Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A:lle valtion eläkelain mukaisen eläkkeen kanssa samanaikaisesti myönnettyjä, rinnakkaiseen palveluun perustuvia, kunnallisen eläkelain mukaista eläkettä sekä Kansaneläkelaitoksen toimisuhde-eläkettä ei pidetty valtion eläkelain (280/1960) 1.1.2006 voimaan tulleessa 10 §:n 8 momentissa tarkoitettuina etuuksina. Sanotut eläkkeet oli valituksenalaisessa asiassa otettu huomioon eläkkeiden enimmäismäärää laskettaessa. Tämän johdosta A:n valtion eläkelain mukaiseen eläkkeeseen oli tehty vähennys. A:lle kuukausittain maksettavien eläkkeiden kokonaismäärä oli muodostunut 1.851,22 euroa pienemmäksi verrattuna siihen, että hänen eläketapahtumansa olisi sattunut ennen sanotun säännöksen voimaantuloa. Lain esitöihin perustuen vakuutusoikeus kumosi valtion eläkelautakunnan päätöksen. Asiassa sovellettiin myös perustuslainmukaista ja perusoikeusmyönteistä laintulkintaa.
Esitiedot
Sotilashenkilö A oli saavuttanut eroamisikänsä helmikuussa 2006 ja hänen palvelussuhteensa oli päättynyt 28.2.2006. Valtiokonttorin antamalla päätöksellä A:lle myönnettiin vanhuuseläke 1.3.2006 alkaen valtion eläkelain ja kunnallisen eläkelain perusteella sekä Kansaneläkelaitoksen toimisuhde-eläkkeenä.
A valitti Valtiokonttorin päätöksestä valtion eläkelautakuntaan (nykyisin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta). A vaati vanhuuseläkkeen myöntämistä määrältään suurempana.
Valtion eläkelautakunnan ratkaisu
Valtion eläkelautakunta hylkäsi A:n valituksen. Äänestysratkaisu (6 – 2).
Valtion eläkelautakunnan perustelut
Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (21.12.2004/1217) voimaantulosäännöksen 6 momentin mukaan laskettaessa eläkettä valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 1-3 kohdissa mainituille edunsaajille eli sotilaseläkejärjestelmään kuuluvalle edunsaajalle ei sovelleta, mitä valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (30.7.2004/679) voimaantulosäännöksen 4 momentissa säädetään.
Edellä mainittu tarkoittaa sitä, että edunsaajilla palvelusta ei päätetä vuoden 2004 loppuun eikä eläkkeeseen tehdä valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (30.7.2004/679) voimaantulosäännöksen 5 momentissa tarkoitettua yhteensovitusta.
Yhteensovituksen sijaan sotilaseläkejärjestelmään kuuluvilla eläkkeiden enimmäismäärä rajataan 60 prosenttiin eläkkeen perusteena olevasta ansiosta 31.12.2005 jälkeen sattuvien eläketapahtumien osalta. Vanhojen edunsaajien osalta eläkkeiden enimmäismäärä voi olla 61-66 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta ansiosta valtion eläkelain 10 §:n 8 momentissa olevan taulukon mukaisesti. Hallituksen esityksen 211/2004 perustelujen mukaan eläkkeiden enimmäismäärä lasketaan eläkkeen perusteena olevasta ansiosta. Eläkkeiden enimmäismäärä koskee kyseisen eläketapahtuman yhteydessä myönnettäviä etuuksia ja mahdollinen vähennys tehdään valtion eläkelain mukaisesta eläkkeestä.
Asiassa esitetyn selvityksen mukaan A:lla on vuoden 1994 loppuun mennessä eläkeaikaa vähintään 16 vuotta, joten A:n eläkkeiden enimmäismäärä rajataan edellä mainitun taulukon mukaisesti 66 prosenttiin sotilaseläkkeen perusteena olevasta ansiosta. Sotilaseläkkeen perusteena olevien ansioiden perusteella määrätty eläkepalkka on 5.946,07 euroa kuukaudessa, josta 66 prosenttia on 3.924,41 euroa. A:lle 1.3.2006 lukien myönnettävien yhteensä 5.867,58 euron eläkkeiden enimmäismäärä rajataan 3.924,41 euroon, jolloin enimmäismäärän ylittävä 1.943,17 euron osa vähennetään hänen sotilaseläkkeestään. Valtion eläkelautakunta totesi, että vähennys on oikein tehty ja että A:n eläke 1.3.2006 lukien on 3.924,41 euroa kuukaudessa.
