Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A:han, joka oli työskennellyt Suomessa 13.7.2003 – 30.6.2006, ei tullut soveltaa työntekijäin eläkelakia (TEL).
Esitiedot
Japanin kansalainen A oli tullut Suomeen 13.7.2003 japanilaisen yrityksen B lähettämänä työntekijänä. A työskenteli yrityksen C tiloissa. A:n eläketurva oli järjestetty Japanissa Suomessa työskentelyn ajan ja siitä vastasi yritys B. A:n ja B:n välillä oli työsopimus ja heidän välillään oli tehty erillinen kirjallinen komennussopimus Suomessa työskentelystä ajalle 13.7.2003 – 12.7.2005. Komennuksen jatkosta tehtiin erillinen kirjallinen sopimus ajalle 1.7.2005 – 30.6.2006. B:n palkan maksoi osittain B ja osittain C. A:n palkka tarkastettiin kerran vuodessa ja palkan nosto tapahtui B:n toimesta. Komennussopimuksessa ei ollut määritelty, kenellä on oikeus irtisanoa A komennuksen aikana. Varsinainen työsopimus oli tehty B:n kanssa, joten se katsoi, että sillä on myös komennuksen aikana oikeus irtisanoa A. A sai toimeksiantonsa B:ltä, joka myös valvoi hänen työskentelyään. Aloitteen Suomessa työskentelystä teki B. A:n työ liittyi B:n mukaan määräaikaiseen projektiin, jonka B oli myynyt Suomeen yritykselle D. A toimi komennuksellaan teknillisenä insinöörinä ja yhteyshenkilönä B:n ja D:n välillä. Projektin oli alun perin määrä päättyä heinäkuussa 2005. B:n mukaan kyseinen projekti ei kuitenkaan valmistunut etukäteen suunnitellussa aikataulussa, koska kehitystyö vaati enemmän aikaa kuin oli suunniteltu. Tästä syystä B neuvotteli D:n kanssa projektin jatkamiselle vajaan vuoden lisäajan 30.6.2006 asti. B:n mukaan A oli sopivin henkilö jatkamaan projektin vastuuhenkilönä ja hänen määräaikaista komennustaan jatkettiin projektin päättymiseen asti. A oli ilmoittanut eläkelaitokselle, että hänen työnsä Suomessa liittyi D:n kanssa yhteistyössä tehtävään tuotekehitystyöhön ja että hänen työllään ei ollut tiettyä määräaikaa, koska hänen työnsä koski useita jatkuvia projekteja. B kuitenkin korosti eläkelaitokselle tekemässään päätöspyynnössä, että kyseessä on yksi ennalta sovittu projekti eikä useita jatkuvia projekteja. A:n työskentely Suomessa ei B:n mukaan ole heidän liiketoimintansa kehittämistyötä, vaan yksittäiseen asiakasprojektiin liittyvä tilapäinen Suomessa työskentely. A oli tullut Suomeen suoraan Japanista. Määräajan jälkeen hänen on ollut tarkoitus jatkaa työskentelyä B:lle.
