Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Kysymys yksilöllisestä varhaiseläkkeestä sekä sen perusteena olevasta työsuhteesta ja työsuhteen päättymisestä sekä eläkkeen perusteena olevista ansioista.
Esitiedot
Eläkelaitos oli myöntänyt A:lle yksilöllisen varhaiseläkkeen 1.9.1998 alkaen. Eläkelaitos tarkisti A:n työansiot työsuhteesta osakeyhtiöön B ajalla 1.9.1996 – 31.7.1998 ja totesi, että vuonna 1998 A:n saama tulo ei ole TEL-palkkaa. Näin ollen työsuhteen on todettu päättyneen 31.12.1997.
A haki eläkelaitoksen päätökseen muutosta eläkelautakunnalta (nykyisin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta) ja vaati työsuhteensa osakeyhtiö B:hen päättämistä 3.8.1998.
Eläkelautakunnan ratkaisu
Eläkelautakunta hylkäsi valituksen.
Eläkelautakunnan perustelut
Osakeyhtiö B:n varsinainen yhtiökokous on ollut 30.12.1997. Tilikauden 1.7.1996 – 30.6.1997 voitto on ollut 304.230,97 markkaa. Tuolloin on päätetty, ettei osinkoa jaeta eikä makseta kokouspalkkioita.
Osakeyhtiö B:n ylimääräinen yhtiökokous on ollut 15.1.1998. Tuolloin on päätetty A:n bonuspalkkioksi 400.000 markkaa tilivuodelta 1.7.1996 – 30.6.1997 sekä palkaksi 32.000 markkaa tilivuodelta 1.7.1997 – 30.6.1998.
Ylimääräisen yhtiökokouksen päätöksen ovat tehneet pöytäkirjan mukaan osakeyhtiö C A:n edustamana, A:n 2 osaketta ja ääntä sekä henkilö C, D:n ja E:n holhoojana. D ja E ovat A:n tyttären alaikäisiä poikia ja pojat omistavat osakeyhtiö C:n osakekannan.
Pesänhoitajan laatimasta luettelosta konkurssivalvonnoista ilmenee, että osakeyhtiö B:llä on ollut konkurssiin asetettaessa muun muassa jo vuonna 1997 maksettavaksi erääntyneitä laskuja ynnä muita velkoja. Pesänhoitajan arvion mukaan osakeyhtiö B:n tuleva konkurssi oli ollut jo nähtävissä tammikuussa 1998.
A on ottanut lainaa osakeyhtiö B:ltä 1.310.797,01 markkaa ilman turvaavaa vakuutta. Konkurssipesä on hakenut vastasaatavaan A:ta vastaan yksipuolisen tuomion. Konkurssipesä on pyrkinyt ulosottoteitse velkomaan saatavaansa, mutta A on ulosottoyrityksessä todettu varattomaksi.
Kyseinen yritys on hakenut palkkoja maksettavaksi palkkaturvan kautta. Tätä koskeva hakemus on jätetty 20.3.1998. Palkkaturvana on maksettu palkkoja 1.1.1998 alkaen ja työajan lyhennyskorvausta 1.1. – 31.12.1997.
Verotietojen mukaan A:n ansiot ovat olleet vuonna 1996 126.350 markkaa, josta osakeyhtiö B on maksanut 64.080 markkaa, vuonna 1997 34.780 markkaa, josta osakeyhtiö B on maksanut 32.080 markkaa ja vuonna 1998 54.018 markkaa, josta 41.000 markkaa on katsottu peitellyksi osingonjaoksi ja loput tuloista ovat sairausvakuutuslain mukaisia päivärahoja ja tilintarkastuspalkkioita.
Osakeyhtiö B:n toimiala on sähköisten ilmansuodattimien sekä elektronisten kytkinvirtalähteiden suunnittelu, valmistus ja myynti. A:n ja yrityksen velkaantuminen on näyttänyt kuitenkin liittyvän muuhun kuin edellä mainittuun liiketoimintaan.
A on 1.6.1998 kuitannut nostaneensa palkkaa 900.000 markkaa, mutta tätä ei ole kirjattu. Palkkana on kirjattu erillisten kuittien mukaan 384.000 markkaa ja 400.000 markkaa sekä kuitattu aikaisempi palkkavelka 90.000 markkaa samalla maksetuksi. Näin A:n palkaksi on kirjattu 694.000 markkaa. Palkkoja ei kuitenkaan ole maksettu rahassa, vaan nettopalkalla on kuitattu A:n velkoja yhtiölle. Palkka on selvästi ylisuuri osakeyhtiö B:n vanhaan palkanmaksuhistoriaan verrattuna ja ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut ovat jääneet kokonaan maksamatta.
Eläkkeen perusteena oleva ansio määräytyy samoin kuin veron ennakkoa pidätettäessä, joten kun vuonna 1998 maksettua peiteltyä osingonjakoa ei voida pääsääntöisesti pitää TEL-palkkana, on A:n työsuhde osakeyhtiö B:hen päätettävä 31.12.1997.