Eri mieltä olleiden valtion eläkelautakunnan jäsenten lausunto
A:n sotilaseläkkeeseen ei tule tehdä vähennystä.
Perustelut
Vuoden 2005 alussa voimaan tulleissa valtion eläkelain säännöksissä sotilaseläkkeiden yhteensovituksesta muiden työeläkkeiden kanssa luovuttiin. Myöskään päätöksen perusteluissa mainittu eläkkeen rajaus ei koske sotilaseläkkeitä, vaan rajaus on muita kuin sotilaseläkkeitä koskeva toimenpide, joka tehdään henkilön iän perusteella vuoden 2004 lopussa ja jolla säädellään eläkkeen enimmäismäärää. Sotilaseläkkeissä säilyi eläkkeen enimmäismäärän perustana lailla määritelty enimmäisprosentti viimeisten vuosien ansioista. Sotilaseläkkeen yhteydessä myönnettävillä muilla etuisuuksilla tarkoitetaan muusta valtion eläkelain alaisesta palveluksesta ja tietyiltä palkattomilta ajoilta kuten esimerkiksi vuorotteluvapaan ajalta karttunutta eläkettä, ei muiden työeläkelakien piirissä tehdystä työstä karttunutta eläkettä.
A:lle tulee nyt myöntää hänelle kertynyt sotilaseläke ja kunnan palveluksesta kertynyt eläke myönnetään hänelle 63 vuoden iässä vastaavalla tavoin kuin jos hän olisi ollut rinnakkaisessa palveluksessa yksityisellä sektorilla.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
A haki muutosta valtion eläkelautakunnan päätökseen ja uudistaen asiassa aikaisemmin esittämänsä vaati vanhuuseläkkeen myöntämistä määrältään suurempana.
A kertoi olleensa valtion palveluksessa ja sen kanssa rinnakkaisessa kunnallisessa palveluksessa. A katsoi, että eläke valtion palveluksesta on määritelty ansaintaperiaatteen vastaisesti. A:n mielestä hänen sotilaseläkkeeseensä ei tulisi tehdä lainkaan vähennystä kunnallisen eläkkeen perusteella. A piti valtion eläkelautakunnan päätöksestä ilmenevää lopputulosta kohtuuttomana.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Valtion eläkelautakunnan päätös kumottiin. Asia palautettiin Valtiokonttorille tästä päätöksestä aiheutuvia toimenpiteitä varten. Äänestysratkaisu (4 – 1).
Vakuutusoikeuden perustelut
1. Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) voimaantulosäännöksen 6 momentin mukaan laskettaessa eläkettä valtion eläkelain 8 §:n 4 momentin 1 kohdassa mainituille edunsaajille ei sovelleta, mitä valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (679/2004) voimaantulosäännöksen 4 momentissa säädetään. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseessä olevilla sotilaseläkejärjestelmän piiriin kuuluvilla edunsaajilla palvelusta ei päätetä vuoden 2004 loppuun eikä eläkkeeseen tehdä valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (679/2004) voimaantulosäännöksen 5 momentissa tarkoitettua yhteensovitusta.
