Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A, joka ei ollut EU / ETA-kansalainen eikä ollut EU / ETA-maan yrityksen palveluksessa, oli työskennellyt Suomessa 2.12.2004 – 30.11.2006. A:han tuli soveltaa työntekijäin eläkelakia (TEL).
Esitiedot
Japanin kansalainen A oli ennen Suomeen tuloaan työskennellyt Belgiassa japanilaisen konserni B-ryhmään kuuluvan yritys D:n palveluksessa 1.6.2003 – 1.12.2004 ja ollut vakuutettuna Belgian sosiaaliturvajärjestelmässä. A:n työsuhde oli päättynyt eikä hänellä ollut Belgiasta lähetetyn työntekijän todistusta. A:n vakinainen asuinpaikka on ajalla 2.12.2004 – 30.11.2006 ollut Suomi.
Suomalaisen yrityksen C:n mukaan yhtiön osakekanta oli 7.9.2004 tehdyllä kaupalla siirtynyt japanilaisen konserni B-ryhmään kuuluvan yhtiön omistukseen. Japanilainen yritys B oli asettanut A:n suomalaisen yritys C:n hallituksen puheenjohtajaksi ja A:n tehtävänä oli muun muassa yritys C:n hallinnon kehittäminen vastaamaan japanilaisomisteisen konsernin vaatimuksia. A valittiin C:n hallituksen päätöksellä yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. C:n näkemyksen mukaan tehtävä oli luottamustoimi. A:lla oli työsuhde B:n kanssa, mutta työsuhteesta ei ollut kirjallista sopimusta. C:n antaman selvityksen mukaan A:n työsuhde B:n kanssa jatkui edelleen ja A maksoi eläkevakuutusmaksunsa Japaniin. A:n komennuksen kesto Suomeen oli alle kaksi vuotta, 2.12.2004 – 30.11.2006. B:n ilmoituksen mukaan A oli työskennellyt sen palveluksessa vuodesta 1983 alkaen. A katsoi työskennelleensä B:lle Suomessa työskentelynsä aikana. Suomessa työskentelyn ajalta C maksoi A:lle B:n määräämän osuuden palkasta Suomessa työskentelyn ajalta. Loppuosan maksoi B, joka myös päätti mahdollisesta palkankorotuksesta. B päätti miten, milloin ja missä työskentely tapahtui ja antoi työhön liittyvät ohjeet. Lisäksi C antoi ohjeita ja neuvoja suomalaisen lainsäädännön osalta ja sillä oli oikeus valvoa suomalaisten säännösten noudattamista. Muiden ohjeiden ja neuvojen noudattamista valvoi B. Määräajan jälkeen A:n ensisijaisena tarkoituksena oli palata työskentelemään Japaniin.
A:n ja C:n välillä oli tehty 2.12.2004 kirjallinen johtajasopimus, joka C:n mukaan oli laadittu palkanlaskentaa ja henkilöstöhallintoa varten. Sopimuksen ehdot oli määrittänyt B, joka ainoastaan voi muuttaa niitä. Sopimuksessa työnantajaksi oli kirjattu C ja työntekijäksi A ja sen mukaan A sitoutui korvausta vastaan tekemään työtä C:lle tämän johdon ja valvonnan alaisena. Sopimuksen mukaan A työskenteli C:n emoyhtiön, konsernin ja tytäryhtiöiden hallituksen puheenjohtajana.
A:n pääasiallinen työskentelymaa oli Suomi, mutta hän teki työmatkoja muun muassa C:n tytäryhtiöihin Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Lisäksi hän kävi muissa B-ryhmään kuuluvissa yrityksissä Belgiassa ja Espanjassa. A:n vakinainen asuinpaikka oli Suomi.
Eläkelaitos päätti, että A:n työskentelyyn Suomessa, Virossa, Latviassa, Liettuassa, Belgiassa ja Espanjassa 2.12.2004 alkaen sovelletaan työntekijäin eläkelakia (TEL).
