Tiivistelmä päätöksen sisällöstä
A:n luopumistukea koskeva hakemus hylättiin, koska hänen viljelemänsä maatilan kaikki omistajat eivät olleet luopuneet maatalouden harjoittamisesta luovuttamalla omistamansa rekisteritilat luovutuksensaajalle.
Esitiedot
A haki luopumistukea 16.3.2007 päivätyllä hakemuksella. Hän oli 24.4.2007 allekirjoitetulla sopimuksella yhdessä maatalousyhtymän muiden osakkaiden kanssa sopinut maatalousyhtymän purkamisesta ja 25.4.2007 päivätyllä kauppakirjalla hän oli myynyt omistamansa tilat.
Eläkelaitoksen ratkaisu 11.6.2007
A:n hakemus hylättiin.
Eläkelaitoksen perustelut
Luopumistukilaissa maatilalla tarkoitetaan yhden tai useamman peltoa käsittävän tilan tai tilanosan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä. Luopumisen tulee koskea maatilan koko peltomaata. A on yhdessä veljensä ja hänen vaimonsa kanssa viljellyt hänen omistuksessaan olevia rekisteritiloja yhtymänä luopumistuen hakemiseen saakka. Yhtymän viljelyksessä olevien rekisteritilojen katsottiin muodostavan luopumistukilaissa tarkoitetun maatilan, joka on kokonaisuudessaan luovutettava luovutuksensaajalle.
A oli hakenut luopumistukea 16.3.2007. Sopimuksella, joka oli allekirjoitettu 24.4.2007 yhdessä yhtymän muiden osakkaiden kanssa A oli sopinut maatalousyhtymän purkamisesta ja 25.4.2007 myynyt omistamansa tilat. A:n veli oli jatkanut yhtymän viljelyksessä olleiden hänen omistuksessaan olevien peltojen viljelyä. A:n viljelemä maatila ei siten ollut siirtynyt kokonaisuudessaan luovutuksensaajalle luopumistukilain edellyttämällä tavalla.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta kumosi eläkelaitoksen päätöksen ja katsoi, että A:lla oli oikeus luopumistukeen.
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen perustelut
Maatalouden harjoittamisesta luopumisen tukemisesta annetun lain (jäljempänä LUTUL) 3 §:n mukaan maatilalla tarkoitetaan yhden tai useamman peltoa käsittävän tilan tai tilanosan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä. LUTUL:n 24 §:n mukaan sukupolvenvaihdoksessa luovutus voi tapahtua myös niin, että luopumisen kohteena olevasta tilasta voi luovuttaa LUTUL:n 15 §:n ehdot täyttäville luovutuksensaajille erilliset maatilat erikseen viljeltäviksi, jos erikseen viljeltävien maatilojen yhdysviljely ei ole tarkoituksenmukaista ottaen huomioon tilojen välinen etäisyys sekä niiden tuotantosuunta tai tuotantosuuntaan verrattavat seikat taikka jos erikseen luovutettavilla maatiloilla on tuotantosuunta huomioon ottaen tarpeelliset tuotantorakennukset ja kultakin erikseen luovutettavalta maatilalta saatavan yritystulon voidaan arvioida olevan viitenä luovutusta seuraavana kalenterivuotena vähintään kolme kertaa niin suuri kuin elinkelpoiselta maatilalta 15 §:n 1 momentin 4 kohdassa edellytetään.
Vaikka toiminta maatalousyhtymänä oli jatkunut pitkään ja yhdysviljely oli ollut tarkoituksenmukaista, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta katsoi, että koska luovutettavalla viljelmällä oli tarvittavat tarpeelliset tuotantorakennukset ja se täytti LUTUL:n 15 §:n 1 momentin 4 kohdassa edellytetyt elinkelpoisuusedellytykset kolminkertaisena, A:lla oli oikeus luopumistukeen.
Muutoksenhaku vakuutusoikeudessa
Eläkelaitos haki muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätökseen ja vaati päätöksen kumoamista.
Eläkelaitos katsoi, että LUTUL:n 24 §:ää ei voida soveltaa A:n tapauksessa, koska kyseessä oli ollut vain maatilan osaluovutus yhdelle luovutuksensaajalle. Osa maatilasta on jäänyt edelleen yhdessä luopujan kanssa maataloutta harjoittaneen yhtymän osakkaan omistukseen.
Luopumistukilainsäännösten mukaan luopumisen tulee koskea maatilan koko peltomaata, minkä vuoksi luopumisen kohteena olevan maatilan kaikkien omistajien on luovuttava maatilasta siten kuin LUTUL:ssa säädetään, vaikka vain yksi maatilan omistajista hakisi luopumistukea. Luopumisen katsotaan tapahtuneen kun luopumisen kohteena olevan maatilan omistus- ja hallintaoikeus on siirtynyt luovutuksensaajalle. LUTUL:ssa maatilalla tarkoitetaan yhden tai useamman peltoa käsittävän tilan tai tilanosan muodostamaa maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettua yksikköä. A oli veljensä ja tämän vaimon kanssa yhteiseen lukuun yhtymänä viljellyt peltoa, jotka hän itse tai hänen veljensä omistavat. Eläkelaitos katsoi, että yhtymän viljelemät tilat muodostivat LUTUL:ssa tarkoitetun maatilan, joka on luovutettava luovutuksensaajalle LUTUL:ssa säädetyllä tavalla.