2. Sotilaseläkejärjestelmän piiriin kuuluvien edunsaajien osalta on valituksenalaisena aikana tullut edellä kappaleessa 1. tarkoitetun yhteensovituksen sijasta soveltaa valtion eläkelain (280/1966) 10 §:n 8 momentin säännöstä sellaisena kuin se oli voimassa 31.12.2006 saakka. Sanotun säännöksen mukaan 31.12.2005 jälkeen sattuvien eläketapahtumien osalta eläkkeiden enimmäismäärä saa olla enintään 60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta ansiosta. Vanhojen edunsaajien osalta eläkkeiden enimmäismäärä voi säännökseen sisällytetyn taulukon mukaisesti olla 61 – 66 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta ansiosta. Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) esitöissä, hallituksen esityksen 211/2004 yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että edellä selostettu eläkkeiden enimmäismäärä koskee kyseisen eläketapahtuman yhteydessä myönnettäviä etuuksia ja mahdollinen vähennys tehdään valtion eläkelain mukaisesta eläkkeestä. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa on tältä osin erikseen lausuttu, että muusta yhteensovituksesta luovuttaisiin vuoden 2005 jälkeen samoin kuin työeläkkeissäkin kuitenkin niin, että liikenne- ja tapaturmakorvaukset vähennettäisiin suoraan eläkkeestä. Sen sijaan lain esitöistä ei käy suoranaisesti ilmi, tuleeko eläkkeenhakijalle eläketapahtuman yhteydessä myönnettyjä, valtion palveluksen kanssa rinnakkaiseen palveluun perustuvia muita eläkkeitä, eli niin sanottuja rinnakkaiseläkkeitä, pitää valtion eläkelain (280/1966) 10 §:n 8 momentissa tarkoitettuina vähennettävinä etuuksina.
3. A:n eroamisikä valtion palveluksesta on ollut 60 vuotta ja hän on saavuttanut sen 20.2.2006. A:n palvelussuhde on päättynyt 28.2.2006, joten viimeksi mainittu päivä on valituksenalaisessa asiassa eläketapahtumapäivä. Koska eläketapahtuma on sattunut 31.12.2005 jälkeen, tulee eläkkeen määrää laskettaessa soveltaa edellä kappaleissa 1. ja 2. selostettuja säännöksiä.
4. A:lle on myönnetty vanhuuseläke 1.3.2006 alkaen. A on valtion palveluksessa ollessaan ollut samanaikaisesti myös kunnallisessa palvelussuhteessa sekä Kansaneläkelaitoksen palveluksessa. Hänelle oli karttunut eläkettä siten, että kuukausittaisen eläkkeen määrä 1.3.2006 alkaen oli valtion palveluksen perusteella 3.675,15 euroa, kunnallisen palveluksen perusteella 2.186,22 euroa ja Kansaneläkelaitoksen palveluksen perusteella 1,89 euroa. A:lle on valtion eläkelain mukaisen vanhuuseläkkeen lisäksi myönnetty 1.3.2006 alkaen vanhuuseläkettä myös kunnallisen eläkelain perusteella sekä Kansaneläkelaitoksen toimisuhde-eläkkeenä. Valituksenalaisessa päätöksessä nämä eläkkeet on otettu huomioon valtion eläkelain (280/1966) 10 §:n 8 momentissa tarkoitettua eläkkeiden enimmäismäärää laskettaessa. Koska edellä mainittujen eläkkeiden yhteenlaskettu määrä, 5.863,26 euroa kuukaudessa, on ylittänyt 60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta ansiosta, on valtion eläkelain mukaiseen eläkkeeseen tehty 1.943,17 euron suuruinen vähennys. Valtion palveluksesta 1.1.2005 alkaen A:lle on karttunut eläkettä siten, että kuukausittaisen eläkkeen määrä on tältä osin 4,32 euroa. Näin ollen A:n vanhuuseläkkeiden kokonaismääräksi 1.3.2006 alkaen on valituksenalaisen päätöksen mukaan muodostunut 3.924,41 euroa kuukaudessa.
5. Vakuutusoikeuden Valtiokonttorilta hankkiman vertailulaskelman mukaan A:lle myönnettävien vanhuuseläkkeiden kokonaismäärä 1.3.2006 alkaen olisi ollut 5.775,63 euroa kuukaudessa, jos eläketapahtuma olisi sattunut jo joulukuussa 2005. Kuten edellä kappaleessa 4. selostetusta ilmenee, on valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) säännöksiä sovellettu valituksenalaista asiaa ratkaistaessa siten, että A:n vanhuuseläkkeiden kokonaismäärä on muodostunut huomattavasti pienemmäksi kuin se olisi ollut, ellei sanottua lakia olisi säädetty. Tämän vuoksi asiaa ratkaistaessa on kiinnitettävä huomiota myös Suomen perustuslain 15 §:ssä tarkoitettuun omaisuuden suojaan.
