Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Intialainen työnantaja X haki Eläketurvakeskukselta vapautusta velvollisuudesta järjestää Suomeen lähettämälleen työntekijälle työntekijän eläkelain (TyEL) mukainen eläketurva.
Työnantaja X oli lähettänyt työntekijänsä Suomeen työkomennukselle 15.4.2005 – 17.2.2009 väliseksi ajaksi. Vapautusta haettiin ajalle 1.1.2007 – 31.12.2008.
Työnantaja X toimitti Eläketurvakeskukselle selvityksen, jonka mukaan työntekijä työskenteli X:n palveluksessa ja työntekijän eläketurva oli Suomen työkomennuksen aikana järjestetty Intian lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Työnantaja X toimitti Eläketurvakeskukselle tietoa työntekijöiden säästörahastosta (Employees Provident Fund). Eläketurvakeskukselle toimitettiin ote työntekijälle säästörahastoon aikavälillä 1.4.2005 – 31.3.2006 maksetuista maksuista. Lisäksi työnantaja toimitti tiedot työntekijän palkasta ja eläkemaksuista vuodelta 2007.
Intian viranomaisen vahvistamaa selvitystä työntekijän eläketurvan järjestämisestä Intiassa työnantaja ei Eläketurvakeskukselle toimittanut.
Työntekijä ilmoitti hakemuksella olevansa tietoinen työnantajansa hänelle järjestämästä eläketurvasta Suomen työkomennuksen aikana ja siitä, että työnantaja haki vapautusta velvollisuudesta vakuuttaa hänet Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti.
Eläketurvakeskuksen ratkaisu: Vapautushakemus hylättiin.
Päätöksen perusteena olleet tiedot työntekijälle Intiassa järjestetystä eläketurvasta
Eläketurvakeskuksen käsityksen mukaan Intian lakisääteinen eläketurva jakaantuu kahteen eri osaan: maksuperusteiseen ns. säästörahastoon (Employees Provident Fund, myöhemmin EPF) ja etuusperusteiseen jakojärjestelmäpohjaiseen työntekijöiden eläkejärjestelmään (Employees pension scheme, myöhemmin EPS). Näihin eläkejärjestelmiin kuuluvat työntekijät kuuluvat myös perhe-eläkejärjestelmään (Employees´ Deposit Linked Insurance Scheme).
Molempiin eläkejärjestelmiin kuuluminen on pakollista työntekijöille, jotka työskentelevät yli 20 hengen yrityksissä. Enimmäispalkka, josta vakuutusmaksuja maksetaan, on 6.500 INR (Intian rupiaa, vastaa noin 120 €) kuukaudessa.
Säästörahasto (Employees Provident Fund)
Työntekijä maksaa säästörahastoon maksuja 12 prosenttia 6.500 INR peruskuukausipalkasta. Työnantaja maksaa 3,67 prosenttia em. peruskuukausipalkasta säästörahastoon. Lisäksi työnantaja maksaa 1,1 % peruskuukausipalkasta hallinnollisiin kuluihin.
EPF-järjestelmään on mahdollista maksaa vapaaehtoisesti maksuja, jos vakuutetun todellinen palkka on suurempi kuin peruskuukausipalkka (6.500 INR), josta maksuja maksetaan. Työntekijät, joilla on vähintään EPF:n tasoinen työnantajakohtainen yksityinen lisäeläketurva, voivat korvata sillä EPF:n eläketurvan.
Eläkeikä EPF:ssä on 55 vuotta. Eläke maksetaan yleensä kertasuorituksena, jolloin karttuneisiin varoihin lisätään kertynyt korko.
Karttuneet varat voi korkoineen nostaa rahastosta myös, jos on pysyvästi täysin työkyvytön. Jos työntekijä muuttaa pysyvästi maasta pois tai menee töihin ulkomaille, voi rahaston nostaa itselleen kertasuorituksena. Rahasto on mah-dollista nostaa myös tietyissä taloudellisissa tilanteissa, esimerkiksi konkurssissa.
Jos vakuutettu kuolee, maksetaan karttunut rahaston määrä omaisille. Lisäksi omaisten on mahdollista saada rahastosta hautausavustusta, jonka enimmäismäärä on 2.000 INR.
Työntekijöiden eläkejärjestelmä (Employees pension scheme)
Työntekijöiden eläkejärjestelmässä voidaan vakuuttaa palkka aina 6.500 INR (n.120 €) asti. Työnantaja maksaa eläkejärjestelmään 8,33 % kuukaudessa tästä vakuutetun peruspalkasta. Valtio maksaa eläkejärjestelmään 1,16 % va-kuutetun peruspalkasta. Enimmäiseläke, jota tästä järjestelmästä maksetaan, on 50 % vakuutetusta peruspalkasta.
Työntekijöiden eläkejärjestelmässä on lisäksi mahdollisuus vapaaehtoiseen turvaan.
EPS-järjestelmässä eläkeikä on 58 vuotta. Lisäksi eläkkeen saamiseksi edellytetään, että vakuutettu on kuulunut järjestelmään vähintään 10 vuotta. Yli 10 vuotta järjestelmään kuuluneella henkilöllä eläke perustuu vakuutusaikaan ja tuloihin. Niille työntekijöille, joille on kertynyt yli 20 vuotta palvelusaikaa tai jotka ovat saavuttaneet 58 vuoden eläkeiän, lisätään vakuutusaikaan kaksi palvelusvuotta. Näin ollen 58-vuotias työntekijä voi jäädä enimmäiseläkkeelle 33 palvelusvuoden jälkeen. Eläke määräytyy työntekijän viimeisen 12 kuukauden keskimääräisen palkan mukaan. Tämä eläkkeen määräytymisen perusteena oleva palkka voi kuitenkin olla enintään 6.500 INR.