LUTUL:n 24 §:n mukaan sukupolvenvaihdoksessa luopumisen kohteena olevasta tilasta voidaan luovuttaa erilliset tilat luovutuksensaajille erikseen viljeltäviksi, jos erikseen luovutettavien maatilojen yhdysviljely ei ole tarkoituksenmukaista tai jos erikseen luovutettavilla maatiloilla on tuotantosuunta huomioon ottaen tarpeelliset tuotantorakennukset ja kultakin erikseen luovutettavalta maatilalta saatavan yritystulon voidaan arvioida olevan viitenä luovutusta seuraavana kalenterivuotena vähintään kolme kertaa niin suuri kuin elinkelpoiselta maatilalta LUTUL:ssa edellytetään. Kuitenkin myös LUTUL:n 24 §:n mukaisessa tilanteessa edellytetään, että luopumisen kohteena oleva maatila kokonaisuudessaan siirtyy luovutuksensaajille eikä osaa luopumisen kohteena olevasta maatilasta voi tässäkään tilanteessa jättää luovuttamatta.
Eläkelaitoksen mukaan tilanne, jossa maatilan luovuttamista useammalle luovutuksensaajalle yhdessä viljeltäväksi ei katsota maatalouden rakennekehityksen kannalta tarkoituksenmukaiseksi on esimerkiksi silloin kun kyse on toisistaan etäällä sijaitsevista tiloista, joiden yhdysviljely ei olisi tarkoituksenmukaista ottaen huomioon maatilojen eri tuotantosuunnat ja niiden tarkoituksenmukaiseen kehittämiseen vaadittava erikoistuminen, maatalousyrittäjäperheen ja muun työvoiman työpanoksen tarkoituksenmukainen kohdentaminen tai maatalouden kannattavuuden paraneminen tilusten ja rakennusten käytön tehostumisen vuoksi. Toinen tilanne, jossa LUTUL:n 24 §:n säännöstä voidaan soveltaa, on kun luopumisen kohteena oleva maatila on tuotannoltaan huomattavan laaja tilakokonaisuus, josta on erotettavissa useampia elinkelpoisia maatiloja, joilla kullakin on tuotantosuunnan kannalta tarpeelliset rakennukset. Kumpikin edellä mainittu tilanne edellyttää, että luopuminen toteutetaan kahtena erillisenä luovutuksena, joilla koko luopumisen kohteena oleva maatila luovutetaan maatalouden harjoittamista jatkaville luovutuksensaajille.
A:n kohdalla oli tapahtunut vain yksi luovutus, jossa vain osa maatilasta on luovutettu luovutuksensaajalle. A:n veljen omistaman osuuden osalta ei ole tapahtunut LUTUL:n edellyttämää luovutusta. Koska koko maatilaa ei ole luovutettu yhtenä kokonaisuutena yhdelle tai useammalle maatalouden harjoittamista jatkavalle luovutuksensaajalle eikä myöskään kahtena erillisenä maatilana kahdelle tai useammalle luovutuksensaajalle erikseen viljeltäväksi, maatilalla ei ole tapahtunut LUTUL:n edellyttävää luopumista. Tämän vuoksi A:lle ei voida myöntää luopumistukea.
Eläkelaitos on vielä todennut, että vakiintuneessa oikeuskäytännössä maatilayhtymien osalta on tähän mennessä edellytetty koko luopumisen kohteena olevan maatilan luovuttamista. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös poikkeaa siten yhtymien osalta sovelletusta käytännöstä, koska on sallittu yhtymän purkaminen juuri ennen luopumista ja luopumisen kohteena olevan maatilan luovuttaminen vain osittain.
Vakuutusoikeuden ratkaisu
Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätös kumottiin ja asia jätettiin eläkelaitoksen 11.6.2007 antaman päätöksen varaan.
Vakuutusoikeuden perustelut
Vakuutusoikeus hyväksyi eläkelaitoksen 11.6.2007 antamassa päätöksessä mainitut perustelut. Vakuutusoikeus totesi lisäksi, että A on harjoittanut maataloutta omistamillaan rekisteritiloilla osana verotusyhtymää. Euroopan unionin viljelijätuet on haettu yhtymän nimissä ja maksettu yhtymälle. A:n ja verotusyhtymän toisen osakkaan, hänen veljensä, tiloilla on ollut yksi yhteinen maatalousyrittäjien eläkelain mukainen vakuutus, jonka työtulo on jaettu osakkaiden kesken.