6. Jos lakiehdotukseen sisältyy perustuslakiin tehtävä poikkeus, on laki säädettävä Suomen perustuslain 73 §:ssä tarkoitetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) esitöissä, hallituksen esityksessä 211/2004, on lainsäätämisjärjestyksen osalta viitattu eduskunnan perustuslakivaliokunnan aiemmin antamaan lausuntoon (PeVL 60/2002). Lausunnossa perustuslakivaliokunta on todennut, että eläkelainsäädännön muutosten valtiosääntöoikeudellinen arviointi perustuu ennen muuta kahteen näkökohtaan, perustuslain 15 §:ssä säänneltyyn omaisuuden suojaan ja perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitettuun perustoimeentulon turvaan. Hallituksen esityksessä on viitattu myös toiseen perustuslakivaliokunnan aiemmin antamaan lausuntoon (PeVL 13/1995). Tämän lausunnon mukaan tavallisella lailla järjestettäviin, jollei jostakin erityisestä syystä muuta johdu, ovat kuuluneet muun muassa säännökset eläkeiästä, eläkkeen kertymisestä ja tavoitetasosta. Tarkoitetunlaisen erityisen syyn on lausunnossa katsottu voivan muodostua lähinnä siitä, että eläkejärjestelmän muutokset toteutetaan tavalla, joka joiltain osin saisi aikaan ansaittuina pidettävien eläke-etujen kohtuuttoman heikennyksen.
7. Hallituksen esityksessä 211/2004 on lainsäätämisjärjestystä koskevilta osin johtopäätöksenä todettu, ettei valtion eläkelakiin ehdotetuilla muutoksilla puututa perustuslailla suojattuihin oikeuksiin. Lainmuutokset koskevat niiden voimaantulon jälkeen sattuvia eläketapahtumia eikä niillä puututa muutosten voimaantuloon mennessä kertyneen eläkkeen määrään. Tuleviakin eläkkeitä heikentävät ainoastaan tuleva maksettavien eläkkeiden heikompi indeksi ja elinaikakerroin, mutta nämä muutokset on jo hyväksytty valtion eläkelain muuttamisesta annetulla lailla (679/2004), joka koskee myös sotilaseläkkeitä. Hallituksen esityksessä on katsottu, että siihen sisältyvät lakiehdotukset voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lakiehdotusta ei ollut myöskään käsitelty eduskunnan perustuslakivaliokunnassa ja valtion eläkelain muuttamisesta annettu laki (1217/2004) oli säädetty tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Lakia säädettäessä ei siis ole tarkoitettu eikä oletettu sen loukkaavan perustuslain mukaista omaisuuden suojaa.
8. Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta kuuluu pääasiallisesti eduskunnan perustuslakivaliokunnalle, joka lainsäädäntövaiheessa harjoittaa ennakkovalvontaa. Kuitenkin Suomen perustuslain 106 §:n mukaan, jos tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Eläkeasioita ratkaistessaan vakuutusoikeuden on siis otettava huomioon edellä mainittu säännös ja annettava etusija perustuslain säännökselle, jos eläkelain säännöksen katsotaan olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.
9. Lainsäätäjän ja tuomioistuinten välinen toimivallanjako lakien perustuslainmukaisuuden valvonnassa merkitsee kuitenkin sitä, että perustuslain 106 §:n nojalla tapahtuva lain säännöksen syrjäyttäminen tai lain säännöksen soveltaminen sen sanamuodon vastaisesti voi tulla tuomioistuimessa kysymykseen vain silloin, kun siihen on olemassa selvä perustuslaista johtuva peruste. Ensisijaisesti tuomioistuimen tulee pyrkiä perustuslain ja tavallisen lain yhteensovittamiseen perustuslainmukaisella ja perusoikeusmyönteisellä tulkinnalla. Tuomioistuimen on tulkittava suppeasti lakia, joka merkitsee poikkeusta perustuslaista.