Eläkelaitos päätti, että A:han tulee soveltaa työntekijäin eläkelakia (TEL) työskentelyn alkamisesta 13.7.2003 lukien. Eläkelaitoksen päätöksen perusteluiden mukaan Suomessa tehtävään työhön sovelletaan niin sanotun alueperiaatteen mukaisesti Suomen työeläkelakeja, jollei valtioiden välisestä sosiaaliturvasopimuksesta muuta johdu. Suomen ja Japanin välillä ei ole sosiaaliturvaa koskevaa sopimusta, joten Suomessa tapahtuva työskentely tulee pääsääntöisesti vakuuttaa Suomen työeläkelakien mukaan riippumatta työnantajan tai työntekijän kansalaisuudesta tai pysyvästä kotipaikasta. TEL:n 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään TEL:n mukaisen eläketurvan työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden ja jonka perusteella saatu työansio on noussut vähintään laissa säädettyyn vähimmäismäärään (235,76 euroa kuukaudessa vuonna 2005 ja 243,79 euroa kuukaudessa vuonna 2006). Ulkomaisen työnantajan osalta ei laissa ole säädetty poikkeusta tai lievennystä eläketurvan järjestämisvelvollisuuteen. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan ulkomaisen työnantajan ei kuitenkaan tarvitse järjestää Suomeen tilapäiselle työkomennukselle lähettämälleen työntekijälle eläketurvaa Suomessa, jos työntekijä on saman valtion kansalainen kuin hänen työnantajansa. Pääsäännöstä poikkeaminen perustuu alun perin Eläketurvakeskuksen antamiin ohjeisiin vuodelta 1963, mutta muutoksenhakuasteet ovat useissa yksittäistapauksissa myöhemmin vahvistaneet tämän periaatteen. Näiden ohjeiden ja yksittäistapausten perusteella on muodostunut vakiintunut soveltamiskäytäntö niissä tilanteissa, jolloin Suomen työeläkelaeissa ei ole ulkomaantyötä koskevia säännöksiä eikä maiden välillä ole solmittu sosiaaliturvasopimusta. Koska kysymyksessä on poikkeaminen laissa säädetystä eläketurvan järjestämisvelvollisuuden pääsäännöstä, on mainitussa soveltamiskäytännössä omaksuttuja periaatteita tulkittava suppeasti. Tilapäiseksi työskentelyksi Suomessa on yleensä katsottu työskentely, joka kestää enintään kaksi vuotta. Joissakin poikkeuksellisissa yksittäistapauksissa on saatettu tilapäiseksi katsoa erityisestä syystä tätä pitempikin työskentely. Työskentelyn on tällöin oltava etukäteen ajallisesti rajattua ja luonteeltaan selvästi tarkoitettu tilapäiseksi. Tilapäisyyttä arvioitaessa harkitaan tapauskohtaisesti TEL:n soveltamisesta poikkeamista puoltavia seikkoja, kuten esimerkiksi henkilön työtehtävien laatua ja hänen eläketurvaansa Suomen ulkopuolella. Kuitenkin yksinomaan sitä seikkaa, että työntekijän eläketurva on järjestetty myös toisessa valtiossa, ei voida pitää riittävänä edellytyksenä TEL:n soveltamatta jättämiselle, jos valtioiden välillä ei ole sosiaaliturvasopimusta.
Eläkelaitoksen päätöksen johtopäätösten mukaan Japanin kansalainen A työskenteli Suomessa työsuhteessa japanilaiseen B:hen kokonaisuudessaan noin kolme vuotta. Eläkelaitos katsoi, ettei A:n työskentelyä Suomessa voida siten enää pitää luonteeltaan tilapäisenä. Eläkelaitoksen mielestä A:n työn tilapäisyydestä ei siten ole esitetty sellaisia erityisperusteluita, joiden perusteella häneen ei aikaisempi soveltamiskäytäntö huomioon ottaen tulisi soveltaa TEL:a. Työeläkelakien soveltamiskäytännössä on katsottu, että mikäli työskentelyä Suomessa ei voida pitää tilapäisenä, tulee työntekijä vakuuttaa Suomen työeläkelainsäädännön mukaisesti työkomennuksen alusta lukien. Näin ollen A:han tulee soveltaa TEL:n 1 §:n nojalla mainittua lakia työskentelyn alkamisesta 13.7.2003 lukien.
A ja B hakivat muutosta eläkelaitoksen päätökseen ja vaativat, että A:han ei sovelleta TEL:a hänen työskenneltyään tilapäisesti Suomessa ajalla 13.7.2003 – 30.6.2006 japanilaisen työnantajan lähettämänä työntekijänä.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
A:n työskentely japanilaisen B:n palveluksessa on alkanut 13.7.2003. Työskentely on tarkoitettu määräaikaiseksi. Selvitysten mukaan työskentely on jatkunut 30.6.2006 asti.