Muutoksenhaku vakuutusoikeuteen
A haki muutosta eläkelautakunnan päätökseen ja vaati, että hänelle hyväksytään vuonna 1998 maksettuna palkkana eli TEL-palkkana se määrä, minkä käräjäoikeus tulee ajalta 1.7.1996 – 31.7.1998 vahvistamaan hänelle kohtuulliseksi palkaksi eli palkkaukseksi 25 kuukauden ajalta, sekä että hänelle maksetaan yksilöllistä varhaiseläkettä tuokin määrä mukaan lukien myös niin sanottuun tulevaan aikaan nähden. A totesi lisäksi, että työsuhde on virheellisesti katsottu päättyneeksi 31.12.1997. A kertoi katsoneensa syytteeseen antamassaan vastauksessa, että hän on ollut kysymyksessä olevalta 25 kuukaudelta oikeutettu 25.000 markan määräiseen bruttokuukausipalkkaan. Syytteessä on katsottu, että kohtuullinen palkka olisi vielä vuoden 1998 heinäkuulta 13.000 markkaa kuukaudessa. A:n käsityksen mukaan on selvää, että rikosjutun yhteydessäkin annettu ratkaisu palkkauksesta sitoo myös eläkevakuutusyhtiötä. A viittasi vaatimuksensa tueksi käräjäoikeuden antamiin tuomioihin.
Eläketurvakeskus antoi asiassa lausunnon ja esitti muun muassa seuraavaa: A:n eläkepalkan perusteena olevat ansiot (myöhemmin TEL-ansiot) vuodelta 1998 ovat poikenneet eläkelaitoksen päätöksessä esitetyistä ja tältä osin valitus on aiheellinen. A:n TEL-ansiot eivät kuitenkaan ole hänen vaatimustensa mukaiset. Eläketurvakeskus totesi, että verotiedoista saadun selvityksen mukaan A:n osakeyhtiö B:ltä saamat verotettavat ansiot ovat olleet 64.080 markkaa vuonna 1996, 32.080 markkaa vuonna 1997 ja 41.000 markkaa vuonna 1998 (peiteltyä osingonjakoa, jonka verottaja on katsonut syntyneen osakaslainan korkona). Eläketurvakeskus viittasi korkeimman oikeuden ratkaisuihin KKO:1998:10, KKO:2005:68 ja KKO:2005:119. Niistä ilmenee Eläketurvakeskuksen mukaan se, että osakaslainoja tai vastaavia ei voida osakeyhtiössä pitää palkkana eikä niiden nostamista voida perustella sillä, että henkilö ei ole nostanut palkkaa ja että hänellä työpanoksensa perusteella olisi oikeus palkkaan. Osakeyhtiössä tapahtuvia epäasiallisia ja osakeyhtiölain vastaisia toimia ei voida perustella sillä, että henkilöllä olisi oikeus palkkaan.
Palkkasaatavien hyväksymisestä TEL-ansioiksi Eläketurvakeskus esitti muun muassa, että työeläkeoikeuskäytännössä on hyväksytty konkurssi- ja maksukyvyttömyystilanteissa toimitusjohtajan TEL-ansioiksi hänen saamatta jääneitä ansioitaan, jos ansioista on luotettavaa näyttöä, esimerkiksi konkurssituomiossa. Palkkasaatavia on myös silloin hyväksytty TEL-ansioiksi, jos todellisen aidon palkanmaksun vakiintumisesta on näyttöä ja yhtiön taloudellisen tilanteen heiketessä palkkavelka on asianmukaisesti kirjattu kirjanpitoon. Jos vakiintunut tapa yhtiössä on ollut maksaa palkkaa taloudellisen tilanteen salliessa (kuten perhe- ja pienyhtiöissä), ei toimitusjohtajan yhtiön maksukyvyttömyyden takia saamatta jääneitä fiktiivisiä palkkoja ole pidetty TEL-ansioina. Sen sijaan TEL-ansioiksi kirjaamisen edellytyksenä ei toimitusjohtajan kohdalla ole se, että toimitusjohtaja olisi hakenut saamatta jääneitä palkkojaan palkkaturvasta.
Kirjanpidossa kuitattujen palkkasaatavien osalta Eläketurvakeskus katsoi, että A:lla ei ole ollut sen kaltaista palkkasaatavaa osakeyhtiö B:ltä, että sitä voitaisiin pitää TEL-ansioina. Eläketurvakeskuksen mukaan ei ollut edellytyksiä pitää kirjanpitoon tehtyjä laittoman osakaslainan kuittausmerkintöjä selvityksenä A:lle suoritetusta TEL-palkasta.
A:n käteisnostosta kassasta Eläketurvakeskus katsoi, että on mahdollista pitää A:n heinäkuussa 1998 tekemää käteisnostoa sen luonteisena tapahtumana, että vajavaisista kirjauksista huolimatta nostoa (bruttomääräisenä 32.000 markkaa) voidaan pitää TEL-ansioihin kuuluvana eränä. Tällöin TEL-työsuhde on päättynyt vasta 31.7.1998. Eläketurvakeskuksen mukaan tätäkin käteisnostoa olisi mahdollista arvioida toisin, koska erikoistilintarkastuksen mukaan sitä ei ole merkitty palkkakirjanpitoon.
