Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Julkista kaupanvahvistajaa ei katsottu yrittäjäksi, jolla on yrittäjien eläkelaista johtuva vakuuttamisvelvollisuus perimistään palkkioista.
Esitiedot
A oli toiminut käräjäoikeuden määräämänä julkisena kaupanvahvistajana vuodesta 1973. A oli toiminut mainitussa tehtävässä päätyönsä ohella vuoteen 2000, jonka jälkeen hän oli jatkanut tehtävässä jäätyään päätyöstään työttömäksi.
Eläketurvakeskus katsoi päätöksellään, että A:n työskentely julkisena kaupanvahvistajana vuodesta 1973 kuului yrittäjien eläkelain (YEL) soveltamisalaan. Päätöksellä Eläketurvakeskus ei ratkaissut sitä, mistä lähtien A oli velvollinen ottamaan YEL:n mukaisen vakuutuksen.
A valitti Eläketurvakeskuksen päätöksestä työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan ja katsoi, ettei hänen työskentelynsä kaupanvahvistajana kuulu YEL:n soveltamisalaan.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi Eläketurvakeskuksen päätöksestä tehdyn valituksen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Suomessa asuva yrittäjä on vakuutettava vanhuuden, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalta. Yrittäjä on velvollinen ottamaan vakuutuksen YEL:n mukaista eläketurvaa varten. Yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.
Työeläkelaeissa työsuhteen olemassaoloa tarkastellaan työoikeudellisin perustein, jossa työsopimuslain ilmentämät työsuhteen tunnusmerkit ovat keskeisessä asemassa. Työsopimuslain (1.6.2001 lukien) 1 luvun 1 §:n mukaan työsopimuksella tarkoitetaan sopimusta, jossa toinen sopimuspuoli, työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana, sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään toiselle sopijapuolelle, työnantajalle, työtä tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työntekijäin eläkelain 1 b §:n 2 momentin mukaan luottamustoimessa on sellaisessa tehtävässä oleva, johon henkilö on määräajaksi tai toistaiseksi valittu edustamaan tiettyä yhteisöä, henkilöpiiriä tai asiantuntemusta ja jossa tehtävässään hän ei ole työ- tai virkasuhteessa eikä toimi yrittäjänä.
Asiassa saadun selvityksen mukaan A on toiminut julkisena kaupanvahvistajana 1970-luvulta käräjäoikeuden antaman määräyskirjan perusteella kunnes hän täyttää 65 vuotta. Määräys on henkilökohtainen samoin kuin toimeksiannoista saadut palkkiot, joiden maksajina ovat yleensä myyjä ja ostaja puoliksi. Palkkion suuruus on määrätty kaupanvahvistaja-asetuksessa. A on ollut tehtävässään päätyönsä rinnalla ja edelleen vuodesta 2001 lukien jouduttuaan työttömäksi.
Muutoksenhakulautakunta toteaa, etteivät A:n tehtävät julkisena kaupanvahvistajana ole sellaisia, joita tavallisesti hoidetaan luottamustoimessa. Luottamustoimi on yleensä määräaikainen ja sille on tunnusomaista liittymä jonkin yhdistyksen tai muun yhteisön hallintoon. Yleensä luottamustoimen hoitaminen perustuu muuhun kuin ansiotarkoitukseen. Huomioon ottaen A:n saamien palkkioiden määrä on ansiotarkoituksen katsottava täyttyneen.
Kaupanvahvistaja-asetuksen mukaan julkisena kaupanvahvistajana toimivat hakemuksensa perusteella tehtäväänsä määrätty tai tietyt asetuksessa nimenomaisesti mainitut virkamiehet ja työntekijät. A:lla ei ole tällaista asetuksessa mainittua työ- tai virkasuhdetta, vaan hän on tehtäväänsä määrätty.
Työsuhteeseen kuuluu olennaisena osana työnantajan direktiovalta eli oikeus määrätä muun muassa työn suorittamisesta, työajasta ja -paikasta. Käräjäoikeus valvoo kaupanvahvistajien toimintaa, mutta kaupanvahvistaja-asetuksen perusteella tapahtuva valvonta ei ilmennä varsinaiseen työnantaja-asemaan liittyvää direktiovaltaa, vaan ennen kaikkea yleistä ”kaupanvahvistaja-instituutioon” kohdistuvaa valvontaa. Asiassa ei ole muutoinkaan selvitetty, että käräjäoikeus olisi katsottava A:n työnantajaksi tai että hän olisi ollut toimeksiantajiensa johdon ja valvonnan alainen. A on harjoittanut kaupanvahvistajan ammattia.
