Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A:n ei katsottu asumiseen perustuvan sosiaaliturvan soveltamisesta annetun lain 3 §:n nojalla asuvan Suomessa 13.10.1998 alkaen siitä huolimatta, että hän asui viikot Suomessa ja että hänellä oli puutavara-alan yritys Suomessa.
Esitiedot
A oli ilmoittanut oleskelleensa Suomessa 13.10.1998 alkaen. Hän oli toiminut puutavara-alan yrittäjänä Suomessa 1.8.1999 alkaen. Yritys oli työllistänyt A:n itsensä lisäksi kaksi muuta henkilöä. A:n yritys omisti kiinteistön, jossa sijaitsi A:n asunnon lisäksi yrityksen toimistotilat. A:n puoliso ja kolme lasta asuivat Venäjällä, jossa hän kävi tapaamassa perhettään viikonloppuisin ellei perhe tullut hänen luokseen. A:n puoliso myös työskenteli Venäjällä.
Eläkelaitos oli katsonut antamassaan päätöksessä, ettei A:han sovelleta Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä ajalla 13.10.1998 – 31.7.1999 eikä 1.8.1999 alkaen.
A oli hakenut eläkelaitoksen päätökseen muutosta tarkastuslautakunnalta. A oli katsonut, että hänellä on kiinteämmät siteet Suomeen kuin Venäjään.
Tarkastuslautakunnan ratkaisu
Tarkastuslautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Tarkastuslautakunnan perustelut
Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee Suomessa.
Saadun selvityksen mukaan A toimii puutavara-alan yrittäjänä Suomessa. Hänen lääkärivaimonsa ja kolme lastaan asuvat Venäjällä, jossa myös A viettää viikonloput, ellei perhe ole käymässä Suomessa.
Tarkastuslautakunta katsoo, että A:lla on katsottava olevan kiinteämmät siteet Venäjään kuin Suomeen. Venäjällä asuu hänen perheensä, siellä on hänen varsinainen asuntonsa ja kotinsa.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta tarkastuslautakunnan päätökseen uudistaen aikaisemmin esittämänsä ja vaati, että häntä pidetään Suomessa asuvana asumiseen perustuvaa sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa.
A on vedonnut valituksessaan siihen, että hän on toiminut Suomessa päätoimisena puutavara-alan yrittäjänä jo 1.8.1999 lukien ja toiminta jatkuu edelleen. A:n yrittäjyys on kestänyt yhtäjaksoisesti yli viiden vuoden ajan, jolta ajalta hän on myös maksanut veronsa Suomeen. Yritystoiminta on siis kestänyt huomattavan pitkään eikä hänellä ole aikomusta lopettaa liiketoimintaansa Suomessa. A on todennut työllistävänsä itsensä lisäksi kaksi henkilöä. A:n mukaan yritys omistaa kiinteistön, jossa sijaitsee A:n asunnon lisäksi yrityksen toimitilat. A on kertonut, että hänellä on pysyvä oleskelulupa Suomessa ja hän asuu säännönmukaisesti viikot Suomessa. Viikonloput hän on kertonut viettävänsä perheensä luona, ellei perhe ole käymässä hänen luonaan. A:n mukaan perhe saa pääasiallisen toimeentulonsa hänen yritystoiminnastaan. A on vedonnut lisäksi siihen, että hän hakee ja saa hoitoa krooniseen sairauteensa Suomessa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Tarkastuslautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Tarkastuslautakunnan päätöksessä mainitut perustelut.
Lainkohta
Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 3 §, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka
Äänestyspöytäkirja
Eriävän mielipiteen esittänyt jäsen on hyväksynyt A:n valituksen siten, että A:n on katsottu kuuluvan Suomen sosiaaliturvajärjestelmän piiriin 1.8.1999 lukien, mutta ei tätä aikaisemmalta ajalta. Valitus on hylätty ajalta 13.10.1998 – 31.7.1999.
Eriävän mielipiteen jättänyt jäsen on perustellut kantaansa seuraavasti:
Asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännöstä annetun lain 3 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka, mukaan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa henkilön katsotaan asuvan Suomessa, jos hänellä on täällä varsinainen asunto ja koti ja jos hän jatkuvasti pääasiallisesti oleskelee täällä.
Hallituksen esityksen (287/1993) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan Suomessa asumista arvioitaessa lähtökohtana on tosiasiallinen asuminen. Ratkaistaessa sitä, asuuko henkilö Suomessa, on otettava huomioon hänen yksilölliset olosuhteensa kuten perhe- tai sukulaisuussuhteet tai työpaikka. Asunto, koti ja pääasiallinen jatkuva oleskelu -käsitteiden avulla tulisi rajatapauksessa kokonaisharkinnan perusteella selvittää, onko henkilöllä olosuhteisiinsa nähden olennaisimmat siteet Suomeen kuin muuhun valtioon.
Asiassa saadun selvityksen mukaan A on toiminut puutavara-alan yrittäjänä Suomessa 1.8.1999 alkaen. Yritys on työllistänyt hänen itsensä lisäksi kaksi muuta henkilöä. Yrityksen on ilmoitettu omistavan kiinteistön, jossa on sijainnut A:n asunnon lisäksi yrityksen toimistotilat. Hänen perheensä on asunut Venäjällä, jossa hän on käynyt tapaamassa heitä viikonloppuisin ellei perhe ole tullut hänen luokseen.
A:n on ilmoitettu asuvan tosiasiallisesti Suomessa ja harjoittavan täällä yritystoimintaa työllistäen itsensä lisäksi ulkopuolista työvoimaa. Yritystoimintaa ei ole voitu sen laajuus huomioon ottaen pitää vähäisenä. A:n ei ole myöskään osoitettu oleskelevan vuosittain yli puolta ajasta Venäjällä. Edellä mainitut seikat huomioon ottaen on katsottava, että A:lla on arvioitava olevan kiinteämmät siteet Suomeen kuin Venäjään 1.8.1999 alkaen, vaikka hänen perheensä asuukin Venäjällä. Näin ollen A:n on katsottava asuvan Suomessa 1.8.1999 alkaen Suomen asumiseen perustuvaa sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa.
A:n on ilmoitettu toimivan yrittäjänä Suomessa 1.8.1999 alkaen. Ajalla 13.10.1998 – 31.7.1999 hänen perheensä on asunut Venäjällä. Nämä seikat huomioon ottaen A:lla on arvioitu olevan kiinteämmät siteet Venäjälle ajalla 13.10.1998 – 31.7.1999 eikä hänen ole katsottu asuvan Suomessa Suomen asumisperusteista sosiaaliturvalainsäädäntöä sovellettaessa.
Osasto
1
Äänestys
2 – 1