Suomen sosiaaliturvalainsäädännön soveltamista koskevien eläkelaitoksen päätöksen perusteluiden mukaan Euroopan unionin (EU) tai Euroopan talousalueen (ETA) jäsenvaltioiden välillä liikkuviin henkilöihin sovellettava sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan Euroopan yhteisöjen Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 (jäljempänä EY:n sosiaaliturva-asetus) säännösten mukaisesti. Asetus koskee muun muassa eläkelainsäädäntöä. Asetuksen yksi keskeisimmistä periaatteista on se, että sillä estetään kaksinkertainen vakuuttaminen alueella, jossa kyseistä asetusta sovelletaan. Koska EY:n sosiaaliturva-asetusta ei sovelleta Japaniin eikä Suomen ja Japanin välillä ole sosiaaliturvaa koskevaa sopimusta, mikään ei estä sitä, että sosiaaliturvaan liittyviä maksuja saatetaan joutua maksamaan päällekkäin molempiin maihin. EY:n sosiaaliturva-asetusta sovelletaan EU/ETA-valtioiden kansalaisiin, valtiottomiin henkilöihin sekä pakolaisiin, jotka ovat tai ovat olleet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. Euroopan yhteisöjen Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 859/2003 mukaan 1.6.2003 alkaen EY:n sosiaaliturva-asetusta 1408/71 sovelletaan myös muihin kuin EU/ETA-valtioiden kansalaisiin (niin sanottuihin kolmansien maiden kansalaisiin), joilla on laillinen asuinpaikka jossakin jäsenvaltiossa ja jotka liikkuvat jäsenvaltioiden välillä. Laillisella asumisella tarkoitetaan käytännössä muun muassa sitä, että henkilö on kuulunut jonkin jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään ja hänellä on maassa tilapäinen tai pysyvä oleskeluoikeus. A on Japanin kansalainen ja hän on työskennellyt Belgiassa ja kuulunut Belgian sosiaaliturvajärjestelmään välittömästi ennen siirtymistään Suomeen. Näin ollen A:han sovelletaan EY:n sosiaaliturva-asetusta, vaikka hän ei ole minkään EU/ETA-maan kansalainen. Eläkelaitoksen kannan mukaan asetusta tulee soveltaa jäsenvaltioiden välillä liikkuvaan henkilöön, vaikka työnantaja ei olisikaan EU-alueella. Pääsääntö on, että EU/ETA-alueella työskentelevän työntekijän sosiaaliturva järjestetään siinä maassa, jossa hän tekee työtä. EU/ETA-alueella on kuitenkin erilliset säännökset kahdessa tai useammassa maassa tavallisesti työskentelevälle (artikla 14.2.b). Nämä poikkeavat yhdessä EU/ETA-maassa työskentelevän säännöistä. EY-asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan kahden tai useamman jäsenvaltion alueella tavallisesti työskentelevään henkilöön sovelletaan sen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jonka alueella hän asuu, jos hän työskentelee osittain tällä alueella.
A työskentelee saadun selvityksen mukaan 2.12.2004 alkaen pääasiallisesti Suomessa ja lisäksi hän tekee säännöllisesti työmatkoja muihin EU-maihin: Viroon, Latviaan, Liettuaan, Belgiaan ja Espanjaan. A asuu 2.12.2004 – 30.11.2006 vakituisesti Suomessa. Koska A työskentelee tavallisesti useassa eri EU-maassa ja myös asuinmaassaan Suomessa, EY:n sosiaaliturva-asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan häneen sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä. EY:n sosiaaliturva-asetuksella ei puututa kansallisen lainsäädännön soveltamiseen vaan se ainoastaan osoittaa, minkä maan sosiaaliturvalainsäädäntöä sovelletaan jäsenvaltiosta toiseen liikkuviin työntekijöihin.
