Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Työsuhdetta pidettiin toistaiseksi voimassa olevana ja näin ollen pysyvänä ja ympärivuotisena. Koska lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki (LEL) ei koske pysyvässä ja ympärivuotiseksi tarkoitetussa työsuhteessa olevaa työntekijää, työsuhteeseen ei voitu soveltaa LEL:a.
Esitiedot
Eläketurvakeskukselta oli pyydetty ratkaisua siitä, mitä työeläkelakia A:han oli sovellettava siltä osin kuin hän oli työskennellyt X:n tiepiirin, Tielaitos Tuotannon ja Tieliikelaitoksen palveluksessa 8.8.1978 alkaen.
Eläketurvakeskus katsoi päätöksessään, että A:n työskentelyyn oli sovellettava 8.8.1978 alkaen lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelakia 31.3.1997 saakka. A ei ole kuulunut LEL:n piirin 1.4.1997 alkaen.
A haki muutosta eläkelautakunnalta ja vaati, että hänen työsuhteensa vakuutetaan valtion eläkelain (VEL) mukaan 31.7.1979 alkaen LEL:n sijasta. A katsoi, että hänen työsopimuksensa oli muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi 31.7.1979. A totesi virheen tapahtuneen siinä, että työsopimukset oli tehty ”määräajaksi toistaiseksi voimassa oleviksi” niin kutsutuilla ketjusopimuksilla. A:n mukaan työsopimukset ja hänen työsuhteensa samaan työantajaan, valtioon, oli ollut yhtäjaksoisesti voimassa 31.7.1979 lähtien koko ajan. A on vielä todennut, että ketjusopimukset, jotka olivat olleet voimassa 10 vuotta, muutettiin työantajan toimesta toistaiseksi voimassa oleviksi, mutta tämä muutos oli jäänyt hoitamatta hänen osaltaan.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi A:n valituksen.
Eläkelautakunnan perustelut
A on tehnyt lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain soveltamispiiriin kuuluvaa työtä Tie- ja vesirakennuslaitoksen X:n tiepiirin palveluksessa määräaikaisten työsopimusten perusteella 31.3.1997 asti, joten eläkelautakunta katsoi, että A:n työskentelyyn tulee soveltaa LEL:a 31.3.1997 asti.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati, että hänen työsuhteensa oli vakuutettava VEL:n mukaisesti ajalla 12.10.1981 – 31.3.1997.
A kertoi työskennelleensä Tie- ja vesirakennuslaitoksen X:n tiepiirin, Tielaitos Tuotannon ja Tieliikelaitoksen palveluksessa aluksi 8.8.1978 – 30.4.1979 ja 31.7.1979 alkaen toistaiseksi. Ajanjaksolle 31.7.1979 – 31.3.1997 oli tehty määräaikaisia työsopimuksia, joiden voimassaoloaikaa oli jatkettu ilman katkoja. Työsuhde on ollut koko ajan voimassa. Sopimusten jatkoista on syntynyt ketjusopimuksia ja ketjuuntumisen takia sopimukset muutettiin toistaiseksi voimassaoleviksi työnantajan toimesta. Sopimusten voimassaolon muuttuessa, muuttui samalla työsuhteen laatu pysyväksi ja ympärivuoden kestäväksi aiheuttaen eläkejärjestelmän vaihdon LEL:sta valtion eläkelakiin (VEL). Tämä muutos on epähuomiossa jäänyt hoitamatta hänen osaltaan. A on kertonut allekirjoittaneensa määräaikaiset työsopimukset, koska hänelle oli vakuutettu, että hänellä on siitä huolimatta samat oikeudet kuin toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella. A on lisäksi todennut, että hänen silloinen työnantajansa Tiehallinto on 3.9.2003 päivätyssä lausunnossaan katsonut, että virhe on tapahtunut ja oikaisu asiaan tulisi tehdä ajalle 12.10.1981 – 31.3.1997 ja tämä on myös hänen vaatimuksensa. A on vielä todennut, että koska sopimusosapuolet ovat yksimielisiä siitä, että määräaikaiset sopimukset tulisi muuttaa toistaiseksi voimassa oleviksi, tärkein peruste tehtyihin päätöksiin raukeaa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan valituksenalaista päätöstä ja Eläketurvakeskuksen antamaa päätöstä muutettiin siten, että A:n työskentelyyn päätöksissä mainittuina aikoina ei voitu soveltaa LEL:a 1.9.1984 alkaen. Valitus hylättiin enemmälti.