10. Kuten edellä kappaleessa 7. on selostettu, on hallituksen esityksessä 211/2004 siis erikseen todettu, ettei ehdotetuilla lainmuutoksilla puututa lainmuutosten voimaantuloon mennessä kertyneen eläkkeen määrään. Valtion eläkelain 1.1.2006 voimaan tulleiden säännösten soveltaminen siten kuin Valtiokonttori ja valtion eläkelautakunta ovat valituksenalaista asiaa ratkaistessaan tehneet, on kuitenkin aiheuttanut A:n eläkkeiden kokonaismäärään niin suuren aleneman, että lainmuutosten on katsottava johtaneen A:n jo ansaitsemina pidettävien eläke-etujen kohtuuttomaan ja ennalta-arvaamattomaan heikentymiseen. Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) säännösten soveltamista valituksenalaisesta päätöksestä ilmenevällä tavalla ei voida myöskään pitää sanotun lain tarkoituksen mukaisena.
11. Vakuutusoikeus katsoo valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) esityöt huomioon ottaen sekä perustuslainmukaista ja perusoikeusmyönteistä laintulkintaa soveltaen, ettei A:lle valtion eläkelain mukaisen eläkkeen kanssa samanaikaisesti myönnettyjä, rinnakkaiseen palveluun perustuvia, kunnallisen eläkelain mukaista eläkettä sekä Kansaneläkelaitoksen toimisuhde-eläkettä tule pitää valtion eläkelain (280/1966) 10 §:n 8 momentissa tarkoitettuina eläkkeiden enimmäismäärää laskettaessa huomioon otettavina ja siten eläkkeiden kokonaismäärää vähentävinä etuuksina.
Säännökset
Valtion eläkelaki (280/1966) 8 § 4 mom. 3 kohta ja 10 § 8 mom.
Valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) voimaantulosäännös 2 mom. ja 6 mom.
Suomen perustuslaki
Eri mieltä olleen vakuutusoikeuden jäsenen lausunto
Hylkään A:n valituksen.
Katson, että asiassa sovellettavat säännökset ovat sanamuodoltaan selviä ja yksiselitteisiä. Valtion eläkelaissa (280/1966) ei myöskään ole säännöstä, joka mahdollistaisi eläkkeen määrän kohtuullisuusperusteisen korottamisen. Katson, ettei lain selvästä säännöksestä ole mahdollista poiketa myöskään yleisten oikeudellisten periaatteiden, lain esitöiden tai kohtuullisuusharkinnan perusteella.
Muutoin viittaan valtion eläkelautakunnan päätöksessä mainittuihin perusteluihin. Niiden täsmentämiseksi totean vielä, että vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että henkilö on täyttänyt eläkeiän tai että henkilölle voidaan valtion eläkelain (280/1966) 8 §:n 4 momentissa tarkoitetulla perusteella myöntää vanhuuseläke ennen kuin hän on saavuttanut eläkeikänsä. Sanotun säännöksen 4 kohdan mukaan se, että edunsaaja on saavuttanut eroamisikänsä, on peruste vanhuuseläkkeen saamiseksi eläkeikää saavuttamatta. Vanhuuseläkkeen saamiseksi edellytetään lisäksi, että henkilön palvelussuhde on päättynyt. A:n eroamisikä valtion palveluksesta on 60 vuotta. Hän on saavuttanut eroamisikänsä 20.2.2006. A:n palvelussuhde on päättynyt 28.2.2006, joten viimeksi mainittu päivä on hänen eläketapahtumapäivänsä. Koska A:n eläketapahtuma on sattunut 31.12.2005 jälkeen, on hänen eläkkeidensä enimmäismäärä tullut laskea valtion eläkelain muuttamisesta annetun lain (1217/2004) mukaisesti.
Edellä esitetty huomioon ottaen katson, ettei A:lla esittämistään seikoista huolimatta ole oikeutta hänelle myönnettyä määrältään suurempaan vanhuuseläkkeeseen.
Osasto
3
Äänestys
4 – 1
Asian aikaisemmat vaiheet:
VELK/10488/3000/2006