Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Kysymys yrityksen saneerauksesta annetun lain soveltamisesta asiassa, jossa saatavan peruste oli syntynyt kokonaisuudessaan ennen saneerausmenettelyn alkamista, mutta jota ei ollut valvottu saneerausmenettelyssä. Edellä mainitun lain soveltaminen ei kuulunut eläkelautakunnan toimivaltaan.
Esitiedot
Eläkelaitos oli maksuunpannut X Oy:lle TEL-vakuutusmaksua eräpäivillä 22.3.2004 ja 21.6.2004. Maksulomakkeiden mukaan maksut perustuivat X Oy:n vuosina 1993 – 1995 työntekijöilleen suorittamiin sellaisiin työsuhteisiin ja palkkoihin, joita ei ollut ilmoitettu eläkelaitokselle aiemmin ja joiden perusteella ei siten ollut voitu aiemmin periä TEL-vakuutusmaksua.
X Oy haki eläkelaitoksen maksuunpanopäätöksiin muutosta eläkelautakunnalta ja vaati, että eläkelaitos määrätään palauttamaan ulosottoteitse perityt TEL-vakuutusmaksut kuluineen. X Oy totesi ilmoittaneensa asianmukaisesti kyseessä olevat työsuhteet ja ansiot. Lisäksi X Oy totesi, että yhtiö oli asetettu vuonna 1999 yrityssaneeraukseen. Kyseiset maksut kohdistuivat aikaan ennen yrityssaneerausmenettelyn aloittamista eikä eläkelaitos ollut valvonut saatavia yrityssaneerausmenettelyssä. Näin ollen X Oy katsoi, että kyseessä olevat saatavat olivat yrityssaneerauksesta annetun lain mukaan perimiskelvottomia.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta jätti valituksen asialliseen toimivaltaansa kuulumattomana tutkimatta.
Eläkelautakunnan perustelut
Valituksenalaisessa asiassa oli kyse ainoastaan siitä, onko takautuvasti määrätty TEL-maksu yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaista saneerausvelkaa vai ei. Itse maksuunpanon oikeellisuudesta ei valituksessa ollut kysymys.
Eläkelautakunnalla ei ole asiallista toimivaltaa yrityksen saneerauksesta annetun lain mukaisissa asioissa. Korkeimman oikeuden päätöksistä ilmenee, että muun muassa jälkiveron osalta kysymys siitä, onko jälkivero saneerausvelkaa vai ei, on käyty yleisissä tuomioistuimissa eikä verotuslain mukaista muutoksenhakutietä noudattaen. Eläkelautakunta katsoi jälkikäteen määrätyn TEL-maksun käyttäytyvän juridisesti samoin kuin jälkiveron, jolloin yrityssaneerausmenettelyyn liittyvät riidat on käytävä yleisissä tuomioistuimissa.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
X Oy haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Vakuutusoikeus hylkäsi valituksen.
Vakuutusoikeuden perustelut
X Oy vaati, että eläkelaitos määrätään palauttamaan X Oy:lle ennen virallisen yrityssaneerausmenettelyn alkua syntyneet TEL-maksut korkoineen. Kyseessä olevat maksut oli peritty yhtiöltä vuonna 2004. Yhtiö oli asetettu lakisääteiseen yrityssaneeraukseen vuonna 1999. Perusteena X Oy oli esittänyt, että yrityksen saneerauksesta annetun lain 57 §:n mukaan kaikki ennen yrityssaneerauksen alkua syntyneet valvomattomat velat olivat rauenneet.
Eläkelaitos totesi, että X Oy:lle maksuunpannut vakuutusmaksut eivät olleet olleet maksuunpantavissa ja valvottavissa X Oy:n vuonna 1999 alkaneessa yrityssaneerauksessa, koska X Oy ei ollut aikanaan toimittanut TEL-vuosi-ilmoitusta vuodelta 1994. Eläkelaitos katsoi, että X Oy:lle vuosilta 1994 ja 1995 maksuunpannut tarkistusmaksut eivät olleet X Oy:n yrityssaneeraukseen liittyvää saneerausvelkaa, vaan uutta velkaa, joka oli kokonaisuudessaan perintäkelpoista.
Työntekijäin eläkelain 22 §:n 1 momentin mukaan se, joka katsoo, että eläkelaitoksen tai eläketurvakeskuksen tämän lain perusteella määräämä maksuunpano on ollut lain tai sopimuksen vastainen, saa tehdä siitä kirjallisen perustevalituksen eläkelautakunnalle viimeistään kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien, jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu.
Työntekijäin eläkelain 22 §:n 1 momentin mukaisena perustevalituksena vakuutusoikeuden oikeuskäytännössä on käsitelty lähinnä asioita, joissa on ollut kyse työeläkelakien ja niihin liittyvien vakuutusehtojen ja laskuperusteiden soveltamisesta. Vakuutusoikeuden ratkaisuissa 2684/94, annettu 26.10.1995, ja 3189/97, annettu 16.4.2002, kyse on ollut siitä, miltä osin vakuutusmaksut ovat olleet saneerausvelkaa. Tarkemmin kyse on ollut lain ja laskuperusteiden mukaan pidemmän aikavälin tapahtumien perusteella määräytyvän maksun jakaantumisesta maksuvelvollisuudeltaan erilaisiin osiin sen takia, että kyseessä olevalle tarkastelujaksolle on osunut saneerausmenettely.
Toisaalta taas korkeimman oikeuden ratkaisuissa KKO:1995:127, KKO:2003:10 ja KKO:2003:87 on ollut kyse ensisijaisesti yrityksen saneerauksesta annetun lain soveltamisesta ja usein myös saneerausohjelman sisältöä koskevasta riidasta esimerkiksi verovelkaa koskevissa asioissa.
Vakuutusoikeus katsoi, että TEL-maksujen määrä oli nyt kyseessä olevassa tapauksessa riidaton samoin kuin vastuuvelvollinen taho. Vakuutusmaksujen peruste oli myös syntynyt ennen saneerausmenettelyä, joten saneerausmenettely ei voinut vaikuttaa vakuutusmaksujen laskentaan tai niiden jakamiseen vakuutusehtojen tai laskuperusteiden nojalla erilaisiin osiin saneerausmenettelyn takia.
Vakuutusoikeus katsoi, että kyse oli siitä, mitä yrityksen saneerauksesta annetun lain normit säätelevät sellaisen saatavan perimisestä, joka kohdistui kokonaisuudessaan aikaan ennen saneerausmenettelyn alkamista, mutta jota ei ollut valvottu saneerausmenettelyssä. Valvonnan laiminlyönnin oli väitetty johtuvan siitä, että saatavan määräämiseen vaikuttavat seikat eivät olleet olleet velkojan tiedossa menettelyn alkaessa. Näin ollen tapauksessa oli kyse yrityksen saneerauksesta annetun lain soveltamisesta, mikä ei kuulu eläkelautakunnan toimivaltaan.
Lainkohta
Työntekijäin eläkelaki 22 §
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK39722
ELK4358/04