Muilta osin Eläketurvakeskus esitti vaatimuksia hylättäväksi, koska todellista palkanmaksua ei ollut tapahtunut eikä (laittomia) osakaslainoja tai niiden kuittauksia voitu pitää sellaisina suorituksina, jotka olisivat TEL:n mukaan eläkkeen perusteena olevissa ansioissa huomioon otettavaa ansiota siinäkään tapauksessa, että henkilö olisi tehnyt työtä yrityksessä.
A antoi selityksensä Eläketurvakeskuksen lausunnon johdosta ja totesi, että palkan käyttäminen osakaslainojen osalyhennyksiksi ja niin sanottujen palkan sivukulujen tilittämättä jääminen ei voi merkitä sitä, ettei palkkausta olisi pidettävä TEL-palkkana. Palkan maksussa tapahtuneet muodolliset puutteet eivät myöskään voi tätä asiaintilaa muuttaa. A:n TEL-palkkana on pidettävä 725.000 markkaa. TEL-palkaksi on hyväksyttävä käteisnosto heinäkuussa 1998, mikä tuokin määrä olisi otettava huomioon myös niin sanottuun tulevaan aikaan nähden.
Eläkelaitos antoi Eläketurvakeskuksen lausunnon ja A:n selityksen johdosta lisävastineen ja esitti valituksen hylkäämistä. Eläkelaitos katsoi, että käteisnoston pitämisestä A:n TEL-palkkana ei ollut riittävästi luotettavaa selvitystä. Kirjauksissa ja kirjanpidossa on puutteita eikä siitä ole suoritettu vakuutusmaksujakaan. Tilintarkastuskertomuksessa on todettu, että käteisnosto on myöhemmin oikaistu siirtovelan maksuksi. Tämäkin viittaa siihen, että kyseinen nosto on osa samaa ”osakaslainojen lyhennykseen” liittyvää järjestelyä, joka liittyy peiteltyyn osingonjakoon. Lisäksi konkurssi on ollut nähtävissä jo tammikuussa 1998. A on tehnyt käteisnoston toimitusjohtajana ja yrityksen varsinaisena jäsenenä tietoisena yhtiön taloudellisesta tilanteesta. Käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen peiteltyyn osingonjakoon. Peitelty osingonjako ei ole pääsääntöisesti TEL-palkkaa. Tämä on kirjattu myös lakiin 1.1.2005 alkaen.
Eläkelaitoksen mielestä työsuhteen päättymispäivä 31.12.1997 on oikea. Yhtiö on haettu konkurssiin 3.8.1998. Erikoistilintarkastuksessa on todettu, että yhtiön toiminta on loppunut käytännössä kesäkuussa 1998. Tähän nähden A on tehnyt käteisnoston, kun hänen TEL-työsuhteensa on ollut jo päättynyt. Näin ollen käteisnostoa heinäkuussa 1998 ei voida myöskään pitää työntekijäin eläkelain (TEL) 7 §:n mukaan työstä maksettavana vastikkeena.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Eläkelautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyi eläkelautakunnan päätöksen perustelut.
Vakuutusoikeus totesi lisäksi, että työntekijäin eläkelain (TEL) 2 §:n 2 momentin mukaan työsuhteen katsotaan TEL:a sovellettaessa päättyneen sen päivän lopussa, jolta sen perusteella viimeksi maksettiin palkkaa ennen työsuhteen katkeamista. TEL:n 7 e §:n 1 momentin mukaan eläkepalkkaa laskettaessa työansio määräytyy samojen perusteiden mukaan kuin veron ennakkoa pidätettäessä, kuitenkin niin, ettei työsuhteen päättyessä maksettavaa vuosiloman korvausta oteta huomioon. Vakuutusoikeus katsoi asiassa jääneen näyttämättä, että A olisi saanut vuonna 1998 osakeyhtiö B:stä TEL:ssa tarkoitettuja ansioita. Palkanmaksun oli katsottava päättyneen 31.12.1997. Todellista palkanmaksua ei ollut näytetty tapahtuneen eikä A:n ottamia osakaslainoja tai niiden kuittauksia voitu pitää TEL:n mukaisina eläkettä määrättäessä huomioon otettavina ansioina. Vakuutusoikeus katsoi, että myöskään A:n käteisnostoa kassasta heinäkuussa 1998 ei voitu pitää hänen palkkanaan, koska sitä ei ollut merkitty palkkakirjanpitoon. Vakuutusoikeus totesi, että käräjäoikeuden ja hovioikeuden rikosasian yhteydessä antamat ratkaisut palkkauksesta eivät sido vakuutusoikeutta ratkaistaessa TEL:n mukaista eläkepalkkaa.
Lainkohdat
Työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 2 § 2 mom., sellaisena kuin se oli voimassa 28.2.2002 saakka, ja 7 e §, sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2004 saakka
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK39723
TELK2535/04