Työeläkelainsäädännön soveltamista koskevien eläkelaitoksen päätöksen perusteluiden mukaan Suomen työeläkelainsäädännön mukaan työnantajan tulee järjestää palveluksessaan työsuhteessa olevalle työntekijälle työeläketurva, riippumatta työnantajan tai työntekijän kansalaisuudesta tai pysyvästä kotipaikasta, jollei valtioiden välisistä sopimuksista muuta johdu. Työnteettäjällä on velvollisuus järjestää työnsuorittajalle työntekijäin eläkelain (TEL) mukainen eläketurva vain, jos osapuolten välillä on työsuhde. Työeläkelaeissa ei ole erikseen säädetty, mitä tarkoitetaan työsuhteella. Työeläkelakeja sovellettaessa noudatetaan työsopimuslain (TSL) (55/2001) 1 luvun 1 §:n mukaisten työsopimuksen tunnusmerkkien perusteella johdettua työsuhteen käsitettä. TSL:n mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli, työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana, sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään toiselle sopijapuolelle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Osapuolilta saadun selvityksen mukaan B ja A ovat suullisesti sopineet, että A työskentelee B:lle toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa tämän johdon ja valvonnan alaisena vastiketta vastaan. A:n työtehtäväksi osapuolten kesken on sovittu hallituksen puheenjohtajana toimiminen yritys C:ssä. Työnantaja voi siirtää työntekijänsä tämän suostumuksen mukaisesti toisen työnantajan (käyttäjäyritys) käyttöön tämän johdon ja valvonnan alaisena. Tällöin myös ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin, siirtyvät käyttäjäyritykselle. Työsopimuksen osapuolena olevan varsinaisen työnantajan velvollisuutena on tällöinkin huolehtia muista työnantajavelvoitteista, kuten palkanmaksusta siihen liittyvine sosiaalivakuutusmaksuineen. Varsinaisella työnantajalla säilyy myös oikeus irtisanoa ja purkaa työsopimus.
B on siirtänyt A:n työskentelemään C:hen (käyttäjäyritys) ja viime kädessä työn johto- ja valvontaoikeus sekä irtisanomisoikeus säilyvät B:llä. Näin ollen A:n työeläketurvan järjestämisestä vastuussa olevana työnantajana on pidettävä japanilaista B:tä.
Työnantaja on velvollinen järjestämään TEL:n mukaisen eläketurvan työntekijälle, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden ja jonka perusteella saatu työansio on ollut vähintään laissa säädetyn vähimmäismäärän suuruinen (235,76 euroa kuukaudessa vuonna 2005).
A:n työsuhde B:hen on kestänyt yli kuukauden ja hänen ansionsa ovat ylittäneet TEL:n vähimmäismäärän. Näin ollen häneen sovelletaan TEL:a siitä alkaen, kun häneen on EY:n sosiaaliturva-asetuksen säännösten perusteella sovellettava Suomen lainsäädäntöä. A:n työskentely ei rajoitu EU:n jäsenvaltiosta ainoastaan Suomeen vaan hän saatujen tietojen mukaan työskentelee myös Virossa, Latviassa, Liettuassa, Belgiassa ja Espanjassa. Häneen sovelletaan myös näissä maissa työskentelyn osalta TEL:a EY:n sosiaaliturva-asetuksen 14 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan.
TEL:n soveltamiskäytäntöä koskevien eläkelaitoksen päätöksen perusteluiden mukaan TEL ei sisällä säännöksiä tilanteista, joissa työntekijä on lähetetty ulkomailta työskentelemään Suomeen. TEL:n mukainen vakuuttamisvelvollisuus koskee siten lähtökohtaisesti kaikkea Suomessa työsuhteessa tehtyä työtä riippumatta työnantajan tai työntekijän kansalaisuudesta tai pysyvästä kotipaikasta. Vakiintuneen soveltamiskäytännön mukaan ulkomaisen työnantajan ei tarvitse järjestää Suomeen tilapäiselle työkomennukselle lähettämälleen työntekijälle eläketurvaa Suomessa, jos työntekijä on saman valtion kansalainen kuin hänen työnantajansa. Pääsäännöstä poikkeaminen perustuu alun perin Eläketurvakeskuksen antamiin ohjeisiin vuodelta 1963, mutta muutoksenhakuasteet ovat useissa yksittäistapauksissa myöhemmin vahvistaneet tämän periaatteen. Näiden ohjeiden ja yksittäistapausten perusteella on muodostunut vakiintunut soveltamiskäytäntö niissä tilanteissa, jolloin Suomen työeläkelaeissa ei ole ulkomaantyötä koskevia säännöksiä eikä maiden välillä ole solmittu sosiaaliturvasopimusta tai muuta kansainvälisoikeudellista normistoa. Koska kysymyksessä on poikkeaminen laissa säädetystä eläketurvan järjestämisvelvollisuuden pääsäännöstä, on mainitussa soveltamiskäytännössä omaksuttuja periaatteita tulkittu suppeasti. Edellä mainittua soveltamiskäytäntöä noudatetaan siis vakiintuneesti vain niissä tilanteissa, kun työntekijään ei sovelleta EY:n sosiaaliturva-asetuksen tai Suomen solmiman kahdenvälisen sosiaaliturvasopimuksen määräyksiä.
