Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A haki kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännössä säädettyä 18-21 -vuotiaalle vielä opiskelevalle tarkoitettua taloudellista tukea äitinsä kuoleman jälkeen. Vakuutusoikeus katsoi, että kysymyksessä oleva taloudellinen tuki voitiin myöntää edunjättäjän lapselle opiskelujen perusteella, jos hän oli aloittanut opintonsa tai hänellä ainakin oli jo ollut opiskelupaikka edunjättäjän kuolinhetkellä. A ei täyttänyt taloudellisen tuen saamisen edellytyksiä, koska hänellä ei ollut opiskelupaikkaa edunjättäjän kuolinhetkellä.
Esitiedot
Kuntien eläkevakuutus hylkäsi päätöksellään A:n hakemuksen taloudellisen tuen myöntämisestä tämän äidin kuoleman 19.9.2005 jälkeen. Päätöksen mukaan edunjättäjän kuollessa A oli ollut 18 vuotta täyttänyt, mutta alle 22-vuotias. A:lla ei kuitenkaan ollut ollut opiskelupaikkaa eikä hän ollut hakenut opiskelemaan edunjättäjän kuolinhetkellä. Esitettyjen tietojen perusteella A ei täyttänyt taloudellisen tuen saamisen ehtoja.
A haki päätökseen muutosta kuntien eläkelautakunnalta, sittemmin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta, ja vaati taloudellisen tuen myöntämistä.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta hylkäsi valituksen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Taloudellisen tuen ensisijaisina edunsaajina ovat edunjättäjän puoliso, alle 18-vuotiaat lapset ja sellaiset 18 vuotta täyttäneet, mutta alle 22-vuotiaat lapset, jotka ansiotyössä olematta vielä opiskelevat kehittyäkseen vastaista ammattia tai tointa varten.
Esitetyn selvityksen mukaan A oli suorittamassa varusmiespalvelusta äitinsä kuollessa. A ei siten opiskellut lisäeläkesäännön 4 §:ssä tarkoitetulla tavalla tulevaa ammattiaan varten. Opiskeluedellytyksestä ei voitu poiketa kohtuusyistä. Tämän vuoksi A:lla ei ollut oikeutta taloudelliseen tukeen äitinsä jälkeen.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati taloudellisen tuen myöntämistä. Valituksensa tueksi A vetosi varusmieskoulutukseensa, jonka tavoitteena oli ollut kehittyä tulevaa ammattia tai tointa varten. Varusmiespalveluksen suorittamisesta annetaan todistus, johon merkitään sotilaskoulutus sekä taito- ja johtamisarviointi. Palveluksesta on hyötyä jatko-opinnoissa muun muassa korvaavana opintosuorituksena.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Äänestysratkaisu (11 – 2).
Vakuutusoikeuden perustelut
Ennen 15.12.2006 hyväksyttyjä muutoksia voimassa olleen kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännön 4 §:n 1 momentin mukaan taloudellisen tuen ensisijaisina edunsaajina ovat edunjättäjän puoliso, alle 18-vuotiaat lapset ja sellaiset 18 vuotta täyttäneet, mutta alle 22-vuotiaat lapset, jotka ansiotyössä olematta vielä opiskelevat kehittyäkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten.
A on ollut 20-vuotias ja suorittamassa varusmiespalvelusta äitinsä kuollessa 19.9.2005. Hän ei ollut tällöin aloittanut opiskelua eikä hänellä myöskään ollut opiskelupaikkaa. A:n mukaan hänen tarkoituksenaan oli ollut aloittaa syksyllä 2006 opiskeleminen matkailualalla ammattikorkeakoulussa tai ammattikoulussa. Asiakirjoihin liitetyn opiskelutodistuksen mukaan hän oli 10.8.2006 aloittanut hotelli- ja ravintola-alan perustutkinto-opinnot.
Vakuutusoikeus katsoo, että kysymyksessä oleva taloudellinen tuki voidaan myöntää edunjättäjän lapselle opiskelujen perusteella, jos hän on aloittanut opintonsa tai hänellä ainakin on jo ollut opiskelupaikka edunjättäjän kuolinhetkellä. Vaikka A:lla on kertomansa mukaan ollut tarkoituksena jatkaa opiskelujaan ja hän on aloittanutkin ne 10.8.2006, hän ei ole täyttänyt edellä mainittuja taloudellisen tuen saamisen edellytyksiä, koska hänellä ei ollut opiskelupaikkaa edunjättäjän kuolinhetkellä eli 19.9.2005. Vakuutusoikeus toteaa lisäksi, ettei varusmiespalvelusta voida pitää A:n esittämällä tavalla kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännössä tarkoitettuna ammattiin valmistavana opiskeluna.
