Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työeläkelaitos oli 26.1.2004 takautuvasti oikaissut A:n työeläkettä 1.9.1985 lukien. Kansaneläkelaitos oli tarkistanut A:n kansaneläkettä takautuvasti ja päättänyt periä kansaneläkkeen liikamaksun A:n työeläkkeen takautuvasta korotuksesta. Vakuutusoikeus katsoi, ettei velan vanhentumisesta annetun lain säännöksiä tullut soveltaa kyseessä olevaan kansaneläkelain 45 §:n 3 momentin mukaiseen perintämenettelyyn. Kansaneläkelaitoksen oikeus työeläkelaitokselta perittävään takautuvasti suoritettavaan eläkkeeseen ei tästä johtuen ollut vanhentunut.
Esitiedot
A:n kansaneläke on tarkistettu 1.9.1985 lukien, koska työeläkelaitos oli oikaissut hänelle maksetun työeläkkeen sanotusta ajankohdasta. A:lle on maksettu tämän johdosta liikaa kansaneläkettä ajalta 1.9.1985 – 30.6.2000 yhteensä 30.869,10 euroa. Kansaneläkelaitos on 13.2.2004 antamallaan päätöksellä perinyt mainitun summan työeläkelaitoksen A:lle takautuvasti myöntämästä työeläkkeen korotuksesta.
A haki muutosta Kansaneläkelaitoksen päätökseen vaatien muun muassa liikaa maksetun etuuden takaisinperinnästä luopumista siltä osin kuin se koskee kymmentä vuotta tai sitä vanhempaa saamista.
Tarkastuslautakunnan ratkaisu
Tarkastuslautakunta hylkäsi valituksen.
Tarkastuslautakunnan perustelut
Jos kansaneläkettä on maksettu samalta ajalta, jolta työeläkelaitos oikaisee tai tarkistaa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkesäännön tai eläkeohjesäännön mukaisen eläkkeen määrän, Kansaneläkelaitos voi periä takautuvasti suoritettavan eläkkeen työeläkelaitokselta siltä osin kuin se vastaa liikaa maksettua kansaneläkettä.
Velan vanhentumisesta annetun lain 1 §:n mukaan lakia ei sovelleta eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla, lakisääteisen vakuutuksen perusteella tai julkisista varoista suoritettavaan eläkkeeseen, korvaukseen, tukeen tai muuhun etuuteen. Kansaneläkelain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen 163/1999 perustelujen mukaan työeläkelaitoksen oikaistessa takautuvasti eläkkeen määrää eläkkeensaajan eduksi Kansaneläkelaitos voisi periä samalta ajalta liikaa maksetun kansaneläkkeen määrän suoraan eläkkeen oikaisevalta työeläkelaitokselta. Takautumisoikeus koskisi myös tapauksia, joissa työeläkettä tarkistetaan ja eläkkeen määrä korottuu tarkistuksen johdosta. Tällainen tilanne on muun muassa osaeläkkeen muuttuminen täydeksi työkyvyttömyyseläkkeeksi. Kansaneläkelaitos voisi olla perimättä liikamaksua työeläkkeestä, jos eläkkeen korotus on vähäinen. Voimassa olevan kansaneläkelain 45 §:n 3 momentin mukaan Kansaneläkelaitos voi periä takautuvasti suoritettavan eläkkeen työeläkelaitokselta siltä osin kuin se vastaa liikaa maksettua kansaneläkettä.
