Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Koska Kansaneläkelaitos oli oikaissut päätöstään valituksen johdosta, valitus oli pääasian osalta rauennut. Valitus ei kuitenkaan ollut itseoikaisun johdosta rauennut vaadittujen oikeudenkäyntikulujen osalta. Vakuutusoikeus poisti antamansa päätöksen, jolla vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta oli hylätty, ja otti asian uudelleen käsiteltäväksi. Kansaneläkelaitos määrättiin suorittamaan A:lle kohtuullinen korvaus oikeudenkäyntikuluista.
Vrt. vakuutusoikeuden päätös 24.9.2002/10337:2000.
Päätöksen poistamista koskeva hakemus vakuutusoikeudelle
Valtioneuvoston oikeuskansleri oli vakuutusoikeudelle saapuneessa hakemuksessa esittänyt vakuutusoikeuden päätöksen poistamista.
Vakuutusoikeus oli edellä mainitulla päätöksellään hylännyt A:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta katsoen, että koska A:n valitus oli rauennut Kansaneläkelaitoksen hyväksyttyä hänen vaatimuksensa, vakuutusoikeudella ei ollut ollut käsiteltävänään Suomen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön piiriin kuulumista koskevaa vaatimusta eikä vakuutusoikeus näin ollen voinut määrätä suoritettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Hakemuksen mukaan vakuutusoikeuden päätös oli oikeudenkäyntikulujen osalta perustunut hallituksen esityksessä 117/1994 lausuttuun, mutta ei sen sijaan lainvahvuiseen säännökseen. Kuitenkin hallintolainkäyttölain 74 §:n ja 75 §:n voimaantulon myötä edellytykset noudattaa aiemmin hallituksen esityksen perusteluissa lausuttua asian raukeamisesta olivat poistuneet. Tästä johtuen oikeudenkäyntikulujen osalta sovellettavaksi tuli viimeksi mainitun lain 75 §:n 2 momentti tilanteessa, jolloin valituksen kohteena olevan päätöksen tehnyt viranomainen oli oikaissut virheellisen päätöksensä. Hallintolainkäyttölain 75 §:n 2 momentissa säädetään, että oikeudenkäyntikuluista on soveltuvin osin voimassa, mitä oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 – 16 §:ssä säädetään. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin mukaan jos asian käsittely jätetään sillensä sen vuoksi, että asianosainen on peruuttanut kanteensa tai jäänyt saapumatta tuomioistuimeen, hänen on korvattava vastapuolen kulut, jollei ole erityistä syytä määrätä korvausvelvollisuudesta toisin. Hakemuksen mukaan edellä mainitun säännöksen noudattaminen soveltuvin osin hallintolainkäytössä ei voinut johtaa muuhun ratkaisuun kuin, että jos hallintoviranomainen valitusprosessin aikana korjaa valituksen kohteena olevan ratkaisunsa ja ilmoittaa tästä valitusasteelle, viranomaisen menettely rinnastuu riita-asiain oikeudenkäynnissä tapahtuvaan kanteen peruuttamiseen tai asianosaisen saapumatta jäämiseen.
Edellä kerrottu huomioon ottaen vakuutusoikeus oli antamassaan päätöksessä soveltanut hallintolainkäyttölain oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevia säännöksiä virheellisesti. Päätös oli siis perustunut ilmeisesti väärään hallintolainkäyttölain 74 §:n ja 75 §:n soveltamiseen. Näin ollen vakuutusoikeuden päätös tulisi poistaa.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Vakuutusoikeuden päätös poistettiin ja asia otettiin uudelleen käsiteltäväksi.
Kansaneläkelaitos määrättiin suorittamaan A:lle kohtuullisena korvauksena oikeudenkäyntikuluista arvonlisäveroineen 900 euroa. Enemmälti vaatimus hylättiin. Suorituksen viivästyessä tälle korvaukselle oli maksettava viivästyskorkoa korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaisesti siitä lukien, kun kuukausi oli kulunut vakuutusoikeuden päätöksen postituspäivästä. Asia palautettiin Kansaneläkelaitokselle päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Jos asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetussa laissa tarkoitettua asiaa koskeva lainvoimainen päätös perustuu väärään tai puutteelliseen selvitykseen taikka on ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi poistaa päätöksen ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.
A oli vakuutusoikeudelle osoitetussa valituskirjelmässä vaatinut Suomen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisen lisäksi oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Kansaneläkelaitos oli valituksen johdosta oikaissut valituksenalaista päätöstä A:n vaatimalla tavalla ja siirtänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen vakuutusoikeuden käsiteltäväksi.
Vakuutusoikeus toteaa, että koska Kansaneläkelaitos oli edellä selostetuin tavoin oikaissut päätöstään, A:n valitus oli rauennut Suomen asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista koskevan vaatimuksen osalta. Valitus ei ollut kuitenkaan rauennut oikeudenkäyntikulujen osalta. Näin ollen vakuutusoikeuden ei olisi tullut päätöksessä mainitsemillaan perusteilla hylätä A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaa vaatimusta. Vastaavalla tavalla on katsonut myös korkein hallinto-oikeus ratkaisussaan 29.12.2006 nro 3618.
Vakuutusoikeus katsoo, että asiassa on esitetty asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta annetun lain mukaiset edellytykset vakuutusoikeuden päätöksen poistamiselle ja asian uudelleen käsittelemiselle.
Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä.
A on vaatinut Kansaneläkelaitosta suorittamaan valituksen laatimisesta vakuutusoikeudelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa arvonlisäveroineen 5.002 markkaa (841,27 euroa) sekä selityksen antamisesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulunsa 204,96 euroa, yhteensä 1.046,23 euroa korkolain 4 luvun 3 §:n mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut oikeuden ratkaisupäivästä.
Asiassa esitetyt Kansaneläkelaitosten lausunnot sekä Kansaneläkelaitoksen antama oikaisupäätös huomioon ottaen olisi kohtuutonta, että A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Vakuutusoikeus pitää kohtuullisena korvauksena A:n oikeudenkäyntikuluista 900 euroa.
Lainkohdat
Laki valtioneuvoston oikeuskanslerista 6 §:n 3 mom.
Laki asumiseen perustuvan sosiaaliturvalainsäädännön soveltamisesta 14 § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka
Vakuutusoikeuslaki 16 § ja 18 §
Hallintolainkäyttölaki 74 § ja 75 §
Osasto
1