Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A:n katsottiin työskennelleen siten itsenäisessä asemassa suhteessa toimeksiantajaansa, ettei hänen tekemäänsä työtä voitu pitää työsuhteessa, työnantajan johdon ja valvonnan alaisena, tehtynä työnä. Näin ollen A:n työskentely toimeksiantajan asiakkaille oli ajalla 1.4.1995 – 1.10.2001 tapahtunut yrittäjäasemassa ja häneen tuli soveltaa yrittäjien eläkelain (YEL) säännöksiä.
Esitiedot
Eläketurvakeskus katsoi 19.9.2003 antamassaan päätöksessä, että A oli toiminut yrittäjien eläkelain (YEL) soveltamisalaan kuuluvana yrittäjänä siltä osin kuin A oli työskennellyt X Oy:n projekteissa ajalta 1.4.1995 – 1.10.2001.
A haki muutosta eläkelautakunnalta ja vaati, että X Oy:n tilittämättä jättämät työntekijäin eläkelain (TEL) mukaiset maksut on perittävä ja hyväksyttävä A:n eläkekertymään. A:n mukaan X Oy:n edustaja ehdotti yrityksen perustamista, joka palkkaa työttömät yrityksen palvelukseen työntekijöinä. Työttömät ovat yrityksen palveluksessa silloin, kun yrityksen kautta järjestyy töitä ja muulloin he ovat työttömyysturvan varassa. A:n mukaan ehtona oli, että työttömät osallistuvat aktiivisesti työn hankintaan ensisijaisesti kukin itselleen ja toissijaisesti muillekin yrityksen palveluksessa oleville. A:n mukaan sovittiin, että X Oy perii kaikesta laskutuksesta 10 %, joka kattaa yrityksen toiminnan ja hallinnon kulut. Työntekijöille sovittiin maksettavaksi laskutuksesta jäljelle jäävästä (90 % ) palkkaa sen verran kuin siitä jää sen jälkeen kun maksetaan kaikki työnantajamaksut ja myös TEL-maksut.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi A:n valituksen (äänestysratkaisu 3 -2).
Eläkelautakunnan perustelut
Yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa työnteettäjään. Työsuhteen olemassaolo ratkaistaan työoikeudellisin perustein. Työntekijän katsotaan olevan työsuhteessa, kun hän on sitoutunut tekemään toiselle sopijapuolelle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Johto ja valvonta merkitsee työnantajan kannalta oikeutta määrätä työn suoritustavasta, laadusta ja laajuudesta sekä työn ajasta ja paikasta. Työoikeudellisen johto- ja valvontaoikeuden olemassaololle on riittävää, että työnteettäjällä on tosiasiallinen oikeus määrätä työn tekemisestä, vaikka oikeutta ei aina käytettäisikään.
Asiakirjoista ilmenee, että A on toiminut ajalla 1.4.1995 – 1.10.2001 ohjelmistoalan konsulttina. Hän on tehnyt työnsä omissa tiloissaan ja omilla välineillään itse valitsemanaan aikana. X Oy ei ole rajoittanut A:n työskentelyä muille työnteettäjille. A:n oikeutta käyttää työssä apulaista tai sijaista ei ole rajoitettu. A on tehnyt työnsä suoraan X Oy:n asiakkaille. X Oy ei ole antanut hänelle töiden sisällöstä ohjeita eikä määräyksiä. X Oy on maksanut A:lle työstä korvauksen provisiona, johon on sisältynyt lomakorvaus ja matkakorvauksia.
Vaikka A:lle on maksettu työttömyyskorvausta vuosina 1995 ja 1996 ja hänen X Oy:ltä saamaansa tuloa on verotettu palkkatulona, mitkä seikat sinänsä tukevat työskentelyn tapahtuneen työsuhdeasemassa X Oy:lle, eläkelautakunta katsoo kokonaisuutena arvioiden A:n työskentelystä saatujen selvitysten perusteella, että hänen työskentelynsä on todettavissa olleen enemmän yrittäjätoimintaan viittaavia seikkoja. Tämän vuoksi hänen ei ole katsottava työskennelleen X Oy:n palveluksessa tämän johdon ja valvonnan alaisena työsuhteessa, vaan hänen työskentelynsä X Oy:n asiakkaille on tapahtunut ajalla 1.4.1995 – 1.10.2001 yrittäjäasemassa.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A on hakenut muutosta eläkelautakunnan (nykyisin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta) päätökseen ja vaatinut, että hänen työskentelynsä X Oy:n palveluksessa katsotaan tapahtuneen työsuhteessa kyseiseen yritykseen työntekijäin eläkelain (TEL) säännösten mukaisesti. A on todennut, ettei häntä ole merkitty ennakkoperintärekisteriin, joten X Oy on joutunut suorittamaan ennakonpidätyksen hänen palkastaan. Samalla yritys on joutunut maksamaan työnantajan sosiaaliturvamaksut ja muut verottajalle maksettavat työntekijää koskevat maksut. A on vielä todennut, että verottaja on mitä ilmeisemmin kohdellut häntä palkansaajana, koska se on hyväksynyt ennakonpidätykset palkan ennakonpidätyksinä. A on kertonut yrittäneensä selvittää viranomaistahoilta mitä maksuja X Oy on maksanut hänen työsuhteeseensa liittyen eri tahoille. Tietoja ei kuitenkaan ole suostuttu luovuttamaan muille kuin sanotun yrityksen vastuuhenkilölle. A on todennut edelleen, että hänen tapauksessaan työnantaja on ottanut noin 30 % hänen bruttopalkastaan itselleen sen sijaan että olisi maksanut asiaan kuuluvat työnantajan maksut mukaan lukien TEL-maksut.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyy eläkelautakunnan päätöksen perustelut. Esitetty uusi selvitys ei aiheuta muutosta asian arviointiin.
Lainkohdat
Yrittäjien eläkelaki, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §
Työntekijäin eläkelaki, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK4483/03
ETKsov1851