Vakuutusoikeuden perustelut
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain (LEL) (134/1962) 1 §:n 1 momentin mukaan työntekijälle, joka työskentelee muun muassa maa-, vesi- ja talonrakennustyössä sekä maanparannustyössä, taikka, sikäli kuin asetuksella säädetään, muulla sellaisella alalla, jolle lyhytaikaiset työsuhteet ovat luonteenomaisia, on työnantajan kustannettava eläketurva vanhuuden ja työkyvyttömyyden varalta sekä tällaisen työntekijän omaisille perhe-eläketurva tämän lain mukaan.
LEL 1 §:n 2 momentin mukaan tämä laki ei kuitenkaan koske 2 kohdan mukaan pysyväksi ja ympäri vuoden kestäväksi tarkoitetussa työsuhteessa olevaa sellaista työntekijää, jolla työsuhteensa perusteella on oikeus työntekijäin eläkelain (TEL) 395/1961 1 §:n 1 momentin 3 tai 4 kohdassa tarkoitettuun, muuhun kuin tähän lakiin taikka asetukseen tai eläkesääntöön perustuvaan eläkkeeseen.
Työsopimuslain (320/1970) 1.9.1984 voimaan tulleen 2 §:n 2 momentin (3.2.1984/125) mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä, jos työn luonne, sijaisuus, harjoittelu tai muu näihin rinnastettava määräaikaista sopimusta edellyttävä seikka on siihen syynä tahi jos työnantajalla on muu yrityksen toimintaan tai suoritettavaan työhön liittyvä, perusteltu syy määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen. Jos määräaikainen työsopimus on tehty muussa kuin edellä mainituissa tapauksissa tai jos määräaikaisia työsopimuksia on ilman pätevää syytä toistuvasti solmittu peräkkäin, pidetään sopimusta toistaiseksi voimassa olevana työsopimuksena.
Edellä mainittua 1.9.1984 voimaantullutta työsopimuslain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 205/1983 vp.) on todettu muun muassa, että mitään rajoituksia määräaikaisen työsopimuksen solmimiselle ei otettu lakiin. Lainmuutoksen tarkoituksena on ollut työntekijän työsuhdeturvan kiertämisen estäminen työsopimuksen muodon avulla. Edelleen lakiesityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ei ole ollut tarkoitus muilta osin rajoittaa työsopimuksen muodon vapaata valintaa. Määräaikaisen työsopimuksen käyttäminen tulee yleensä kysymykseen sellaisissa tapauksissa, joissa työtä on tosin tarjolla, mutta jo etukäteen tiedetään, että se loppuu määrätyn ajan kuluttua tai määrätyn tehtävän tultua suoritetuksi. Määräaikaisen työsopimuksen käyttäminen irtisanomissuojan välttämiseksi olisi sen sijaan kielletty. Määräaikaista työsopimusta on katsottu voitavan käyttää aina kun työn luonne sitä edellyttää. Tällaisena voidaan mainita muun muassa määrätyn työn tekeminen, joka tulee erityisesti rakennusalalla kysymykseen. Työn luonteesta on myös silloin kysymys kun työn kausiluonteisuus aiheuttaa sen, että sitä tehdään pelkästään tai sen määrä olennaisesti lisääntyy määrättynä aikana vuodesta.
Oikeuskäytännössä on korkeimman oikeuden ratkaisuissa (KKO 1993:70 ja 1995:14) katsottu, että työn luonne ja se, että palkkaukseen saatavat varat on saatu budjettimäärärahoista, ei ole ollut työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa edellytetty pätevä syy solmia määräaikaisia työsopimuksia. Ensin mainitussa ratkaisussa työntekijän työsopimusten määräaikaisuus oli johtunut siitä, että palkkaukseen saadut varat oli saatu jaksoittain valtion budjetin määrärahoista. Työsopimusten kestoaikoja ei kuitenkaan ollut sidottu tiettyihin hankkeisiin eikä niitä varten saatuihin määrärahoihin ja työantaja oli aina edellisen työsopimuksen lakatessa tosiasiallisesti kyennyt uudella työsopimuksella jatkamaan työntekijän työsuhdetta. Palkkaukseen tarvittavien varojen saannin valtion budjetin määrärahoista ei katsottu muodostavan työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa edellytettyä pätevää syytä solmia toistuvasti peräkkäin määräaikaisia työsopimuksia. Jälkimmäisessä ratkaisussa työantaja oli tehnyt noin seitsemän vuoden aikana työntekijän kanssa 50 määräaikaista työsopimusta. Töiden on todettu olleen enimmäkseen kertaluonteisia, tiettyihin hankkeisiin kohdistuvia ja siitä johtuen määräaikaisia. Tästä huolimatta työsuhteet silloin, kun ne eivät ole olleet jatkuvia, eivät yleensä ole olleet projektikohtaisia vaan aikaan sidottuja. Määräaikaisten työsopimusten määrä on ollut erittäin suuri ja niistä on yhteensä muodostunut varsin pitkä aika. Työantajalla ei ole ollut edes työn luonne huomioon ottaen työsopimuslain 2 §:n 2 momentissa edellytettyä pätevää syytä solmia työntekijän kanssa peräkkäisiä määräaikaisia työsopimuksia.
