Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
Eläkelaitos oli myöntänyt työntekijälle oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen ja hyväksynyt hänen sisustussuunnittelijan jatkokurssia koskevan kuntoutussuunnitelmansa. Kysymyksessä olevan koulutuksen kurssimaksua oli pidettävä myönnetyn ammatillisen kuntoutuksen välttämättömänä ja tarpeellisena kustannuksena, joka eläkelaitoksen tuli korvata.
Esitiedot
Eläkelaitos myönsi A:lle oikeuden ammatilliseen kuntoutukseen ja hyväksyi hänen sisustussuunnittelijan jatkokurssia koskevan kuntoutussuunnitelmansa. Eläkelaitos korvasi opiskelusta johtuvat menot Työeläkevakuuttajat TELA ry:n suosituksen mukaisesti 650 euron normikorvauksena. A haki päätökseen muutosta, koska sanottu normikorvaus kattoi vain pienen osan 3.800 euron kurssimaksusta.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta muutti eläkelaitoksen päätöstä todeten, että eläkelaitoksen on korvattava hyväksyttyyn koulutukseen liittyvät kurssimaksut kokonaisuudessaan todellisten kulujen mukaan.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan perustelut
Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan työkokeilua, työhön valmennusta, työhön tai ammattiin johtavaa koulutusta ja tukea elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen. Työntekijälle voidaan korvata ammatillisesta kuntoutuksesta aiheutuvat välttämättömät ja tarpeelliset kustannukset.
Eläkelaitos on hyväksynyt A:n ammatillista kuntoutusta koskevan suunnitelman, joten eläkelaitoksen voidaan näin tehdessään olettaa olleen tietoinen ainakin opintoihin välittömästi liittyvistä kustannuksista. Päätöksessään eläkelaitos on rajannut kuntoutukseen liittyvien välttämättömien opiskelu- ja matkakulujen korvaamista.
Ammatillista kuntoutusta koskevissa korvausmenettelyasioissa ei ole vakiintunut sellaista käytäntöä, joka perustuisi Työeläkevakuuttajat TELA ry:n suosituksiin.
Muutoksenhakulautakunta ei pidä eläkelaitoksen määrittämää korvaustasoa riittävänä huomioon ottaen kuntoutussuunnitelman tarkoituksenmukainen toteuttaminen. Välttämättömiksi ja tarpeellisiksi kustannuksiksi on katsottava kurssimaksut.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati sen kumoamista katsoen, että asialla on suuri merkitys vastaavanlaisissa tapauksissa ja kaikkien eläkelaitosten kannalta. Eläkelaitos katsoi, että kuntoutusrahaan sisältyvä 33 prosentin korotus laskennalliseen työkyvyttömyyseläkkeeseen verrattuna on tarkoitettu korvaamaan kysymyksessä olevan kaltaisia kuluja. Eläkelaitos katsoi edelleen työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustuneen väärään lain soveltamiseen ja lakiin perustumattomaan argumentointiin. Eläkelaitos katsoi, että työntekijäin eläkelaissa, oikeastaan työntekijän eläkelaissa ei ole valtuutussäännöstä, joka mahdollistaisi muutoksenhakuelimen poikkeamisen ratkaisusta, joka lain sanamuodon mukaan on täysin eläkelaitoksen päätettävissä. Eläkelaitos esitti toissijaisesti, että vakuutusoikeus perustelisi päätöksensä lain mukaisesti ja siten, että siitä yksiselitteisesti selviäisi, onko Työeläkevakuuttajat TELA ry:n suosituksilla normikorvauksista mitään merkitystä.
Eläketurvakeskus antoi asiassa lausunnon, jossa se ilmoitti muun muassa käsityksenään, että vastaavissa kuntoutustilanteissa kuntoutujalle on yleensä korvattu normikorvauksen lisäksi myös oppilaitoksen perimät kurssimaksut.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöstä ei muutettu. Valitus hylättiin.
Vakuutusoikeuden perustelut
Työntekijän eläkelain 26 §:n 1 momentin mukaan ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan työkokeilua, työhön valmennusta, työhön tai ammattiin johtavaa koulutusta ja tukea elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai jatkamiseen. Työntekijälle voidaan korvata ammatillisesta kuntoutuksesta aiheutuvat välttämättömät ja tarpeelliset kustannukset.
Kuntoutusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi annetussa hallituksen esityksessä (HE 116/2002 vp) on selostettu muutosta edeltävää nykytilaa ja todettu tältä osin, että työeläkelaitos voi maksaa vakuutetulle korvauksen kuntoutuksen aiheuttamista välttämättömistä ja tarpeellisista kustannuksista. Tällöin ammatilliseen kuntoutukseen liittyvät vakuutetun kulut korvataan pääsääntöisesti normikorvauksina ja Työeläkevakuuttajat TELA ry. (jäljempänä TELA) on antanut suosituksia muun muassa ammatilliseen kuntoutukseen osallistumisesta aiheutuvien kustannusten korvaamisesta.
Saman hallituksen esityksen lainsäädännön muuttamista koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan jos eläkelaitos on päättänyt ammatillisen kuntoutuksen tukemisesta, se myös korvaa ne tarpeelliset ja välttämättömät kustannukset, jotka kuntoutuksesta aiheutuvat. Työntekijän eläkelain 26 §:ää koskevissa lain esitöissä (HE 45/2005 vp) ei ole erikseen täsmennetty välttämättömien ja tarpeellisten kustannusten käsitettä taikka lausuttu TELA:n asemasta näiden määrittelyn osalta. Eläketurvakeskus, jonka laissa säädettyyn toimivaltaan kuuluu muun muassa antaa eläkelaitoksille suosituksia yhdenmukaisen soveltamiskäytännön varmistamiseksi yksityisten alojen työeläkelakien soveltamisessa, on esimerkiksi Kuntoutusetuudet työeläkekuntoutuksessa -nimisessä soveltamisohjeessaan todennut, että opiskelu- ja matkakuluja koskeva korvaus maksetaan TELA:n suositusten mukaisesti normikorvauksina.
Vakuutusoikeus toteaa, että TELA:n suositukset työeläkekuntoutusta koskevista normikorvauksista edistävät osaltaan yhdenmukaista soveltamiskäytäntöä ja vakuutettujen yhdenvertaista kohtelua työeläkekuntoutusta koskevien asioiden ratkaisussa. Sanotut suositukset eivät kuitenkaan sido eläkelaitosta taikka muutoksenhakuelimiä niiden ratkaisutoiminnassa. Vakuutusoikeus katsoo, että työntekijän eläkelain 26 §:n 1 momentin sanamuotoa ei voida tulkita siten, että se antaisi eläkelaitokselle yksinomaisen harkintavallan siitä, korvataanko välttämättömiä ja tarpeellisia kustannuksia. Sen sijaan lainkohdan voidaan katsoa rajoittavan ammatillisen kuntoutuksen kustannusten korvauksen vain välttämättömiin ja tarpeellisiin kustannuksiin.
Eläkelaitos on päätöksellään todennut, että A:lla on oikeus ammatilliseen kuntoutukseen ja hyväksynyt kuntoutussuunnitelman koskien sisustussuunnittelijan jatkokurssia. Vakuutusoikeus katsoo, että koulutukseen liittyvää kurssimaksua kokonaisuudessaan on pidettävä A:lle myönnetyn ammatillisen kuntoutuksen välttämättömänä ja tarpeellisena kustannuksena.
Lainkohta
Työntekijän eläkelaki 26 § 1 mom.
Osasto
2
Asian aikaisemmat vaiheet:
ETK40177
TELK/6103/3001/2007