Eri mieltä olleiden jäsenten lausunto
Kumoan työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen ja määrään A:lle maksettavaksi kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännön mukaisen taloudellisen tuen. Palautan asian Kuntien eläkevakuutukselle tästä päätöksestä johtuvia toimenpiteitä varten. Siltä osin kuin A on vaatinut taloudellisen tuen myöntämistä varusmiespalvelukseensa, hylkään valituksen.
Perusteluna esitän, että ennen 15.12.2006 hyväksyttyjä muutoksia voimassa olleen kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännön 4 §:n 1 momentin mukaan taloudellisen tuen ensisijaisina edunsaajina ovat edunjättäjän puoliso, alle 18-vuotiaat lapset ja sellaiset 18 vuotta täyttäneet, mutta alle 22-vuotiaat lapset, jotka ansiotyössä olematta vielä opiskelevat kehittyäkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten.
Säännöksen tarkoituksena on turvata muun muassa edunjättäjän alle 22-vuotiaan lapsen, joka ei elätä itseään ansiotyöllä, mahdollisuus edunjättäjän kuolemasta huolimatta opiskella kehittyäkseen vastaista ammattiaan tai tointaan varten. Kuntien eläkevakuutuksen 31.8.2006 antamassa päätöksessä ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan valituksenalaisessa päätöksessä edellä mainittua säännöstä on sovellettu siten, että edunjättäjän kuolinhetki on ollut taloudellisen tuen saamisen kannalta ratkaiseva ajankohta ja oikeus tukeen on määräytynyt sen mukaan.
Säännöksen tulkinta mainituin tavoin tarkoittaa sitä, että lapsen oikeus taloudelliseen tukeen olisi riippuvainen siitä, mikä lapsen tilanne edunjättäjän kuollessa on ollut. Varsinkin 18-21 -vuotiaalle lapselle vanhemman kuolema tulee yleensä yllätyksenä ja vaikka lapsi olisikin esimerkiksi vanhemman vakavan sairauden johdosta tietoinen sen mahdollisuudesta, eivät lapsen kannalta omat opinnot välttämättä tunnu siinä tilanteessa tärkeiltä. Lapsen oman tilanteen ohella opiskelupaikan hakemiseen vaikuttaa ratkaisevasti myös oppilaitoksen hakuaika. Kaiken kaikkiaan vaikka lapsen tarkoituksena olisi ollut hakeutua opiskelemaan, ei hän eri syistä johtuen välttämättä ole tehnyt sitä.
A on ollut 20-vuotias ja suorittamassa varusmiespalvelusta äitinsä kuollessa 19.9.2005. A on todennut Kuntien eläkevakuutukselle antamassaan 31.10.2005 päivätyssä selvityksessä, ettei hän lähde tammikuussa (2006) vielä opiskelemaan, mutta hänen tarkoituksensa olisi seuraavana syksynä aloittaa opiskeleminen matkailualalla, joko ammattikorkeakoulussa tai ammattikoulussa. A:n mukaan hän ei äitinsä sairauden ja kuoleman takia ole ehtinyt lähettää hakupapereita ajoissa ja kyseinen aika on ollut hänelle niin raskasta, ettei hän ole ymmärtänyt, milloin hakuaika olisi sinä syksynä ollut. Valituksessaan kuntien eläkelautakunnalle A on vielä todennut, että hänen äitinsä sairastuminen tammikuussa 2005 ja kuolema syyskuussa 2005 sekoittivat hänen suunnitelmiaan niin paljon, että oppilaitokseen hakeminen armeijan aikana kevään yhteishaussa myöhästyi ja syksyn aikana hakuaika meni huomaamatta ohi. Asiakirjojen mukaan A:n varusmiespalveluksen aloittamispäivä on ollut 10.1.2005 ja kotiuttamispäivä 6.1.2006. A on hakenut opiskelupaikkaa kevään 2006 yhteishaussa ja aloittanut opintonsa ammattiopistossa 10.8.2006.
Pidän A:n kertomusta uskottavana ja katson, että hän on ansiotyössä olematta edellä mainitut opinnot aloitettuaan täyttänyt kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesäännön mukaisen taloudellisen tuen saamisen edellytykset.
Oikeusohje
Kunnallisen eläkelaitoksen lisäeläkesääntö 4 § 1 mom., sellaisena kuin se oli voimassa ennen 15.12.2006 hyväksyttyjä muutoksia
Osasto
3
Äänestys
11 – 2
Asian aikaisemmat vaiheet:
TELK6700/3008/2006