Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Suomalaisen tytäryhtiön X:n tietyt avainhenkilöt kuuluivat yhdysvaltalaisen emoyrityksen Y:n kannustinohjelmaan, jonka perusteella he saivat niin sanottuja rajoitettuja osakeoikeuksia (Restricted Stock Units, RSU). RSU:n perusteella työntekijät saivat oikeuden tulevaisuudessa saada vastikkeetta tietyn määrän emoyrityksen Y osakkeita. RSU:t eivät sellaisenaan antaneet työntekijöille osakkeenomistajan oikeuksia, ennen kuin he tietyn odotusajan (3-7 vuotta) päätyttyä saivat Y:n osakkeita. RSU:ihin liittyi kuitenkin niiden odotusaikana oikeus saada Y:n jakamaa osingon määrää vastaava rahasuoritus (osinkovastike), joka määrältään, valuutaltaan ja ajoitukseltaan vastasi osakkeenomistajille maksettavaa osinkoa.
ETK:n kanta: Osinkovastikkeet olivat X:n työntekijöiden eläkkeen perusteena olevaa työansiota.
Keskeisiä perusteluja:Saadun selvityksen mukaan lausuntopyynnössä tarkoitetut osinkovastikkeiksi (dividend equivalent) nimitetyt suoritukset eivät olleet osakkeenomistajalle maksettavaa osinkoa, koska niitä maksettiin henkilöille, joilla ei vielä ollut osakkeenomistajille kuuluvia oikeuksia. Näin ollen niihin ei voitu soveltaa TEL:n 7 §:n 3 momentin 10 kohtaa, jonka mukaan TEL:ssa tarkoitettuna työstä maksettuna vastikkeena ei pidetä yhtiön osakkaan nostamaa voitto-osuutta tai osinkoa. Osinkovastikkeet eivät myöskään olleet saman pykälän 9 kohdassa tarkoitettuja voitonjakoeriä, muun muassa sen vuoksi, että niitä ei maksettu koko henkilöstölle vaan ainoastaan kysymyksessä olevan kannustinjärjestelmän piiriin valituille avainhenkilöille.
Osinkovastikkeita ei myöskään voitu pitää TEL:n 7 §:n 3 momentin 4a kohdassa tarkoitettuna palkkiona, koska osinkovastikkeiden arvo ei riippunut osakkeen arvon kehityksestä vaan yhtiön jakaman osingon määrästä ja koska osinkovastikkeen maksamiseen ei esitetyn selvityksen mukaan liittynyt vähintään vuoden pituista odotusaikaa suorituksen lupaamisesta. Sillä seikalla, että osinkovastikkeiden maksaminen perustui samaan Y:n avainhenkilöitä koskevaan kannustinjärjestelmään kuin osakkeiden antaminen, ei sellaisenaan ollut merkitystä TEL:n soveltamisen kannalta, koska osinkovastikkeina maksettava etu oli selvästi erotettavissa osakkeina annettavasta edusta ja koska osinkovastikkeina maksettava etu ei kaikilta osin täyttänyt mainitussa lainkohdassa säädettyjä edellytyksiä.
TEL:n 7 §:n 3 momentin 4a kohdan mukaan vastikkeena työstä ei pidetä muun muassa palkkiota, joka annetaan työnantajayhtiön tai sen kanssa samaan konserniin taikka muuhun vastaavaan taloudelliseen yhteenliittymään kuuluvan yhtiön viranomaisen valvonnan alaisessa arvopaperipörssissä noteerattuina osakkeina, sijoitustalletuksena tai muulla vastaavalla tavalla, taikka osakkeiden sijasta osin tai kokonaan rahana, edellyttäen, että tällaisen palkkiona saatavan edun arvo riippuu kyseisten osakkeiden arvon kehityksestä palkkion lupaamisen jälkeisenä, vähintään vuoden mittaisena aikana
Osinkovastikkeiden saaminen perustui suomalaisten työntekijöiden osalta heidän voimassa olleeseen TEL:n piiriin kuuluvaan työsuhteeseen tytäryhtiö X:ssä. Osinko-vastikkeet perustuivat yrityksen avainhenkilöitä koskevaan kannustinjärjestelmään. Osinkovastikkeena maksettavan edun saaminen ei esitetyn selvityksen mukaan edellyttänyt järjestelmän piiriin kuuluvilta työntekijöiltä heidän varsinaisista työtehtävistään selvästi erillisiä toimia, vaan pikemminkin heidän normaalin työnsä hoitamista mahdollisimman hyvin ja koko konsernin edun mukaisesti. Osinkovastikkeina maksettavia suorituksia oli näin ollen näissä olosuhteissa pidettävä saajilleen heidän tekemästään työstä maksettuina vastikkeina.
Pelkästään sitä seikkaa, että osinkovastikkeet maksoi konsernin emoyhtiö Y eikä työntekijöiden varsinaisena työnantajana toiminut suomalainen tytäryhtiö X, ei ollut esteenä suoritusten katsomiseksi työstä saaduiksi vastikkeiksi. Y:tä oli tällaisessa tilanteessa pidettävä TEL:n 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuna muuna sijaismaksajana.