Tarkastuslautakunta toteaa, että Kansaneläkelaitos on voinut periä takautuvasti suoritettavan eläkkeen työeläkelaitokselta kansaneläkelain 45 §:n 3 momentin nojalla 1.9.1985 lukien. Kyseessä ei ole ollut takaisinperintätilanne, jolloin liikamaksu voidaan periä takaisin viideltä vuodelta takaisinperintäpäätöksen antamisesta laskien. Valituksenalaisessa asiassa on ollut kysymys regressitilanteesta, johon sovelletaan kansaneläkelain 45 §:n 3 momenttia. Regressiperuste syntyy vasta kun eläke myönnetään toisesta järjestelmästä eli valituksenalaisessa asiassa 26.1.2004. Lainkohdan sanamuodon ja lain esitöiden nojalla regressioikeus on ollut 1.9.1985 lukien. Tapaukseen ei myöskään sovelleta velan vanhentumista koskevaa lakia.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta tarkastuslautakunnan päätökseen. A vaati muun muassa liikaa maksetun etuuden takaisinperinnästä luopumista siltä osin kuin se koskee kymmentä vuotta vanhempaa saamista. A katsoi, että tarkastuslautakunta on tehnyt erehdyksen todetessaan, että velan vanhentumisesta annettu laki ei sovellu käsiteltävänä olevaan tapaukseen. A:n mukaan valituksenalaisessa asiassa on kysymys takaisinperinnästä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Tarkastuslautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Kansaneläkelain 45 §:n 3 momentin mukaan, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka, jos kansaneläkettä on maksettu samalta ajalta, jolta työeläkelaitos oikaisee tai tarkistaa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain, eläkesäännön tai eläkeohjesäännön mukaisen eläkkeen määrän, kansaneläkelaitos voi periä takautuvasti suoritettavan eläkkeen työeläkelaitokselta siltä osin kuin se vastaa liikaa maksettua kansaneläkettä.
Velan vanhentumisesta annetun lain 1 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan lakia ei sovelleta eläke- tai sosiaalilainsäädännön nojalla, lakisääteisen vakuutuksen perusteella tai julkisista varoista suoritettavaan eläkkeeseen, korvaukseen, tukeen tai muuhun etuuteen. Sanottua lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 187/2002 vp.) mukaan, jollei jonkin etuuden osalta ole säädetty määräaikaa, johtaa vanhentumislain soveltamisalan rajaus siihen, ettei oikeus kyseiseen etuuteen lainkaan vanhennu. Hallituksen esityksessä on kuitenkin todettu, että olisi vanhentumislainsäädännön tavoitteiden vastaista, jos erityissäännöksen puuttuminen johtaisi siihen, että takaisinperintään voitaisiin ryhtyä kuinka pitkän ajan kuluttua tahansa. Takaisinperintätilanteissa velallinen on erityisen suojan tarpeessa, koska hänen ei voida useinkaan edellyttää tietävän takaisinperinnän edellytyksistä eikä siten mahdollisesta maksuvelvoitteestaan.
Asiakirjoista ilmenee, että työeläkelaitos on oikaissut 26.1.2004 antamallaan päätöksellä A:n oikeuden työkyvyttömyyseläkkeeseen 1.9.1985 alkaen. Oikaisun johdosta A:lle on maksettu liikaa kansaneläkettä yhteensä 30.869,10 euroa vastaava määrä ajalta 1.9.1985 – 30.6.2000. Kansaneläkelaitos on 13.2.2004 antamallaan päätöksellä päättänyt periä sanotun määrän työeläkelaitokselta A:lle takautuvasti suoritettavasta eläkkeestä.
Vakuutusoikeus toteaa, että kansaneläkelain 45 §:n 3 momentissa säädetyssä menettelyssä ei aseteta kansaneläkelain mukaista etuutta saaneelle takaisinmaksuvelvoitetta, vaan kyseessä olevan säännöksen tarkoituksena on säädellä eri eläkelaitosten välisen maksuvelvollisuuden toteutumista työeläkkeen oikaisu- ja tarkistustilanteissa. Tämän vuoksi sanottua menettelyä ei voida pitää kansaneläkelaissa tarkoitettuna kansaneläkkeen takaisinperintänä, eikä siihen siten sovelleta kansaneläkelain takaisinperintää koskevia säännöksiä. Kansaneläkelaissa ei ole säädetty erikseen määräaikaa, jonka kuluessa Kansaneläkelaitoksen oikeus työeläkelaitokselta perittävään takautuvasti suoritettavaan eläkkeeseen vanhentuu. Tähän nähden Kansaneläkelaitos on voinut periä A:lle liikaa maksetun kansaneläkkeen työeläkelaitokselta 1.9.1985 alkaen hänelle takautuvasti suoritettavasta eläkkeestä.
Lainkohdat
Kansaneläkelaki 45 § 3 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka
Laki velan vanhentumisesta 1 § 2 mom. 3 kohta
Osasto
3