Myöskään vakuutusoikeuden oikeuskäytännössä ei esimerkiksi asioissa Dnrot 6369/2002 ja 8572/2003 määräaikaisten työsopimusten solmimiseen ole katsottu olleen pätevää syytä ja näin ollen työskentelyyn ei ole voitu soveltaa LEL:a.
Vakuutusoikeus katsoo selvitetyksi, että A on ollut Tie- ja vesirakennuslaitoksen X:n tiepiirin palveluksessa 8.8.1978 – 30.4.1979 ja 31.7.1979 alkaen toistaiseksi. Ajanjaksolle 31.7.1979 – 31.3.1997 on tehty määräaikaisia työsopimuksia, joiden voimassaoloaikaa on jatkettu ilman katkoja. Sopimusten jatkoista on syntynyt ketjusopimuksia ja ketjuuntumisen johdosta sopimukset on muutettu toistaiseksi voimassa oleviksi työnantajan toimesta.
Tiehallinnon 10.9.2002 päivätyn palvelusaikatodistuksen mukaan A on ollut X:n tie- ja vesirakennuspiirin palveluksessa ajalla 8.8.1978 – 30.4.1979 pakettiautonkuljettajana, ajalla 31.7.1979 – 31.12.1989 pakettiautonkuljettajana sekä ajalla 1.1.1990 – 31.12.1997 monitaitoisena tie- ja vesirakennustyöntekijänä. Tiehallinnon 3.9.2003 päivätyn lausunnon mukaan A:lle on hänen jatkuvasti työskennellessään X:n tiepiirin palveluksessa ajalla 31.7.1979 – 31.3.1997 tehty toinen toistaan seuraavia työsopimuksia. Selvityksistä ilmenee, että A:n työsopimus olisi pitänyt muuttaa toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi 12.10.1981 lähtien. A:n työskentelyaika on tuolloin ollut ajalla 12.10.1981 – 10.10.1983 ja välittömästi tämän jälkeen hän on jatkanut työskentelyään toisella tietyömaalla, jossa hän on työskennellyt 11.10.1983 – 10.9.1985. Tämän jälkeen hänen työsopimustaan on jatkettu edelleen. X:n tiepiiri on katsonut, että A:n työsopimus on muuttunut toistaiseksi voimassa olevaksi 12.10.1981 lähtien ja häneen tulisi näin ollen soveltaa valtion eläkelain mukaista eläketurvaa.
Vakuutusoikeus toteaa, että 1.9.1984 voimaan tulleen työsopimuslain 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikaista työsopimusta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana, jos sopimus on tehty määräaikaiseksi ilman laissa säädettyä perustetta tai jos määräaikaisia työsopimuksia on ilman pätevää syytä toistuvasti solmittu peräkkäin.
Vakuutusoikeus katsoo, että A:n osalta laissa tarkoitettua määräaikaista työsopimusta edellyttävää seikkaa tai perustetta määräaikaisen työsopimuksen solmimiseen ei ole esitetty. Vaikka A:n työsopimukset ovat olleet määräaikaisia ja työmaakohtaisia, työsuhde on kuitenkin ollut luonteeltaan pysyvä ja se on tarkoitettu toistaiseksi voimassa olevaksi. A:n määräaikaiset työsopimukset ovat siten muodostuneet toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi.
LEL ei koske pysyvää ja ympäri vuoden kestäväksi tarkoitetussa työsuhteessa olevaa työntekijää. Pysyvällä ja ympärivuotiseksi tarkoitetulla työsuhteella on katsottu tarkoitettavan samaa kuin toistaiseksi voimassa olevalla työsuhteella. Koska A:n työsuhdetta on pidettävä toistaiseksi voimassa olevana ja se on näin ollen pysyvä ja ympärivuotinen, vakuutusoikeus katsoo, ettei työsuhteeseen voida soveltaa LEL:a työsopimuslain muutoksesta 1.9.1984 alkaen.
Lainkohdat
Lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelaki (134/1962) 1 §
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
ELK3497/03
ETKsov1841
ETKsov12300