Varhaiseläkkeelle on mahdollista jäädä 50-vuotiaana, jolloin eläkettä pienennetään 3 % jokaiselta varhennetulta vuodelta. Myös varhaiseläkkeelle jäädessä vaaditaan kymmenen vuoden palvelusaika.
Eläkkeestä voidaan nostaa 1/3 kertasuorituksena eläkkeelle jäädessä. Alle 10 vuotta järjestelmään kuulunut voi saada vain kertasuorituksen, joka siis käsittää maksetut eläkemaksut korkoineen.
EPS-järjestelmän työkyvyttömyyseläke perustuu eläkettä kartuttaviin tuloihin. Myös työkyvyttömyyseläke voidaan maksaa kertasuorituksena, jolloin maksetaan eläkemaksut korkoineen. Työkyvyttömyyseläke tarkistetaan vuosittain.
EPS-järjestelmästä voidaan vakuutetun kuoltua myöntää perhe-eläkettä lesken- ja lapseneläkkeenä.
Perhe-eläkejärjestelmä (Employees´Deposit Linked Insurance Scheme (EDLIS))
Työnantaja maksaa perhe-eläkejärjestelmään 0,5 % vakuutetun peruskuukausipalkasta (enintään 6.500 INR). Työnantaja maksaa lisäksi 0,01 % em. kuukausipalkasta hallintokustannuksia. Vakuutetun ei tarvitse maksaa maksuja tähän järjestelmään.
EDLIS-järjestelmästä maksetaan omaisille kertasummakorvaus, jos vakuutettu kuolee ennen eläkeikää. Järjestelmän lakisääteisessä osassa vakuutetaan kuukausipalkka enintään 6.500 INR asti. Järjestelmästä maksettava etuus on yhtä suuri kuin keskimääräinen EPF-säästöeläkejärjestelmän tili oli viimeisten 12 kuukauden aikana ennen edunjättäjän kuolemaa tai edunjättäjän jäsenyyden aikana, sen mukaan, kumpi näistä on pienempi. Etuus voi olla määrältään enintään 60.000 INR.
Eläketurvakeskuksen ratkaisun perustelut
TyEL:n 149 §:n mukaan Eläketurvakeskus voi hakemuksesta vapauttaa ulkomaisen työnantajan velvollisuudesta järjestää TyEL:n mukainen eläketurva työntekijälle, jonka tämä lähettää Suomeen työhön.
Edellytyksenä vapauttamiselle on, että ulkomainen työnantaja on velvollinen järjestämään lähettämälleen työntekijälle Suomessa tehtävän työn ajalta kohtuullisen eläketurvan toisessa valtiossa.
Kohtuullisuutta arvioitaessa otetaan huomioon eläketurvan sisältö, kuten myönnettävät eläke-etuudet ja niiden taso sekä eläkeoikeuden ja eläkkeiden arvon säilyminen. Vapautus myönnetään enintään kahdeksi vuodeksi kerrallaan.
Työnantaja X oli ilmoituksensa mukaan velvollinen järjestämään työntekijälle eläketurvan Intian lakisääteisessä työeläkejärjestelmässä sinä aikana, kun työntekijä työskentelee Suomessa työnantaja X:n lähettämänä työntekijänä.
Työntekijälle Intiassa järjestetty eläketurva sisälsi eläke-etuuksina vanhuus-, työkyvyttömyys- ja perhe-eläkkeen, mitä voitiin pitää eläke-etuuksien puolesta riittävän kattavana.
Intian lakisääteisessä eläkejärjestelmässä on palkkakatto, joka on 6.500 INR (noin 120 €) kuukaudessa. Työntekijän palkasta vakuutettiin tämän palkkakaton vuoksi Intian eläkejärjestelmässä lakisääteisesti vain murto-osa. Suomen eläkejärjestelmässä eläkettä kertyy kaikista työsuhteen perusteella maksetuista työansioista. Intian lakisääteiseen eläkejärjestelmään on mahdollista maksaa lisävakuutusmaksuja. Mahdollisista lisävakuutusmaksuista tai työntekijälle järjestetystä lisäeläketurvasta ei kuitenkaan esitetty mitään selvitystä.
Eläketurvakeskukselle ei toimitettu työntekijälle Intiassa järjestetystä eläketurvasta ja sen sisällöstä valtion viranomaisen tai muun viralliseksi katsottavan tahon vahvistusta eikä asiassa ollut muutoinkaan käytettävissä sellaista selvitystä Intian eläkejärjestelmästä eikä vakuutusmaksuista, jonka perusteella työntekijälle Intiassa järjestetyn kokonaiseläketurvan kohtuullisuutta olisi voitu arvioida tarkemmin.
Kun otettiin huomioon Intian lakisääteisessä järjestelmässä eläkekertymän perusteena olevan palkan ja Eläketurvakeskukselle ilmoitetun tosiasiallisesti maksetun palkan suhde, ei työntekijälle Intian lakisääteisessä eläkejärjestelmässä järjestettyä eläketurvaa voitu pitää kohtuullisena TyEL:n 149 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Ei myöskään esitetty selvitystä sellaisen lisäeläketurvan jär-jestämisestä, jonka perusteella työntekijän eläketurvaa olisi kokonaisuutena arvioiden voitu pitää kohtuullisena. Kohtuullisuutta arvioitaessa otettiin huomioon Suomen työeläketurvan taso sekä työkomennuksen kesto.