A on Japanin kansalainen ja hän työskentelee Suomessa japanilaiselle työnantajalle hakemuksessa ilmoitettujen tietojen mukaan kaksi vuotta. A:han sovelletaan kuitenkin EY:n sosiaaliturva-asetuksen säännöksiä, joten eläkelaitos katsoi, että kyseistä TEL:n soveltamiskäytäntöä ei voitu noudattaa.
Euroopan unionin yksi keskeinen tavoite on kaikkia jäsenvaltioita koskevan yhteisen sisämarkkina-alueen luominen, jossa muun muassa henkilöiden vapaa liikkuvuus jäsenvaltioiden alueilla on turvattu. Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen eli Rooman sopimuksen mukaan yhteisön oikeuden tulee turvata liikkumisoikeuttaan käyttävän työntekijän sosiaaliturvaan liittyvien oikeuksien säilyminen ja sosiaaliturvaetuuksien maksaminen. EY:n sosiaaliturva-asetuksen 1408/71 kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamissäännöt ovat siten osa henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta. Työntekijän tulee voida luottaa siihen, että hän ei menetä sosiaaliturvaan liittyviä oikeuksiaan sen vuoksi, että hän käyttää yhteisön oikeuden hänelle turvaamaa liikkumisvapautta. EY:n sosiaaliturva-asetuksen 13 artiklan 1 kohdan mukaan henkilöt, joihin asetusta sovelletaan, ovat vain yhden jäsenvaltion lainsäädännön alaisia. EY:n sosiaaliturva-asetuksen sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien säännösten perusteella ratkaistaan siten tilanteet, joissa kansallisten lainsäädäntöjen nojalla tulisi sovellettavaksi useamman jäsenvaltion lainsäädäntö samanaikaisesti. Eläkelaitoksen näkemyksen mukaan työvoiman vapaan liikkuvuuden periaate EU/ETA-alueella edellyttää myös, että työntekijä kuuluu aina jonkin jäsenvaltion eläke- ja muun sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Mikäli TEL:n edellä mainittua soveltamiskäytäntöä noudatettaisiin EU-tilanteissa, henkilö ei tulisi eläketurvansa osalta vakuutetuksi missään jäsenvaltiossa. Tällöin A ei tulisi vakuutetuksi myöskään Virossa, Latviassa, Liettuassa, Belgiassa ja Espanjassa tapahtuvan työskentelynsä osalta.
EY:n sosiaaliturva-asetuksen keskeinen periaate on myös henkilöiden yhdenvertainen kohtelu. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion alueella asuvat henkilöt, joihin asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset. Näin ollen TEL:a sovellettaessa tulee taata samat oikeudet ja asettaa samat velvoitteet myös muiden maiden kansalaisille kuin Suomen kansalaisille. TEL:n edellä tarkoitetun soveltamiskäytännön noudattaminen henkilöihin, joita EY:n sosiaaliturva-asetus koskee, johtaisi kansalaisuuteen perustuvaan syrjintään, mikä on EY:n sosiaaliturva-asetuksen vastaista.
