeva asia käsitellyksi tuomioistuimessa tai muussa riippumattomassa lainkäyttöelimessä. Näistä velvoitteista huolimatta X:n eroamisikää koskevia vaatimuksia ei voida tutkia vakuutusoikeudessa, koska vakuutusoikeuden toimivallasta ei ole virkamiesoikeudellisissa asioissa säädetty erikseen.
Osasto
3
Vahvennettu istunto
Äänestys
9 – 4
Asian aikaisemmat vaiheet:
VELK55/2004