Koska kysymyksessä on ansiotarkoituksessa tehty työ, mutta ei luottamustoimi tai työ-, virka- tai muussa palvelussuhteessa tehty työ, on A:n toimintaan sovellettava YEL:ä.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati, että päätös kumotaan. A katsoi uudistaen asiassa aikaisemmin esittämänsä, että hän ei ollut toiminut toimessaan kaupanvahvistajana työsuhteessa eikä yrittäjänä eikä hänen vakuuttamisvelvollisuudelleen siten ollut perustetta. A katsoi kaupanvahvistajan toimen luottamustehtäväksi. A kertoi, että kaupanvahvistajan tehtävää hoidetaan tavanomaisesti muun työn ohessa eikä siihen liity varsinaista ansiotarkoitusta taikka yrittäjätoiminnan tunnusmerkkejä. A katsoi, että kaupanvahvistaja toimii käräjäoikeuden määräämänä eikä toimintaan liity minkäänlaista yrittäjäriskiä ja kaupanvahvistajan toimesta voi saada ainoastaan asetuksessa määrätyn palkkion.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin (äänestys 4 – 1).
Vakuutusoikeuden perustelut
Yrittäjien eläkelain 1 §:n 2 momentin mukaan yrittäjällä tarkoitetaan henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työsuhteessa taikka virka- tai muussa julkisoikeudellisessa toimisuhteessa.
A on toiminut käräjäoikeuden määräämänä kaupanvahvistajana ja kysymys on siten ollut siitä, onko hänet katsottava kyseisen tehtävän vuoksi yrittäjäksi eläkelainsäädännössä tarkoitetuin tavoin.
Vakuutusoikeus toteaa, että kaupanvahvistaja-asetuksen mukaan kaupanvahvistaja hoitaa julkisoikeudellista tehtävää, jossa hän asetuksen 11 §:n 1 momentin mukaan toimii virkavastuulla. Kaupanvahvistajan tehtävänä on yhtäältä varmistaa kiinteistön luovutuksen asianmukaisuutta ja luotettavuutta sekä toisaalta antaa tietoja kiinteistön luovutuksista julkiselle vallalle. Kaupanvahvistajan tehtäviä ei yleensä hoideta varsinaisen toimeentulon saamiseksi, vaan kaupanvahvistajat hoitavat tehtäväänsä sivutoimisesti varsinaisen virkansa tai päätoimensa ohessa. Kaupanvahvistajan tehtävässä on näin ollen kysymys julkisen vallan antamasta luottamustoimen luonteisesta tehtävästä, jota hoidetaan julkisen edun vuoksi.
Vakuutusoikeus katsoo, että kaupanvahvistajan tehtävien julkisoikeudellinen funktio, tehtävään liittyvä virkavastuu sekä tehtävästä saatavan palkkion perustuminen kaupanvahvistaja-asetuksen 12 §:n 1 momenttiin puoltavat johtopäätöstä, että kaupanvahvistajan tehtävä ei täytä yritystoimintaan tavanomaisesti liittyviä tunnusmerkkejä. Kaupanvahvistaja-asetuksen 12 §:n 1 momentissa on määrätty luovutuksen vahvistamisesta kiinteä palkkio, jonka ohella kaupanvahvistaja on oikeutettu perimään ainoastaan matkakustannukset. Kaupanvahvistaja ei siten voi sopia palkkiostaan kiinteistön luovuttajan ja luovutuksensaajan kanssa yritystoiminnalle tunnusomaisella tavalla. Kaupanvahvistaja ei myöskään suorita tehtäväänsä luovuttajan ja luovutuksensaajan toimeksiannosta eikä heidän etuaan valvoakseen, vaan kaupanvahvistajan tehtävänä on yksinomaan valvoa julkisen intressin toteutumista, mikä osoittaa kaupanvahvistajan tehtävän julkisoikeudellista luonnetta.
Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, että kaupanvahvistajan tehtävän arvioinnin kannalta ei ole olennaista tarkastella yksityisoikeudellisia luottamustehtäviä, jotka liittyvät tietyn oikeushenkilön etujen valvomiseen. Näin ollen kaupanvahvistajaa ei voida katsoa yrittäjien eläkelaissa tarkoitetuin tavoin yrittäjäksi myöskään sillä perusteella, että kaupanvahvistajan tehtävä ei ole verrattavissa yksityisoikeudelliseen luottamustehtävään.
Vakuutusoikeus katsoo edellä mainitut seikat huomioon ottaen, että A ei kaupanvahvistajan tehtävässä toimimisensa perusteella täytä yrittäjien eläkelain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuja edellytyksiä eikä A:n eläkevakuuttamiselle siten ole yrittäjien eläkelaista johtuvaa perustetta.
Eri mieltä olleen jäsenen lausunto
Eri mieltä ollut jäsen hylkäsi valituksen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksestä ilmenevin perusteluin.
Lainkohdat
Yrittäjien eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 § 2 mom.
Työntekijäin eläkelaki, joka oli voimassa 31.12.2006 saakka, 1 b §
Osasto
1
Äänestys
4 – 1
Asian aikaisemmat vaiheet:
TELK3824/06
ETKsov1932