Euroopan unionin Neuvosto on antaessaan asetuksen (ETY) N:o 859/2003 katsonut, että niin sanottujen kolmansien maiden kansalaisille tulee taata sellainen oikeudellinen asema, johon kuuluvat EU:n kansalaisten oikeuksiin mahdollisimman hyvin verrattavissa olevat oikeudet. Näin ollen eläkelaitos katsoi, että TEL:a sovellettaessa tulee sekä EU/ETA-kansalaisia että laillisesti EU-alueella asuvia niin sanottujen kolmansien maiden kansalaisia kohdella yhdenvertaisesti.
Suomen työeläkkeet maksetaan rajoituksetta ulkomaille 1.1.2003 alkaen.
A, B ja C hakivat muutosta eläkelaitoksen päätöksiin ja vaativat, että TEL:n soveltamiskäytännön mukaisesti A:han ei sovelleta TEL:a hänen työskenneltyään Suomessa 2.12.2004 – 30.11.2006.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Työnantaja on velvollinen järjestämään ja kustantamaan tämän lain mukaiset vähimmäisehdot täyttävän eläketurvan jokaiselle työntekijälleen, jonka työsuhde on jatkunut yhdenjaksoisesti vähintään kuukauden. Käytettävissä olevan selvityksen mukaan A, joka on Japanin kansalainen, on ennen Suomeen tuloaan työskennellyt Belgiassa noin puolitoista vuotta, jona aikana hän kuului Belgian sosiaaliturvajärjestelmän piiriin. Suomessa hänen on ollut tarkoitus työskennellä noin hieman alle kaksi vuotta. Johtajasopimuksen 2.12.2004 ja muun toimitetun selvityksen perusteella hänen on arvioitava olleen Suomessa työskennellessään työntekijäin eläkelain tarkoittamalla tavoin työntekijän asemassa. Suomen ja Japanin välillä ei ole voimassa olevaa sosiaaliturvasopimusta. Näin ollen A on vakuutettava työntekijäin eläkelain mukaisesti.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A, B ja C hakivat muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksiin ja vaativat, että A:han ottaen huomioon työntekijäin eläkelain (TEL) vakiintunut soveltamiskäytäntö, ei sovelleta Suomen työeläkelakeja hänen työskenneltyään Suomessa 2.12.2004 – 30.11.2006. Muutoksenhakijoiden mukaan vakiintuneen TEL:n soveltamiskäytännön mukaiset edellytykset täyttyvät ja että soveltamiskäytäntö ei sinällään edellytä, että työntekijän tulisi olla lähetetty suoraan kotimaastaan. Näin ollen sillä, että A oli työskennellyt tilapäisesti Belgiassa ennen Suomeen tuloaan ei ole merkitystä. Kun A:han sovelletaan Suomen sosiaaliturvalainsäädäntöä, tulee häneen soveltaa myös TEL:n vakiintunutta soveltamiskäytäntöä. TEL:n vakiintuneen käytännön soveltaminen EY:n sosiaaliturva-asetuksen rinnalla johtaa sekä A:n että työnantajan kannalta tarkoituksenmukaiseen lopputulokseen eli kaksinkertainen vakuuttaminen vältetään ja toisaalta A on vakuutettu eläketurvansa osalta toisessa valtiossa. Lisäksi A:n lyhyt työskentelyaika Suomessa ei käytännössä kerrytä hänelle juurikaan eläketurvaa. Näin ollen A:n oikeus sosiaaliturvan osalta ei vaarannu miltään osin, kun häneen sovelletaan TEL:n vakiintunutta soveltamiskäytäntöä.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin. Vakuutusoikeus totesi lisäksi viitaten eläkelaitoksen päätökseen, että A:n työeläketurvan järjestämisestä vastuussa olevana työnantajana on pidettävä japanilaista B:tä.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyi työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ja eläkelaitoksen päätösten perustelut.
Sovelletut säännökset
Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annettu neuvoston asetus (ETY) n:o 1408/71 1 artikla, 2 artikla, 3 artikla, 4 artikla, 13 artikla 1 kohta ja 2 kohta a alakohta, 14 artikla 2 kohta b alakohta
Neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003 asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset asetukset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi
Työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 §
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
TELK4593/05
ETKsov1896