Vakuutusoikeus katsoi, huolimatta siitä, että A:n luovuttamalla tilalla on ollut tarpeelliset tuotantorakennukset ja että se täyttää LUTUL:n 15 §:n 1 momentin 4 kohdassa edellytetyt elinkelpoisuusedellytykset kolminkertaisena, että A:n ja hänen veljensä tilojen muodostamaa kokonaisuutta on pidettävä LUTUL:n 3 §:ssä tarkoitettuna maatilatalouden harjoittamiseen tarkoitettuna yksikkönä. Koska kyseessä olevaa yksikköä ei ole luovutettu yhtenä kokonaisuutena LUTUL:ssa edellytetyin tavoin ei A:lla ollut oikeutta luopumistukeen.
Eri mieltä olleen vakuutusoikeuden jäsenen lausunto
Oikeus luopumistukeen on lakiin perustuva subjektiivinen oikeus, millä on ollut tarkoitus säätää luopujalle vastaavantasoista sosiaalista tukea, kuin mitä työttömyyseläkkeellä on säädetty palkansaajien osalta. Tähän tukeen oikeutta ei voida vähentää hallinnollisilla päätöksillä, vaan lain tulkinnassa on päinvastoin tulkintaohjeena noudatettava kansalaisten perustuslaillista yhdenvertaisuusperiaatetta (Perustuslaki 6 §, 106 § ja 107 §). Täten sille, että verohallinto on käsitellyt harjoitettua maataloutta verotusyhtymänä pelkästään yhteiskäytössä olevien työkoneiden johdosta ja ilman yhtiösopimusta tai yhteistä kiinteistön omistustakaan, ei voida antaa A:n sosiaalisen oikeusaseman heikentävää vaikutusta varsinkaan, kun yhtymän osapuolet ovat nimenomaisesti 24.4.2007 päivätyllä sopimuksella purkaneet yhtymän, jotta saisivat veroviranomaisen tekemät päätökset kumottua.
A oli siten luopunut kaikesta siitä, mistä hän ylipäätään voi luopua täyttääkseen luopumistuen ehdot. Ei voida edellyttää ja tulkita lakia niin, että joku kolmas taho joutuisi luopumaan elinkeinostaan ja omaisuudestaan samassa yhteydessä, varsinkin kun A:n omistama maatilavarallisuus jo sellaisenaan riitti täyttämään elinkelpoisen maatilan ehdot. Tätä nimenomaan tarkoitetaan lain 24 §:ssä, missä todetaan: ”Sen estämättä, mitä 23 §:ssä säädetään. 15 §:ssä, 18 §:n 3 momentissa ja 19 §:n 4 momentissa tarkoitettu sukupolvenvaihdosluovutus voi tapahtua myös siten, että luopumisen kohteena olevasta tilasta luovutetaan erilliset maatilat 15 §:ssä säädetyt ehdot täyttäville luovutuksensaajille erikseen viljeltäviksi.” Lainsäätäjä ei siten ole edellyttänyt, että verottajan perustama verotusyhtymä saisi jonkinlaista pysyvyyttä yli omistajien tahdonmuodostuksen tai että tilankaan jakaantuminen estäisi kaikissa tilanteissa luopumistukea.
Hallituksen esityksessä todetaan lain tavoitteista ja tarkoituksesta lisäksi seuraavaa: ”Maatalouden toiminta-ympäristön muutokset pakottavat viljelijöitä yhä enemmän yhteistyöhön. Tällöin yhteistoiminnalle tulisi voida valita toivottu oikeudellinen muoto ilman, että se samalla johtaa sosiaaliturvaa koskeviin menetyksiin.”
Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei ole edes ollut kyse kiinteistöjen yhteisomistuksesta vaan luopuja oli yksin omistanut kaikki ne tilat, joista hän oli luopunut. Yhtymärakenne oli ollut puhtaasti verohallinnon aikaansaama, eikä kuten alussa totesin, lakia alemmanasteisilla hallinnossa synnytetyillä päätöksillä tai tulkintaohjeilla ja käytännöllä voida kaventaa hakijan lakiin perustuvaa subjektiivista oikeutta luopumistuen muodossa saatavaan sosiaaliturvaan, johon sosiaaliturvaan vastaavassa asemassa olevat luopujat olisivat oikeutettuja ilman tällaista verohallinnon synnyttämää ”pakkoyhtymää”, mikä lisäksi oli purettu ennen luovutustointa. Lakia ei voida tulkita siten, että lainsäätäjän tarkoitus olisi ollut kokonaan evätä tällaisen maatalousyrittäjän oikeus ja mahdollisuus sukupolvenvaihdokseen ja luopumistukeen. Lakia on siksi tulkittava ensisijaisesti sen tarkoitus ja säännöshierarkia huomioon ottaen.
Edellä olevan perusteella hylkään eläkelaitoksen valituksen pysyttäen voimassa työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan päätöksen.
Osasto
1
Äänestys 4 – 1
Asian aikaisemmat vaiheet:
TELK/4437/3099/2007