Suomen ja Japanin välillä ei ole sosiaaliturvasopimusta, joten ulkomaalaisellakin työnantajalla on velvollisuus järjestää TEL:n nojalla vakuutus, kun työntekijän työskentely on jatkunut yhden kuukauden ajan. Soveltamiskäytännössä on katsottu, että tilapäiseen enintään kaksi vuotta jatkuneeseen työskentelyyn ei tule soveltaa TEL:a. Koska A:n työskentely Suomessa on jatkunut yli kaksi vuotta, hänen työskentelyynsä tulee soveltaa TEL:a työskentelyn alkamisesta 13.7.2003 lukien.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A ja B hakivat muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksiin ja vaativat, että A:han ei sovelleta työntekijäin eläkelakia (TEL) hänen työskenneltyään tilapäisesti Suomessa ajalla 13.7.2003 – 30.6.2006 japanilaisen työnantajan lähettämänä työntekijänä. A ja B uudistivat aikaisemmin esittämänsä ja totesivat, että A:n työtä Suomessa on pidettävä etukäteen ajallisesti rajattuna ja selvästi tilapäiseksi tarkoitettuna projektiluontoisena työnä. Alun perin kahdeksi vuodeksi tarkoitettua komennusta on ennalta arvaamattomista syistä jatkettu työnantajan aloitteesta. Työ Suomessa on kestänyt alle kolme vuotta. A kuuluu monikansallisen yrityksen kansainväliseen henkilökuntaan, joka työskentelee siellä, missä tarvitaan. Vakuuttaminen Suomessa merkitsisi kahdenkertaista vakuuttamista ja siten työntekijän ja työnantajan kannalta kohtuuttomia lisäkustannuksia. Työ Suomessa johtuu B:n suomalaiselle asiakkaalle myymästä projektista. Lisäksi A:n ja B:n mukaan on otettava huomioon, että 1.1.2007 voimaan tulevan työntekijän eläkelain (TyEL, HE 45/2005) perusteella voitaisiin ulkomainen työnantaja vapauttaa vakuuttamisvelvollisuudesta, mikäli ulkomainen työnantaja lähettää työntekijän Suomeen työhön. Edellytyksenä vapautukselle olisi kohtuullinen eläketurva toisessa valtiossa. Hallituksen esityksen mukaan tarkoituksena on välttää kahdenkertainen vakuuttaminen samasta työstä. Työkomennuksen pituudella tai työntekijän kansalaisuudella ei olisi enää merkitystä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin. A:n työskentelyyn Suomessa ajalla 13.7.2003 – 30.6.2006 ei sovelleta työntekijäin eläkelakia. Asia palautettiin eläkelaitokselle päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työntekijäin eläkelain (TEL) 1 §:n mukaan työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle työntekijälleen, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden.
TEL:n vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan ulkomaisen työnantajan ei kuitenkaan tarvitse järjestää Suomeen tilapäiselle komennukselle lähettämälleen työntekijälle eläketurvaa Suomessa, jos työntekijä on saman valtion kansalainen kuin hänen työnantajansa. Tilapäiseksi työskentelyksi on yleensä katsottu työ, joka kestää enintään 2 vuotta. Kahta vuotta pidempikin on erityisistä syistä voitu katsoa tilapäiseksi. Työskentelyn on tällöin oltava etukäteen ajallisesti rajattua ja luonteeltaan selvästi tilapäiseksi tarkoitettua. Tilapäisyyttä arvioitaessa harkitaan esimerkiksi työtehtävien laatua ja eläketurvaa Suomen ulkopuolella. Eläketurvan järjestyminen ulkomailla ei kuitenkaan ole riittävä edellytys TEL:n soveltamatta jättämiselle.
Vakuutusoikeus totesi, että A:n 13.7.2003 alkaneen työskentelyn Suomessa on etukäteen sovittu kestävän kaksi vuotta. Työskentely on kuitenkin jatkunut ennalta arvaamattomasta syystä 30.6.2006 saakka, koska projektityö ei ollut valmistunut ajoissa. Vakuutusoikeus katsoi, että A:n projektiluonteista työskentelyä on pidettävä vakiintuneen soveltamiskäytännön tarkoittamalla tavalla tilapäisenä, eikä siihen tule soveltaa TEL:a ajalla 13.7.2003 – 30.6.2006.
Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §
Työntekijän eläkelain voimaanpanolaki 1 §
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
TELK1136/06
ETKsov1905